CURIOUS FEET

Kesäreissusta perheen kanssa sovittiin jo viime syksynä. Ajankohta matkalle varmistui kuitenkin vasta keväällä ja määränpää lyötiin lukkoon paria päivää ennen lentojen varaamista. 

Kohteeksi olimme miettineet useampaakin paikkaa. Yritin miettiä kaupunkia missä sekä äitini että teini-ikäinen pikkusiskoni viihtyisivät ja mikä olisi myös lapsiystävällinen, siinä tapauksessa että muutaman vuoden vanha siskonpoikakin tulisi matkaan. Suorat lennot tai lyhyet vaihtoajat olivat myös vaatimus, koska aikaa oli rajoitetusti ja joukkomme niin kirjava. Lontoo kummitteli pitkään mielessä, siellä olisi riittänyt perheelle näytettävää. Portugalia ja Kroatiaa (joista jälkimmäisessä en ole vielä käynyt) myös hetken harkitsin, mutta sopivia lentoja ei sinne löytynyt.

Lopulta varasimme liput yhteen Euroopan kauneimmista kaupungeista, elikkäs menemme Barcelonaan!!

Barcelona vei voiton monipuolisuudellaan. Siellä on rantaa, kivoja puistoja, kauniita rakennuksia, katuelämää, shoppailumahdollisuuksia, museoita ja kaikenlaista muuta hauskaa. Viime reissustani kaupunkiin on myös aivan liian pitkä aika, joten on mahtavaa päästä kulkemaan kaupungin kaduilla taas! Ja mikäs sen mahtavampaa kuin viedä perhettä maailmalle. En varmasti olisi teini-ikäisenä ollut asiasta ihan näin innoissani, mutta tällä lailla aikuisiällä kun perhe merkitsee niin paljon enemmän ja siskot ovat osoittautuneet loistaviksi matkakumppaneiksi, niin on kyllä superia!

Mutta mennäänpäs niihin lentoihin. Lentojen etsiminen oli välillä hauskaa ja välillä raastavaa, kiroiltua tuli muutamaan kertaan. Kulutin normaaliin tapaani tunteja eri lentoyhtiöiden sivuilla edullisia lentoja etsien. Välillä puuha oli tosiaan hauskaa, erilaisten reittien etsiminen ja matkasuunnitelman tekeminen on mielenkiintoista. On ilahduttavaa löytää uusia reittimahdollisuuksia ja halpoja lentoja. Ahdistusta taas aiheutti se, että matka tapahtuu heinäkuussa, mikä ei ole sitä halvinta aikaa matkustaa Euroopassa. Halpoja lentoja kyllä löytyi, mutta niin satunnaisille päiville, että niihin kiinni iskeminen olisi tarkoittanut joko liian lyhyttä (2 pv) tai liian pitkää (yli viikon) lomaa tai sitten pitkiä vaihtoja.

Lentoyhtiöiden tapa heilutella lentojen hintoja ylös, taas alas ja takaisin ylös... argh! Juuri kun oli päättänyt, että tuo hinta on hyvä, niin lentojen hinnat nousivat muutamassa tunnissa kymmeniä euroja (meidän tapauksessa siis yli 300 euroa yhteensä!) ennen kuin varaus-nappia oli ehtinyt painaa.

Täällä blogissa (ainakin kommenttiboksissa) on joskus ollut puhetta siitä, että lentojen hinnathan eivät ole yleensä suoraan vertailukelpoisia keskenään, joten päätinkin avata kunnolla sitä mihin kiinnitin huomiota kun etsin tämän matkan lentoja Barcelonaan. Hintojen lisäksi kun pitääkin tuijottaa useampaakin asiaa.

Ensinnäkin, lentokenttien sijainnit

Ryanairilta löytyy usein halvemmat lennot ja tamperelaisena suosin sitä mielelläni, koska lentoihin päälle tulee siirtymiskustannuksia Suomen puolella vain kymmenen euroa. Joidenkin syrjempien kenttien (esim. Lontoossa Stansted) sijainti ei ole minua haitannut, koska kokonaiskustannuksineen on Ryanair ollut silti se halvin vaihtoehto. Tällä kertaa Ryanairin lentohinnat olivat kuitenkin kalliimmat kuin Norwegianin lentohinnat (paitsi pitkien vaihtojen kanssa) ja samaa hintaluokkaa Lufthansan ja Vuelingin kanssa.

Mikäli kuitenkin asuu vaikkapa pääkaupunkiseudulla, pitää aina muistaa laskea lennon hintaan siirtymiset Tampereelle. Ja normaalihintaisten lippujen ollessa kyseessä, se ei tule halvaksi. Perheeni tapauksessa siirtymisiin normaalihinnoilla olisi mennyt joitakin kymppejä vajaa 300 euroa ja halvimmillaankin sadan euron verran. Alennuslipuilla onneksi säästää suuria summia, mutta niitä ei ole aina tarjolla. Lisäksi tietenkin lentokentän sijainti kohdemaassa on merkittävä seikka. Meidän tapauksessa Ryanair olisi suoralla lennolla vienyt meidät Gironaan, mistä on vielä yli tunnin matka Barcelonaan ja menopaluu Gironasta Barcelonaan olisi kuihduttanut lompakkoa 25 euroa henkilöltä.

Yksi vaihtoehdoistamme Lufthansa olisi lentänyt Saksan kautta (muutaman tunnin vaihto) Barcelonan omalle kentälle. Lopullinen valintamme Norwegian kuljettaa meidät suoralla lennolla Barcelonan kentälle, mistä pääsee muutamalla eurolla keskustaan.

Toiseksi, lentoajat

Näillä on merkitystä hinnassa ja mukavuudessa. Hinnassa lentoajat näkyvät muutamalla tapaa. Meidän tapauksessa lentoajat vaikuttavat hintaan niin, että nyt kun otimme aikaisen aamulennon ja myöhäisen paluun Helsinkiin, niin minä en todennäköisesti pääse käyttämään halpabusseja (ellen yövy Helsingissä) Tampereelta Helsinkiin ja takaisin, vaan joudun maksamaan normaalin hinnan mikäli matkustan julkisilla. Joudun myös matkustamaan keskellä yötä, mikä voi näkyä mukavuudessa (aikaiset herätykset eivät ole kivoja, mutta yöbusseista kyllä tykkään!). Halpabusseja on tarjolla vain rajoitetusti eivätkä ne kulje yöaikaan.

Hyvin myöhäinen lentoaika taas voi näkyä hinnassa niin, että määränpäässä kulkee matkan lentokentältä kaupunkiin taksilla bussin sijasta. Tai se voi näkyä niin, että ottaa ensimmäiseksi yöksi kalliimman hotellin lentokentän vierestä. Se voi näkyä myös niin, että joihinkin halpoihin majapaikkoihin (kotimajoituksiin) ei pääse enää yömyöhään. Ja lisäksi se varmasti näkyy niin, että lennon saapuessa myöhään perille, menettää yhden päivän kohteessa, mutta joutuu kuitenkin maksamaan yöpymisen. Tämän takia aamulennot ovat parempia ja siinä mielessä meidän aikainen lentomme onkin todella hyvä. Näin lyhyellä lentomatkalla päivälento olisi kuitenkin ollut paras vaihtoehto sekä hinnan että mukavuuden puolesta.

Ryanairilla saapuminen Gironaan olisi ollut keskiyön aikaan ja olisimme todennäköisesti jääneet Gironaan ensimmäiseksi yöksi. Lufthansalla taas oli hyvin paljon eri vaihtoehtoja ja lentoaikojen puolesta se olisikin ollut paras vaihtoehto. Saapumisajaksi olisi voinut valita esimerkiksi puolen päivän tai alkuillan.

Kolmanneksi, lentoyhtiön valinta ja sen palvelut

Halpalentoyhtiöissä lentolipun hinnalla saa vain paikan koneessa. Jos paikka on halpa ja matkatavarat pienet, kannattaa napata kiinni, leivät ja kahvi tulevat halvemmaksi kun kustantaa ne erikseen. Mikäli hinnoissa on eroa vain muutamia kymppejä ja haluaa laittaa laukun ruumaan, kannattaa vertailla lentoyhtiöitä keskenään. Siinä missä toisilla yhtiöillä palvelu on ilmainen, maksaa se toisilla jopa useita kymmeniä euroja. Itse tietenkin kannustan ihmisiä matkustamaan pienillä matkatavaroilla, mutta mikäli se ei sovi, niin vertailu säästää rahaa.

Meidän tapauksessa siskoni halusi laittaa ruumaan laukun. Norwegianilla tämä tuli kustantamaan 22 euroa menopaluu, Ryanairilla se olisi maksanut 50 euroa ja Lufthansalla se olisi ollut ilmainen. Kyse ei siis ole ihan pienistä summista, erityisesti useamman laukun kanssa.

Varatessa lentoja huomasin taas kerran lentoyhtiöiden ihmeellisen hinnoittelutaktiikan. Esimerkiksi kun Norwegianille henkilömääräksi laittoi 1-2 ihmistä, näytti hinta 163 euroa / henkilö. Kun henkilömääräksi laittoikin 4-5 ihmistä, näytti hinta 205 euroa / henkilö. Halvemmat liput loppuivat siis juuri tuossa kohtaa ja nämä koneet ei sitten ”osaa” laskea hintaa oikein, vaan halvemmat liput jäävät hyödyntämättä mikäli tätä ei huomaa. Mikäli olisin siis varannut lennot meille kaikille yhtä aikaa, olisimme maksaneet lennoista sen 205 euroa henkilöltä.

Joten tein niin, että varasin ensin kolmelle aikuiselle lennot hintaan 163 euroa ja sen jälkeen kahdelle aikuiselle lennot noin 205 eurolla. Säästöä tuli tällä tavalla noin 126 euroa. Norwegianilla on vielä se hyvä puoli, että LowFare-lennot voi peruuttaa neljä tuntia varauksen tekemisen jälkeen veloituksetta. Nyt meillä tietysti on kaksi varausta, joita voidaan käsitellä erillisenä (esimerkiksi sijoittaa meidät eri puolelle konetta, eri lennoille poikkeustilanteissa ym.), mutta tämän otin huomioon varausvaiheessa.

Vastaavaa hinnoittelutaktiikkaa käyttää moni lentoyhtiö, joten itse teenkin niin, että katson aina lentoja ensin yhdelle hengelle ja sen jälkeen oikealle henkilömäärälle. Kannattaa ehdottomasti tehdä näin!!

Lentojen jälkeen alkoikin majapaikan etsintä ja huh huh. Se oli yhtä rääkkiä kalliiden hintojen, täynnä olevien majapaikkojen ja toimimattomien verkkopankkien sekä puhelinnumeroiden kanssa. Osiltaan ihan omaa syytä ja osiltaan vikaa järjestelmissä. Ehdin jo miettiä, että olikohan tämän matkan tarkoitus epäonnistua, kun kaikki näytti menevän pieleen.. Nyt on kuitenkin lennot sekä majoitus kunnossa ja voin huokaista ilosta!!

Olen kirjoittanut Barcelonasta aiemmin tekstin. Omasta matkasta on kuitenkin sen verran aikaa, että kuulisin mielelläni vinkkejä kaupunkiin! Erityisesti lapsille (3-4 vuotiaille) soveltuvat paikat kiinnostavat.

Palailen vielä teksteillä Malesiasta, Indonesiasta ja Singaporesta ennen tulevaa reissua, jonne on kuitenkin vielä useampi viikko aikaa. On se vaan ihanaa, kun on taas matka, jota odottaa!

Matkakuumeisille tiedoksi vielä täällä bloginkin puolella, että Lufthansalta saa edullisesti lentoja tällä hetkellä. Esimerkiksi Singaporeen lennot alkaen 520 euroa, Rantapallon ja vastaavien kautta varattuna.

Georgetownin kaupunki Penangin saarella Malesiassa ei alkuun viehättänyt. Suurimpana puutteena kaupungissa pidin jalkakäytävien puutetta tai pienuutta. Käveleminen hektisessä kaupungissa ei kuumassa auringon paisteessa ollut sellaista mukavan päätöntä menoa, mitä se parhaimmillaan uusissa, somissa kaupungeissa on.

Georgetown ei myöhemminkään näyttäytynyt jalankulkijalle ystävällisenä, mutta kun tajusimme sentään välttää kaduilla kiertelyä kuumimpaan aikaan, niin johan siitä alkoi nauttiakin. Kaupungista meinaan löytyy hienoa katutaidetta! Taiteen bongailu teki uteliaaksi; mitähän tuolta seuraavan kulman takaa mahtaa löytyä?

Ja se ruoka, oi joi! Ravintoloita on malesialaiseen tapaan paljon, joten on mistä valita. Monet ravintolat ovat avoinna yömyöhään, osa vuorokauden ympäri. Ravintoloiden hinta- ja viihtyvyystaso vaihtelee, mutta kalliiksi ei syöminen tule. Me viihdyimme erityisesti intialaisissa ravintoloissa. Suosikiksi nousi Penang roadin varrella sijaitseva ravintola nimeltä Jaya. Ravintola oli avoinna 24/7, mikä sopi meidän epäsäännölliseen elämäämme hyvin. Lisäksi menu oli monipuolinen, ruoka herrrrkullista ja halpaa ja kaikkein parasta oli se, että henkilökunta oli todella ystävällistä. Aina ravintolaan mennessä tuli tervetullut olo.

Georgetown on kaupunkina pienisuuri. Kävellen pääsee joka paikkaan, mutta toisaalta katuja riittää ja kuumuudessa sekä liikenteen seassa mennessä voivat välimatkat tuntua pitkiltäkin. Monet mielenkiintoiset kohteet sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, muualla Penangin saarella, joten bussien käyttäminen on melko välttämätöntä, mikäli haluaa nähdä muutakin osaa saaresta. Bussilla matkustaminen on kuitenkin helppoa ja edullista! Busseja lähtee kaduilta, mutta Georgetownissa Komtarin asemalta löytää helpoiten kyydin haluamaansa paikkaan mikäli ei tiedä bussien reittejä. Bussiin on hyvä varata tasaraha eli kuljettaa lompakossa pientä rahaa. Hinta riippuu matkan pituudesta, kalleimmillaan matka maksaa 4 ringgittiä eli yhden euron.

Georgetownissa kulkee myös ilmainen bussi, jonka kyytiin voi hypätä. Me päätimme bussilla myös matkustaa, nousimme satamassa kyytiin ja kuljimme matkan Komtarille muutamien nähtävyyksien ja katujen kautta. Olimme tässä vaiheessa kuitenkin jo kiertäneet kaupunkia paljon ympäri skootterilla ja kävellen, joten bussimatka ei tarjonnut enää mitään uutta nähtävää matkan varrella. Jouduimme myös odottamaan bussia todella kauan, vaikka niiden pitäisi suhteellisen usein kulkea. Juuri kaupunkiin saapuneelle tai nähtävyyksiä aktiivisesti kiertävälle ilmainen bussi voi asiansa ajaakin.

Edullista majoitusta oli helppo löytää kaupungista. Lebuh Chulia on katu, minne monet reppureissaajat menevät. Lebuh Chulian sekä sen läheisyydestä löytyvien katujen ja kujien varrelta löytyykin paljon majoitusta. Kannattaakin ehdottomasti käydä katsomassa niitä pienempiä katuja Lebuh Chulian läheisyydessä, jotka omaan makuuni ovat hitusen viihtyisimpiäkin. Omat majoitus-kokemukseni löytyvät aiemmin julkaistusta tekstistäni Malesian majapaikat. Alla lueteltu muutama muu hotelli, joista kävimme 2-hengen huonetta kysymässä, hinnat sen mukaan, mitä heillä oli silloin meille tarjota. Valitettavasti tarkempaa infoa ei ole, mutta nämä kaikki olivat sellaisia, jotka olisimme kelpuuttaneet siisteyden / viihtyvyyden puolesta.

~Crystal Guesthouse, 294 Lebuh Chulia, hinta 50 RM

~Hang Chow, 511 Lebuh Chulia, 40 RM

~Ping Seng, 82 Love Lane, 30 RM

~Hotel Noble, 36 Lorong Pasar, 30-40 RM

~Traveller´s Lodge, 75 Lebuh Munari, 35 RM

Me matkustimme Penangille Kuala Lumpurista ja valitsimme bussin, mikä menee suoraan saarelle. Monet bussit sekä juna pysähtyvät Butterworthissa, mikä on mantereen puolella. Hintaero bussien välillä oli pieni, minkä vuoksi otimme suoran bussin, mutta busseja tosiaan näytti kulkevan harvemmin saarelle suoraan. Bussimme saapui bussiasemalle, mikä ei sijaitsekaan ihan keskustassa, minkä vuoksi Butterworthin kautta kulkeminen voi olla järkevämpi vaihtoehto. Bussiasemalta lähtee kuitenkin bussi Komtarille (toinen bussiasema Georgetownin keskustassa) ykköslaiturilta ja matka sinne maksaa muutaman ringgitin.

Butterworthista Penangille pääsee lautalla, matka maksaa 1,20 RM aikuiselta ja toiseen suuntaan se on ilmainen. Me lähdimme Penangilta lentäen, joten emme käyttäneet lauttaa kumpaankaan suuntaan. Mikäli saapuu Butterworthista saarelle, päätyy satamaan, mikä on kävelymatkan päässä Lebuh Chuliasta ja monista hotelleista.

Vietimme Melakassa kolme yötä 5.2.-8.2.2013. 

Päivät Melakassa olivat aurinkoisia, hikisiä ja vähän sateisiakin. Kiertelimme kaupunkia ympäri verkkaiseen tahtiin, tärkein aktiviteettimme oli ravintolasta toiseen siirtyminen.

Ehdimme tosin tehdä muutakin kuin syödä, vaikka päivät leppoisasti kuluivatkin. Vierailimme paikallisessa tivolissa (jonka laitteet näyttivät ikivanhoilta), katselimme nähtävyyksiä, pelasimme tovin ostoskeskuksen pelihallissa ja makoilimme paikallamme.

Eräänä iltana kävimme loistavassa itsepalvelupesulassa ja istuskelimme pesulan ulkopuolella kadulla katsellen ohimenevää liikennettä ja näimme onnettomuudenkin. Kissa juoksi tien ylitse, osui auton renkaaseen ja kieri siitä vauhdilla monen metrin päässä olevalle jalkakäytävälle. Jännittyneenä katselimme nouseeko kissa enää ylös, eikä noussut, siihen kuoli. Olin melko järkyttynyt näkemästäni, hyvä ettei poru tullut.

Majoituimme Jalan Melaka Rayalla. Siellä on muutama katu, minkä varrella on hotelleja. Paikan päälle löytää jäämällä pois Mahkota-ostoskeskuksen luona, mutta vaikka tiesimme sen, päätimme jäädä pois samalla pysäkillä kuin muut reissaajat ja puoli bussia, eli punaisella keskusaukiolla. Kävelymatka sieltä ei tosin kummoinen ole. Alue oli melko rauhallinen ja keskustammassa vierailun jälkeen totesin sen sopivankin meille paremmin. Palvelut olivat hyvät, eli ravintoloita, pesula, hierontapaikkoja ja muutama ostoskeskus ruokakaupan kera löytyivät läheltä.

Melaka oli soma, pieni kaupunki, mutta se jokin sieltä puuttui. Tosin aiemmassa tekstissäni ehdinkin jo pohdiskella, että ehkä kaupunki ei kolahtanut, koska menimme sinne ns. väärään aikaan. Omat ennakkoluulot, toiveet ja mielialat kun voivat vaikuttaa suurestikin mielipiteisiin, joita kaupungeista muodostaa.

Kaupungin parhaisiin puoliin kuuluivat ystävälliset ihmiset, siisteys ja värien käyttö joissakin rakennuksissa. Rakennukset olivat hienoja ja Melakassa oli edullisia museoita, joten on se kiva paikka muutaman päivän vierailulle.

Me matkustimme Melakaan bussilla Johor Bahrusta. Saavuimme bussiasemalle, mikä sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Bussiaseman oikealta puolelta lähtee bussi numero 17 (1,5 RM eli noin 40 snt) keskustaan. Takaisin päin tullessamme nousimme Melakan keskustassa bussiin ja yllätyimme kun puolen tunnin päästä olimme edelleen keskusta-alueella. Bussi kulki ympyrää ja kiersi pitkän matkan, mutta mikäs siinä kaupunkia katsellessa. Mikäli kuitenkin haluaa päästä asemalle nopeammin, niin kannattaa tarkistaa mistä päin keskustaa bussi lähtee bussiasemalle eikä ole juuri tulossa sieltä päin. Pysäkit olivat melko lähekkäin.

Malesiassa vietimme kuukauden verran ja maasta jäi positiiviset fiilikset. Päällimmäisinä mieleen jäivät alla luetellut asiat.

Kolmen kuukauden aikana matkustelimme Singaporessa, Malesiassa ja Indonesiassa. 

Matkamme jakautui niin, että Malesiassa olimme reilun kuukauden, Indonesiassa vajaat kaksi kuukautta ja Singaporessa yhteensä viitisen päivää.

Lensimme siis ensin Helsingistä Frankfurtin tylsän lentokentän kautta Singaporeen, mutta heti Singaporeen siirryttyämme vaihdoimme maata ja majoituimme kolme yötä Malesian puolella, rajan takana olevassa Johor Bahrun kaupungissa. Majoituimme Danga Bayssa. Sieltä käsin teimme kuitenkin päiväretken Singaporeen.

Johor Bahrusta matkustimme bussilla Melakaan. Melakassa yövyimme myös kolme yötä, siitä kirjoitan myöhemmin lisää.

Melakasta siirryimme Kuala Lumpuriin, mutta vain yhdeksi yöksi. Kuala Lumpurista matka jatkui kohti Penangin saarta, missä olimme 17 yötä. Penangissa tuli kierreltyä paljon bussilla ja skootterilla. Yövyimme Teluk Bahangilla, josta kirjoitan vielä lyhyesti myöhemmin, sekä Georgetownissa, josta on tulossa ainakin kuvia.

Penangista lensimme sitten Indonesiaan. Ensimmäiset päivät ja koko ensimmäinen kuukausi maassa meni Lake Toballa. Kuljettiin Samosirin saarta ympäri mopolla muutamaan kertaan, käytiin Parapatin markkinoilla ja nautimme olostamme.

Tobalta palasimme bussilla Medanin kaupunkiin, missä vietimme yön. Medanista lensimme Air Asialla Bandungin kaupunkiin, missä vietimme päivän. Molemmista kaupungeista tulossa tekstiä myöhemmin.

Bandungista lensimme Balille. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Kuta beachilla, missä yövyimme kolme yötä. Kutalta siirryimme Ubudiin ja siellä viivyimme kuusi yötä. Alunperin olimme ajatelleet olla Ubudissa pidempään, mutta paikka ei sitten vaikuttanutkaan olevan täysin meidän paikkamme.

Siirryimme siis meren äärelle ja olimme kaksi yötä Padangbaissa. Padangbaista siirryimme omatoimisesti Lombokin puolelle Gili Trawanganille. Kirjoitan siirtymisistä Balin ja Gilien välillä myöhemmin. Trawanganille jumituimme kymmeneksi yöksi.

Trawanganin saarelta siirryimme vielä neljäksi yöksi Kuta beachille.

Sitten vaihtuikin taas maa! Lensimme Balilta Singaporeen ja jatkoimme vielä saman päivän aikana matkaa Malesian puolelle. Johor Bahrusta matka jatkui Tiomanin saarelle, missä olimme ensimmäisen yön ABC:n rannalla ja viikon Juarassa. Paratiisistamme Juarasta on tulossa juttua vielä myöhemmin.

Viikon rauhallisuuden jälkeen siirryimme takaisin mantereen puolelle ja yövyimme yhden yön Mersingissä. Ja Mersingistä sitten palasimme Singaporeen, missä meni matkamme viimeiset kolme yötä. Singaporesta tulossa myös tekstiä myöhemmin.

Kuvia matkan varrelta:

Mihin sitten palaisin uudelleen?

Lake Toballe voisi ehdottomasti mennä hetkeksi rentoutumaan. Samosiria tuli kierrettyä melko hyvin ympäriinsä, joten sitä voisi ison kirjakasan kanssa vain jumiutua johonkin mukavaan majataloon ja nauttia paikallaan olemisesta muutaman viikon.

Myös kaunis Tioman kiehtoo edelleen. Tiomanissa voisi lötköilyn lisäksi kiertää saaren rannat lävitse ja patikoida sekä snorklata lisää.

Penang oli kokonaisuutena mielenkiintoinen, joten enpä pistäisi vastaan jos sinnekin tiemme vielä kävisi. Erityisesti Teluk Bahang ja Penangin luonnonpuisto ovat vierailun arvoisia useampaankin kertaan.

Onko paikkaa minne en enää menisi?

Yksikään kaupunki tai kylä ei herättänyt vilun väreitä tai ollut millään lailla luontaantyöntävä. Kaikkialla törmäsimme ystävällisiin ihmisiin ja joka paikasta löytyi jotain hyvää ja mielenkiintoista. On silti muutama paikka, mitkä eivät herättäneet niin suuria tunteita, vaikka koimme niissäkin hienoja hetkiä.

Ubud oli kyllä nätti ja koimme siellä muutaman hienon keikan, joista ensimmäinen lukeutuu matkan parhaimpien muistojen joukkoon. Vietimme kaupungissa yhteensä viikon verran ja sen jälkeen tuntui, että Ubud tuli nähtyä. Ei oikein tule mieleen, mitä siellä haluaisi muuta tehdä. Ehkä jos joskus innostutaan joogasta, niin kaupunkiin voisikin palata.

Melaka, josta en tosiaan vielä ole edes kirjoittanut, oli myös nätti, mutta jostain syystä se ei kolahtanut sen syvemmin. En oikein osaa selittää miksi, koska meillä oli kaupungissa kaikki kohdallaan (hyvä hotelli, hyvää ruokaa, mukavat ihmiset), miljöö ei vain jostain syystä iskenyt niin kovaa ja Melaka tuntui koko ajan välietapilta. Ehkä ongelma olikin siinä, että menimme kaupunkiin matkamme alussa, jolloin enemmän kaipailimme rentoa rantaelämää?

Bali ja Gili-saaret kokonaisuutena ovat kysymysmerkkejä, joista en osaa vieläkään muodostaa mielipidettä sen suhteen että palatako vai ei. Toisaalta tykkäsin, nautimme olostamme ja totta kai voisin mennä toistekin, mutta kun Indonesiassa ja Aasiassa on niin paljon käymättömiä, kiehtovia paikkoja, ettei tiedä haluaako tuolla vierailua niiden edelle laittaa kuitenkaan. Jos sattuvat matkan varrelle sopivasti tai alamme kaipaamaan rantaelämää hierontojen ja baarien läheisyydessä, niin helppojahan valintoja nuo ovat.

Seuraavassa tekstissä palaan taas matkaan yksityiskohtaisemmin. Olen useampia tekstejä kohteista ja käytännön asioista aloittanut, katsotaan mikä niistä valmistuu ensimmäisenä.