Sunnuntaina jatkui Tampereen päivän ohjelmat ja niiden perässä lähdettiin taas kaupungille pyörimään. Päivä alkoi Tampere-talolla, jossa ei tosin tehty paljon muuta kuin juotu ilmaiset kahvit. Taikka tulihan siellä hetken katseltua vanhoja valokuvia Sorsapuistosta. Omat kuvat jäivät tuolta kuitenkin ottamatta. Pihalla olisi päässyt melomaan 2 eurolla ja jotain ruokaa siellä oli myynnissä sekä lippuja konsertteihin erikoishinnalla, mutta eivät kiinnostaneet meitä niin paljoa.

Matka jatkui kohti Mediamuseo Rupriikkia, joka on kiva paikka! Museon perusnäyttelyssä on kerrottu viestinnän historiasta mielenkiintoisesti. Lisäksi samoissa tiloissa on TR1 Taidehalli, missä käväistiin myös. Tämä museo on yksi kivoimmista Tampereella olevista museoista, joten suosittelen visiittiä. Perjantaisin museoon on ilmainen pääsy, muulloin aikuiset maksavat 5 euroa ja opiskelijat vain euron.









Rupriikista käveltiin Särkänniemeen, koska siellä on Sara Hildénin taidemuseo. Menimme katsomaan juuri avattua Ellen Gallagherin AxME-näyttelyä tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. En voi sanoa tykänneeni. Muutamaa kivaa yksityiskohtaa lukuunottamatta näyttely ei avautunut minulle ja pidinkin sitä pitkäveteisenä. Normaalisti museoon maksaa 8 euroa sisälle aikuiselta, mutta Tampereen päivän kunniaksi tännekin pääsi ilmaiseksi.




Särkästä lähdettiin kävelemään Varalan urheiluopistolle hakemaan seikkailua ja lettuja. Etukäteen olimme lukeneet, että paikalla on mm. ulkoseikkailurata, jonka halusin ehdottomasti kokea! Käveltiin Pyynikin näkötornin ohitse, mutta ei noustu korkeuksiin, koska noita maisemia on melkoisen useasti käyty ylhäällä ihailemassa.



Varalassa katsastin ensimmäisenä sisäseikkailuradan, joka oli selkeästi pienille lapsille suunnattu. Olisihan sinne voinut mennä hyppimään, mutta suurten lapsilaumojen ja tikittävän kellon pelottamana päätin unohtaa koko asian. Jatkettiin siis ulos kohti ulkoseikkailurataa. Ja voi perhana mikä pettymys! Tämäkin rata oli suunniteltu alle 10-vuotialle... Puihin oli siis teipattu hulahula-vanteita ja muuta "jännää". Nyt jälkikäteen ajateltuna, en tiedä kuinka olin niin idiootti, että kuvittelin pääseväni kiipeilemään puissa ja leikkimään tarzania köysien varassa.



Frisbeegolf oli myös pikkuisille suunnattu, mutta jättiläisten tikapuut ja kalliolaskeutuminen olisi voinut saada minutkin jonottamaan jossain toisessa mielentilassa ja aurinkoisemmassa säässä. Näytti hauskalta! Kiva, että vähän vanhemmillekin oli järjestetty ohjelmaa. Ne jätin kuitenkin itse välistä ja letutkin jäi saamatta pitkän jonon takia. Varala oli kyllä kiva nähdä, vaikka siellä ei sitten kauaa viihdyttykään. Viihtyisä alue alan opiskelijoilla, kyllä kelpaa!




Varalasta lähdettyä kello oli jo sen verta paljon, että Tampereen päivä alkoi olla paketissa, joten suuntasimme kohti kotia.

Ensi vuonna uudestaan!


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

0 kommenttia

Kerropas mitä mieltä sinä olet!