CURIOUS FEET

Saksan korkein vesiputous, 160 metriä, sijaitsee Tribergissä. 

Triberg on noin 5000 tuhannen asukkaan pikkuinen kaupunki Schwarzwaldissa, upean luonnon ympyröimänä. Se on yksi seudun suosituimpia vierailukohteita, erityisesti patikoitsijoiden ja pyöräilijöiden keskuudessa. Kaupungissa itsessään ei ole paljoa nähtävää, kivoja kahviloita kyllä löytyy, mutta kaupungin mielenkiintoisin nähtävyys on korkea vesiputous. 

Vesiputoukselle maksaa sisälle noin 4 euroa - vaikka tosin ilmaiseksikin alueelle pääsee, jonka reitin boheemi professorimme meille visiitin jälkeen näytti - ja sillä pääsee vesiputouksen ihailemisen lisäksi patikoimaan alueen patikkapolkuja. Sitä vehreyden ja kasvien runsasta määrää tuli ihailtua, vesiputouksella pistäytyminen on kyllä rahan ja alueella pysähtymisen arvoista. 

Kiipesimme osan porukan kanssa ylös ja pidimme hauskaa veden äärellä kivillä hyppien. Oli hauska seurata vierestä erityisesti erään vietnamilaisen opiskelijan intoa metsän kauneudesta. Vaikka maksoimme alueelle pääsystä,  niin kai tähän silti sanonta pätee, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. 

Illemmasta karkasimme erään filosofin kanssa kaksin syömään suosittua Black forestin kakkua. Avoinna olevaa paikkaa oli tosin haasteellista löytää, mutta päädyimme lopulta Pizzeria Pinocchioon. Kakku on ihan makoisaa, mutta en ole parin kokeilun jälkeen vakuuttunut sen erinomaisuudesta. Palvelu ravintolassa oli kuitenkin mukavan ystävällistä.

Triberg on mukavan pieni paikka vierailulle ja siellä oli kiva käydä toistamiseen. Vesiputous on nätti, joten mikäli satut vaikkapa autoilemaan täällä joskus, niin pysähdy ihmeessä tunniksi taikka kahdeksi. 

Critical Tourism - kurssimme puitteissa matkustimme Schwarzwaldin eli Black Forestin maisemiin. 

Seutu alkaa olla jo tuttua useamman sinne suuntautuneen reissun takia ja kiva niin. Tällä kertaa otimme suunnaksi Vogtsbauernhofin eli Schwarzwaldin ulkoilmamuseon sekä Tribergin pienen kaupungin. Museo sijaitsee todella upealla alueella, tuli taas kerran huokailtua seudun kauneutta tuolla kävellessä.

Ulkoilmamuseossa vierailu oli hyvin mielenkiintoinen. Saksalaisten museoiden laatu on miellyttänyt ennenkin, vaikka pitääkin mainita, että paikan eläimet ja vapaana liikkuvat kiljuvat lapset ovat yhdistelmä mikä herättääkin omat epäilyksensä paikan loistavuudesta. Paikan historia on kuitenkin mielenkiintoinen ja opin hyvin paljon uutta. Meillä oli loistava opas, joka osasi heittää vähän huumoriakin mukaan, joten opastettu kierros oli kiinnostava, vaikka olisi voinut olla pidempikin. Lopun aikaa kuljeksimme alueella omaan tahtiin.

Tässä ei rukoilla vaikka siltä näyttääkin..

Punainen hattu oli naimaikäisille sinkuille ja musta vastaava aviossa oleville ja leskille. Oikealla kuvassa näkyvä oli lasten päähine.

Tässä talossa elettiin vielä 1960-luvulla.

Vierailumme aikaan huhtikuussa sattui olemaan hyvin kolea päivä. Taloissa oli melkein jäätävää seisoskella, joten en osaa edes kuvitella miten raastavaa elämä on ollut 1600-luvulla talvisin. Rakennukset olivat hyvin tilavia, pitihän niiden majoittaa oman perheen lisäksi eläimet sekä työläisiä. Joissakin taloissa asui useampi perhe. Näkemiemme huoneiden koossa ei kyllä ollut valittamista.

Vanhaksi eivät ihmiset tuolloin eläneet. Harva eli yli 40-vuotiaaksi ja erityisesti lapsia kuoli paljon. Olivat kuulemma onnekkaita he, jotka elivät 12-vuotiaaksi asti.

Museolta matka jatkui syömään ja sieltä Saksan korkeimmalle vesiputoukselle, Tribergistä lisää seuraavaksi.