CURIOUS FEET

Meillä oli kivaa aikaa Singaporessa. 

Siellä kaikki oli kovin turvallista, siistiä, normaalia, joten vähän kuin Euroopassa olisi ollut. Kaupungilla kuitenkin tuli pitkään käveltyä ja odotettua, että koska se ”oikea” Singapore alkaa. Kunnes tajusimme, että Singapore on lähinnä ostoskeskuksia toisensa perään, harmaita katuja ja that´s it.

Löytyihän sieltä toki paljon muutakin. Little Indiasta löytyi edes vähän väriä ja hyviä ravintoloita. Chinatownista kaiken sen krääsän, krääsän ja krääsän keskeltä löytyi joitakin kivan näköisiä rakennuksia. Sentosan saarelta löysimme tosiaan lukuisia mahdollisuuksia huvitella. Keinotekoinen keskushan se on tottakai, mutta siltä Singaporessa tuntui usein muutenkin, tosin emme vierailleet esimerkiksi Ubinin saarella, missä voi kuulemma vielä nähdä historiallisempaa Singaporea. Botanic Gardens oli kiva puisto, vaikka sielläkin remontoitiin vierailumme aikaan.

Singaporesta siis löytyi (ja varmasti löytyy vielä lisää, esimerkiksi luontoa, meiltä kun jäi paljon paikkoja katsomatta) yksittäisiä kivoja paikkoja, mutta kokonaisuutena kaupunki oli melko mitäänsanomaton. Kaupunkivaltio on yksi hemmetin iso työmaa. Kaikkialla, tuntui että ihan jokaikisella kadulla, on isoja työmaita. Tämä tekee kaupungista keskeneräisen, tylsän ja jopa ruman näköisen. Kaupunkikuva on väritön. Kuten kirjoitin, väriä löytyi vähän sieltä täältä, mutta mielenkiintoiset, värikkäät ja persoonalliset rakennukset ovat kiven alla. Ja katutaide sekä katumusiikki, loistavat poissaolollansa. En muista nähneeni yhtäkään graffittia (käsittääkseni rangaistukset ovat kovat) ja monille kaupungeille ominaista katuelämää jäin kaipaamaan. Joskus kadulla kulkiessani teki mieli karjaista ”THIS IS SO BOOOOORIIIING!!” kun ei saanut mitään otetta näkemästään. Shoppailu ja kymmenet ostoskeskukset todellakin ovat kaupungin ”sielu”.

Jottei ihan haukkumiseksi mene, niin laitetaan muutama kehu vielä loppuun. Singaporessa länsimaalainen ei pistä erikoisesti silmään ja se voi olla tervetullutta vaihtelua matkailijalle. Liikenne toimii; metroja ja busseja kulkee usein ja kävellenkin on mukava liikkua, koska jalkakäytäviä riittää. Singaporessa on myös paljon huvittelumahdollisuuksia, joita löytyy Sentosan saaren lisäksi ympäri maata. Singaporesta on myös helppoa löytää hyvää ja edullista ruokaa. Esimerkiksi ostoskeskuksista löytyy myös Food courteja, joista saa eurolla tai parilla hyviä annoksia ja Little Indian ravintolat tarjoavat intialaisen ruoan ystäville herkkuja huokeaan hintaan.

Niin ja yksi hyvä syy pistäytyä Singaporessa on tietenkin se, että sieltä lähtee paljon lentoja sekä busseja muualle maailmaan, heh. Ja kuten jo aiemmassa tekstiässäni totesin, kenttä on viihtyisä, joten jatkolennon odotteleminen on mukavaa. Todennäköisesti kaupunkiin tulemme siis jossain vaiheessa palaamaan. Tosin myös melko todennäköisesti vain lyhyeksi aikaa.. Muutama paikka, esimerkiksi Ubinin saari tai vaellusreitit, kiinnostavat edelleen, mutta muuten hinkua takaisin ei ole. Maailmassa on mielenkiintoisempiakin paikkoja missä vierailla!

Saavuimme kaupunkiin sunnuntaiaamuna bussilla Malesiasta. Emme olleet tehneet majoitusvarausta, mutta katsoneet kyllä valmiiksi muutaman edullisen hostellin, joita lähdimme heti Queenstreetille saavuttuamme etsimään. Etsimämme oikea katu löytyi helposti. Mutta emmekö me sitten lähteneet väärään suuntaan! 

En todella tiedä miten se on mahdollista ja miten tajusimme asian vasta kun olimme käveleet jo pari metropysäkin välin verran väärään suuntaan... Kun tajusimme erheemme, jäimme läheiselle bussipysäkille bussia odottamaan. Siitä onneksi lähti bussi oikeaan paikkaan ja kuljimmekin matkan Hill streetiltä Lavenderin pysäkille. Sitten mars hostellille! Oikealle kadulle löydettyämme valitin rumaa seutua ja huonoja palveluita. Ja hostellin löydettyämme totesimme, että tulimme sitten väärälle.. Tarkoitus kun oli ensin mennä katsomaan yksi toinen hostelli. Alue ei vaikuttanut hyvältä, joten emme edes käyneet tässä ekassa paikassa vaan lähdettiin kävelemään pois. Kilsan verran kuljimme ja vihdoin löysimme oikealle hostellille, mikä kantaa nimeä Alisnest. Sinne jäimme!

Hostelli sijaitsee Little Indiassa ja siltä siellä näyttikin. Paljon intialaisia ihmisiä ja ravintoloita. Ei kylläkään yhtään niin roskaista kuin todellisessa Intiassa, mutta kyllä ne mielikuvat siististä ja modernista Singaporesta kaikkosivat siihen. Ei sitä aina uskonut, että roskaamisesta tuolla päin sakotetaan ankarasti. Sunnuntaisin, ilmeisesti myös lauantaisin, paikalle kerääntyy vapaapäivää viettäviä intialaisia, jotka istuskelevat kadulla keskustellen toistensa kanssa ja osa jotain juodenkin. Ja iltaa kohden porukkaa olikin todella paljon! Seuraavana päivänä kaupunginosassa näytti huomattavasti rauhallisemmalta.

Sunnuntai pyörittiin lähistöllä, mutta illaksi lähdimme Marina Bayn läheisyyteen metrolla. Metrolla kulkeminen Singaporessa on melko helppoa. Liput ostetaan automaatista, valitaan määränpää ja laitetaan rahaa matkan pituuden / määränpään mukaan. Metrosta poistuminen ei sitten olekaan aina niin selvää. Jotkut metroasemat ovat Singaporessa isoja ja mikäli poistuu väärästä uloskäynnistä (jos siis on jokin selkeä määränpää eikä vain haahuile ympäriinsä), niin voikin tulla melko pitkä kiertomatka oikeaan paikkaan.

Marina bayhin menimme, koska siellä pidetään iltaisin valoshow- esityksiä. Olimme juuri sopivasti ostoskeskuksen ulkopuolella noin 5 minuuttia ennen shown alkua ja istahdimme sitä alas katsomaan. Valoshow oli OK. Lapset näyttivät siitä nauttivan ja musiikki oli kyllä kivan kuuloista. Olivat ne valotkin, ainakin välillä sitä hymyili hienoille jutuille.

Maanantaina heräsimme innosta piukeana. Söimme aamupalaa (paahtoleipää..) hostellin olohuoneessa ja sosialisoiduimme taas muiden matkailijoiden kanssa. Sitten kävelimme lyhyen matkan metroasemalle ja huristelimme HarbourFrontiin. Menimme Sentosan saarelle ja siellä Universal Studios- huvipuistoon. Lippuja jonottaessa ehdin jo pelätä puistossa olevan ruuhkaa, meillä meni jonossa parikymmentä minuuttia. Olimme varautuneet maksamaan sisäänpääsystä 148 dollaria yhteensä, mutta henkilöllisyystodistusta näyttämällä saimme 10 % alennuksen, koska olemme eurooppalaisia ja se olikin oikein mukava yllätys! Säästyihän siinä melkein kymmenen euroa. Lippuja kannattaa katsastaa etukäteenkin netistä tai matkatoimistoista, koska huomattaviakin alennuksia voi joskus olla luvassa. Me törmäsimme netissä hyvään pakettitarjoukseen (liput + ruoat), mutta se tarjous oli valitettavasti vain malesialaisille tarkoitettu, joten emme pääseet sitä hyödyntämään.

Puistossa meni kuutisen tuntia. Jonotusvaiheessa iskenyt pelko puiston ruuhkaisuudesta oli onneksi aiheeton. Tai kyllähän sitä porukkaa siellä oli ihan riittävästi, mutta jonot eivät olleet kovinkaan pitkät. Laitteiden ulkopuolella näkyy jonotusaika laitteeseen ja niistä aina valitsimme sitten niitä laitteita, joihin oli alle 5 minuutin jono ja pääsimme melkein suoraan laitteisiin. Transformers- laite oli ainoa mihin emme sitten ehtineet, vaikka olisimme halunneet. Se näytti olevan puiston suosituin laite, koska siinä oli koko ajan 40-70 minuutin jonot. Lopussa mietimme, että mennäkö vai ei, jätimme väliin, koska kyllä siinä kuudessa tunnissa oli ollut jännitystä ja naurua ihan riittämiin.

Kävimme katsomassa tarjolla olevat kaikki kolme show- esitystä, ne olivat Waterworld (räjähdyksiä ja muuta toimintaa oleva näytelmä), Shrek (ihana ja hauska 4D-esitys!!) ja Monster Rock (Dracula ja kumppanit lauloivat ja tanssivat suosittuja kappaleita mm. Lady Gagalta ja Justin Bieberiltä). Yksi parhaimmista laitteista oli Cylon- vuoristorata, jossa kävimme useampaan kertaan. Aihe oli ennestään tuttu Battlestar Galactica- sarjasta/leffoista, jotka katsoimme putkeen jokin aika takaperin, joten senkin takia tykättiin siitä paljon. Viereinen human- vuoristorata oli paljon nynnympi, hehe. Puistossa myös murkinoimme vähän, vaikka siellä kallista olikin. Lähdön jälkeen huomasimme, että edullisempaa olisi ollut, kun olisi poistunut puistosta ulkopuolelle syömään, se on sallittua leiman käteen ottamalla. Oli todella hauska päivä huvipuistossa!

Tiistaina kuljekseltiin ympäriimme ja eväät haettuamme menimme puistoilemaan. Tai se oli tarkoitus. Kartasta olimme katsoneet Orchad Roadin lähellä olevan puiston, mikä sitten olikin pettymys. Puistossa tehtiin rakennustöitä (no sepä olikin ”yllätys” Singaporessa..) eikä se sitten muiltakaan osin ollut kummoinen. Söimme eväät ja lähdimme pian jatkamaan matkaa. Kävelimme vähän syrjempänä pääkaduista ja siellä oli kummallisen rauhallista. En tarkoita sitä etteikö liikenteen äänet olisi kuuluneet, mutta ihmiset loistivat poissaolollaan. Illalla menimme vielä elokuviin (11 SGD / hlö) ja pyörimään Orchad Roadin ympäristön läheisyyteen.

Keskiviikkona oli sitten viimeinen päivämme. Lentomme lähti vasta kello 23 aikaan illalla, joten meillä oli koko päivä aikaa. Vietimme ensin aikaa Little Indiassa, kävimme syömässä Singaporen ensimmäisellä eko-ostarilla (on todella hienoa, että ympäristöasioihin kiinnitetään huomiota, mutta kieltämättä nauratti se, että ostoshelvettiä voi kutsua ekologiseksi) ja otimme sitten metron Chinatowniin. Chinatownissa kävimme taas syömässä ja kiertelimme aikamme, lähdimme alueelta kävellen.

Ympäriimme haahuiltuamme päätimme lähteä kentälle hyvissä ajoin. Ei enää jaksanut kävellä melko tylsillä kaduilla ja menimme viettämään aikaamme maailman parhaaksi valitulle lentokentälle. Ja eipä sitä tosiaan turhaa kehuta!

Pitkät rappuset!

Kävin lapsena melko ahkerasti laivareissuilla. Ensimmäiset tunnit laivalla olivat hauskoja, mutta illan tullen usein kyllästyin. Useimmat aktiviteetit kun laivalla liittyivät jollain lailla alkoholiin. Jo nuorempana mietinkin miten laivojen viihtyvyyttä voisi muutamilla pienillä konsteilla parantaa rutkasti.

Medanin kentällä tilaa oli hyvin ja penkeillä pystyi makoilemaan, koska käsinojia ei tuolien välissä ollut. Aamusella ei kuitenkaan ollut mitään ruokapaikkoja avoinna ja kahvikoneautomaattikin oli rikki.

Frankfurtin lentokentältä löytyi hiljaisempiakin kolkkia ja Luffen asiakkaina kahvia/kaakaota sai litkiä ilmaiseksi.Wifi oli kuitenkin maksullinen 30 minuutin jälkeen ja kentän palvelut, hintavia ravintoloita ja kauppoja lukuunottamatta, olivat suppeita.

Lentokentän palveluita

Kaunis terassi

Yksi pelihuoneista

Vehreää kasvillisuutta

Askartelumahdollisuuksia

Mukavia nojatuoleja ja iso screen

Juaran ranta Tiomanilla oli meidän pieni paratiisimme, missä vietimme viikon verran aikaa kolmen kuukauden pituisen matkamme loppupuolella. 

Aikamme Juarassa oli niin stressitöntä kuin kuvitella saattaa. Heräsimme aamulla kivasta huoneestamme ja joimme terassilla kahvia tai teetä, joskus söimme siinä aamupalaakin. Aamupalan jälkeen astuimme terassiltamme rantahietikkoon ja vietimme aikaa rannalla kirjaa lukien ja lepäillen sekä uiden. Kävimme herkullisella lounaalla ja luimme taas lisää, uimme, ehkä nautimme juoman ravintolassa, missä siestan aikaan toimii vain juomatarjoilu. Iltaseitsemän aikaan suuntasimme taas herkuttelemaan johonkin rannan mukavista ravintoloista, valintamme riippui siitä mikä ravintola sattui olemaan avoinna.

Juara oli huhtikuussa todella rauhallinen. Kyseessä on muutaman sadan asukkaan pieni kylä, jossa turismia on, mutta se ei millään lailla häiritsevästi näy. Kukaan ei tyrkytä eikä edes hienovaraisesti myy yhtään mitään. Kylttejä näkyy, missä mainostetaan kyytejä Tekekiin, snorklauskamojen vuokrausta ja joitakin retkiä, mutta hiljaista näkyy olevan. Turisteille suunnattuja ravintoloita löytyy, mutta erityisesti päiväsaikaan ne ovat kovin rauhallisia ja lähes tyhjillään. Paikallisia kylässä on, mutta rannalla he eivät viihdy, joten upea ranta seisoo lähes tyhjillään. Se on välillä luonut jopa tunnelman aavekaupungista, varsinkin eräänä sateisena päivänä, jolloin tuntui siltä kuin maa olisi niellyt kaikki ihmiset.

Juarassa voi snorklata, vuokrata kanootin, tehdä vaellusretkiä. Yöelämää ei ole. Muutamassa ravintolassa saattaa iltaisin olla enemmän ihmisiä, aasialaisia turisteja, ja se tuo mukanaan melua, mutta baareja on turha etsiä. Itseasiassa alkoholiakin saa vain muutamasta ravintolasta. Suurin osa ruokapaikoista ja muutama kauppa viettää siestaa, joka ajoittuu jonnekin kello 14-19 välille. Tänä aikana paikka on joko kokonaan suljettu tai siellä toimii vain juomatarjoilu. Ruokailut ajoitimmekin ennen ja jälkeen näiden aikojen, jotta ei nälässä tarvinnut olla.

Juarassa on kaksi rantaa, joita erottaa pieni niemi. Etelän rannalle pääsee vedessä kahlaamalla ja kivien päällä hyppimällä tai jalat kuivina tietä pitkin. Eteläisellä rannalla on ilmeisesti muutama majatalo ja vaikutti siltä, että siellä oli vielä hiljaisempaa kuin meidän ympäristössämme. Me löysimme elämää vain yhdestä majapaikasta, mistä kävimme huonetta myös kysymässä heti saavuttuamme. Sitä majataloa pitää vanhahko, australialainen mies ja sinne kannattaa suunnata mikäli surffaaminen ja/tai pilven poltteleminen kiinnostaa. Paikasta voi vuokrata surffilautoja, surffikausi oli kuitenkin jo ohitse meidän vierailumme aikaan. Katukioskin sieltä löysimme ja yksi taikka kaksi päiväsaikaan autiota ravintolaa tuli vastaan.

Pidin Juarasta kovasti! Kenelläkään ei ollut kiire, koska mitään aikatauluun kirjattua tekemistä ei ollut, joten siellä oli hyvä rentoutua. Oli todella loistava valinta mennä sinne ennen Suomeen paluutamme ja Juara / Tioman on potentiaalinen vierailukohde seuraavallekin Kaakkois-Aasian matkalle.

Juaraan pääsee Tekekistä tietä pitkin kävellen, viidakon halki vaeltamalla, taksilla (noin 25-30 RM / hlö, en tiedä toimiiko tinkaaminen), polkupyörän/skootterin vuokraamalla tai vaikka liftaamalla. Matkaa on noin 7 kilometriä. Julkisia ei Juaran ja Tekekin välillä tietääkseni kulje, paikallisetkin liikkuvat väliä skootterilla.