CURIOUS FEET

Kirjoitinkin siitä tammikuussa blogiini. Lupailin jo silloin kertovani laskettelemisesta tuolla suunnalla vielä lisää, mutta se näköjään vähän venähti kevään yli ja kesällä asiasta kirjoittaminen ei tuntunut luontevalta. Nyt kun ensimmäiset räntä-/lumisateet on Suomessa jo nähty niin alan minäkin taas uskoa, että kylmä talvi koittaa tänäkin vuonna.

Olin ensikertalainen lasketteluhommissa tammikuisella reissullamme, joten sitä tuli mietittyä ihan pienimpiäkin asioita etukäteen. Toivottavasti tästä on siis apua jollekin Sierra Nevadaan menevälle laskettelijalle.

MAJOITUS JA PAIKAN PÄÄLLE MENEMINEN

Vuoristossa on tarjolla monenlaisia majoitusvaihtoehtoja, mutta ne eivät ole kovinkaan kukkaroystävällisiä ainakaan normaalihinnoilla. Granadasta ei kuitenkaan ole pitkä matka paikan päälle, joten suosittelen harkitsemaan yöpymistä siellä. Autolla liikkuessa majapaikan valinnalla ei tietenkään ole niin suurta merkitystä, mutta mikäli aikomus on kulkea vuoristoon bussilla, niin kannattaa ottaa huomioon, että bussi Sierra Nevadaan lähtee bussiasemalta, eikä se kulje keskustan kautta! Bussiasema sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Granadan keskustasta ja ainakin bussit 3 ja 33 kulkevat asemalle.

Bussi vuoristoon maksaa 5 euroa, menopaluun saa 9 eurolla. Matkassa ei pitäisi mennä kuin 45 minuuttia, mutta ruuhkien takia todellinen matka-aika voi pidentyä. Bussien aikatauluja voi katsoa Alsan sivuilta.

Me yövyimme ensin Granadassa keskustassa Hostal Atenasissa (18 euroa yö), mutta viimeiset pari yötä vietimme bussiaseman läheisyydessä aikaisten aamuherätysten takia. Oli muuten loistava idea tällaisille aamu-unisille! Yövyimme Camping Motel Sierra Nevadassa ja olimme paikkaan todella tyytyväisiä. Palvelu oli ystävällistä, huone tilava, netti toimi moitteetta ja sijainti oli juuri toivomamme, eli kivenheiton päässä bussiasemalta, josta lähti meidän bussi mmevuoristoon sekä myöhemmin vielä Sevillaan, minne suuntasimme Granadan jälkeen. Kahden hengen huone Camping Motellissa maksaa normaalisti 35 euroa yöltä. Lähistöllä on muitakin hotelleja, esimerkiksi Hotel H2.

LASKETTELUKAMOJEN VUOKRAAMINEN

Mikäli matkustaa autolla ja haluaa säästää vuokrauskuluissa, niin Granadasta sekä matkan varrelta voi vuokrata kamoja halvemmalla, alle kahdenkympin. Paikan päällä on kuitenkin myös vuokraamoita, joten bussilla liikkuville paras vaihtoehto on vuokrata kamat sieltä. Valinnanvaraa löytyy paljon. Meidän vuokraamamme laskettelukamat maksoivat 24 euroa henkilöltä sisältäen sukset, sauvat, monot ja lasit. Kamoja pystyy vuokraamaan myös hissien viereltä sekä ylhäältä, mikä korkean sijainnin takia on hyvä vaihtoehto, koska monoilla käveleminen alueella on raskasta.

Ja ne monot! Alkuun ne tuntuivat todella.epämukavilta kun niitä ei ollut koskaan käyttänyt! Isopohkeisille, mutta pienijalkaisille naisille varoitus: kokeilkaa monot tarkkaan! Ainakaan omia monojani ei oltu täysin tehty omille pohkeilleni, mutta ensimmäistä kertaa kenkiä sovittaessa en osannut vuokrausvaiheessa kiinnittää asiaan kunnolla huomiota. Kyllähän siihen puristukseen omalla tavallaan tottui ja rinteessä laskiessa, varsinkin muutaman tunnin jälkeen, asiaan ei kiinnittänyt enää huomiota. Siitä huolimatta taidan ensi kerralla ottaa isommat monot ja tungen vaikka villasukkia useammat.

Minulla ei myöskään ollut laskettelutakkia. Toni vakuutti, että normaalikäytössämme olleet takit olisivat aivan hyvät, joten niillä mentiin. Ja kyllä niillä pärjäsikin oikein hyvin. Ainoa mitä pitää ottaa huomioon on se, että rinteisiin tarvittava kortti on hyvä pitää takin vasemmassa taskussa, jotta liikkuminen on vaivatonta.

Muihin varustuksiin ei tarvinnut niin paljoa kiinnittää huomiota. Vuokraamon työntekijät osaavat antaa oikeanlaiset sukset ja sauvat. Sierra Nevadassa oli tammikuussa välillä niin lämmin, että vaatteita piti varsinkin alempana repiä pois päältä. En siis lähtisi laskettelemaan liian paksusti pukeutuneena. Vaikka hain kaatumisillani kosketusta lumen kanssa useampaan kertaan, tuli hommassa enemmän hiki kuin kylmä.

TAVAROIDEN SÄILYTYS

Minne laitamme kenkämme, reppumme, kameran? Sitä mietin etukäteen. Toki oletin alueella olevan lokeroita, mutta tiedon etsiminen internetsivuilta oli ärsyttävää. Miksei noin pientä, mutta tärkeää tietoa voi kertoa selkeästi? Meidän tavaroiden säilyttämisongelma ratkesi sillä, että jätimme tavarat vuokraamolle. 

Ainakin meidän vuokraamo tarjosi ilmaisen tavaran säilytyksen, mutta se ei ollut lukollinen vaan jossakin työntekijöiden tiloissa. Alueella pitäisi olla myös 1 euron maksavia lukollisia lokeroita, joiden tarkempi sijainti kannattaa kysyä paikan päällä. Paikalla on turisti-info, mutta meidän vierailupäivänä se oli suljettu. Olisin kaivannut alueelle useampia karttoja.mistä olisi voinut katsoa rinteiden sijainteja. Hissien luona sekä rinteissä ylhäällä oli onneksi selkeästi merkattu väreillä rinteiden vaikeusasteet.

LASKETTELUREITIT

Itse ajattelin alkuun, että vihreä (eli helpoin) olisi riittänyt minulle, koska olin ensimmäistä kertaa hommissa. Todellisuudessa vihreästä reitistä riitti iloa kahden lyhyen laskun ajaksi, missä ajassa ainakin itse ehdin harjoitella laskettelun perusteita riittävästi.

Sinisissä rinteissä (toiseksi helpoin) riitti itselleni jo tarpeeksi haastetta, mutta niiden vaikeusaste vaihteli. Välillä oli helppoa mennä, melko loivaa ja leveää rinnettä, mutta toisinaan tuli melko jyrkkiä mäkiä, joiden yläpuolelle piti pysähtyä pohtimaan että mitenhän sitä alas pääsisi. Välillä kaaduin, välillä en, mutta yleisesti ottaen homma oli helpompaa kuin etukäteen oletin.

Lasketteleminen oli minulle pitkäaikainen unelma, mutta olen tavallista herkempi kylmälle, joten vuodesta toiseen talven kylmyys on saanut minut luopumaan ajatuksesta. Espanjan mukava ilmasto ja upeat maisemat vihdoin ja viimein saivat minut rinteisiin. Sierra Nevada on vierailun arvoinen paikka myös kokeneemmille laskettelijoille, koska niitä punaisia ja mustiakin rinteitä löytyy riittävästi.

Ajatuksen tasolla houkuttelisi toistaa laskettelureissu tulevana talvena. Espanjaan asti ei olla kuitenkaan hetkeen menossa, niin vahva veikkaukseni lienee, että Suomen talven saavuttua luovun taas ajatuksesta.

Luontoa, hyvää seuraa, lautapelejä, herkullista ruokaa ja kaiken kukkuraksi sauna sekä palju olivat loistavia houkuttimia. Varsinkin paljuilusta nautittiin tuntitolkulla! Metsästä kävimme hakemassa puolukkaa, mustikkaa ja sieniä. Ystävä teki sienistä niin herkullista syötävää, että minäkin jo muutin mieleni niiden suhteen. 

Metsä on tietyllä lailla jopa pyhä paikka minulle - nautin siellä olosta parhaiten silloin kun olen siellä yksin tai kaksin. Hiljaisuudesta nauttien, kiireettömästi kuljeksien. Jo lapsena lähdin monta kertaa viikossa lähimetsäämme yksinäni viihtymään ja rentoutumaan, auringonlaskuja ja -nousuja katselemaan, marjoja syömään, valokuvaamaan.

Nämä hetket ystävien kanssa ovat kuitenkin ikimuistettavia ja niitä haluan vaalia. Luonnosta voi nauttia myös pienellä porukalla vaikka hiljaisuus on silloin harvinaisempaa herkkua. Muistot tästäkin viikonlopusta kantavat varmasti pitkälle.

Kävimme järvessä kastautumassakin mikä on hyvin erikoista minulle jo kesäaikaan, itse kun en yleensä pysty antamaan periksi kylmälle järvivedelle. Ja tulipahan sitä melkein jo luvattua, että talvella lähtisin ystävän kanssa avantouimaan.. Pitkään on mielessä pyörinyt sekin ajatus, mutta vilukissalle avantouinti on enemmän extremeä kuin lentokoneesta hyppääminen niin on pitänyt sulatella ajatusta pitkään. Hetkenhän se vain kirpaisee, mutta takuulla palkitsee samantien.


Tänään olisi edessä paluu Jyväskylään. Ajatus viikosta Jyväskylän keskustan tohinassa ei tällä hetkellä juuri houkuttele, joten pitänee keksiä viikon varrelle jotain ylimääräistä hauskaa.

Viime viikonloppu oli Tampereella ihanan aurinkoinen. Viikolla en ollut juuri jaksanut liikkua peruskävelyreissujani enempää, mutta lauantaina heräsin virkeänä ja uteliaana vailla sen kummempia aikatauluja. Olin muutaman päivän yksin kotona, joten päätin pyhittää lauantain itsekseni oleilulle.

Aurinko houkutteli kävelyretkelle, joten minähän lähdin. Ei mennyt kauaakaan kun löysin itseni ensin Sorsapuistosta. Sorsapuisto oli pitkään liian väheksytty puisto omissa silmissäni. Toki olen koko Tampereella asumiseni ajan pitänyt puistoa kauniina, mutta vasta viimeisten parin-kolmen kesän aikana olen puistossa viihtynyt useammin. Puisto sijaitsee Tampere-talon vieressä ja nimensä mukaisesti siellä pääsee näkemään paljon sorsia. Ja niiden lisäksi paljon muitakin eläimiä kuten puluja ja oravia. Kesällä tuli vastaan kilpikonniakin.

Puistossa on kaunis lampi, lasten leikkipuisto, pieni koriskenttä sekä paljon nurmea. Mikäli keskustan ytimessä sijaitseva Koskipuisto kyllästyttää niin Sorsapuistossa meno on siistimpää. Kesäisin ja näin alkusyksystäkin puistossa kokoontuu myös porukkaa piknikoimaan, lapsiperheistä kaljoitteleviin opiskelijoihin.

Sorsapuistosta matka jatkui kohti Viinikan kaupunginosaa. Viinikka on mielenkiintoista seutua. Siellä suunnalla asuu sekä vähän varakkaampaa väkeä että niitä epämääräisempiäkin tyyppejä. Olen itsekin kaupunginosassa asunut, mutta jos sinne joskus vielä muutan niin valitsen tarkkaan, että minkälaiseen taloyhtiöön. Alueena Viinikka on mukavan vehreä ja siellä voi puistojen sekä lampien lisäksi ihastella värikkäitä taloja. Viinikassa voi käydä tallustelemassa Hiljaisen polun läpi kuten itse kävin viime kesänä.

Aina Viinikassa pyöriessäni ihmettelen miten siellä liikkuukin niin vähän ihmisiä. Autoja kulkee, mutta puistoissa on harvoin ihmisiä piknikoimassa. Viime lauantai oli kuitenkin poikkeus, koska silloin järjestettiin puistojuhla Lampipuistossa. Puistossa myytiin lettuja sekä kuunneltiin esityksiä. Satuin itse sattumalta paikalle, mutta kauaksi aikaa en jäänyt tapahtumaa seuraamaan.

Viinikasta jatkoin Iidesjärvelle. Päätin siellä istuskellessani kiertää järven ympäri. Päädyin kuitenkin poikkeamaan Nekalan Nekalan siirtolapuutarhalla. Söpöjä mökkejä ja kauniita piha-alueita on aina kiva tuijotella vaikka söpöydessään tämä paikka mielestäni häviääkin esimerkiksi Kalevan vastaavalle. Alueen hiljaisuus oli kuitenkin rauhoittavaa. Aina siirtolapuutarhoissa ollessani haaveilen hetken omasta mökistä ja pienestä pihamaasta. Niin tälläkin kertaa, mutta saavathan ne haaveet lentää.

Siirtolapuutarhalta päädyin sattumalta lintutornille. Että sitä voikaan olla uusista löydöistä iloinen! Muistelen kyllä nähneeni lintutornin kyltin aikaisemminkin joitakin vuosia sitten. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun paikalla kävin. Alueella pyörähti sitten tovi jos toinenkin, lukuisia kasveja ja eläimiä kuvaillen sekä lintutornissa istuen. Keskustaa oli mukava ihailla kaukaa ja kukkien kuvailu taas on muista syystä kummallisen rentouttavaa. Autojen äänet kuuluivat tieltä, mutta ilman niitä olisin voinut kuvitella olevani jossain kauempanakin asutuksesta. Kaikki tuossa hetkessä oli täysin kohdallaan. Hymy herkässä lähdin jatkamaan matkaa.



Hautausmaan kautta päädyin lopulta takaisin sinne mistä aloitinkin eli Sorsapuistoon. Aurinko oli jo laskeutumassa, mutta puistossa oli vielä vaihto-opiskelijoita iltaa viettämässä. Ilta oli lämmin, joten minäkin istahdin vielä puoleksi tunniksi alas olostani nauttimaan. Mieli virkeänä jatkoin puistosta kotia kohti.

Kalevankankaan hautausmaa on kulttuurillisesti sekä historiallisesti kiinnostava paikka Tampereella.

Hautausmaalla on merkittävä historia. Se on otettu käyttöön vuonna 1880. Suomen sisällissodassa vuonna 1918 Kalevankankaa oli yksi sodan näyttämöistä, siellä taisteltiin kovia taisteluita. Sodan loputtua hautausmaalle haudattiin taisteluissa ja vankileireillä kuolleita ihmisiä. Monissa hautakivissä näkyvät edelleen sodan jäljet. 

Alueella on myös upeita patsaita, jollaisia harvemmin muilla Suomen hautausmailla näkee. Joihinkin hautakiviin on käytetty aikaa koristellen ne hienosti. Kalevankankaalle on haudattu muun muassa Juice Leskinen sekä kirjailija Väinö Linna. Kesäisin hautausmaalla järjestetään myös ilmaisia kävelykierroksia, joiden aikana kerrotaan alueelle haudatuista ihmisistä sekä alueen historiasta. Itse en ole tällaiselle osallistunut, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Sieltä on nätit näkymät etelä-Tampereelle, esimerkiksi Viinikan kirkolle näkyy hyvin. Paikka on hieman syrjässä, joten nurmikolla olevalla penkillä saa usein yksikseen istuskella. Näköalapaikalla on mukava pohdiskella syntyjä syviä alueella kiertelyn jälkeen.

Hautausmaan pääsisäänkäynnin luona on postilaatikko mistä voi noukkia mukaansa alueen kartan. Siitä selviää mistä löytyvät muistomerkit ja karttaan merkittyjen tunnettujen henkilöiden hautapaikat. Postilaatikosta voi ottaa mukaansa myös puukartan ja tutustua hautausmaahan eri puulajien kautta.


Ilman karttaakin tietysti pärjää. Alueella on mukava käyskennellä omaan tahtiin. Varsinkin kun paikan päälle menee vähän ennen auringonlaskua. Pimeän tultuakin olen alueella liikkunut, mutta niin aikaisin en ole hautausmaalla koskaan ollut, että olisin auringonnousun nähnyt. Voin kyllä uskoa, että sen näkeminen olisi aikaisen herätyksen arvoinen.