CURIOUS FEET

Nyt kun takana on jo useampi reissu Saksassa sekä kirsikkana kakun päälle, vajaa nelisin kuukautta eteläisessä Saksassa opiskelemassa, niin voin ehkä sanoa matkustelleeni maassa jonkin verran. Keväästäkin on jo koittanut aikaa, niin olen pystynyt miettimään Saksaa asteen neutraalimmin eikä matkakuume kohdennu enää pelkästään Saksaan.

Tavallaan on vaikeaa selittää mikä maassa viehättää; eihän tuo lähellä sijaitseva maapläntti ole mitenkään järin eksoottinenkaan. Saksahan on kovin normaali. Kuitenkin se on sopivasti erilainen ja se on se mikä minua viehättää. Tässä syitä miksi viihdyn Saksassa hyvin ja miksi tulen siellä matkailemaan jatkossakin.

Luonto

Saksan pinta-alasta kolmasosa on vehreää metsää. Maasta löytyy kirkkaita järviä, vuoria, leveitä jokia, luolia ja vesiputouksia. Patikointi- ja kävelyretkillä saa siis ihastella myös luonnon kauneutta ja korkeuseroja. Maa on hyvä matkakohde myös pyöräilijöille ja laskettelijoille. 

Arkkitehtuuri

Saksa on mukava sekoitus hieman kaikkea ja arkkitehtuuri tekee kaupungeista ja kylistä somia. On moderneja erikoisuuksia ja perinteisiä ristikkotaloja. Väreissä ei useinkaan säästellä vaan kävelyretkillä saa ihastella kaikkia sateenkaaren värejä ja kauniita pihoja. Ja linnat, niitähän Saksassa riittää!

Yllätyksellisyys

Välillä vastaan tulee niin kapeita kujia, että hyvä kun niistä mahtuu leveämpi ihminen kävelemään. Toisinaan istut rauhassa kotosalla, pienessä kotikylässäsi, kun joukko ihmisiä kulkee talosi ohitse tanssien, laulaen ja juoden keskellä päivää. Silloin tällöin kadulla tulee vastaan sellaista taidetta, että seisot hetken paikallasi suu auki ihmetyksestä. Saksassa yllätykset odottavat usein kulman takana.

Viinin ja oluen saatavuus

Halvasta hintatasosta niin viis, mutta onhan se elämää helpottavaa, että kun haluaa yhden lasillisen viiniä nauttia piknikin ohessa, niin sen pienen pullon saa kätevästi ostettua sieltä samasta paikasta mistä muutkin piknikeväät. 

Tupakoimattomana ihmisenä tupakan saatavuus taas ei kiinnosta pätkääkään, mutta kyllä sitä tuli pistettyä merkille, että tupakka-automaatteja oli saatavilla joka puolella. Tupakoitsijat arvostanevat sitä, että tupakkaa saa seinästä vaikka keskellä yötä, jopa kylistä, joista ei löydy ruokakauppaa. Saatoin muutaman kerran kuumuudessa kiroilla sitä, että Saksassa janoansa on hankalampaa sammuttaa kuin tupakan himoaan.

Edulliset ravintolat

Laitan kaikista mieluiten rahojani lentojen ja majapaikkojen jälkeen muihin palveluihin, erityisesti kahviloihin ja ravintoloihin. Saksan edulliset ravintolat houkuttelivat melko usein kokkaamisen sijasta suuntaamaan ulos syömään. Kebabbiahan ja muuta pikaruokaa saa parilla eurolla tai hieman sen ylitse, mutta vaikka haluaisi syödä ihan normaaliravintolassakin, niin lompakko ei paljoa köyhdy mikäli vain katsastaa menun etukäteen. 

Kävin Karlsruhessa toisinaan 7-8 euron salaatilla yhdessä lempiravintolassani ja kuulin useamman opiskelijan kommentoineen paikan olevan kallis. Olihan se siihen verrattuna, että saksalaisista ravintoloista samalla hinnalla saa ruoan kylkeen usein oluen taikka kaksi. Ruoka ei tosin välttämättä ole sitä kaikkein terveellisintä tai herkullisinta, mutta terveellistä ruokaa nyt on hankalaa löytää muutenkin. Mikäli laittaa 15-20 euroa pöytään, niin ravintola on yleensä jo minun mittapuullani fiinimpi tai oluita on korkattu illan aikana useampi. 

Kieli ja ihmiset

Eipä nuo saksalaiset taida maailman ystävällisintä tai vitsikkäintä kansaa olla, näin olen kuullut. Mutta kuten kaikkialla muuallakin, metsä usein vastaa kuten sinne huutaa ja positiivisella asenteella Saksan(kin) maassa saa yleensä todella mukavaa palvelua ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Pidän ehkä saksalaisista, koska he muistuttavat kotoisasti aikalailla meitä suomalaisia. Välillä junissa ollaan epäkohteliaita ja pidetään reppua viereisellä penkillä viimeiseen asti, suloisille mummeleille ei aina anneta istumapaikkaa ruuhkabusseissa ja small talk ei ole saksalaiselle välttämättä sen helpompaa kuin suomalaisellekaan, mutta kuten meiltä suomalaisiltakin, hymyily ja keskusteluhetket ventovieraiden kanssa onnistuvat kyllä oikein mainiosti kunhan vain joku sen suunsa ensimmäisenä avaa ja alkaa pölöttämään. 

Ja se saksan kieli, ah. Musiikkia minun korvilleni. On vaikeaa perustella miksi saksan kieli kuulostaa niin hauskalta ja kauniilta omiin korviini. Viroa se ei kauneudessaan voita, mutta kärkisijoilta se löytyy kun kivoimmista kielistä puhutaan.

Hyvät julkiset liikenneyhteydet

Saksan julkinen liikenne saa minulta kiitokset. Ratikat, junat ja bussit vievät jopa monen syjäisemmän lenkkipolun alkuun ja niitä kulkee niin usein, että auto ei oikeasti ole välttämätön vaikka asuisi vähän kauempanakin isosta kaupungista. En tietenkään voi joka kaupungin puolesta puhua, mutta samaa olen kuullut muuallakin maassa asuvilta. Saksassa junalla liikkuminen on normaalihinnoilla melko tyyristä erityisesti yksin matkaavalle, mutta kaikenlaisia alennuksia on tarjolla jatkuvasti ja pidempään maassa viihtyvä pääsee liikkumaan kaupunkien välillä toisinaan hyvinkin halvalla. Lisäksi bussit, esimerkiksi laadukas Flixbus, kuljettaa reissaajia ympäri Saksaa edullisesti.

Suosittelen silti myös automatkailua Saksassa, helpompihan se sillä on mennä, varsinkin mikäli aika on rajallinen ja eivät ne julkisetkaan kaikkialle kulje. Moniin kivoihin paikkoihin on helpompaa mennä autolla ja sellaisen vuokraaminen ei Saksan maalla ole edes kallista.

Etäisyydet muihin Euroopan maihin ja halvat lennot moneen suuntaan

Kun Saksa ei riitä, niin naapurimaihan - tai pidemmällekin - ei ole lainkaan pitkä matka. Naapurimaihin pääsee nopeasti junalla, bussilla, autolla tai vaikka pyörällä ja reissaaminen ei tietenkään rasita kukkaroakaan.

Sen lisäksi lentoja moniin maailman kolkkiin on tarjolla jatkuvasti niin halvoilla hinnoilla, että matkakuume voi kohota taivaisiin asti.

Tämä vuoristomajapaikka sijatsee 1228 metrin korkeudella ja ympärillä ei ole muuta kuin kaunista luontoa. Majatalon rakentaminen alkoi vuonna 1938 ja se valmistui vuonna 1939. Teiden puutteen takia mökkiä alettiin rakentaa hevosvoimin.

Ilta ja yö majapaikassa oli rauhoittava kokemus, koska kaikki hälinä puuttui ympäriltä. Ruotsin korkeimmassa baarissa nautimme pari olutta, ruokasalin puolella söimme herkullisen illallisen ja yöksi vetäydyimme pieniin huoneisiimme rentoutumaan. Saunassakin kävimme ja lämpöiset löylyt tuntuivatkin täydellisiltä jäätiköllä vietetyn päivän sekä lyhyen patikoinnin jälkeen.

Ollessamme vuoristomajatalossamme, ulkona oli koko vierailumme ajan hyvin sumuista ja näkyvyys oli rajattua. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miltä ulkona näyttää, mutta toisaalta sumuisuus teki paikasta toisella tapaa viehättävän. Tuuli ulelsi voimakkaasti ja ääni kantautui ihanasti huoneeseenkin. Tuulen laulussa on jotain kovin rauhoittavaa ja nukuinkin yöni todella levollisesti.

Aamulla sää oli edelleen sumuinen ja kostea. Henkilökohtaisesti se ei minua juuri haitannut; kauniit maisemat ovat patikoidessa aina merkittävä osa, mutta karuus on kaunista myös ja nautin kosteista sumusäistäkin. Yhdeksän kilometrin patikkamatkamme Låktatjåkkon majalta Björklideniin meni silmänräpäyksessä, suurimman osan ajasta kuljin omiin ajatuksiini vaipuneena, nauttien ympyröivästä rauhallisuudesta.

Ilmakin kirkastui jahka pääsimme alemmas, lähemmäs Björklideniä. Maisemat tosiaankin olivat vaikuttavat. Ruska näytti kaunistuvan tunti tunnilta ja värien kirjo hiveli silmiä. Melkein paruin liikutuksesta kuten toisinaan teen luonnon kauneuden edessä. Loppumatkasta näimme vielä upean vesiputouksen, joka kruunasi patikkareissun. Siinä oli taas yksi täydellinen piknikpaikka.



Pohjoisen Ruotsin maisemiin olisi ihanaa päästä toistekin patikoimaan ajan kanssa ja vahvasti veikkaankin, ettei tämä matka jää ainoaksi. Helpostihan tuonne pääsisi kun vain olisi ja ottaisi auton alle!

Lapin reissullamme Ruotsissa* pääsimme kokemaan huikeita juttuja, joista jäätikkövaellus oli yksi matkan kiehtovimpia kokemuksia.

*Matka toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Jäätikkövaelluksemme Kårsa(vagge)n jäätikölle alkoi helikopterilennolla. Jo pelkkä helikopterikyyti upeiden maisemien ylitse sai minut odottamaan tätä retkeä innolla. Lento olikin hauska ja upea kokemus. Pääsin lentäjän ja oppaamme väliin helikopterin etupenkille istumaan ensimmäisen lennon ajaksi, mistä minulla oli mainiot näkymät niin edessä oleviin maisemiin kuin myös lentäjän puuhiin. Kyllä sai kaveri helikopterilla lentämisen näyttämään helpolta.

Itse jäätikölle laskeutuessamme en oikein tiennyt mitä odottaa. Ihan rehellisesti sanoen, mietin hetken maassa varusteita pukiessa, että tätä lumen määrääkö tänne tultiin katselemaan. Tokihan vuoret ympärillä jo itsessään olivat komeat, mutta laskeutumispaikalla varusteita pukiessa ei vielä osannut aavistaa mitä on edessä päin.

Ja kyllä sitä vain leuka loksahti maahan asti kun ensimmäisen railon luokse pääsimme. Äkkiä siinä metrin päässä näkyikin hyvin iso kuoppa ja korkea pudotus alaspäin. Joskus jäätiköllä kuulemma liikkuu hiihtäjiä ja moottorikelkkoja, jotka eivät ole vaarasta tietoisia. Tällä kyseisellä jäätiköllä ei ilmeisesti ollut onnettomuuksia ainakaan hetkeen sattunut, mutta muilla jäätiköillä tippumisonnettomuuksia tulee toisinaan vastaan. Enkä tosiaan ihmettele; jäätikkö näytti tosiaan laskeutumispaikallamme alkuun vain normaalilta lumiselta mäeltä eikä siitä maallikko osannut päätellä, että sen lumikerroksen alla piilee suuri vaara mikäli ei tiedä mitä tekee. Ensimmäinenkin iso railo tuli vastaan vain lyhyen matkan päässä laskeutumispaikaltamme, mutta sen syvyyden käsitti vasta kun seisoskeli hyvin lähellä aukon reunalla.

Kävelimme jäätiköllä rauhalliseen tahtiin, katselimme railoja, hypimme muutaman ylitse ja kävimme yhden hienon jääluolan aukolla. Hyvin syvälle jääluolaan ei asiaa ollut romahtamisvaaran takia. Ja onnistuipa yksi meistä, Panu, uppoamaan lumeenkin ja juuttumaan sinne kiinni. Maa petti alta ja oppaamme Anders jouti miestä ylös auttamaan. En osaa kuvitella millainen kokemus oli Panulle, mutta tuli sitä porukalla puhuttua, että oli kuitenkin avartavaa nähdä, että niin voi tosiaan käydä eikä meitä turhaan toisiimme oltu köysitetty. Panu kulki heti oppaan takana, joten tämän uppoamisen nähtyämme me perässä kävelijät kiersimme sen reiän kauempaa ja vältyimme samalta kohtalolta.

Takaisin kuivemmalle maalle päästyämme sitä tuli katsottua taaksensa enemmän ja mietittyä, että tultiinko sitä tosiaan noin jyrkän näköistä jäätikköä alas asti. Kuvani eivät pysty osoittamaan kuinka upealta luonto näytti edessämme. Puhumattakaan siitä tuulen äänestä! Tiedättekö sen ihanan talvisen ujelluksen kun sitä on kaukana asutuksesta ja sen äänistä ja ainoa mitä ympärillä kuulee on puhaltava tuulen ääni, joka kuulostaa samaan aikaan upealta ja mahtipontisen pelottavalta? Jäätiköllä se vasta hienolta kuulostikin! 

Kuivemmalle maalle päästyämme huuhtelimme kenkiemme jääpiikit ja pidimme evästauon jään sileäksi muovaavan kiven päällä. Siitä helikopteri nousi meidät ja sen saavuttua nousimme vauhdista kyytiin ja lähdimme kohti vuoristomajaa minne meidän oli tarkoitus lentää helikopterilla. Luontoäiti päätti kuitenkin näyttää voimansa ja puhalsi tuulta ja sumutti ilmaa niin, että helikopterin piti lopulta laskeutua muutaman kilometrin päähän majatalostamme, joten jatkoimme lopun matkaa perille kävellen.

Patikoidessa Ruotsin Lapin monipuolisuus näyttäytyi vieläkin vahvemmin kun jäätikön jälkeen patikoimme karussa ja sumun täyttämässä vuoristossa kohti majaamme, 1228 metrin korkeudessa olevaa Låktatjåkkon majapaikkaa. Ilman opasta sumussa olisi ollut haasteellista kävellä vaikka tämän talvireitin varrella punaisia merkkejä välillä näkyikin. Andersin johdolla pääsimme kuitenkin turvallisesti perille kotoisaan, pieneen vuoristomotelliimme missä meitä jo odottivat herkulliset vohvelit ja lämmin bastu sekä myöhemmin nautinnollinen illallinen ja oluset takkatulen äärellä, Ruotsin korkeimmassa baarissa.

Mikäli vaeltaminen, saunominen, takkatulen ääressä rauhoittuminen sekä herkulliset vohvelit houkuttelevat, niin yö Låktatjåkkossa ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto. Jäätiköllä vierailimme Arctic Guidesin Andersin johdolla, jonka asiantuntevuus ja rentous tekivät matkasta onnistuneen.