CURIOUS FEET

Viikonloppuna ajeltiin ympäri Penangin saarta vuokratun mopedin kanssa. Vierailtiin kylissä, ajeltiin vuoristoteillä sekä Georgetownin kaduilla ja pistäydyttiin Tescossa ruokaostoksilla. Maanantaiaamuna noudettiin vielä viisumit Indonesian suurlähetystöstä ennenkuin palautimme pyörän vuokraamoon.

Mopon vuokraaminen on Penangilla helppoa. Liikkeitä on paljon erityisesti Lebuh Chulialla ja ne ovat helppo löytää. Meiltä kysyttiin tosin ajokorttia näytille sekä sitä, että löytyykö ajokokemusta. Molemmilta löytyy ajokortista merkintä ’A’, joten sen suhteen ei tullut ongelmia, tosin saattavat hyvinkin vuokrata vaikka merkintää ei kortista löytyisikään.

Mopoa vuokratessa kannattaa tietenkin ottaa automaatti, mikäli ajokokemusta on vähän tai on yhtään epävarma kuski. En suosittele vuokraamista varauksetta jokaiselle, mutta mikäli ajokokemusta on takana ja ajamisesta nauttii, niin mopolla tai isommallakin pyörällä liikkuminen on loistava keino tutustua uusiin paikkoihin, jonne ei muuten eksyisi.

Liikenne Malesiassa on omiin silmiini mukavan rentoa, tämä tosin takapenkkiläisen kokemuksella. Parkkipaikalla pyörän kokeilemista enempää en itse ajanut, koska miehen painaessa noin 40 kiloa minua enemmän, oli takapenkin paikka minulle parempi. Autot, mopot ja jalankulkijat tien reunoilla ja tien ylityksissä kulkevat yleensä harmoniassa ja autot antavat kaksipyöräisille hyvin tilaa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta siihen tottuu heti, koska mopolla sitä kuitenkin ohittelee molemmilta puolilta ja tarkkailee liikennettä jatkuvasti. Varovainen kannattaa tietysti olla, mekin todistimme mopojen yhteentörmäystä, jossa onneksi henkilövahingoilta säästyttiin.

Olemme olleet Penangissa nyt viikon verran. 

Tämän ajan olemme majoittuneet Teluk Bahangilla ja olleet valintaamme tyytyväisiä. Georgetownissa olemme vierailleet muutaman kerran melko pikaisesti, mutta siihen olen hieman pettynyt. Georgetown on iso kaupunki, hektisempi kuin kuvittelin. Muuta osaa Penangia pidän mielenkiintoisempana ja yleisestikin olen huomannut tykästyväni nykyään pieniin kaupunkeihin ja kyliin isoja enemmän. Paikat, missä ihmiset eivät juokse kiireen vilkkaa kasvottomana massana ohitse, tarjoavat enemmän, vaikka virikkeitä on vähemmän. Isoissa kaupungeissakin mielenkiintoisimmat paikat sijaitsevat useimmiten rauhallisemmilla takakujilla. Yövymme kuitenkin vielä Georgetownissakin, ehkä sitten pääsen kaupunkiin enemmän sisälle.

Yövyimme Melakassa kolme yötä ja sieltä halusimme päästä suoraan Penangiin. Bussien lähtö- ja saapumisajat olivat kuitenkin meidän makuun huonot ja matkustusaika pitkä, viime hetken lennot taas kalliita. Päädyimme tekemään lyhyen pysähdyksen Kuala Lumpurissa kun olimme varmistaneet bussien saapuvan ja lähtevän samalle asemalle, Pudurayalle.

Matka Melakasta Kuala Lumpuriin meni joutuisasti, matkustimme Konsortium Express-bussilla (24,60 rm / 6,20 euroa - 2 hlö), josta ei löydy mitään valittamista.

Kuala Lumpuriin päästyämme otimme nokan kohti Wheelers Guesthousea halvan huonehinnan sekä ilmaisen illallisen (aina perjantaisin) innoittamana. Majapaikka oli kuitenkin täynnä, joten katsastimme huoneita sen jälkeen monesta hotellista. Pyörimme aseman lähellä, jotta pääsisimme seuraavana aamuna helposti matkaan. Päädyimme Ajuna Hotelliin sen loistavan sijainnin ja edullisen huoneen (40 rm / 10 euroa) vuoksi. Lähistöltä löytyi kuitenkin muutama todella siisti huone 55 ringgitillä, tarjontaa oli asemasta oikealle päin muutenkin melko paljon. Alkuun olimme huoneeseemme tyytyväisiä, mutta yö meni molemmilla levottomasti kuumuuden, kutittavan tuulettimen ja meluavien työntekijöiden vuoksi.

Kuala Lumpurissa teimme kävelylenkin Petronas-torneille, jotka paikan päällä näyttivät hienommilta kuin kuvissa. Kävimme ostoskeskuksen food courtissa syömässä hyvää ruokaa, mutta muuten emme sisällä kauaa viihtyneet. Olen aina pitänyt torneja tylsän näköisinä, mutta erityisesti iltavalaistuksessa ne näyttivät hienommilta kuin missään näkemissäni kuvissa.

Bussista saimme tilavat exit-paikat takariviltä ja niillä penkeillä kelpasi taas matkustaa. Eteemme istahti mukava suomalaispariskunta, jonka kanssa tuli matkan aikana juteltua matkustelemisesta. Olivat lentäneet myös Lufthansalla Singaporeen, mutta päivää meitä myöhemmin ja nyt reitti kulki osittain samoja paikkoja. Bussimatkan oletettu kesto oli viisi tuntia, mutta se venyi 10,5 tuntiin. Kiinalainen uusi vuosi aiheutti melkoiset ruuhkat teille, joten eteneminen oli paikoin todella hidasta. Kolme varttia meni myös bussiyhtiön varikolla, jonne ajelimme rengasta ja lopulta bussia vaihtamaan. Matkaan kuului kaksi pysähdystä vessaan ja yksi lounaan ajaksi. Söimmekin pysähdysasemalla herkulliset riisivihannes-annokset. Pitkä bussimatka ei kuitenkaan uuvuttanut, vaan päinvastoin, bussissa oli kiva rentoutua. Bussilla matkusteltaessa minulla on aina kaksi loistavan rentouttavaa ajanvietettä: nukkuminen sekä pohdiskelu. Jostain syystä liikkuvassa ajoneuvossa on kovin helppoa syventyä omiin maailmoihin enkä välttämättä olekaan kaikkein sosiaalisinta seuraa silloin.

Penangiin saavuimme lauantai-iltana kello 21 aikaan. Katsastimme aseman toisella puolella olevat kaksi hotellia, mutta ne olivat liian kalliit meidän makuun. Palasimme takaisin asemalle ja otimme ykköslaiturilta 102-bussin (4 rm / henkilö) kohti Teluk Bahangia, Penangin luonnonpuiston läheisyydessä sijaitsevaa pientä kalastajarantaa. Matkaan meni tunnin verran ja paikan päälle saapuessamme oli tietysti pimeää. Viereisellä Batu Ferringillä oli vielä kova hulina, mutta bussin kaarrettua Bahangille hulina hiljeni kovasti. Pyörimme siinä hetken ympyrää, kunnes muutama paikallinen poika mopojensa kanssa pysähtyivät juttelemaan. He tarjosivat meille toista mopoaan ja sanoivat näyttävänsä tien majatalolle, joten hyppäsimme pyörän selkään ja huristelimme sillä majatalolle. Mopolla kulkeminen pitkästä aikaa oli ihanaa! Tuuli puhalsi virkistävästi kasvoissa ja vapaudentunne on aina koukuttava kaksipyöräisellä ajellessa.

Majapaikkaan, Miss Loh´s Guesthouseen, saavuimme hieman ennen keskiyötä ja omistaja ei ollut paikalla. Muutama asukas ohjasi meidät kuitenkin vapaana olevaan huoneeseen. Majatalo on hippimäinen mesta, missä majoittuu lähinnä pitkään tien päällä olevia reissaajia ja nomadeja. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi sinne ei kovin helpolla sattumalta eksykään. Paikka on enemmänkin yhteisö, jonne moni asukas palaa usein pitkäksi aikaa asustelemaan. Ajatuksena todella loistava, mutta juuri tämä kyseinen paikka ei ollut minua varten. Yhden yön yövyttyämme saimme myös kuulla todellisen hinnan, joka oli edellisillan asukkaiden kertomaa korkeampi. Siinä vaiheessa pakkasin mielelläni reppuni vaihtaaksemme paikkaa.

Penangin eläimiä

Teluk Bahang

Otimme bussin Kotarayan terminaalista, Johor Bahrusta, Queenstreetille. Matka maksoi 4,20 rm kahdelta (noin euron). Tällä kertaa rajamuodollisuudet mennessä ja tullessa menivät nopeasti. Bussi ajoi läpi Singaporen, joten tuli nähtyä ikkunoista toistamiseen Singaporen pohjoispuolta, joka näytti hieman keskeneräiseltä, koska vähän väliä oli suuria rakennustyömaita.

Queenstreetiltä lähdimme kauppaan ostamaan eväitä ja otimme metron Botanic Gardensille mennäksemme puistoilemaan. Vietimme muutaman tunnin kauniissa ja isossa puistossa kävellen, istuen, kuvaillen ja hikoillen. Ilma Singaporessa tuntui kuumemmalta kuin Malesiassa. Kiersimme ympäriinsä ilmaista puistoa, mutta jätimme maksullisen orkideapuutarhan välistä. Puisto sijaitsee melko vilkkaiden teiden vieressä, mutta on paikoin mukavan rauhallinen.

Puistosta lähdimme kävelemään kohti Orchard Roadia, mikä on vilkas ostoskatu. Isoja ostoskeskuksia oli niin vieri vieressä, että ihan kauhistutti. Katu ei ollut meidän mielestä viihtyisä, mutta sen varrella oli kyllä paljon ruokapaikkoja. Me söimme 8 eurolla kaksi riisivihannes-lautasta, tuhdin nuudelisopan ja ison jäätelöannoksen ja maistuivat herkullisilta.

Singapore Flyeriä kävimme ihastelemassa alhaalta päin pimeän tullen, mutta sitten alkoi päivä väsyttämään, joten teimme lähtöä. Jotenkin onnistuimme taas eksymään metroa etsiessämme ja loikimme sitten taas vilkkaiden teiden ylitse, kun takaisinkaan ei jaksanut kiertää.

Päivä Singaporessa oli kiva ja kävelimme paljon, mutta eihän siinä kovin paljoa ehtinyt näkemään. Shoppailu ei meitä kiinnosta, mutta moni mielenkiintoinen puisto ja nähtävyys voisi olla vierailulistalla jos päätämme viettää kaupungissa aikaa ennen paluulentoa.

Tällä hetkellä olemme Melakassa, Malesiassa. Otimme tänne tiistaina Deliman bussin Larkinin asemalta ja maksoimme kolmen tunnin bussimatkasta 38 ringgittiä (9,10 euroa / 2 hlö). Hinnat ovat asemalla selkeästi esillä ja busseihin oli helppo löytää. Itse matka meni mukavasti, vaikka bussi vähän inisi. Penkit olivat tarpeeksi pehmeät, jalkatilaa oli riittävästi ja ilmastointia pystyi säätämään pienemmälle penkin yläpuolelta. Ei valittamista!

Melakan bussiasema sijaitsee neljän kilometrin päässä keskustasta. Vieressä on melko hintava Tesco, josta kävimme ostamassa evästä ennen bussiin (numero 17) nousemista. Kävimme katsomassa 6-7 majapaikkaa ennenkuin päädyimme tähän meidän mielestä loistavaan vaihtoehtoon, T Hotelliin. Henkilökunta on aurinkoista, tosin muutenkin täällä Melakassa ihmiset ovat ihania! Hakevat paljon katsekontaktia, hymyilevät ja tervehtivät. On mukavan tervetullut fiilis.

Käytetyt eurot tien päällä: 188 euroa (94 euroa / henkilö)

Keskimääräinen päiväbudjetti: 27 euroa (13,50 euroa / henkilö)

Summat pyöristettynä. Eivät sisällä lentoja Suomesta Singaporeen.

Yövyimme Danga Bayn alueen vieressä, mikä on lyhyen bussimatkan päässä kaupungin keskustasta. Alueella on hotelleja, ravintoloita, satama ja huvipuistolaitteita, mutta siellä oli hyvin rauhallista. Länsimaalaisia ei paikalla näkynyt (kuten ei keskustassakaan), paikalla taisi pyöriä enemmänkin malesialaisia (turisteja ja kaupunkilaisia), mutta ei heitäkään kovin suuressa määrin.

Joskus Danga Bayhin on kulkenut ilmainen bussi, mutta se lakkasi menemästä muistaakseni reilu vuosi sitten. Paikkaa on käsittääkseni alettu rakentaa viihdepaikaksi (ja rakentaminen jatkuu), mutta se ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota. Huvipuistoalueella oli hieman kummallista olla, kun musiikki soi kovalla, muutama ravintola oli auki, laitteissa ei ollut ketään ja ihmisiä näkyi iltasella vain muutaman kourallisen verran, päivällä koko paikka oli poliiseja lukuunottamatta autio.

Danga Bayhin pääsee kätevästi keskustasta, kun kyselee ihmisiltä bussia. Moni bussi kulkee alueen ohitse ja niitä menee usein. Danga Bayn kohdalta pääsee tien ylitse turvallisesti sillan kautta ja bussipysäkki on lähellä tienylityspaikkaa. Bussilipun hinta riippuu matkan pituudesta, keskustasta noin 1,5 rm / henkilö.

Terveisiä Malesiasta! 

Täällä kirjoittelee hieman väsynyt, mutta onnellinen matkailija. Olemme tosiaan tällä hetkellä Johor Bahrussa, Malesian puolella, mutta Singapore on tuossa kivenheiton päässä. Singaporessa olemme toistaiseksi viihtyneet vain pari tuntia, mutta huomenna maanantaina lähdetään sinne päiväksi ja viivytään siellä ehkä sitten paluumatkalla pidempään.

Meillä tuli muutoksia lentoihimme, joten en kirjoittanutkaan Münchenistä. Olimme perjantaina aamulla tekemässä lähtöä lentokentälle kun sain soiton lentoyhtiöltä. He muuttivat lentoja niin, ettei meidän tarvinnut koukata Münchenin kautta vaan lensimme suoraan Frankfurtiin, mistä lentomme Singaporeen lähti.

Helsingin lentokentällä emme onnistuneet tekemään lähtöselvitystä automaatilla, joten suuntasimme tiskille. Siinä oli jotain hämminkiä ja parikymmentä minuuttia meni ennenkuin saimme liput kouraan, mutta eipä meillä mihinkään kiire ollutkaan. Ensimmäiselle lennolle saimme exit-paikat, pidempi lento oli sen verran bookattu että vaihdoimme vain jo varatut paikkamme hieman parempiin. Molemmat lennot menivät nopeasti. Ruoka maittoi, palvelu pelasi ja pidempi reilun 10 tunnin lento meni nukkuessa ja leffaa katsoessa.

Singaporeen saavuimme neljän maissa, noin tuntia etuajassa. Ei Changin lentokenttää ihan turhaan kehuta, mukavan vihreää oli ja passintarkastuksessa ei kauaa mennyt. Kentällä on selkeät ohjeet, joten kaupunkiin pääsykin on vaivatonta. Me kuljimme MRT-junalla. Ostimme automaatista liput Kranjin metroasemalle 4,60 dollarilla (2,75 euroa / 2 hlö) ja hyppäsimme kyytiin. Kranjilla pyörimme hetken huviksemme, mutta nousimme pian SBS:n bussiin numero 170 (3,80 dollaria / 2 hlö), joka vei meidät Singaporen puolelle, kahden pysähdyksen taktiikalla. Singaporen puolella aikaa tuhraantui passintarkastuksessa sekä bussia odotellessa melko kauan, mutta Malesian puolella saimme hymyilevän vastaanoton (virkailija kysyi tiedänkö bändin nimeltä Stratovarius :D) ja löysimme samantien bussipysäkille, johon bussi heti tulikin.

Sen jälkeen sitten seikkailimmekin hetken. Jotenkin sitä matkaillessa tulee usein sekoiltua, vaikka muka on ottanut asioista etukäteen selvää. Itse luen matkailun käytännön asioista kotona aika paljon, mutta sitten jossain vaiheessa tulen päätökseen, että katotaan loput sitten paikan päällä ja kysytään apua. Toisaalta se on kivaa mennä huolettomastikin, koska vanha klisee pitää paikkaansa: Asioilla on tapana järjestyä. Saavuimme siis Kotarayan bussiasemalle, mikä on ihan keskustan vieressä, mutta niin vain pimeällä onnistuimme kävelemään väärään suuntaan. Asemalla oleva rahanvaihtopiste myös sulki ovensa nenämme edestä, joten etsimme automaatin ja taistelimme S-pankin (matkakassamme on siellä) kortin kanssa, mutta emme saaneet rahoja ulos. Danskebankin electronilla sain onneksi nostettua tililtä 800 rm (noin 190 euroa) ja löysimme lopulta keskustaankin.

Keskustaan löydettyämme kävimme hyvässä paikassa syömässä herkullista ruokaa. Ravintolassa oli pöytä, josta sai itse ottaa tai näyttää haluamaansa ja koota omanlaisen annoksensa. Kaksi isoa lautasellista (riisiä, vihanneksia, kanaa) ja vesipullo maksoi 11 rm (2,60 euroa), joten eipä kalliiksi tullut. Ravintola oli kivannäköinen ulkoilmaravintola ja jalkapallo-ottelua fiilistelevät paikalliset toivat sinne hauskaa tunnelmaa.

Yöksi tulimme Danga Bayhin, johon otimme bussin (1,70 rm / hlö) ravintolan edestä. Yövymme kolme yötä Tune Hotelsissa ja maksamme yöltä vajaa 11 euroa. Varauksen hotelliin teimme jo ennen lähtöä, kun tuli halvemmaksi niin. Hotelli on syrjässä rauhallisella alueella, mutta meidän mittapuulla todella laadukas.

Johor Bahrusta kirjoitan lisää myöhemmin, reilu vuorokausi vasta takana täällä, mutta jonkinlaista kuvaa kaupungista ollaan jo saatu. Välietappi tämä silti meille on, jatketaan varmaankin jo tiistaina eteenpäin rauhallisimpiin maisemiin.