CURIOUS FEET

Sunnuntaina jatkui Tampereen päivän ohjelmat ja niiden perässä lähdettiin taas kaupungille pyörimään. Päivä alkoi Tampere-talolla, jossa ei tosin tehty paljon muuta kuin juotu ilmaiset kahvit. Taikka tulihan siellä hetken katseltua vanhoja valokuvia Sorsapuistosta. Omat kuvat jäivät tuolta kuitenkin ottamatta. Pihalla olisi päässyt melomaan 2 eurolla ja jotain ruokaa siellä oli myynnissä sekä lippuja konsertteihin erikoishinnalla, mutta eivät kiinnostaneet meitä niin paljoa.

Matka jatkui kohti Mediamuseo Rupriikkia, joka on kiva paikka! Museon perusnäyttelyssä on kerrottu viestinnän historiasta mielenkiintoisesti. Lisäksi samoissa tiloissa on TR1 Taidehalli, missä käväistiin myös. Tämä museo on yksi kivoimmista Tampereella olevista museoista, joten suosittelen visiittiä. Perjantaisin museoon on ilmainen pääsy, muulloin aikuiset maksavat 5 euroa ja opiskelijat vain euron.

Rupriikista käveltiin Särkänniemeen, koska siellä on Sara Hildénin taidemuseo. Menimme katsomaan juuri avattua Ellen Gallagherin AxME-näyttelyä tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. En voi sanoa tykänneeni. Muutamaa kivaa yksityiskohtaa lukuunottamatta näyttely ei avautunut minulle ja pidinkin sitä pitkäveteisenä. Normaalisti museoon maksaa 8 euroa sisälle aikuiselta, mutta Tampereen päivän kunniaksi tännekin pääsi ilmaiseksi.

Särkästä lähdettiin kävelemään Varalan urheiluopistolle hakemaan seikkailua ja lettuja. Etukäteen olimme lukeneet, että paikalla on mm. ulkoseikkailurata, jonka halusin ehdottomasti kokea! Käveltiin Pyynikin näkötornin ohitse, mutta ei noustu korkeuksiin, koska noita maisemia on melkoisen useasti käyty ylhäällä ihailemassa.

Varalassa katsastin ensimmäisenä sisäseikkailuradan, joka oli selkeästi pienille lapsille suunnattu. Olisihan sinne voinut mennä hyppimään, mutta suurten lapsilaumojen ja tikittävän kellon pelottamana päätin unohtaa koko asian. Jatkettiin siis ulos kohti ulkoseikkailurataa. Ja voi perhana mikä pettymys! Tämäkin rata oli suunniteltu alle 10-vuotialle... Puihin oli siis teipattu hulahula-vanteita ja muuta "jännää". Nyt jälkikäteen ajateltuna, en tiedä kuinka olin niin idiootti, että kuvittelin pääseväni kiipeilemään puissa ja leikkimään tarzania köysien varassa.

Frisbeegolf oli myös pikkuisille suunnattu, mutta jättiläisten tikapuut ja kalliolaskeutuminen olisi voinut saada minutkin jonottamaan jossain toisessa mielentilassa ja aurinkoisemmassa säässä. Näytti hauskalta! Kiva, että vähän vanhemmillekin oli järjestetty ohjelmaa. Ne jätin kuitenkin itse välistä ja letutkin jäi saamatta pitkän jonon takia. Varala oli kyllä kiva nähdä, vaikka siellä ei sitten kauaa viihdyttykään. Viihtyisä alue alan opiskelijoilla, kyllä kelpaa!

Varalasta lähdettyä kello oli jo sen verta paljon, että Tampereen päivä alkoi olla paketissa, joten suuntasimme kohti kotia.

Tampereen päivää juhlitaan tänä viikonloppuna ja kävin tänään muutamassa paikassa vierailemassa. Tänään tarjolla oli paljon vähemmän ohjelmaa kuin huomenna sunnuntaina, joten leppoisaan tahtiin kävimme kolmessa museossa ja pistäydyimme Tallipihalla sekä maalaismarkkinoilla.

Ensimmäisenä kävimme Vakoilumuseossa Finlaysonilla, jonne oli 5 euron pääsymaksu (norm. 8 euroa). Esillä oli paljon infoa ja joitakin juttuja pääsi itsekin kokeilemaan, mikä oli kiva juttu. Iso miinus kylläkin siitä, että äänenmuuntimen laite ei toiminut ja asiasta ei ollut mitään infoa esillä, olisi ollut kiva kokeilla sitä. Museossa valokuvaaminen olisi maksanut 5 euroa, joten keskityin kuvaamisen sijasta lukemiseen ja tekemiseen.

Toinen käyntikohde ei ollut kaukana, kävimme Työväenmuseo Werstaalla. Museo oli sopivasti matkan varrella, joten siellä oli kiva pistäytyä, vaikka edelliskerrasta ei kovin kauaa olekaan. Tämä museo on aina ilmainen.

Werstaan jälkeen kävelimme Tallipihalle, mikä on lyhyen matkan päässä myös. Tallipihalla oli kojuja ja hieman taidetta esillä. Tallipihalla olen käynyt useasti ja ostosten tekeminen ei kiinnostanut, joten visiitti ei kovin kauaa kestänyt. 

Tallipihalta kävelimme Hämeenpuistossa sijaitsevaan Lenin-museoon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun museossa vierailin eikä ennakko-odotukseni olleet hääppöiset. Museo oli kuitenkin ihan kiva! Vanhoja kuvia Tampereesta on aina mukava tuijotella ja Kiinan sekä Suomen Unescon perintökohteista esillä olevan valokuvausnäyttelyn teokset olivat hienoja. Museo oli juhlapäivän kunniaksi ilmainen, normaalisti sisälle maksaa 5 euroa aikuiselta.

Lenin-museosta lähdettyä pistäydyimme maalaismarkkinoilla ja sen jälkeen istahdimme useammaksi tunniksi Hämeenkadulla sijaitsevaan melko uuteen kahvilaan, Kulmaan, istuskelemaan, herkuttelemaan ja pölisemään. Tämä oli toinen visiittini kahvilassa ja suosittelen lämpimästi! Tarjolla on kaikenlaisia herkkuja tarjolla, mutta kahvilalla on myös yllättävän laaja ruokalista, muun muassa monenlaisia salaatteja, wokkeja ja hamppareita. Kesällä kahvilalla oli myös kiva terassi ja juomalistakin näytti pitkältä, joten monenlaisiin tarpeisiin vastataan.

Huomenna kiertely jatkuu, siitä lisää myöhemmin!

Kaikkia käymiämme kohteita en ole esitellyt, mutta tämän ainakin  vielä vinkkaan, mikäli siellä ruudun takana on joku aiheesta kiinnostunut. Sen jälkeen kun näyttelystä lähdettiin, päädyttiin hienoon kallioluolaan ihailemaan vanhoja patsaita.

Otimme siis suunnaksi Skeppsholmenin kallioluolan, missä on tällä hetkellä meneillään Afrikkalaiset mestariteokset- näyttely. Näyttely on esillä helmikuuhun 2014 saakka. Me kävimme siis tutustumassa näyttelyyn ennakkoon ja kiersimme opastuksen kanssa sen lävitse. Esillä on taideteoksia, jotka ovat peräisin Ifen alueelta, Nigeriasta.

Itse olin tässä vaiheessa hieman väsynyt, joten en paneutunut teosten historiaan kovinkaan tarkkaan. Lähinnä ihailin patsaita puhtaasti niiden kauneuden taikka söpöyden takia ja keskityin oppaan kuuntelemiseen vain yksittäisten teosten kohdalla. Mitään syventävää historiaa en siis viitsi tänne kopioida, asiasta kiinnostuneet voivat vierailla kotisivuilla.

Näyttelyyn on suolainen pääsymaksu, 150 SEK (17 euroa), joten en suosittele poikkeamaan huvin vuoksi. Hieno paikka on kyllä kyseessä ja näyttely sopii viileään, tunnelmalliseen kallioluolaan todella hyvin, joten asiasta syvemmin kiinnostuneet ehkä löytävätkin rahoillensa vastinetta.

Bergrummet on Skeppsholmenin saarella, joten sinne pääsee bussilla 65, jos kävellä ei jaksa.

Matka on toteutettu yhteistyössä Tallink Siljan ja VisitSwedenin kanssa.

Olen saanut siihen sekä sähköpostiini viestejä ihmisiltä, jotka ovat harkinneet yksin matkalle lähtöä tai ovat pian menossa. Viimeisin kommentti sai minut ajattelemaan asiaa lisää ja täten myös tarttumaan näppäimistöön.

Jos lyhyesti pitäisi yksin matkustamisesta jotain sanoa, niin se olisi vain, että menkää, nähkää, kokekaa! Älkää missään nimessä jättäkö tai siirtäkö matkustamista tulevaisuuteen sen takia, että matkaseuraa ei löydy!

Tiedän, että yksin matkusteleminen voi olla pelottavaa, olen pelännyt itsekin. Uskon, että useimpia jännittää varsinkin se ensimmäinen matka, jolle lähdetään yksin. On kuitenkin kovin ikävää välillä kuunnella, kuinka ihmiset jättävät asioita tekemättä pelon vuoksi. Erityisesti se harmittaa silloin kun pelätään matkustelemista, joka on itselleni antanut niin mielettömän ihania muistoja, joista riittää jo nyt muisteltavaa vuosikymmeniksi. En tietenkään olisi sama ihminen tänä päivänä jos en olisi matkustellut myös yksin. Kaikenlainen matkusteleminen toivon mukaan avartaa, mutta erityisesti yksin ollessani olen itse saanut hirveästi itseluottamusta, tutustunut paljon uusiin ihmisiin, parantanut kielitaitoani sekä oppinut itsenäiseksi ja huolettomaksi.

Itse pidän listoista, joten suosittelen kirjoittamaan ylös kaikki pienimmätkin epäilykset, mitä yksin matkaaminen herättää. Ja tämän jälkeen kannattaa etsiä paljon tietoa ja vertaistukea. Toivon todella, että jokainen huomaisi, että pelkäämällä ei perille pääse. Mitä on elämä jos pitää aina pelätä?

Ehdin itse jo hieman kyynistyä matkan varrella. Kun 17-vuotiaana lähdin matkustelemaan ympäri Eurooppaa, olin naiivi, luottavainen ja kaikesta kiinnostunut. Onneksi olinkin, koska sanomalla elämälle 'kyllä', tapasin mitä ystävällisempiä ja toinen toistaan erilaisempia ihmisiä ja päädyin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Välillä vastaan tuli epämääräisempiäkin tyyppejä, jotka kuitenkin pikku hiljaa rapistivat uskoani ihmisiin. Jossain kohtaa sitten huomasin, että minusta oli tullut liian epäileväinen. Toki tavaroiden perään kannattaa katsoa, epämääräisillä seuduilla on hyvä olla tarkkaavainen ja aina ei pidä uskoa kaikkea mitä kuulee, mutta liioitteleminen ja ainainen epäluulo ovat vain kivikkoinen tie katkeruuteen, joten rajansa kaikella.

Ystävällinen olemus vetää puoleensa ystävällisiä ihmisiä ja positiivisille ihmisille tapahtuu paljon positiivisia asioita. Omaa ulosantiaan kannattaakin tarkastella hyvin kriittisesti, ettei tule vahingossa lähettäneeksi vääränlaisia signaaleja. Esimerkiksi ujot ihmiset voivat joskus tahtomattaan vaikuttaa päällepäin jopa tylyiltä, mikä ymmärrettävästi vaikeuttaa muihin ihmisiin tutustumista.

Yksi yksin matkalle lähtevien peloista liittyykin siihen, että joutuuko siellä matkalla olemaan ihan yksin. Osalle yksinolo on nautinnollista, mutta sosiaalisemmat ihmiset kaipaavat säännöllisesti ihmiskontaktia ja heille tämän pohtiminen onkin aiheellista. Jos satut siis olemaan sosiaalinen ja ujo, ihmisiin tutustuminen ei välttämättä tule aivan luonnostaan. Matkustellessa on onneksi yksi erityisen hyvä paikka, missä muita matkailijoita tapaa helposti.

Muiden matkailijoiden kesken jaettu huone on takuuvarma keino saada edes small talk- jutteluseuraa. Loppu on itsestä ja keskustelukumppanista kiinni. Mikäli olet omasta tilastasi tarkka etkä kestä jakaa huonetta tuntemattomien kanssa, majoitu edes hostelliin yhden hengen huoneeseen ja unohda hotellit! Ja valitse ehdottomasti hostelli, missä on yhteinen oleskelutila eli jaettu olohuone/keittiö, pelihuone tai vaikkapa terassi.

Mikäli viihdyt paljon yöelämässä, kannattaa myös valita sellainen hostelli, mikä mainostaa bileitä tai millä on oma baari. Ja vastaavasti bilehostellien karttaminen saattaa olla kannattavaa, mikäli vietät yösi mieluummin nukkuen kuin juhlien.

Aiemmin olen lyhyesti kirjoittanutkin sohvasurffaamisesta. Sohvasurffaaminen, jota ihmiset tekevät maksutta, on hyvä keino tutustua muihin ihmisiin matkan varrella. Usein ihmiset toki vievät majoittajalleen pienen lahjan, tarjoavat lounaan ja viettävät isäntien sekä emäntien kanssa aikaa, joten kyseessä ei siis ole vain ilmainen majapaikka, vaan homma on asteen verran yhteisöllisempää.

Mikäli sohvasurffaaminen ei ole se juttu, niin lämpimästi voin suositella asunnon vuokraamista. Airbnb:n lisäksi erilaisia majoituspalveluita on pilvin pimein ja mikäli vuokraa asunnon sijasta huoneen, on myös suurempi mahdollisuus tutustua paikallisiin ihmisiin ja saada heiltä hyviä vinkkejä kaupunkiin.


Mikäli vieraiden ihmisten luona yöpyminen ei kiinnosta, voi toki yöpyä hostellissa / hotellissa, mutta sopia treffit sen sijaan kaupungille ja käydä vaikka yhdessä syömässä. Erilaisia ryhmäkokoontumisia järjestetään myös paljon esimerkiksi viihteelle lähdön  tai leffaillan merkeissä, joten kannattaa tarkistaa onko määränpäässäsi tälläistä silloin kun itse olet sinne menossa. Internet (esimerkiksi Facebook) on myös pullollaan vastaavanlaisia tapahtumia, joihin voi osallistua matkustellessaan tai omassa kotikaupungissaan. Lisäksi esimerkiksi Instagram on hyvä palvelu, jonka kautta voi myös tutustua ihmisiin ja ehdottaa tapaamista mikäli sattuu matkustamaan samoille kulmille.

Ihmisiä tapaa tietenkin myös sattuman varaisesti milloin missäkin. Minua on esimerkiksi Euroopassa matkustellessa lähestytty lentokentällä tai juna-asemalla, kun olen ollut etsimässä reittiä keskustaan. Tilanteessa toista lähestyvän on helppoa kysäistä apua ja siitä on ollut luontevaa jatkaa yhtä matkaa perille asti kun suuntakin on sama. Euroopan ulkopuolella reppureissaajien suosimissa kohteissa taas toisen reppureissaajan tunnistaa kilometrin päästä ja näissä paikoissa näyttää vallitsevan meininki, että missä vain on sopivaa tutustua toisiin matkailijoihin. Sen kun alkaa jutulle baarissa, rannalla, kahvilassa, kadulla, bussissa tai missä vain.

Olen huomannut, että minua on lähestytty huomattavasti useammin silloin kun olen ollut yksin kuin ollessani muiden seurassa. Ymmärrän tämän hyvin, suuremmalla todennäköisyydellä seuraa löytää yksin kulkevasta kuin porukasta, joten tämä myös vinkkinä seuraa etsiville. Ei kannata kuitenkaan pelätä lähestyä pariskuntia tai isoja kaveriporukoitakaan. Se, että toiset matkaajat kulkevat pareittain tai ryhmissä, ei tarkoita sitä etteivätkö he haluaisi viettää muidenkin kanssa aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Saattaa myös hyvin olla, että hekin ovat juuri tavanneet ja ovat vain joukko kaltaisiasi yksin matkaavia.

On siis olemassa mahdollisuus, että yksin matkalle lähtevä on koko matkan ajan yksin tai tutustuu muihin vain pintapuolisesti. Uskallan kuitenkin väittää, että tilaisuuksia ei ainakaan pitäisi puuttua mikäli vain hakeutuu oikeisiin paikkoihin.

Jos tykkäät tutustua uusiin ihmisiin, muttet halua tinkiä päätäntävallastasi ja arvostat omaa rauhaasi korkealle, niin yksin matkaaminen sopii sinulle paremmin kuin hyvin. Tälläisiä ihmisiä saattaakin seuran puutteen sijasta pelottaa itse matkan teko.

Toisen läsnäolo on korvaamaton tuki matkalla, se on totta. Varsinkin sairastellessa sitä on kiitollinen kun vierellä on tuttu ihminen. Mutta kannattaako matkaa jättää välistä sen takia, että itsenäistyminen pelottaa? Ei missään nimessä. Rohkea ei ole hän, joka ei pelkää, vaan hän, joka pelkää ja tekee siitä huolimatta. Yksin pärjääminen antaa luottamusta itseen ja tulevaan. Kun huomaa, ettei olekaan muista ihmisistä niin riippuvainen kuin on pelännyt olevansa, niin hyvänolon tunne on upea. Rajat sumenevat ja itsearvostus kasvaa. Maailmasta tulee rajaton!

Mikäli tämä on pelkosi yksin matkaamisessa, niin hätä ei ole suuri. Tähän kun vaaditaan enemmänkin käytännön työtä, mutta tietenkin pitää myös päättää, että antaa maailmalle mahdollisuuden ja luottaa ihmisiin yleisellä tasolla.

Pelkoa voi lieventää tekemällä perinpohjaista tutkimustyötä matkakohteista, reiteistä, maan kulttuurista ja kielestä. Internetistä ja matkaoppaista löytyy nykyään melkeinpä kaikki tarpeellinen informaatio, menit minne tahansa - paitsi tietenkin se totuus, että hauskuus ei löydy kiveen hakatuista matkasuunnitelmista. Joten jättäkää niihin väljyyttä, antakaa mahdollisuus muutoksille. Mutta jos ennen matkaa sinua huolestuttaa, niin lue, ota asioista selvää, kysy muilta matkailijoilta mitä vain mieleen tulee. Ja tämän jälkeen luota itseesi ja lähde matkaan. Kadut mieluummin sitten sitä että lähdit ja kaikki oli kurjaa, kuin sitä ettet koskaan edes uskaltanut kokeilla.

Mikäli yksin oleminen ja tekeminen on kovin vierasta, niin sitä voi harjoittaa alkuun ihan pienilläkin teoilla tai matkoilla, ei sitä ensimmäisenä tarvitse aina toiselle puolelle maapalloa lähteä. 

Kotikaupungissa voi kierrellä museoita, käydä leffassa tai syödä ravintolassa yksin vaikkapa useampana päivänä peräkkäin, jos näin ei koskaan normaalisti tule tehtyä. Samalla voi bongailla vaikkapa ulkomaalaisia turisteja, joille mennä juttelemaan tai pubissa istua yksin olutta juovan viereen ja päivitellä päivän säätä.

Tämän jälkeen voi tehdä yhden yön visiitin vaikkapa Helsinkiin tai muutaman päivän reissun Tallinnaan taikka Tukholmaan, minne pääsee helposti, nopeasti ja pienillä suunnitelmilla.


Mikäi mahdollista, varaa sellainen lento tai muu kuljetus, mikä on uudessa kaupungissa perillä päiväsaikaan. Pimeällä, ja varsinkin keskellä yötä, uuteen kaupunkiin saapuminen ei ole paras vaihtoehto väsymyksen ja turvallisuuden (tunteen) takia. Julkiset eivät myöskään useassa paikkaa kulje kovinkaan hyvin myöhään illalla ja yöllä, joten varmista ainakin, että majapaikkasi on lähellä lentokentältä lähtevän junan / bussin reittiä tai määränpäätä. Vaihtoehtoisesti ota taksi tai yövy lentokentällä ensimmäinen yö.

Varmista, että korttisi toimii, nostorajat ovat tarpeeksi korkealla ja tilillä on tarpeeksi rahaa. Suosittelen myös ottamaan kaksi maksukorttia mukaan, jotka ovat mielellään eri pankeista. Toinen kortti kannattaa olla luottokortti varsinkin Aasian suunnalla reissatessa, koska esimerkiksi jotkut lentoyhtiöt eivät hyväksy Electronia tai pankkikorttia ollenkaan. Toki kahden kortin mukaan ottaminen kannattaa myös kun matkustaa kaverin kanssa, mutta korostuu huomattavasti yksin matkatessa, jolloin toinen ei voi pelastaa pulasta. Omalle kohdalleni on tullut montakin kertaa pieniä ongelmia korttien kanssa, joista on kyllä aina selvitty ylimääräisellä pihistelyllä, rahaa lainaamalla tai sen toisen kortin turvin, mutta jos tämän kaltainen jännitys ei kiinnosta, niin varaudu etukäteen. Ehdottomasti varaa myös käteistä mukaan.