CURIOUS FEET

Maanantaina meillä oli lähtö Amsterdamista Bremeniin. Olin varannut meille bussimatkan, joka lähti Amsterdam Amstelin asemalta kello 15:45. Lähdimme majapaikastamme aamulla noin kello 10 aikaan ja suuntasimme lähellä olevalle terassille, jossa tarkoitus oli nauttia aamukahvit. Paikka oli kuitenkin kiinni, joten kävelimme odottamaan lauttaa ja joimmekin kahvit sataman vieressä olevassa viihtyisässä al Ponte -ulkokahvilassa. Saimme todella iloista palvelua.

Otimme lautan yli ja mietimme hetken vaihtoehtojamme. Aikomus oli ensin viettää alkupäivä keskustassa ja ottaa sitten metro Amstelin asemalle, jonne oli ehkäpä nelisen kilometriä matkaa rautatieasemalta. Metrolla linjat 51, 53 ja 54 vie keskusrautatieasemalta Amstelille ja pysäkki on viides. Päätimme kuitenkin, että kävelemme sinne ja käymme matkan varrella syömässä ja katselemme samalla maisemia.

Kävelimme aluksi mielenkiintoisia katuja pitkin, mutta sitten päädyimme pitkälle kadulle, jonka varrella ei juuri ruokapaikkoja näkynyt. Pysähdyimme viimein ruokakauppaan ostamaan eväitä ja siitä taas puistoon niitä syömään, lähelle Sneltramin metroasemaa. Ruoat syötyä jatkoimme kävelyä ja äkkiä olimmekin Amstelin asemalla - kolme tuntia ennen bussin lähtöä.

Kävimme asemalla kahvilla ja lepuuttamassa jalkoja ja sen jälkeen päätimme vielä tehdä kävelykierroksen lähialueella. Lähistöllä oli ihania asuntolaivoja ja ihanan vehreää! Poikkesimme uudestaan vielä kaupassa ostamassa evästä bussimatkalle ja asemalle palasimme noin tunti ennen bussin lähtöä.

Kolmen jälkeen kävimme tekemässä Eurolinesin toimistolla check-innin bussiin ja hyppäsimme ulkopuolella odottavaan bussiin. Saimme valita paikat vapaasti, koska olimme ajoissa paikalla, mutta bussi täyttyi lähes täyteen lähtöä odotellessa.

Ensimmäiset pari tuntia menivät nopeasti maisemia katsoen ja torkkuen. Pysähdyimme 30 minuutiksi jossain päin Hollantia, bussi kaarsi McDonaldsin pihaan. Näköyhteyksien päässä ei ollut mitään muuta ruokapaikkaa tai kauppaa, joten Mäkki sai muutaman "pakollisen" asiakkaan. Meillä oli onneksi omat eväät mukana. Vessassa käytiin (bussin vessa oli poissa toiminnasta) ja pienellä kävelylenkillä jaloittelemassa. Sitten matka jatkui. Seuraava pysähdys tuli Hollannin ja Saksan rajalla, jossa poliisit nousivat bussiin ja suoritettiin passin tarkastus. Muutamalla matkailijalla ei ollut asiallisia henkilöllisyystodistuksia mukana (yhdellä oli henkkarit, mutta ne olivat revenneet keskeltä kahtia) ja asian selvittämisessä meni hetki, mutta sitten pääsimme taas jatkamaan matkaa. Bussimatkan kokonaiskesto oli noin 5 tuntia ja 20 minuuttia.

Bremeniin saavuimme yhdeksän jälkeen illalla. Pyörimme rautatieasemalla ja ratikkaan nousimme kello 21:30. Otimme ratikan numero 6 rautatieaseman edestä, jolla pääsee myös lentokentälle. Me jäimme seitsämännellä pysäkillä pois ja menimme yöksi Mercure Hotelliin. Hotellista kirjoitinkin jo arvostelun aiemmin, olimme siihen siis tyytyväisiä. Saimme ystävällistä palvelua tiskillä. Herätys meillä oli kello 04:45 ja viiden aikaan lähdimme kävelemään lähellä sijaitsevalle lentokentälle. Söimme siellä aamupalan Kamps Backstube -kahvilassa ja nousimme siitä suoraan koneeseen. Lento kesti alle kaksi tuntia ja sitten olimmekin jo takaisin Tampereella. Kyllä meni nopeasti siirtyminen Saksasta kotiin-

Otimme bussin numero 61 ykkösterminaalista keskustaan, mikä on 1,40 euroa halvempi kuin Tokeen bussi, joka kuljettaa joka lennon jälkeen rautatieasemalle. Siinä oli se reissu! Oli kyllä todella hauskaa ja haluan lähteä sekä Saksaan että Hollantiin vielä uudestaan.

Kirjoitan vielä yleisesti hieman Amsterdamista sekä hintatasosta, mutta muilta osin reissumme on käsitelty. Jos tulee jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni mikäli vain osaan.

Joimme taas kahvit majapaikassamme ja kävimme läheisessä Dirk Van den Broekissa ostamassa evästä mukaan. Kymmenellä eurolla saimme jo hyvät eväät ja menimme joen varteen aamupalalle. Siellä oli mukavan rauhallista. Amsterdamin liikenne ja äänet kuuluivat kaukaa joen takaa, mutta toisella puolella oli leppoinen tunnelma.

VINKKI: 

Mikäli Amsterdamin hektisyys alkaa ahdistamaan, vieraile pohjoispuolella. Ota ilmainen lautta rautatieaseman takaa. Nouse esimerkiksi oikeanpuoleiseen lauttaan, jossa lukee 'IJ Plein'. Saavut joen toiselle puolelle noin 5-7 minuutissa ja heti vastassasi on söpö, pieni kahvila (Al Ponte). Voit juoda kahvit vaikka siinä katsellen joella ohi kulkevia laivoja tai voit kävellä vähän matkan päässä olevalle Wilhelmina Dokin terassille ja juoda kahvit tai oluet joen rannalla rauhallisessa ympäristössä.

Aamupalan jälkeen menimme lautalla joen yli ja suuntasimme Seksimuseoon. Museo on kävelymatkan päässä rautatieasemalta, Damrak -kadulla. Sisäänpääsy on vain 4 euroa ja museo on mielenkiintoinen ja hauska. Museossa oli monta eri huonetta, jotka sisälsivät todella paljon valokuvia ja informaatiota.

Suosittelen ehdottomasti käymään, on hintansa arvoinen. Seksimuseo olikin ainoa museo, jossa me matkamme aikana kävimme, mutta ehkä ensi kerralla sitten enemmän.

Seksimuseon jälkeen poikkesimme punaisten lyhtyjen alueella ohimennen. Päiväsaikaan siellä ikkunoiden takana ei naisia juuri näkynyt. Alue sekoittuu myös osittain kiinalaisen alueen kanssa, minkä vuoksi on vaikea sanoa mihin toinen loppuu ja mistä toinen alkaa. Punaisten lyhtyjen alueella kuvaaminen on kuulemani mukaan kielletty, joten vaikka niitä vähäpukeisia naisia en olisi muutenkaan kehdannut kuvata, niin pidin kameran muutenkin suljettuna tuolla alueella liikkuessamme.

Punaisten lyhtyjen alueella on paljon ravintoloita ja coffee shoppeja, minkä vuoksi alue on turistien suosiossa ja turvallinen varsinkin päiväaikaan. Alueella sijaitsee Eroottinen museo, joka kertoo punaisten lyhtyjen alueesta. Sisäänpääsy museoon näyttää tällä hetkellä olevan 7 euroa. Sisällä museossa on mahdollista kuvata. Oma mielipiteeni prostituutiosta ei ole mustavalkoinen, joten vierailu alueella oli hieman ristiriitainen. Tosiasia on se, että Amsterdamissakin on ihmisiä, jotka eivät ole alalla vapaaehtoisesti.

Päädyimme Damin aukiolle istuskelemaan ja nauttimaan auringosta. Siellä päätimme, että lähdemme ilmaiselle lauttamatkalle. Satamasta lähtee neljä eri laivaa, joista me käytimme enimmäkseen kahta keskimmäistä, joissa luki Buikersloterweg, sillä matka kestää vain pari minuuttia. Tällä kertaa päätimme ottaa lautan, jossa luki 'NDSM - Werf''. Lauttamatka länteen kestää noin kymmenen minuuttia ja lauttoja lähtee siihen suuntaan noin puolen tunnin välein. Itse lauttamatka oli kyllä kiva, mutta perillä meitä odotti tyhjyys.

Alue ei vaikuttanut lainkaan kiinnostavalta ja naureskelimmekin kuinka tylsän näköistä seutua alue on. Minulle tuli vähän mieleen Tampereen Hatanpää paljon isommassa koossa: autokauppoja ja siinä kaikki. No ehkä me lähdimme väärään suuntaan ja pyörimme väärissä paikoissa, mutta se mitä näimme ei vakuuttanut. Päätimme kävellä sieltä takaisin majapaikkaamme. Matkaa oli ehkä vain muutama kilometri.

Päästyämme lähemmäs löysimme viimein avoinna olevia kauppoja ja haimme jätskit kioskista, jossa saimme taas hyvää palvelua. Söimme ne aukiolla ja otimme taas suunnan kauppaa kohti, josta haimme ruokaa, jotka nautimme majapaikassamme. Pitkät kävelylenkit uuvuttivat, joten otimme pienet torkut.

Illalla päätimme lähteä katsastamaan Amsterdamin keskustan yöelämää. T oli löytänyt netistä Leidsepleinilla sijaitsevan hyvän jazz -klubin, jonka otimme määränpääksi. Sitä ennen kävimme pubissa istuskelemassa ja eksyimme taas matkalla klubille, vaikka meillä oli jonkinlainen karttakin mukana ja itse reitin piti olla jo melko tuttu meille.

Klubi, jonne menimme, on nimeltään Bourbon Street. Saavuimme paikalle ennen kello 23 ja pääsimme ilmaiseksi sisälle. Kello 23 jälkeen tuli pääsymaksu, joka tosin oli vain 3 euroa. Heti kello 23 jälkeen paikassa alkoi soida live-jazzia. A'dam Urban Session nousi lavalle ja soitti mielettömän hyvää musiikkia. Pidimme molemmat paikasta. Se oli pieni ja tunnelmallinen paikka, saimme todella iloista palvelua ovella ja tiskillä ja paikalla oli mukavaa porukkaa, myös bändin jäsenet, joista muutama tervehti meitäkin. Yhdessä vaiheessa baariminnakin lähti tiskin takaa lavalle laulamaan ja lauloi todella tunteella.

Klubilta lähdettyämme käytimme ratikkaa ensimmäisen ja viimeisen kerran matkamme aikana. Yöllä ei jaksanut kävellä takaisin rautatieasemalle ja ratikat kulkivat sunnuntaiyönäkin niin hyvin, joten nousimme kyytiin. Lippu maksoi 2,70 euroa henkilöltä. Tarjolla on kuitenkin muunmuassa vuorokausilippu, joka kustantaa 7,50 euroa, joten se on hyvä valinta, mikäli haluaa käyttää ratikoita enemmänkin. Seuraavalla kerralla voisimme harkita sitä.

VINKKI: 

Kävimme rautatieaseman kaupasta hakemassa vielä edulliset yöpalat majapaikkaan. Iso valmis-salaatti maksoi rautatieaseman kaupassa vain 3,50 euroa! Samaisessa kaupassa muualla sama salaatti kustansi vielä vähemmän, eli 3 euroa. Ruoat ostettuamme otimmekin yölautan majapaikkaamme. Loistava päivä ja ilta!