Kävimme Phuketissa muutaman kerran melomassa merellä ja katsastamassa lähistöllä olevia saaria. Autioita, pieniä saaria on paljon ja melominen on muutenkin hauska harrastus, joten melontaretkillä pääsee kivasti nauttimaan auringosta ja rauhasta. Muutamat minimatkamme merellä olivat ihania!



Muutaman kerran pistäydyimme Koh Tapao Noin saarella, jolla on majakka. 

Löysin paikasta videonkin Youtubesta, mutta kyllä näytti vähän erilaiselta paikan päällä. Majakkatorni on kyllä paikallaan, mutta sen ympärillä olevat talot ovat pahasti hajoamassa. Ylhäältä pitäisi olla hienot maisemat, mutta emme päässeet lukittuun torniin ja puskien takaa emme ylhäältä niin hirveästi mitään maisemia nähneet. Ylikasvaneita puskia ja hämähäkinseittejä sen sijaan kyllä mikä on toisella tavalla kaunista.

Saari on luonnonsuojelualuetta, mutta sen ranta on roskainen. En ole varma käydäänkö siellä vielä siivoamassa viikoittain, mutta ensimmäisellä kerralla törmäsimme saarella ystävälliseen, paikalliseen jamppaan, joka asusteli lähellä ja oli siivoamassa rannalta roskia. Meri tuo mukanaan kaikenlaista.








Itse saari on hieno ja sen ranta on todella kaunis. 

Istuessamme lämpimässä vedessä, toisella ananasmehu ja toisella olutpullo kädessä, ohikulkevia laivoja katsellen, ajattelin tuon aution rannan olevan paratiisi. Ja siinä meressä istuen se olikin, oli paras "rantabaari"-kokemukseni pitkään aikaan. Vesi oli kirkasta ja rantahietikko oli täynnä kauniita simpukoita ja kiviä. Ja lisäksi siinä oikein vilisi erakkorapuja! Niitä oli mielettömästi ja kävellessä piti varoa, ettei vain astu päälle. Todella suloisia eläimiä, niiden vipeltämistä oli hauska katsella meressä istuen. Tapao Noin ja viereisen Tapao Yain saarilla pitäisi olla mahdollista nähdä myös sarvinokkia ja odotin sitä innoissani. Me emme niitä kuitenkaan nähneet Noin rannalla olevia patsaita lukuunottamatta.






Saari oli tosiaan loistava melontakohde ja se olisi ollut todellinen paratiisi ilman yhtä pienen suurta seikkaa lukuunottamatta; pieniä kärpäsiä. Meressä lilluessa ne eivät juuri häirinneet ja ensimmäisellä kerralla hädin tuskin näimme niitä. Ensimmäisen reissun jälkeen minä olin jotenkin onnistunut välttämään puremat kokonaan, mutta Tonin selkä oli mielenkiintoisen näköinen seuraavana aamuna. Toisen kerran jälkeen olimme molemmat sitten puremia täynnä ja rasvasimme toisiamme kookosöljyllä ja minkälie itikkapuremavoiteen avulla minkä kerkesimme.




Yhtenä iltana katselimme mereltä käsin auringonlaskunkin. 

Siinä meloessa auringonlaskua kohti oli fiilis kohdallaan. Jäin siinä istuessani pohtimaan hetkeksi lapsuuttani ja rakasta pappaani, joka vei minua usein järvelle, kesät talvet. Ne muistot kuuluvat lapsuuteni parhaimpiin, kiireettömät kalareissut papan veneellä ja potkukelkan kyydissä. Siinä olin nyt, hankkimassa elinikäisiä muistoja puolisoni kanssa. Kiitollisuus oli tunne, joka nousi viime reissullakin pintaan säännöllisesti. 



Päivät merellä olivat itikoiden puremista huolimatta rauhoittavia, kauniita. Luulen, että tältä reissulta ne päivät jäävät voimakkaimpien muistojen joukkoon.


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

11 kommenttia:

  1. Ooh! Kuinka ihanaa päästä vain autiolle saarelle fiilistelemään (roskista ja kärpäsistä huolimatta).
    Kuinka pitkän matkan takana nuo paikat olivat? Mua jotenkin ehkä kuumottelisi liikaa lähteä "avomerelle" (eli mun maailmassa jo 200 m rannasta on jo aivan liian kaukana :D) kun jostain syystä toi vesi on aina kammoksuttanut hieman :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa, kärpäsistä huolimatta! Roskat nyt eivät vaivanneet, ei se niin roskainen ollut, että olisi haitannut :).

      Olen huono arvioimaan etäisyyksiä, varsinkin merellä. Mutta joitakin satoja metrejä (?), eivät siis kaukana :). Tuosta ekasta kuvasta näkee vähän etäisyyksiä, vaikka siinä ei näykään lähtörantaa. Siinä vaiheessa kun oltiin laivareitillä ja alus alkoi lähestyä, niin laitoin vauhtia melomiseen :D. Mutta muuten ei kuumotellut, vaikka vesi ei ole minunkaan elementtini täysin. Venereissut ovat aina olleet kivoja, mutta esimerkiksi sukeltaminen on alkanut kiehtoa vasta viime aikoina (vähän).

      Poista
  2. Näyttää aika mukavalta etenkin, kun sade hakkaa taas ikkunaan täällä pimeydessä..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana reissu kyllä! Tästä saatiin energiaa ja hyvää mieltä loppuvuodeksi. Tosin ainakin Tampereella näyttäytyy aurinko juuri nyt, jee!

      Poista
  3. Ihanat, seesteiset kuvat! Minäkin olen ollut Phuketissa melomassa joskus, unohdimme vaan eväät silloin joten illan suussa oli aika nälkä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ja hauska kuulla hei! Noilla lämpötiloilla niitä eväitä ei kannata unohtaa :D. Tai kunhan sen veden muistaisi mukaan ottaa. Mukava paikka meloa!

      Poista
  4. Kiva nähdä Phuketista muitakin puolia. Harvempi on maininnut, että siellä on oiva meloa :) En ole itse mikään vesihirmu, kun pelkään vähän syvää vettä, joten en tiedä saisiko minua tuollaisella pikkukajakilla lähtemään "avomerelle" - olisin varmaan alle viidessä minuutissa mukkelismakkelis aaltojen vietävänä ja kalojen syötävänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phuket on ehdottomasti hyvä kohde muuhunkin kuin auringonottoon, niin ihania kuin Phuketin biitsit ja aurinko onkin. Ymmärrän kyllä, ettei avomeri välttämättä kiehdo. Syvä vesi on kieltämättä hieman pelottavaa ja mielikuvitus pääsee varsinkin niiden isojen kalojen suhteen liikkelle helposti..

      Poista
  5. Paikka kuin paikka, missä sand fly liikkuu on helvetti.

    VastaaPoista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!