CURIOUS FEET

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän historiaa kiinnostaa. Matkustellessa pidän paikoista, joissa voi aistia historian havinaa. Pidän myös puutaloista sekä väreistä. Nämä kolme mielenkiinnon kohdettani yhdistyvätkin Jyväskylän keskustassa eräässä paikassa.

Toivolan Vanhalla Pihalla, voi aistia menneisyyden olevan läsnä. Värikkäiden talojen seinät ovat nähneet monenlaista kulkijaa. Nykyään talot toimivat museona, missä pääsee kuulemaan ystävällisen oppaan johdolla mielenkiintoista historiaa. Paikan päällä on helppoa piipahtaa matkailijankin, koska paikka ei ole kaukana bussi- ja juna-asemalta.

Alueella on myös viehättävä kahvila, missä voi nauttia virvokkeita joko sisätiloissa tai hyvän sään sattuessa terassilla. Onpahan paikan päältä mahdollista vuokrata myös pyöriä! Viimeksi kävin täällä keväällä, jolloin ilma oli hyvin sateinen ja paikan päällä todella rauhallista.

Kaupungista löytyy esimerkiksi hylätty sairaala, jäätehdas ja olutpanimo. Tunnetuimpiin ja suosituimpiin hylättyihin paikkoihin lukeutuu huvipuisto Spreepark, mikä sijaitsee lyhyen pyörämatkan päässä kaupungin keskustasta. Sinne piti minunkin päästä!

Puisto autioitui yli kymmenen vuotta sitten kun puiston omistaja velkaantui. Omistaja Norbert Witte muutti perheineen toiselle puolelle maapalloa, Peruun, minne hän perusti uuden huvipuiston. Uuden puiston tulot eivät kuitenkaan kattaneet vanhoja velkoja, joten Norbert päätti salakuljettaa kokaiinia Perusta Saksaan. Norbert, samoin kuin hänen poikansa, jäivät kiinni ja päätyivät vankilaan. Norbert kiinniotettiin Saksassa ja on jo kärsinyt tuomionsa. Hänen pojallaan ei käynyt yhtä hyvä tuuri, koska hän jäi kiinni jo Perun päässä ja istuu edelleen vankilassa. Puiston historiasta on kirjoitettu paljon tarinoita, mutta joidenkin lähteiden mukaan poika ei edes tiennyt isän touhuista mitään ja hän istuisi vankilassa syyttömänä. Niin tai näin, surullinen tarina joka tapauksessa.

Vankilasta vapautunut Norbert kuulemma asuu nykyään huvipuiston alueella. Alueella käydessäni näin puistossa auton, mutta muista ihmisistä ei ollut tietoakaan. Puistoon järjestettiin ennen satunnaisesti kierroksia viikonloppuisin, mutta muulloin alueelle ei tietenkään ole saanut mennä. Puistoa ympäröivässä aidassa on kuitenkin aukkoja, joista pääsee sisälle helposti. Aukkoja tosin korjaillaan melko säännöllisesti, mutta nopeasti tulee uusiakin. Silloin tällöin alueella kiertelee vartijoita koiran kanssa, mutta puisto on siitä huolimatta jo melkoinen nähtävyys matkailijoidenkin keskuudessa. 

Minulle puisto oli unelma, koska sekä ränsistynyt kauneus että kielletty hedelmä kiinnostavat. Alueelle piti siis päästä ja käynti oli mahtava. Vietin alueella noin 1,5 tuntia kierrellen, alkuun sydän jännityksestä sykkien ja sitten kummallista tyyneyttä puhkuen. Puiston vierestä kulkee mukava joenrantareitti, jonka varrella liikkuu kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Se tuo puistoon hauskan säväyksen, koska satunnaisesti sieltä kuuluu ääniä, mutta muuten puistossa on hiljaisempaa. Maailmanpyörä heiluu ja ulisee tuulessa kiehtovasti kutsuen kyytiin, mutta minä tyydyin vain katselemaan sen liikkumista penkillä istuen. Sammakkoja näkyy myös paljon, samoin minua edeltäneiden kävijöiden jälkiä on huomattavissa.

Lue lisää puistosta vaikkapa Abandoned Berlinin sivuilta. Samasta linkistä löytyy paljon muitakin mielenkiintoisia kohteita Berliinissä. Saa nähdä minne ensi kerralla, tutkittavaa ainakin riittää! Myös Kaukokaipuu - blogista ja Urbaani viidakkoseikkailijatar - blogista löytyy hyviä vinkkejä Berliinin hylättyihin rakennuksiin. Talvista Spreeparkia voi ihailla myös esimerkiksi Sizarrin musiikkivideolta:

Hylättyjä paikkoja tulee vastaan keskustan tienoiltakin sieltä täältä. Berliinissä joidenkin rakennusten on annettu rappeutua. Sitä ei kuitenkaan tiedä mitä sisältä mahtaa löytyä, joten tutkikaa varovaisuudella.

Rakastan kesää ja kesäsäitä. Myös sadetta, joka on mielestäni yhtä tervetullutta kuin aurinkokin. Sade on rauhoittavaa ja kaunista, mutta se on enemmän sisäpuuhastelun ilma, vaikka sadesään kävelyt silloin tällöin ovat ihania myös. Euroopassa reissatessa on kuitenkin ihan mukavaa, että aurinko paistaa suurimman osan aikaa, koska sitä haluaa olla ulkona mahdollisimman paljon palelematta. Meidän Berliini - viikolle sattuikin uskomattoman upeat ilmat. Aurinko paistoi kärventävästi joka päivä ja asunnolla ei juuri tullut vietettyä aikaa. Viikon vietimmekin pitkälti ulkoilmassa; pyöräillen ja kävellen Berliinin kaduilla.


Berliinissä elämä onkin ainakin kesällä levittäytynyt mukavasti ulkoilmoihin. On terasseja, puistoja, katumuusikoita, kirpputoreja, ulkoilmaklubeja, näytelmiä, metsiä, joki ja saaria, missä ihmiset viettävät mielellään aikaa. Monet kerrat mekin ruokailimme kirjaimellisesti ulkona, tanssimme tähtitaivaan alla, pyöräilimme Berliinin syrjäseuduilla, ihastelimme rakennuksia jalan, söimme jäätelöä puistossa ja nautimme auringosta joen varrella.

Berliini jos mikä on kaupunki missä katutaidetta, hylättyjä rakennuksia ja underground-menoa ei juuri tarvitse etsiä. Sitä suorastaan heitetään silmien eteen, varsinkin siinä vaiheessa kun suuntaa askeleensa itään päin. Me majoituimme Friedrichshainissa ja myös suurimman osan ajastamme pyörimme siellä. Vaikka lännen puolellakin löytää paljon kiehtovaa menoa, niin itäisemmän puolen Berliiniä koin todella upeaksi!


Seuraavat kuvat ovat Berliinin muurilta. East Side Gallery, joka on 1,3 kilometriä pitkä, on kävelemisen arvoinen historiansa ja hienon katutaiteen vuoksi. Muurin pätkiä löytyy muualtakin Berliinistä. Me törmäsimme yhteen ulkoilmanäyttelyyn, mutta en muista paikan sijaintia tarkalleen, kolme viimeistä kuvaa on otettu sieltä.

Sen lisäksi, että hienoja maalauksia löytyy sieltä täältä, Berliini voi hyvinkin olla tarrojen pääkaupunki! Suuntaa katseesi myös kohti korkeuksia. Tieviittojen päältä voit bongailla pieniä ukkoja erilaisissa asennoissa! Ja karhuja näkyy katukuvassa myös.

Jos kaupungissa olisi pidempään, voisi olla hauskaa ottaa tavoitteeksi löytää kaikki ukot ja karhut katukuvasta. Kuinkahan paljon niitä mahtaa olla? Näiden lisäksi katutaiteilijoihin törmää tietenkin usein, kadulla voi tulla vastaan ties minkälaista häkkyrää ja museoita kaupungissa riittää viikkokausiksi!