CURIOUS FEET

Tammikuun fiilis on ollut mahtavaa mahtavan perään. Takana on mielettömän hieno kuukausi. Ulkomaille lähdemme vasta näillä näppäimillä, mutta kuukauteen on siltikin mahtunut jo matkustamista ja monia uusia kokemuksia.

Kiitoksia ihanat näistä viikoista!

Syyskuun mökkireissulla tein jotain itselleni epätyypillistä jopa kesäaikaan: kävin uimassa järvessä!

Kokemus oli sen verta ikimuistoinen, että siinä viinin huuruntamassa illassa otimme ystäväni kanssa puheeksi avantouinnin. Molemmat olivat halunneet sitä pitkään kokeilla, mutta sanoista tekoihin siirtyminen on varsinkin tämmöselle herkälle palelijalle vaikeaa. Avantouinnista kuitenkin sovittiin tulevalle talvelle. Joulukuun saavuttua päätin, että on aika toteuttaa tuo haave vihdoin. Valitettavasti ystäväni jänisti viime hetkellä ja avantouinnin sijasta menimmekin kahville. Päätin, että uusi yritys on otettava tammikuussa ennenkuin lähden taas muille maille seikkailemaan.

Ja niinpä me sitten toisen ystävän kanssa viikonloppuna pakkasimme bikinit reppuun ja suuntasimme Kaupinojan saunalle. Kaupissa avantouimaan pääsee kuuden euron saunamaksulla. Mukaan suositellaan ottamaan pipa ja jalkineet, vettä kannattaa juoda runsaasti. Näillä tiedoilla lähdimme matkaan. Ja millainen kokemus se sitten oli?



Vesi oli tietenkin kylmää kuin mikä, mutta yllättävän helppoa sinne avantoon oli mennä. Kaupissa on onneksi portaat, joita pitkin veteen voi laskeutua. Se tekeekin hommasta minulle helpompaa, sitä voi vain kävellä veteen ja uida pienen kierroksen, helpompaa kuin veteen takaperin laskeutuminen. Ensimmäisen pulahtamisen jälkeen olo oli vähän kuin humalassa. Huimasi, pää kävi tyhjää ja olo oli surrealistinen. Vuorotteleminen saunan, avannon ja bikineissä ulkona seisomisen välillä oli rentouttavaa ja hassua. Ei takuulla jää viimeiseksi kerraksi!

Olettekos jo kokeilleet tätä extremelajia?

Curious Feet on Facebookissa, Instagrammissa sekä Twitterissä!

Viime vuoden lokakuussa Tampereelle avattiin Suomen korkein hotelli, Tornihotelli, sekä sen ylimpään kerrokseen Moro Sky Bar. 

Tämä moderni pytinki jakaa mielipiteitä paikallisten keskuudessa siitä, että sopiiko tuollainen "pilvenpiirtäjä" kaupunkikuvaan vai ei. Itse olen enemmän kuullut tornin ulkomuodosta moitteita kuin kehuja, mutta oli mitä mieltä ulkomuodosta tahansa, torni on kiistämättä näyttävä ja vasta alkusoittoa alueen tulevaisuudelle.

Tornihotelli on nykyään Tampereen näkyvin maamerkki ja se tosiaan näkyy melkein mistä päin Tamperetta tahansa. Varsinkin syksyllä kun tein enemmän kävelyretkiäni ympäri kaupunkia, huomasin kuinka kätevälle paikalle hotelli on laitettu pystyyn. Hotellin ylimmässä kerroksessa on Moro Sky Bar, mikä on tietysti myös hotellin ulkopuolisille asiakkaille avoinna. Kuulemani mukaan baarissa onkin käynyt vilinä varsinkin viikonloppuisin kun tamperelaiset vuoronsa perään ovat halunneet käydä ihailemassa maisemia, turisteista puhumattakaan. Itse sain aikaiseksi vasta matkabloggaajien tapaamisen myötä tammikuun alussa kivuta hissillä ylös asti niitä hienoja maisemia katselemaan.

Käynti todellakin kannatti, maisemat ylhäältä ovat hienot ja Tamperehan näyttää ihan suurkaupungilta niin korkealta katsottuna. 

Oikealla näkyy Sokos Hotel Ilves. Melko pienen näköinen, eiköstä vain? Näkymä Pyhäjärvelle.

Junaraiteet, sipulikirkko sekä Ratinan stadion näkyvät kuvassa.

Raiteet vievät Jyväskylään ja Helsinkiin

Keskusta ja Näsinneula. Näkymä Näsijärvelle.

Hahmotan kaupungit paremmin kun näen ne yläilmasta, joten uskoisin monella muulla olevan samoin. Ehdin itse käväistä siellä pikaisesti sekä päivällä, että ajan kanssa illalla. Itse baari on harmillisen pieni, mutta sillä mennään. Baarin yhteydessä on myös iso terassi, joten kesällä baari palvelee useampia asiakkaitakin. Ulkoilmassahan on kesäaikaan mukavaa istuskella, joten siltä kannalta katsottuna ratkaisun ymmärränkin. 

Suosittelen poikkeamaan ylhäällä maisemia katselemassa. Näkymä on hieno niin päivällä kuin illallakin valojen loisteessa. Rautatieasemalta ei myöskään ole pitkä matka tornihotelliin, joten kiireisimmällekin matkaajalle onnistuu. Jos sinulla on vaikkapa tunnin vaihto Tampereella, niin kahvi Moro Sky Barissa lienee elämyksellinen tapa viettää aikaa.

Ei kannata kuitenkaan unohtaa myöskään luonnonhelmassa olevaa Pyynikin näkötornia, mikä on ihastuttava paikka mikäli haluaa katsella Tamperetta korkeampaa. Se on toki huomattavasti matalampi, mutta tarjoaa yhtälailla hienot näkymät. 

Joko olet käynyt Moro Sky Barissa?

Pari viikkoa sitten vietimme aikaa Tampereella bloggaajien kesken. Perjantain vietimme pienemmällä porukalla mm. lumikenkäillen ja saunoen. Lauantaina meno ja meininki jatkui toisella tapaa.

Ylärivi: Kaaosta ja kukkamekkoja, minä, Pöndekengissä, Fat in BKK, Angata, Popot pogoillen, Alarivi: Hear the World´s Whisper, Tuntemattomaan ja takaisin, Laura let´s go sekä Palmuasema.

Aamu alkoi Juicen kirjastossa. Muutaman tunnin yöunien jälkeen pöllähdin paikalle tapani mukaan aamu-unisuudesta vielä kärsien ja jouduin melkein heti haastateltavaksi muutaman muun matkabloggaajan kanssa. Siinä kävin päässäni taistelua itseni kanssa, että haluanko mitään haastatteluja edes antaa ja mitä ihmettä edes valmistautumatta sanoisin. Päätin ottaa tämän mukavuusalueeni ulkopuolelle astumisen haasteena ja unohtaa monet aiemmat huonot kokemukseni lehtihaastatteluista. Hauskaa oli, Ylen lehtijuttu Yritykset alkavat ymmärtää matkabloggaajan arvon: "Ethän kirjoita mitaan kriittistä" julkaistiin heti samana päivänä.

Haastattelun jälkeen pääsimme itse asiaan, eli tutustumaan muihin, juomaan kahvia, kuulemaan Juicen rakkaudesta kirjoihin ja matkustamiseen sekä keskustelemaan blogien yhteistyökuvioista. Parisen tuntia taisimme kirjastossa viettää ja se aika oli hyvin käytetty. Oli todella mukavaa tutustua muihin bloggaajiin. Paikalla olivat blogien Angata, Popot Pogoillen, Fat in BKK, Hear the World´s Whisper, Palmuasema, Tuntemattomaan ja takaisin, Laura Let´s go, Kaaosta ja kukkamekkoja sekä Pöndekengissä kirjoittajat. Kirjastossa kuulimme Rositan ja Annan kirjaprojektista, mikä kuulostikin mielenkiintoiselta! Siitä kuulemme varmasti lisää jatkossa.

Päivä ei toki päättynyt tähän, vaan kävimme myös mustamakkarabaarissa, meille sponsoroidulla kierrosajelulla sekä kävelykierroksella Finlaysonin alueella. 

Lisäksi nousimme Marian kanssa mustamakkarabaarikeikan jälkeen lokakuussa avatun tornihotellin 25. kerrokseen, Moro Sky Bariin. Tämä visiitti ei ollut ohjelmassa mukana, mutta hotelli sijaitsee Tullintorin vieressä ja meillä sattui olemaan parikymmentä minuuttia luppoaikaa käytettävissä, joten otimme ajasta kaiken irti. Tornista kuitenkin lisää vielä myöhemmin, sieltä jatkoimmekin bussikierrokselle.

Järjestetyt kiertelyt olivat todella mukavia vaikka sen erikoisempia uusia asioita ei enää Tampereella monta vuotta asuneelle esille tullutkaan. Muistoja kuitenkin näkyi jokaisessa rakennuksessa, kadunkulmassa, torissa, kahvilassa. En tiedä onko se enää mahdollista, mutta ihastuin omiin kotikulmiini vielä entistä enemmän tämän viikonlopun jälkeen, joten ehkäpä nämä kierrokset toimivat sitten toisella tapaa kuin kaupungissa ensimmäistä kertaa vieraileville.

Iloitsin siitä, että pääsimme bussikierroksen kulkemaan samanlaisella julkisen liikenteen bussilla kuin mitä kaduilla päivittäin muutenkin kulkee. Oppaamme oli mainio, todella hyvä kertomaan kaupungin asioista. Siltikin harmittelin kierroksen jälkeen, että moni todella kiva paikka jäi kierroksella välistä. Esimerkiksi Kalevan ja iki-ihanan Pispalan ohitimme tyystin, Tammelassa ja Pyynikilläkin (missä sijaitsee kuuluisa näkötorni) kiertelimme vain ohimennen. Parhaimmat jutut ovat yleensä peruskierrosten ja esitteiden ulkopuolella, näin siis ilmeisesti Tampereellakin. Toisaalta meillä meni tuollakin kierroksella melkein 1,5 tuntia, joten kyllä tämä Tampere on melkoisen iso kaupunki ruuhkineen. Kaikkea ei päivässä ehdi, se on selvä!

Kivoin esiteltävä kohde bussikierroksella taisi olla Kehräsaari, jota jalkauduimme hetkeksi tutkimaan. 

Tämä sekä seuraava kuva on otettu syksyllä 2014, kuten lumen puutteesta voisi päätellä.

Kehräsaari on hyvin pieni alue Tampereen keskustassa, mutta todella suloinen. Siellä on esimerkiksi itsenäinen elokuvateatteri Niagara, Takon tehdas, pieniä putiikkeja sekä muutama rafla, joiden terassit ovat houkuttelevia kesäiltaisin.

Bussikierroksen jälkeen odottelimme Finlaysonin kävelykierrosta alkavaksi Vanhan kirkon edessä ja siinä odotellessa saimme takoa omat rahamme! Se oli todella hauskaa ja nytpä hallussani on harvinaislaatuinen kolikko. Rahan takomisen jälkeen alkoikin Finlaysonin kävelykierros, minkä aikana oppaamme Liisa paneutui alueen mielenkiintoiseen historiaan.

Kävelykierroksen jälkeen muut jatkoivat vielä Finlayson tunnelmallisen Tallipihan kakkukahveillekin, mutta meikäläisen piti siinä vaiheessa suunnata kotiin lepäämään ja keräämään voimia iltaa varten. Me suuntasimme Lauran kanssa vielä illasta tornihotelliin saunomaan ja tällä kertaa yöllistä Tamperetta ihailemaan hotellin 25. kerroksesta. Kotiin palasin väsyneenä, mutta tyytyväisenä hyvin käytetystä päivästä. On tämä Tampere vain mainio mesta.

*Yhteistyössä Visit Tampere sekä Hiking Travel, jotka tarjosivat meille kierrokset. City makkarabaari tarjosi lisäksi bloggareille alennuksia.*

Jopas on hieno viikko takana!

Vietin juuri neljä päivää Helsingissä. Pääsyy Helsingin visiitille oli Matkamessut 2015, mutta kaupunkia tuli jonkin verran fiilisteltyä messujen ulkopuolellakin. Matkamessut sattuivat hyvään saumaan myös siskotreffien kanssa, koska olin joka tapauksessa suunnitellut matkaa etelään ennen kuin lähtö Floridaan ja Saksaan koittaa. Perjantain vietinkin messujen sijasta Helsingin keskustassa siskojen kanssa pyörien.


Olin vuokrannut Helsingistä Airbnb:n kautta edullisen kämpän ja hetken ajan taas tunsin olevani kuin paikallinen. Kuljin ratikalla, join kahvia leveällä ikkunanlaudalla, kävin leffassa, syömässä ja juttelemassa puistossa mummojen kanssa. Sain messuilla eräältä paikalliselta melko kattavan selostuksen Kallion rajoista ja eroista ja tajusin neljän päivän ajan asuttaneeni sitä siistimpää puolta Kalliosta. Ihmekös kadulla olikin kahviloita ja kasvisruokapaikkoja seksikauppojen sijasta. Pidän kyllä siitä hieman rosoisemmastakin Kalliosta!

Matkamessuilu oli hauskaa, mutta pitää kyllä myöntää, että suurimman kiitoksen saa loistava seura sekä messuilla että jatkobileissä. Tutustuin todella moneen matkabloggaajaan, osaan ihan ensimmäistä kertaa face to face ja osan kanssa tutustuttiin sitten vähän paremmin. Torstaina meillä oli myös bloggaribileet keskustassa ja hauskaa oli, yllättäen.  Mutta tuli sitä toki tehtyä muutakin kuin vietettyä aikaa toisten bloggaajien kanssa.

Torstaina kiertelin itse aktiivisesti messuilla, haalin karttoja ja esitteitä sekä juttelin monen näytteilleasettajan kanssa. Tuli tavattua todella ystävällisiä ja asiansa osaavia ihmisiä, joiden matkavinkit saivat matkakuumeen nousemaan korkealle. Messuilla minun oli tarkoitus kerätä esitteitä ja karttoja vain maista, jonne olemme todennäköisesti matkustamassa tänä vuonna. Jännästi sitä messuilla alkoi sitten useampikin maa kiinnostamaan juuri nyt... Puhumattakaan Suomi-matkoista! Esimerkiksi Rauma sekä lapsuuden maisemani ja luokkaretkikohteeni, esimerkiksi Raasepori kiinnostaisi kovasti. Sain paljon hyviä vinkkejä heidän ständeiltä.


Lauantaina kävin vielä uudemman kerran messuilla, mutta väsy alkoi painaa jo niin paljon, että itse messukojuja en niinkään jaksanut enää kierrellä, kunhan fiilistelin ja litkin kahvia minkä kerkesin. Sosiaalinen antini ei takuulla ollut silloin enää parasta, mutta hetken jaksoin turista silloinkin ihmisten kanssa. Mielenkiintoista oli myös kuunnella muutamia esityksiä blogiyhteistöistä ja tulevista bloggaajatapahtumista. Suurin osahan meistä bloggaajista oli messuilla ilmaiseksi, kutsuttuina bloggaajapassilla, ja runsas bloggaajien määrä olikin otettu huomioon messutarjonnassa esimerkiksi näiden esityksien osalta.

Inna kertoi esityksensä aikana meille bloggaajille esimerkiksi ulkomailla olevista bloggaajatapahtumista ja niistä ensimmäiseen saatan itsekin olla menossa. Berliinin ITB-messujen bloggaajapassi löytyy jo takataskusta, mutta matkat ja majapaikka on vielä varaamatta. Hyvin paljon kyllä kiinnostaisi lähteä, joten messuilu taitanee jatkua maaliskuussa Saksassa.

Tänään minä pakkaan reppuni ja matkustan Onnibussin kyydillä Helsinkiin. Kahvikupin hinnalla ostin taas bussilippuni ja kaupan päälle saan pienen patikkaretken Kalevaan, mistä bussi pääkaupunkia kohti lähtee.

Kuten kaikki jo tietävät, Matkamessut ovat täällä! Sen takia minäkin Helsinkiin suuntaan. Ja alan olla täpinöissäni. Aion haaveilla, haalia karttoja ja karkkia, höpötellä ihmisten kanssa ja kuunnella joitakin esityksiäkin. Sekä tietysti rustailla nimeäni arvontalipukkeisiin ilmaisten matkojen toivossa. 

Helsingin reissuun mahtuu kuitenkin muutakin. Pyrin katsomaan taas muutaman päivän ajan maailmaa helsinkiläisen silmin kun majailen vuokratussa kämpässä jossakin Kallion ja keskustan liepeillä. Näen siskoa, joka asuu kaupungissa. Treffaan toisia ihania, jotka ottavat bussin suureen kaupunkiin, jotta voimme viettää aikaa yhdessä. Käyn kaupassa ruokaostoksilla. Juon aamukahvia keittiössä. Ehkä palelen illalla villasukat jalassa sängyssä. Nousen ratikkaan, ehkä oikeaan, ehkä väärään. Voi olla, että otan jopa metron jollekin matkalle. Mutta leikin vain paikallista, parin päivän ajan. Viikonloppuna palaan takaisin kotiin, tyytyväisenä siitä, että kävin vain.

Pian me näemme taas Helsinki.

Aika paljastaa mitä alkuvuosi tuo mukanaan!

Joulukuussa mieli kuitenkin muuttui taas ja kun asioita sain vietyä eteenpäin, aloin lähestulkoon itku kurkussa innostua kevään suunnitelmista. Kesällä kirjoittelin tänne bloginkin puolelle tekstin Unelmia lähelle ja kauas. Siinä paljastin muutaman haaveeni ja pari haaveista olenkin jo ehtinyt toteuttaa tuon jälkeen. Innostuin haavepostauksen kirjoittamisesta niin, että melko pian sen jälkeen tein päätöksen lähteä seikkailupuisto Flowparkiin. Tämän lisäksi pääsimme lokakuussa myös haikailemalleni siskoreissulle johonkin kivaan Euroopan kaupunkiin eli Budapestiin. Niin näillä haaveilla on taipumus toteutua kun laittaa ne toteutumaan.

Kerroin myös kesällä, että haaveilen asumisesta Saksassa ja siitä, että opin saksan kielen paremmin. 



Ja kuinkas sitten kävikään. Helmikuussa me lähdemme Saksaan! Eteläinen Saksa kutsui ja me otamme kutsun vastaan! Lähdemme tosin vain noin neljäksi kuukaudeksi, minä opiskelemaan, mutta lyhytaikaisesta asumisesta olen enemmän haaveillutkin.

Hassua millaisia sattumia sitä tuleekaan eteen. Ensimmäinen sattuma oli se, että syksyllä törmäsin hauskaan applikaatioon, Duolingoon, jonka avulla voi opiskella kieliä. Sen kummemmin miettimättä päätin kokeilla appsia saksan kielellä ja parin viikon päästä huomasin, että minähän olin opiskellut kieltä ihan huomaamatta lähes päivittäin.. Tosin viime viikkoina sen käyttö on  jäänyt, mutta eiköhän Duolingo ole taas kielen opiskelua tukemassa jahka Saksaan päästään.

Toinen sattuma oli se, että satuin jäämään yhden tunnin jälkeen istumaan paikoilleni, koska samassa luokassa oli alkamassa vaihtoinfo. Sanomattakin selvää, että olen koko ajan ollut lähdössä vaihtoon, mutta olin kyllä harkinnut vasta syksyä 2015 tai kevättä 2016. Ja vaihtokohteeksi olin ajatellut jotakin vähän kauempana olevaa paikkaa kuten Hong Kongia tai Kanadaa. Vaihtoinfo ei siis ollut ajankohtainen, mutta ei minulla parempaakaan tekemistä ollut, joten sinne jäin. Ja siellä sitten satuin kuulemaan, että Saksaan olisi vielä useampi paikka vapaana. Lähetin hakemuksen ja viikon päästä sain hyväksynnän koululta.

Määränpäämme on Karlsruhe, Ranskan rajan lähellä sijaitseva kaupunki eteläisessä Saksassa. Koskaan en ole siellä käynyt, mutta nyt on hyvin aikaa tutustua tuohon kaupunkiin. Monet kerrat maassa vierailevana tiedän mitä odottaa, mutta en sittenkään. Tuleekohan minulle kulttuurishokkia? Opinkohan ymmärtämään saksaa yhtään paremmin? Viihdynkö saksalaisessa korkeakoulussa? Karlsruhen sijainti on kyllä ihanteellinen: vieressä on luontoa ja sieltä on lyhyt matka moniin Saksan kaupunkeihin sekä Euroopan maihin. Ranskaan, Sveitsiin, Italiaan...

Helmikuussa vipinää siis riittää. Palattuamme Floridasta Lontoon kautta takaisin Suomeen, meillä on viikon verran aikaa halata ystävät ja perheenjäsenet, minkä jälkeen lennämme Saksaan. En halua ajatella liian pitkälle, mutta uskon, että vuodelle 2015 on luvassa mahtavia matkoja tämän jälkeenkin. Mutta ensin Yhdysvallat ja Saksa!

Tampere on mahtava kaupunki. Ikisuosikkini. Tänne kerran tulin, ihastuin ja jäin.

Joten olin melko innoissani kun minut kutsuttiin matkabloggaajatapahtumaan täällä Tampereella. Useimmat tapahtumat kun ottavat paikkansa Helsingissä ja olin itsekin ehtinyt jo miettiä, että jotain hauskaa olisi kehitettävä tänne Tampereellekin. Kun kutsu saapui sähköpostiini ja päivät hetken päästä osoittautuivat minullekin sopiviksi, niin lähdin tietysti mukaan. Tapaamisen järjestivät matkabloggaajat Rosita ja Anna. Vietimme yhdessä aikaa perjantaina ja lauantaina ja parissa päivässä ehdimme puuhailla kaikenlaista. Nyt on mahtava viikonloppu takana!

Ensimmäiseksi perjantain ohjelmassa oli metsäretki Hiking Travelin johdattamana ja sponsoroimana Niihamaan, missä pelasimme lumikenkäjalkapalloa ja söimme lettuja nuotiolla Liisan tarinoita kuunnellessa. Pakkanen oli onneksi ehtinyt lauhtua niin, että ulkona pärjäsi hyvin ja siinä palloillessahan tuli ihan kuuma. Liikuntasuoritusten jälkeen lettukahvit maistuivat herkullisilta. Liisalta myös kuulin, että he vuokraavat kanootteja ja vieläpä hyvin kohtuulliseen hintaan. Olinkin jo ehtinyt pohtia mielessäni, että kesällä voisi pitkän tauon jälkeen meloa taas Suomenkin vesillä, joten tämä tieto ilahdutti suuresti.

Bloggarit Katja / Fat in BKK, Laura / Tuntemattomaan ja takaisin sekä Rosita / Angata.

Niihamasta matka jatkui legendaariselle Rajaportin saunalle peseytymään ja pulisemaan. Tämä sauna sijaitsee ihanalla Pispalan alueella ja viime kesänä kerroinkin Pispalan olevan Tampereen kaunein kaupunginosa. Saunakortteli on todella tunnelmallinen paikka. Me saunoimme ilmaiseksi, mutta normaalisti saunamaksu on 5-8 euroa aikuiselta. Vaikka olen Rajaportin saunan pihamailla käynyt ennenkin aluetta ihastelemassa niin tämä oli ensimmäinen kerta kun saunoin siellä. Kokemus oli todella mukava!

Hetken verran pyörimme suihkuhuoneessa epävarmoina miten suihkutella ja toimia, mutta apua saimme kanssasaunojalta. Saunalla on naisten ja miesten puolet erikseen. Yhteistä aikaa voi kuitenkin viettää löylyjen välissä pihamaalla istuskellen ja vaikkapa olutta juoden. Hyvin yhteisölliseltä touhu näytti. Saapuessamme porukkaa oli vielä paljon paikalla, mutta mitä lähemmäs kello yhdeksää tuli, niin sitä hiljaisemmaksi kävi. Olisi se kiva kun tuollainen yleinen sauna olisi omankin kodin nurkilla niin pääsisi saunomaan aina kun fiilis iskee. 

Ensimmäinen iltamme huipentui vielä pistäytymiseen ravintolassa. Kävimme pienellä porukalla mukavassa Ohranjyvä - ravintolassa oluella ja purtavalla. Sen jälkeen jo väsyttikin. Muut menivät hotelleihinsa yöpuulle, minä vetäydyin oman kodin rauhaan kirjaa lukemaan. Ensimmäinen ilta meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta onneksi meillä oli vielä toinen päivä aikaa viettää yhdessä aikaa!

*Ohjelmat meille tarjosivat Hiking Travel ja Rajaportin sauna. Kiitos mukavasta päivästä!*