CURIOUS FEET

Lähtöpäivä lähenee, vihdoinkin! 

Tammikuu meni lopulta nopeasti, myös matka-asioita hoidellessa. Reppuja vielä pakkailemme ja pian junailemme Helsinkiin, perjantaina on lento Saksaan, jossa vaihdamme konetta. Perille Singaporeen saavumme lauantaina.

Blogia kirjoitan matkalta, mutta en osaa sanoa, että kuinka usein. Valokuvia tulee napsittua ja tekstiä kirjoitettua usein, mutta internetin toimivuus ja oma viitseliäisyyteni järkevien lauseiden tuottamiseen on toinen juttu. Uskoisin kuitenkin, että motivaationi pysyy korkealla, tämän blogin kirjoittaminen on antaminen minulle valtavasti!

Tulen kirjoittamaan matkan aikana syntyneistä kustannuksista aina silloin tällöin, lisään välillä tekstin loppuun summan, joka on siihen mennessä käytetty. Matkustan yhdessä puolisoni kanssa ja budjettimme on yhteinen, joten ilmoitan kokonaissumman, jonka olemme yhdessä käyttäneet tien päällä sen jälkeen kun lento on Suomesta lähtenyt. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksin matkustaminen voi tulla kalliimmaksi kuin kaksin kulkeminen. Majapaikoissa voi joutua maksamaan enemmän yksin ollessaan ja esimerkiksi taksilla kulkeminen tai mopon vuokraaminen yhteiseksi on edullisempaa kun on matkakumppani mukana. Teen matkan jälkeen tarkemman erottelun matkamme kustannuksista. Vanhaan tapaan ilmoitan hintoja myös tekstin mukana.

Siirtymisiin Tampereelta Singaporeen käytämme rahaa:

Junaliput Tampere-Helsinki 3 euroa (1,5 e / hlö).

Bussiliput Helsinki-lentokenttä 9 euroa (4,5 e / hlö).

Lentoihin Helsinki - Singapore - Helsinki: 1048 euroa (524 e / hlö).

Semmoinen asia vielä, että blogihan löytyy nykyään myös facebookista, tervetuloa myös sinne seuraamaan! Onnistuin vasta kuun alussa lisäämään linkin tuonne oikeaan reunaan, jota klikkaamalla pääsette suoraan blogin FB-sivuille. En kuitenkaan lupaa, että muistan joka kerta linkittää nämä tekstit sinne facebookkiin. Lukijamäärät ovat viime aikoina kasvaneet, joten uudet tuttavuudet: lämpimästi tervetuloa matkaan, vanhoille kiitokset mukana pysymisestä.

Pysykää kuulolla, nyt nautiskelen viimeisistä päivistä Suomessa, mutta kirjoittelen todennäköisesti jo perjantaina Münchenin lentokentältä!

 Hei hei!

Olen halunnut pitää tämän blogin asiallisena, jotta asiat eivät hukkuisi tunteiden alle. Jos fiilikseni matkan suhteen päätyisi näppäimistön kautta tänne ruudulle, se olisi kyllä niin levotonta huutomerkkien ja sydämien käyttöä, että onkin ehkä parempi asiallisemmin todeta, että olen todella, todella innoissani tulevan matkan lähentymisestä!!

Tällä hetkellä en ajattele lähteväni matkalle kolmeksi kuukaudeksi ja sitten vain tulevani takaisin. Elämä on muuttunut melko nopeassa ajassa sen verran paljon, että asioita tulee ajateltua eri tavalla. Lähdemme matkalle, mutta se matka ei pääty toukokuun ensimmäisiin päiviin, jolloin palaamme taas Suomen kamaralle. Tunnen olevani jo matkalla, ja samaan aikaan kuitenkin perillä. Ristiriitaista ehkä, mutta sanoja nämä vain ovat.

Odotankin tulevilta kuukausilta ja vuosilta sen kuuluisan lauseen toteutumista: matkailu avartaa. Odotan tunteita nostattavia tilanteita, enimmäkseen iloa tuottavia, mutta myös hetkellisiä pettymyksiä. Mukavuusalueen laajentumista ja elämän laajempaa ymmärtämistä. 

Mitä muuta odotan matkaltamme?

~aurinkoa ja lämpöä, punakkaa naamaa, hikoilevia kainaloita ja pieniä rusketusrajoja

~nopeita siirtymisiä lentokoneilla ja hitaita siirtymisiä busseilla

~meluisia ja ruuhkaisia katuja sekä kaksistaan kulkemista Malesian ja Indonesian luonnon rauhassa

~söpöjä kukkia ja eläimiä sekä iloisia lapsia.

~kirjan lukemista ja paikallaan pysymistä

~uuden kielen oppimista ja paikallisten kanssa kommunikointia

~ruokakaupoissa ja toreilla kiertelyä, ravintoloissa istumista sekä herkullista ruokaa

~vaihtelevuutta majapaikkojen tasossa

~tekemistä ja nähtävyyksien näkemistä, Malesiaan ja Indonesiaan tutustumista

~rentouttavia hierontoja

Tälläisiä odotuksia minulla, ensi viikolla mennään!

Tulipahan käytyä messuilla! Viime vuonna kävin messuilla perjantaina, koska olin siinä toivossa, että porukkaa ei ole sinä päivänä niin paljoa paikalla kuin lauantaina tai sunnuntaina. Tänä vuonna vierailin messuilla lauantaina ja tungosta kyllä riitti. 

Olin paikalla siskoni kanssa yhdentoista maissa ja niin olivat kaikki muutkin. Päästiin kuitenkin hyvin keräämään esitteitä ja kuunneltiin haastatteluita ja musiikkiesityksiä. Sisko lähti jo aiemmin, mutta itse viivyin melkein loppuun asti. Ennen viittä messukeskuksessa hiljeni todella paljon ja tiskeillä sai asioida melkein yksinään.

Lähdin messuille lähinnä fiilistelemään. Messutarjouksiin en ole koskaan tarttunut, mutta mukaan on lähtenyt aina pino esitteitä ja karttoja ja niitä haeskelin siis tälläkin kertaa. Aikomus oli kerätä niitä vain lähiaikojen potentiaalisista matkakohteista, mutta tarttui sieltä mukaan vähän muutakin. Sloveniasta jäi esimerkiksi vielä entistä kiehtovampi kuva osastolla vierailun jälkeen, että alkoi patikka- ja telttailumatka sinne kiinnostamaan.

Tulevaa matkaa varten löytyi myös muutama hyödyllinen lappunen. Singaporen osasto oli viime vuotista hieman parempi, Malesian osastolta löysin mukavasti tietoa ja Indonesian osastoltakin tarttui kartta, vaikkei se muuten kovin kummoinen ollut.

Mondon lavan vieressä tuli istuttua muutamaan kertaan. Antti Helin, Thaimaan ja Prahan expertti, oli ihanan aurinkoinen esiintyjä. Miehen kertomuksia oli ilo kuunnella. Ja olivat ne muutkin haastattelut hyviä! Matkakertomuksia voisin kuunnella varmaankin loputtomiin, joten hyvä, että istahdin alas.

Messukeskuksessa oli hektistä, kiitos kovaäänisten esitysten, joita tuli jatkuvasti päällekkäin ja suurten ihmismassojen, mutta itse onnistuin pitämään fiilikseni rauhallisena koko päivän. Nautin olostani tungoksessakin, joten päivä oli hyvin onnistunut. Ihmiset messutiskien takana olivat myös ystävällisiä ja auttavaisia, vaikka itse en kovin paljoa kysymyksiä osannut heille heittääkään.

Kävikö lukijoista moni messuilla?

Ostimme joulukuussa VR:ltä junaliput halvalla, maksoimme lipuista Tampereelta Vaasaan ja takaisin vain 3 euroa henkilöltä. Luukun auettua ei tarvinnut kauaa miettiä. Hinta oli niin halpa, ettei liftaamallakaan taida halvemmalla päästä. Vaasaan olen harkinnut matkaa ennenkin, mutta vasta halpojen lippujen myötä sain aikaiseksi siellä käydä.

Vaasassa olimme perillä kello 13:25 ja meillä oli kuusi tuntia aikaa kierrellä kaupungissa. Vaasan matkailusivuilta löysin kaiken tarpeellisen tiedon päiväämme varten. Sivut ovat selkeät ja kattavat, muut kaupungit voisivat ottaa mallia.

Heti kaupunkiin saavuttuamme otimme suunnaksi Pohjanmaan museon, joka kiinnosti Terranovan takia. Olin etukäteen katsonut museon sijainnin kartasta, joten löysimme helposti perille. Museo sijaitsee meren lähellä, kilometrin päässä rautatieasemalta. Valitsimme vierailupäiväksi perjantain sen takia, että museoon pääsee sinä päivänä ilmaiseksi sisälle. Muina päivinä pääsymaksu on 7/3 euroa, mitä se sitten tarkoittaakin, unohdin tiskillä kysyä selvennystä. Alaikäiset pääsevät ilmaiseksi.

Terranovan osio oli pieni, mutta joitakin mielenkiintoisia faktoja tuli luettua. Siistissä ja mukavassa auditoriossa oli kiva istua ja katsoa vartin mittainen video 'Jääkauden jäljet', joka kertoi alueen historiasta ja nykyisyydestä. Valittavana oli myös kaksi muuta lyhytdokumenttia. 'Vaasa 400 - tarinoita kaupungista' oli myös mielenkiintoinen, näyttelyssä oli esillä Vaasan kiinnostavaa historiaa. Museossa olisi ollut myös näyttely 'Vuoden luontokuva 2011', mutta loppukierroksen aikana ohitimme sen huolimattomasti. Se olisi todennäköisesti ollut se upein näyttely paikan päällä, joten hetken harmitti että juuri se jäi välistä.

Museossa oli kovin vähän porukkaa. Mennessä olimme ainoat asiakkaat, lähtiessä paikalle oli muutama muukin eksynyt. Museotilaston mukaan tuolla kuitenkin käy ihan kiitettävästi (?) porukkaa vuoden aikana. Kokonaisuutena 5 miljoonaa vierailua Suomen ammatillisissa museoissa kuulostaa silti vähältä, koska se ei ole edes kerta per suomalainen ja mukaan on laskettu toki ulkomaalaiset turistitkin. Tosin ilmaiskäyntejä, joita on noin puolet kokonaismäärästä, ei seurata niin tarkasti, joten luku on tätä suurempi. Lähde: Museotilasto 2010. Näyttelyiden välissä joimme museon tyhjässä kahvilassa kahvit (1,5 euroa).

Museosta lähdimme syömään, paikaksi valitsimme Illyrians-ravintolan. Kyseessä on kebab-pizzeria, josta saa vähän muutakin tarjottavaa. Ravintolan ulkoasu on tavallisia kebab-ravintoloita hienompi ja tehtiinpä tilaukset vielä ihan pöydistä käsin. Saimme hyvää palvelua ja kanasalaatti (7,5 euroa) kelpasi maultaan, muttei erottunut joukosta sen erityisemmin. Ihan kelpo mesta, mutta ylistyssanoja en paikasta voi laukoa, melko neutraali fiilis paikasta jäi.

Kahvit (2 euroa) kävimme juomassa vielä O´Malley´s-pubissa, joka sijaitsi lähellä rautatieasemaa. Todella mukavan oloinen, iso pubi. Pubi oli avara, mikä mahdollisti isompienkin porukoiden vierailun paikassa, se on positiivinen juttu. Ahtaita 4-hengen loosseja on jo tarpeeksi monessa pubissa, joten kiva vaihteeksi vierailla tilavissakin juottoloissa.

Kaduilla kiertelyt jäivät lyhyiksi, muutamia rakennuksia ihasteltiin, mutta lähinnä oleskeltiin sisätiloissa. Ennen matkaa olimme ajatelleet vierailla satamassa, mutta jätettiin se vierailu kokonaan väliin. Pääteltiin, että siellä olisi enemmän nähtävää keväästä syksyyn. Vaasa näyttäytyi rauhallisena kaupunkina, jäi positiivinen kuva. Menen toistekin joskus, mieluummin kyllä kesällä, jotta pääsen nauttimaan Vaasan puistoista ja merestä.

Talvinen Istanbul näyttäytyi meille harmaana ja räsyisenä. Vanhoissa, lahoneissa taloissa on kuitenkin omia silmiäni miellyttävää kauneutta. Harmaus ja synkkyys on kovin eri tavalla kaunista kuin sininen meri ja auringonpaiste.

Vajaassa vuorokaudessa ei paljoa ehdi, joten emme tietenkään nähneet kaupungista juuri mitään. Mieleen on jäänyt hotellimme naapurissa sijaitseva kiva, pieni kebab-ravintola, missä olimme ainoat asiakkaat. Ravintolan  ainoa työntekijä, ystävällinen vanha pappa, oli hellyyttävä käyttäessään muutamia osaamiaan saksan sanoja turkin kielisen selityksensä seassa.

Satamaan kuljimme jyrkkää alamäkeä ja päädyimme satama-alueella oleville kalamarkkinoille. Joitakin ravintoloita siellä myös oli, mutta melko kolkon näköistä.

Yövyimme Akgün Istanbul-hotellissa ja lentoyhtiömme Turkish Airlines maksoi sen lystin, koska meillä oli jatkolento Mumbaihin seuraavana päivänä. Hotelli oli loistava, mutta omalle kukkarolle olisi ollut liian kallis. Aamupala oli hyvä, kuten tuon hintaluokan hotelleissa yleensä on. Pysähdyksen Istanbulissa voi edelleen toteuttaa ja suosittelen sitä ehdottomasti, lentoja varatessa vain valitsee pidemmän matka-ajan ja Istanbulin kentälle päästyä marssii TA:n infotiskille ja kysyy hotellista. Mikäli taas jatkolennon välillä on vain 6 tuntia tai ylitse, kannattaa ehdottomasti osallistua Turkish Airlinesin tarjoamalle ilmaiselle kiertoajelulle. Lisätietoa molemmista vaihtoehdoista löydät täältä.

TA:n tarjoaman hotelliyön lisäksi saimme myös kuljetukset hotellille ja takaisin seuraavana päivänä. Ilmoitimme kuitenkin, että paluun hoidamme kentälle omin nokkinemme, jotta meille jää enemmän aikaa kaupungilla pyörimiseen. Kuljimmekin lentokentälle metrolla ja yhteydet keskustasta kentälle toimivat loistavasti. Matka ei kovin kauaa kestänyt ja maksoi muutaman euron.

Katutaide piristää kaupunkikuvaa ja katselen mielelläni puhuttelevia kuvia tai syvälle sydämeen iskeviä lauseita. Ne yhdessä katutaiteilijoiden kanssa tekevät mistä tahansa kaupungista mielenkiintoisen. Vaikka yksiväriset sekavan näköiset tagit/graffitit ovat harmaata seinää parempia, niin tykkään kuitenkin enemmän katsoa taidetta, josta saan selvää eli selkeitä kuvia tai tekstejä.

Vivasin sivuilta voi katsella upeita taidekuvia. Tässä muutamasta kaupungista hienoja kuvia, joita olen saanut oman kamerani muistikortille:

AMSTERDAM

BREMEN

SEVILLA

TAMPERE

Lisää kuviani katutaiteesta voi katsella esimerkiksi Fuengirolasta ja Barcelonasta. Myös instagramiin lähetän kuvia silloin tällöin.