Onpas blogissa ollut hiljaista. Tässä näkee kuinka elämäni kulkee pätkissä; joskus sitä innostuu kirjoittamisesta pitkäksi aikaa, toisinaan sitä kaipaa taukoa ja muita harrastuksia elämään. Siitäkin huolimatta, etten ole juurikaan antanut tälle blogille ajatusta aikaan, joka itsestä tuntuu älyttömän pitkältä, niin te lukijat olette siltikin siellä. Ihanaa, että roikutte mukana, kiitos siitä.

Mutta asiaan ja se asia on yolo, hetkessä eläminen ja kaikki ne muut kliseet. Se on syy miksen ole juuri konettani avannut. Kesä on Suomessa helvetin upea. Siis käsittämättömän ihana. Ja ulkona temmeltäminen on nyt tämän hetken parhaimpia aktiviteetteja. Syksyllä ehtii sitten rauhoittua sisälläkin.






Mitä lopulta on hyvä elämä ja hetkessä elämistä? Joskus se on väsynyt hetki kaupan kassalla, naurut ystävän kanssa tai tajunnan räjäyttävä orgasmi. Toisinaan se on sitä, että haaveillaan ja toteutetaan niitä haaveita; lähdetään reissuun, tutustutaan ihmisiin, opitaan uusia asioita itsestä ja muista. Jokaisen haaveet ovat mitä ovat ja hyvä niin, mutta jos jalat ovat levottomat, niin sitten ei jossitella vuosia vaan käydään maistamassa niitä hyönteisiä Thaimaassa, patikoidaan keskellä espanjalaista metikköä ja vieraillaan museossa Vietnamissa, joka saa kävijän kyyneliin. 

Sanotaan, että matkailu avartaa. Kaipa olen täälläkin maininnut, että se on totta, mutta niin avartaa moni muukin harrastus. Mustavalkoisuus ja oman navan tuijottelu on niin last season, että minäkin jo ymmärrän, että kaikkien ei tarvitse matkustaa. Toiset viihtyvät kotona ja ovat onnellisia niin. Mutta sitten on meitä, joita kiehtovat seuraava kadunkulma, yllätyksellisyys ja muutos, asiat, jotka saavat meiidät syttymään. Me haluamme juoda viiniä Wienissä, käydä katsomassa miltä Pariisi todellisuudessa näyttää, haluamme eksyä slummiin ja liftatessa tavata ihmisen, jonka kanssa meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin ohikiitävä hetki. Me vuorotellen haluamme rauhoittua kotona ja seikkailla lähimetsissä sekä ilahtua maailman suuruudesta ja loputtomista mahdollisuuksista.






Mutta palatakseni Suomen kesään; joka vuosi tämä upeus yllättää. Tänä vuonna on myös ollut sellaisia muutoksen tuulia yksityiselämässäni, että moni rakas harrastus on jäänyt taka-alalle uuden hurmoksessa. Näin 29-vuotiaana jokaisen vuodenajan ystävänä tulin viimeinkin siihen tulokseen, että kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa (mutta odottakaa pari kuukautta ja vannon rakkauttani syksyyn).


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

2 kommenttia:

Kerropas mitä mieltä sinä olet!