CURIOUS FEET

Minulla on toistaiseksi määrittelemätön suhde Jyväskylän kanssa. Joskus muinoin haaveilin väliaikaisesta muutosta Jyväskylään, koska halusin kokeilla millaista olisi asua siellä. Nykyään, Jyväskylässä useasti käyneenä ja aikaa viettäneenä, olen päässyt tutustumaan kaupunkiin paremmin ja viettänyt siellä hauskoja hetkiä. Mutta olen myös lyhyiden hetkien ajan potenut kummallista koti-ikävää Tampereelle. 

Kaupunki, niin mukavan pieni kuin onkin, ei tunnu omaltani. En ole saanut Jyväskylästä otetta, vaikka olenkin sinne levitellyt sosiaalisia verkkojani ja löytänyt mukavia paikkoja missä viettää aikaa. Eräs päivä sitten päätin, että olisi jo aika tutustua vähän laajemmin siihen mitä Jyväskylällä on tarjottavanaan, koska yleensä sitä tulee pyörittyä hyvin samoilla nurkilla, aikaa kun harvoin on liikoja käytettävissä silloin kun maisemissa olen. 

Ja sittenhän minä löysinkin vähän sitä mitä olen kaivannutkin. Metsää! Ja rauhallisempia järvimaisemia, kukkia, polkuja, vähän vanhempia ja persoonallisempia rakennuksia, katutaidettakin. En (vielä) löytänyt mitään sellaista, mikä saisi minut uudelleen haikailemaan muutosta Jyväskylään, mutta kävelylenkkien jälkeen olin tyytyväinen siihen, että kuvani Jyväskylästä muuttui muutaman asteen parempaan.

Puutalot olisi vielä hakusessa, hautausmailla olisi kiva käydä ja ränsistyneitä taloja sekä katutaidetta etsin edelleen. Saa antaa vinkkejä minne mennä!

Kun Málagaan joulukuun 2013 alussa kotiuduimme kuukaudeksi, taisi se hieman yllättää minut. Olin vieraillut kaupungissa aiemminkin ja en silloin jostain syystä vakuuttunut pikavierailun aikana näkemästäni. Näin jälkikäteen ajateltuna syynä saattoi toki olla se, että tulin kaupunkiin Sevillasta, mikä on yksi Espanjan kauneimmista kaupungeista. 

Kiipeä myös ihmeessä Gibralfaron kukkulalle maisemia katselemaan! Maisemat ovat hienoja, vaikka ei haluaisi mennä linnaan sisälle, mutta parin euron panostus kyllä kannattaa.

Mikäli aikaa on useampi päivä ja haluat luonnon rauhaan, nouse bussiin numero 2 ja mene patikoimaan luonnonpuistoon.

Tampereen rautatieaseman seutu on kiehtova paikka.

Junan lähteminen vääriä raiteita pitkin ei myöskään herättänyt minua todellisuuteen ja vielä konduktöörin ihmetellessä lippuani olin omissa pilvilinnoissani matkalla Jyväskylään. Hätä ei ollut sen näköinen, vaihdoin Toijalassa naureskellen junaa ja ehdin seisoskella raiteilla vain muutaman minuutin ennen kuin pääsin lähtemään takaisin Tampereen suuntaan.

Juna toi minut takaisin tuntia ennen seuraavaa junaa Jyväskylään, joten ehdin käydä välissä vielä kotona syömässä ja kahvittelemassa. Myöhästymisestä huolimatta mitään vahinkoa ei tapahtunut, vaan päivän käänteet olivat hyvinkin positiivinen juttu. 

Kaikkein parasta koko tapahtumassa oli loistava palvelu, jota sain osakseni jokaiselta kolmelta konduktööriltä matkan varrella. Konduktöörit olivat ymmärtäväisiä, auttavaisia ja ystävällisiä. Todellisia asiakaspalvelijoita!

VR saa melkosen paljon negatiivista palautetta osakseen, joten haluan jakaa tätä tapausta edeltävänkin kohtaamisenkin täällä blogin puolella. Vaikka sekin nauratti minua jo tapahtuessaan, niin varsinkin jälkikäteen osasin olla hyvin kiitollinen saamastani asiakaspalvelusta. 

Oletko sinä noussut koskaan väärään kulkuvälineeseen, varannut lentoja väärälle päivälle tai myöhästynyt vaikkapa koko matkalta?

Helsingin taidemuseossa on esillä hauska ja mielenkiintoinen näyttely Charlie Chaplinista. 

Bongattuani mainoksen näyttelystä ennen maaliskuussa tehtyä Helsingin reissua, heräsi mielenkiinto käydä katsomassa se paikan päällä ja ystävä lähti onneksi mielellään mukaan. Meille sattui vielä niin sopivasti, että olimme paikalla kuun ensimmäisenä perjantaina, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy! 

Sata vuotta sitten syntyi elokuvan historian rakastetuin hahmo, Charles Chaplinin kulkuri. Vääräparisiin vaatteisiin sonnustautunut knallipää saavutti heti valtavan suosion ja teki Chaplinista yhden maailman tunnetuimmista ihmisistä. Chaplin kuvissa –näyttely kertoo valokuvin ja elokuvakatkelmin myyttisen taiteilijan uskomattomasta urasta ja elämästä.

Charles Spencer Chaplin (1889-1977) lähti maailmalle Lontoon köyhälistökortteleista ja kuoli Sveitsissä legendana. Väliin mahtuu iso pala elokuvan historiaa. Chaplin teki suurimman osan tuotannostaan Yhdysvalloissa, jonne häneltä evättiin pääsy takaisin vuonna 1952 Lontoon matkalta poliittisten ja moraalisten syiden takia. Ennen karkotustaan hän oli ehtinyt luoda tunnetuimmat elokuvansa mykkäkauden lyhytfilmeistä ensimmäisiin äänielokuviinsa. 

-Helsingin taidemuseon sivuilta kopioitu-

Kiersimme museon melko rauhalliseen tahtiin lävitse, mutta paikan päällä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin. Näyttelyssä esitetään lyhyitä pätkiä Chaplinin elokuvista, seinillä oli herran lausahduksia, kuvia oli esillä paljon ja halutessaan pääsi myös pukeutumaan Chapliniksi ja nappaamaan itsestään valokuvan. En ole varsinaisesti Chaplinin fani, mutta ne muutamat leffat mitä olen mieheltä lyhyempien pätkien lisäksi nähnyt, ovat vakuuttaneet minut. Miehen huumori ja yhteiskuntakritiikki on ollut viihdyttävää ja näyttelyn aikana heräsi innostus katsella lisääkin Chaplinin tuotantoa. 

Ja miten Chaplinista aikanaan innostuin, siitä saa kiittää vuoden hauskinta juhlaa, joka on hiljalleen Suomeenkin rantautunut, eli kyseessä on tietenkin Halloween. Muutama vuosi takaperin mietin miksi haluaisin itseni Halloweenina pukea ja ajatus Chaplinista heräsi, koska kyseinen hahmo oli helppo toteuttaa pienellä budjetilla ja sen lisäksi kyseessä vielä oli ihminen, jolta olin lukenut hyviä ajatuksia. Idea olikin todella loistava, koska kiitos kyseisen hahmon, sain sitä kautta tutustua todella moneen ihmiseen, jotka tuon illan aikana tulivat juttusille naamiaisasuni vuoksi. Yksi parhaimmista tunteista on se kun huomaa tuovansa iloa ja naurua ihmisten elämään ja tuon illan aikana fiilis olikin katossa kaikkien niiden nauravien ja ystävällisten ihmisten takia, joita illan aikana tuli vastaan.

Museon alakerrassa oli myös esillä mielenkiintoinen näyttely Yksin, minkä kiersimme myös nopeasti lävitse. Nimensä mukaisesti näyttely kertoo yksinäisyydestä ja aiheen ollessa mielenkiintoinen, pidin tästäkin näyttelystä vaikken siihen tarkemmin ehtinytkään tutustua.