Hyiseen Suomeen on palattu ja matka on enää muisto vain. 

Ihana reissu kyllä oli ja mieli kaipaa jo takaisin.. Barcelona ihastutti tälläkin kertaa. Kauniit rakennukset, kapeat kujat, auringon lämpö ja ranta. Ah!







Tulin jopa yllättävän hyvin ymmärretyksi espanjan sönkötykselläni ja vielä paremmin ymmärsin muiden puhetta. Kielen puhuminen oli hauskaa ja sytytti taas mielenkiinnon opiskella espanjaa monen vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä pysyykö mielenkiinto yllä, koska näin käy minun kohdallani jokaisen matkan jälkeen...

Barcelona tuntui kovin tutulta, silloinkin kun eksyin kujille, joilla en muista ennen kävelleeni. Siellä oli niin helppoa olla. Ihmisetkin niin kovin mukavia.







Kirjoitan kaupungista lisää, kunhan kerkiän. Mukavaa viikonloppua!


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

15 kommenttia:

  1. Sí, ¡a mí también me gusta mucho Barcelona!

    Mainitsit, että puhuit espanjaa matkallasi. Olitko ainoa teidän porukasta, joka sitä osaa? Eli jouduitko mahdollisesti vähän niin kuin tulkin asemaan?

    Kuinka paljon oot espanjaa opiskellut, ootko ollut kursseilla vai oppinut sitä lähinnä silloin, kun asuit Sevillassa? Kiinnostaisiko oppia lisää kieltä?

    Löytyi pari aika tuoretta postausta espanjan kielestä:

    http://annikahomeandaway.blogspot.fi/2013/07/espanjan-kielen-oppimisesta.html

    http://friolandiassa.blogspot.com.es/2013/03/soy-tengo-y-estoy-kokemukseni.html

    Jos huvittaa, kiinnostaisi lukea sulta jokin vastaavanlainen teksti espanjan kielen oppimisesta ja miksei sekaan voisi laittaa näkemyksiä ja havaintoja Espanjasta maana eli mm. matkailuun ja kulttuuriin liittyvää..

    Nyt kun kielet tuli puheeksi, kiinnostaisi tietää, puhutko vielä muita kieliä. Oot aikaisemmin kertonut, että oot ollut saksan kursseilla. Englannin varmaan hallitset myös hyvin, sitähän tuli epäilemättä 3 kk:n Aasian reissulla paljon käytettyä (?) Mutta entäpä esim. ruotsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ainoa, joka espanjaa osaa, mutta eipä tuo omakaan kielitaito mikään kummoinen ole.. Ymmärrän kieltä, varsinkin kirjoitettuna, kohtuuhyvin. Omassa puhumisessani ja kirjoittamisessa taas ei ole kehumista. Ja pärjättiin siis myös hyvin englannillakin, aina välillä tuli tilanne, että joku ei puhunut kuin espanjaa, mutta kai niistäkin olisi elekielellä selvinnyt.

      Kiitos linkeistä! Annikan tekstin olin jo lukenutkin ennestään ja suosittelen blogia muutenkin, tykkään Annikan tavasta kirjoittaa.

      Mitä omaan kielen oppimiseen tulee, niin kävin aikanaan pari kurssia lukiossa. Siellä opin alkeita, joita yritin omatoimisesti opiskelemalla ylläpitää. Sitten lähdin reissuun ja ensimmäisellä Espanjan reissullani opinkin kieltä melko hyvin, koska pyörin lähes päivittäin paikallisten kanssa ja kaikki heistä eivät puhuneet englantia. Sevillassa opin sitten lisää, vaikkakin paikallinen aksentti oli haastavampi Madridin ja Barcelonan jälkeen. TV oli tosin kätevä apu sielläkin. Harmillisen huonolla kielitaidolla silti maasta lähdin, olisi pitänyt aktiivisemmin sitä käyttää. Sen jälkeen olenkin käyttänyt kieltä vain satunnaisesti ja se on ruostunut.

      Kyllä haluaisin sitä lisää oppia, mutta se vaatii sitä, että olisin maassa pidempään tai hankkisin muutaman espanjalaisen kaverin täältä Suomessa. Toki elokuvia katselemalla ja musiikkia kuuntelemalla tykkään myös kieltä opiskella, mutta motivaationi on huomattavasti suurempi, jos tiedän, että pääsen kieltä pian/usein käyttämään aidoissa tilanteissa.

      Hm.. en tiedä saisinko kokonaista tekstiä espanjan kielestä aikaiseksi. Yleisesti kielistä kyllä ehkäpä. Englanti on tosiaan vahvin kieleni ja se on ainoa, jota uskallan mainostaa osaavani. Matkailijaksi en voi kielitaidollani kehua. Saksasta osaan alkeita ja lauseita, mutta ruotsista en enää sitäkään. Kai joskus osasin ruotsia, mutta peruskoulun/lukion ekan vuoden jälkeen sille on ollut käyttöä vain muutamia kertoja, niin se on sitten painunut jonnekin unholaan. En ole ruotsin kieltä vastaan, mutta eipä sille ole käyttöä Suomessa ollut ja Ruotsissa ei ole liiemmin motivaatiota matkustella. Ammattikoulussa osasin italiaa, jota olin oppinut itseopiskelemalla, parilla matkalla ja muutaman kaverin kautta, mutta sekin on ruostunut. Olenpas huono ylläpitämään kielitaitojani... englantia siis lukuunottamatta.

      Millainen kielitaito itselläsi on? Tunnut meinaan puhuvan aika moniakin kieliä. Jäikö muuten unkarin kielen innostus voimaan viime reissun jälkeen? Itselläni se tosiaan lopahti, mutta kyllä sitä aina ennen matkaa tulee sanoja opiskeltua, niin ennen ensi reissua taas lueskelen sitä hetken.

      Poista
    2. Erittäin hyvä huomio toi mitä sanoit, että kieli ruostuu, mikäli sitä ei käytä. Sitä voisi verrata vaikkapa jonkin musainstrumentin tai urheilulajin harrastamiseen: vain harjoittelemalla voi menestyä. Siksi yritänkin pitää päivittäin omaa kielitaitoani yllä, mikä onnistuu netin avulla, josta löytyy mm. musaa ja tv-ohjelmia. Parasta kuitenkin olisi kielitaidon ylläpitämiseen kursseilla käyminen, koska uskon, että ilman asiantuntijan apua kielen oppiminen on todella haastavaa, koska se vaatii tiettyjä rutiineja ja säännöllisyyttä. Toinen vaihtoehto, jonka jo mainitsitkin, olisi johonkin natiiviin tutustuminen. Ei toki itsenäinen oppiminenkaan ole mahdotonta, mutta vaatii aivan pirusti motivaatiota. Motivaation puute onkin se kaikista olennaisin juttu, mitä tulee kielten opiskeluun. Ajatteleppa vaikka ruotsin pakollisuutta, sitä ei oikein opita koulussa, kun ei ole motivaatiota..

      Nyt kun tossa sun kommentissa paljastui, ettet ole suomenruotsalainen (vaikka nimi saattaa sellaisia epäilyksiä herättääkin :), voinkin tässä vinkata kansalaisaloite.fi-sivustosta, jossa voi jokainen antaa äänensä ” Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla”-aloitteelle, jonka keräys päättyy 4.9. ja ääniä puuttuu vielä n. 10 000. Samalla kertaa voi myös antaa äänensä ” Järkeä tekijänoikeuslakiin”-aloitteelle, mutta kannattaa olla nopea, koska keräys päättyy huomenna 23.7. (Ikävä kyllä perustulo-aloite ei ehkä nyt tällä erää täyty...)

      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/hae?searchView=pub&orderBy=mostSupports&show=running

      Mutta jos palataan vielä kaksikielisyyteen Suomessa, niin olen ilman muuta monikielisyyden kannattaja. EN siis ole missään nimessä suomenruotsalaisten tai ruotsin kielen vihaaja. Näen kuitenkin hyödyllisempänä sen, että koulussa oppilaat voisivat valita vapaasti kielen, josta ovat kiinnostuneet. Esim. juuri espanjasta (jota muuten puhuu äidinkielenään 400 miljoonaa ihmistä!) on paljon enemmän hyötyä vaikkapa matkoilla kuin ruotsista: kun matkustin yksin viime joulukuussa Puolassa, törmäsin ensin hostellin yhteismajoituksessa meksikolaiseen Gdanskissa ja seuraavana päivänä Varsovassa Israelissa asuvaan argentiinalaiseen. Ilman muuta puhuimme espanjaa ja keskustelu tuntui luistavan paljon paremmin sillä kielellä kuin enkuksi. Liittyen vielä Barcelonaan ja tähän kaksikielisyyteen, niin eihän Espanjassakaan pakoteta oppimaan kaikkia vähemmistökieliä, joita maassa puhutaan: BCN:ssa (Kataloniassa) katalaani, Baskimaassa baski ja Galiciassa galego.

      Poista
    3. Olen samaa mieltä ensimmäisen kappaleen tekstisi kanssa. Kieltä olisi hyvä ylläpitää myös kursseja käymällä. Englanti on siitä mukava kieli, kun se on se, jota "kaikki osaa". Eli kun Suomessa pyörii kansainvälisissä piireissä (oikeastaan porukassa ei tarvitse olla kuin se yksi ulkomaalainen, joka ei suomea osaa), niin englantia tulee käytettyä ja ylläpidettyä lähes huomaamatta.

      Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kun minua suomenruotsalaiseksi luullaan ja valitettavasti joka kerta joudun kieltävästi vastaamaan. Kunpa olisinkin! Tai olisi vaikka laitettu englannin/espanjan/ruotsin kieliseen päiväkotiin, missä olisin toisen kielen lahjaksi saanut.

      Olen samaa mieltä kanssasi mitä monikielisyyteen tulee. En myöskään missään nimessä ole ruotsin kielen vihaaja vaan mielestäni on hienoa, että sitä opetetaan Suomen kouluissa. Olen kuitenkin ehdottomasti sen kannalla, että ruotsille on saatava muita vaihtoehtoja! Espanja, saksa ja ranska ovat Euroopassa hyödyllisempiä kieliä kuin ruotsi ja nykynuoret ovat kansainvälistä sakkia, joten olisi hyvinkin perusteltua poistaa ruotsin kielen pakko Suomesta.

      Poista
  2. ¡Hola!
    Espanja on siitä kiva maa, että alkeellistakin kielitaitoa pääsee oikeasti hyödyntämään ja siitä on oikeasti hyötyä. Mä opiskelin lukiossa peräti kuuden kurssin verran espanjaa, mutta aika tehokkaasti on tullut unohdettua tässä parin vuoden aikana. Alkuvuodesta Espanjassa käydessä tein kuitenkin saman huomion kanssasi, että siitäkin on jo hyötyä, että ymmärtää ja jotain saa sanotuksi. Niin ja onnittelut matkablogien top10 pääsystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella totta! Espanjaa ei tarvitse paljoa osata kun siitä on jo hyötyä. Opiskelemalla vaikka vain alkeita ja menemällä paikan päälle pääsee jo pitkälle. Espanjaa on myös suomalaisen helppoa lausua, mikä helpottaa kielen ymmärtämistä ja puhumista.

      Kiitokset onnitteluista :)

      Poista
    2. Pitäisi kyllä olla mun mielestä ykkösenä tää blogi siellä listassa, koska paras matkablogi Suomessa! Oon seurannut aktiivisesti alusta lähtien, enkä ole vielä kyllästynyt, mikä kertoo blogin loistavasta tasosta :)

      "Espanjaa on myös suomalaisen helppoa lausua, mikä helpottaa kielen ymmärtämistä ja puhumista."

      Tälläisen väitteen olen kuullut aikaisemminkin. Miksi luulet näin usein väitettävän?

      Poista
    3. Kiitoksia kehusta!

      Itse väitän näin, koska kieltä lausutaan usein kuten kirjoitetaankin, samalla lailla kuin suomen kielessäkin. Tämän takia espanjaa on (ainakin omasta mielestäni) helppoa puhua sekä ymmärtää, pois lukien tietenkin murteet ja puhujan puhetahti, mutta näin on joka kielessä. Toki on espanjan kielessä poikkeuksia, mutta alkeet opettelemalla pääsee pitkälle (j = h eli jamón = hamon & h:ta ei lausuta eli hola = ola noin karkeasti kirjoittaen). Verbit ja kielioppi muutenkin voivat olla asia erikseen, mutta itse en puhu kieltä niin hyvin, että välittäisin kieliopista juurikaan. Mielestäni huomattavasti tärkeämpää on tulla ymmärretyksi kuin puhua oikein ja tämä onnistuu jo vähäisellä kielen opiskelulla mitä espanjaan tulee. Varmasti ihmisillä on erilaisia motiiveja asian suhteen ja maassa asuvalla/työskentelevällä on erilaiset tavoitteet kuin minulla turistina.

      Poista
    4. Olen samaa mieltä, kieltä on helppo lausua, koska se pääpiirteittäin tapahtuu kuten kirjoitetaan. Lisäksi espanjan ja suomen kielissä on paljon samoja äänteitä, mikä mun mielestä vaikuttaa myös siihen, että sitä on suomalaisen helppo lausua. Näin on myös toisin päin. Espanjaa äidinkielenään puhuvan on helppo lausua suomea oikein, kunhan vaan tietää ne muutamat tärkeimmät säännöt (nimenomaan liittyen h, y ja j -kirjaimiin).
      Vertauksena: englannissa ja ranskassa on useita kirjaimia, jotka lausutaan ihan eri tavalla sanasta riippuen, espanjan kielessä näin harvemmin on.

      p.s. Kiitos ylempänä olevasta kommentista omaan blogiini liittyen. :)

      Poista
    5. Enpä ole ajatellut asiaa noin päin, että espanjalaisen olisi myös helppo lausua suomea, mutta loogisesti ajateltuna sehän on selvää :).

      Englanti ja ranska tulivat itsellekin ensimmäisenä mieleen kun vertailin kielen oppimisen helppoutta sen suhteen, miten sanoja lausutaan.

      Ja ole hyvä vain, tykkään blogistasi! Sitä oli myös kiva lukea juuri ennen Barcelonan matkaa, muut blogit kun toimivat loistavina matkakuumeen nostattajina :)

      Poista
  3. http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/ on muuten se kampanjan sivusto, joka jäi viime kommentista mainitsematta. Kannattaa erityisesti lukea sivuilta “Usein esitettyjä väitteitä” -osio:

    http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/ukk.php#kysymykset

    Lisäksi kiinnostuneet voivat lukea tekstin suomalaisten tämän hetkisestä yksipuolisesta kielitaidosta, josta itsekin olen huolestunut.

    http://aikalainen.uta.fi/2013/03/22/vain-englantia-ja-huonoa-ruotsia/

    Ainakin itselleni on ollut paljon hyötyä matkaillessa myös muista kielistä kuin englannista. Sen sijaan ruotsia en ole koskaan käyttänyt kommunikointiin Ruotsissa (vaan enkkua): vaikka osaankin ruotsia joten kuten, on ruotsinruotsin aksentit on sen verran erikoisia, etten usko selviytyväni. Siinä taas yksi naula arkkuun pakollisen ruotsin romuttamiseksi: Suomen kouluissa opetetaan suomenruotsia, jonka ääntäminen eroaa pitkälti monista ruotsinruotsin aksenteista. Miten oletetaan, että kouluruotsia oppinut pitäisi pärjätä Ruotsissa, kun minäkään en ymmärrä ruotsalaisten “kiekuvaa” puhetyyliä, jota ei koulussa opeteta (oon kuitenkin käynyt yliopiston pakollisen virkamiesruotsin)??

    En muuten huomannut vastata viimeksi unkariin liittyvään kysymykseesi: toki kiinnostusta olisi osata kieltä enemmän, mutta vaatisi vaikkapa jollekin kansalaisopiston alkeiskurssille osallistumista. Kerran olen Unkarissa poikennut, eikä maa siis ole ehtinyt muodostua erityisen läheiseksi. Pitäisi siis olla sitä motivaatiota, eli jokin syy oppia kieltä. Puolaan on sen sijaan muodostunut jo tietynlainen suhde, en ole kursseilla käynyt, enkä osaa kommunikoida, mutta sen sijaan osaan erityisesti ruokaan liittyvää sanastoa, joihin oon matkoilla törmännyt (tai joutunut törmäämään, kun ei ole vastinetta enkuksi ollut saatavilla). Esim. ruokapaikassa :
    napoje (=juomat) gorące (=kuumat)
    kawa (=kahvi) czarna (=musta)
    kawa (=kahvi) biała (=vaalea) ts. ’maitokahvi’
    herbata (=tee)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan kohdemaan kielen osaamisesta (tai joskus naapurimaan) on monestikin hyötyä matkaillessa. Onhan se kivaakin, kun osaa edes yksittäisiä sanoja tai yksinkertaisia lauseita sanoa paikallisten kielellä. Usein palvelu paranee entisestään. Ruokasanaston opetteleminen on todella hyödyllistä, koska itse ainakin törmään jatkuvasti ruokalistoihin paikallisella kielellä, matkustin missä maassa tahansa. Aasian matkallamme taas ruokalistoja ei yleensä ollut lainkaan paikallisten ravintoloissa, joten kommunikointi oli välttämätöntä elein ja sanoin.

      Poista
  4. Se, onko jokin kieli helppo vai vaikea, on ennen kaikkea jokaisen oma henkilökohtainen mielipide. Mua naurattaa tälläset typerät nollatutkimukset, joita Ylenkin sivuille on eksynyt:

    http://yle.fi/uutiset/maailman_vaikeimmat_kielet_listattu_katso_miten_suomi_sijoittuu/6689352

    No, totta helkatissa suomi (ja viro, kiina, japani jne.) on hankalaa oppia englanninkieliselle, kun se kuuluu eri kieliperheeseen kuin englanti. Entäpä jos virolaiset olis tehnyt tän saman tutkimuksen? Maalaisjärkeä käyttämällä voi helposti päätellä ilman mitään tutkimuksia, että suomi on todennäköisesti virolaisille maailman helpoin kieli oppia.

    Mun mielestä ei ole helppoja tai vaikeita kieliä, vaan kaikki kielet on opittavissa, mikäli on valmis tekemään paljon töitä. Näkökulma ja asenne ratkaisee tässäkin! Tälläset edell. mainitut “tutkimukset” vaan viljelee typeriä ennakkoluuloja joidenkin kielten suhteen. Esim. moni ajattelee, että ranska on vaikea kieli ääntää. Ei mun mielestä vaan, siinä on selkeät ääntämissäännöt. Se, että oikeinkirjoitus ja ääntäminen ei kohtaa, ei tee mun mielestä kielestä vaikeaa. Pitää vain yksinkertaisesti oppia uusi näkökulma ääntämiseen. Esim. sana ‘goût’ äännetään [gu] ja sana ‘eau’ äännetään [o]. Tästä voimme päätellä, että sanan viimeinen kirjain on hyvin usein mykkä, esim. Paris = [pari]. Voidaan myös päätellä, että kirjoitusasu ‘oû’ äännetäänkin [u] ja kirjoitusasu ‘eau’ pelkkänä [o]:na. Ranska ei ole vaikeaa, kunhan vain muistaa katsella ranskan sanoja uusien silmälasien läpi ja unohtaa sen ekalla luokalla opitun suomalaisen systeemin, eli ‘aa’ niin kuin aapinen :)

    Mun mielestä yksi vaikeammista kielistä ääntää on englanti. Tuntuu, että jokainen sana pitäisi opetella erikseen, kun vaikuttaa siltä, ettei selkeitä sääntöjä löydy.

    Pari esimerkkiä:
    1. bus, author, put, turn: näissä sanoissa u:n kohdalla on aina eri äänne
    2. calm, ball, cat, take, fair, seam: näissä sanoissa a:n kohdalla on aina eri äänne

    Eli ei todellakaan mitään yksinkertaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä englannin kielen ääntämisen vaikeudesta. Englanti on kuitenkin sen takia jo helpompaa ääntääkin, kun sitä osaa niin paljon, että sanat yleensä tulevat ilman kieliopin muistelua automaattisesti. Tässä kiitos sille, että englannin opetus alkoi nuorena (ja voisi alkaa nuorempanakin).

      Poista
  5. Espanja se vasta salakavala onkin, susi lampaan vaatteissa. Usein luullaan, että espanjaa äännetään kuten suomea, ja että se on tosi helppoa, mutta asia ei olekaan niin simppeli. Espanjan vokaalit ovat a, e, i, o ja u. Ne vastaavat usein suomen kirjoitusasua, MUTTA... Suomalainen unohtaa usein, että kun kirjoitetaan kaksi eri vokaalia peräkkäin, esim. sanoissa ‘el cielo’ ja ‘la cuenta’, i-kirjain onkin [j]-äänne ja u-kirjain [w]-äänne. Eli ei “sí-elo” vaan [sjélo] eikä “kú-enta” vaan [kwénta].

    Konsonanteissa erityisen hämäävää on se, että yhtä kirjoitettua d:tä edustaakin kaksi erilaista [d]-äännettä ([d] ja [D], puhekielessä voi olla myös mykkä), kirjoitettua b:tä ja v:tä edustaa myös kaksi erilaista äännettä ([b] ja [B]), kirjoitettua g:tä kolme eri äännettä[g], [G] ja [x]. Suomen kielessähän ei ole yhtään näistä juuri luetelluista äänteistä, joten suomenkielinen korvaa helposti ne näitä äänteitä lähellä olevilla äänteillä, eli [k]:lla ja [p]:llä. Lisäksi useimmat suomenkieliset oppii [d]-äänteen vasta koulussa ekalla, koska monissa murteissa ei ole laisinkaan [d]-äännettä (mm. Lapissa ja Savossa ‘syyään’, Hämeessä ja Lounais-Suomessa ‘syärään’, ja kirjakielessä ‘syödään’). Ikävä kyllä siinäkin mennään vikaan, koska espanjan d:tä edustaa paljon useammin [D] kuin [d]. Joten uskallan kyllä väittää, ettei espanja ole kovin helppoa ääntää suomenkieliselle.

    Ai niin, täähän ei ollut muuten sitten mitään spesiaalia tietoa vaan ihan espanjan kursseilla opittua perusääntämistä!

    P.S.

    Kommenttiboksi ei muuten näytä noita erikoismerkkejä (jotka korvasin D:llä, B:llä ja G:llä), joten katso tarkemmin espanjan äänteet: http://en.wikipedia.org/wiki/Help:IPA_for_Spanish

    VastaaPoista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!