CURIOUS FEET

Kuukausi takaperin vietin pari tuntia valokuvia katsellen ja myös alkuvuoden Kaakkois-Aasian matkakuvia katselin haaveillen. Niitä selaillessa tulin miettineeksi, että olenkohan julkaissut Penangin luonnonpuistosta mitään tekstiä. Kävi ilmi etten ole ja muutama muukin paikka Penangilla oli jäänyt vähäiselle huomiolle. Tässä muutama vinkki Penangin saarelle, Malesiaan.

Olimme siis saarella helmikuussa 2013. Yövyimme ensin Teluk Bahangilla 12 yötä, minkä jälkeen siirryimme Georgetowniin kuudeksi yöksi. Tuossa ajassa ehdimme kierrellä saarta ympäriinsä melko hyvin, kolmen päivän ajan meillä oli skootteri käytössä ja muuten liikuimme jalan sekä busseilla.

Teluk Bahangilla siis sijaitsee Penangin luonnonpuisto, missä kävimme samoilemassa sekä piknikoimassa muutamaan kertaan. Olisimme menneet loppuvaiheessa vielä uudestaankin, mutta puisto oli muutaman päivän suljettuna meille tuntemattomasta syystä. Onneksi olimme ehtineet siellä aikaa viettää jo aiemmin, muuten olisi harmittanut!

Alueella on hienoja patikointireittejä ja se on bussimatkan (bussit 101 ja 102) päässä Georgetownista, joten siellä kannattaa käydä rauhoittumassa. Pääosin puistossa on siistiä, mutta välillä kyllä ihmetytti. Jotkut pölvästit kun olivat heittäneet roskansa luontoon. Bongasin pusikosta jopa McDonald´sin kääreitä. Jos metsään jaksaa kantaa ruoat ja juomat, niin luulisi, että jaksaisi kantaa niiden reilusti vähemmän tilaa ja painoa vievät roskatkin takaisin. Ei niitä roskia onneksi niin paljoa ollut, että ne silmään välttämättä pistäisivät, mutta roskaaminen jaksaa silti itseäni hämmästyttää.

Eläimet toivat hymyn huulille. Puistossa niitä on paljon ja varsinkin apinoita ja kilpikonnia voi nähdä. Meiltä jäi kilpikonnien näkeminen väliin, kun ei ensimmäisillä vierailuilla käyty siellä asti ja tosiaan myöhemmin puisto oli suljettuna. Apinoita nähtiin niidenkin edestä.

Kävimme tervehtimässä apinoita myös Penang Hillillä ja Botanic Gardensissa. Nämä paikat ovat lähellä toisiaan ja Botanic Gardensilta lähteekin vaellusreitti ylös Penang Hillille. Sen sijaan me kuitenkin kuljimme Penang Hillille ensin bussilla 204 (2 RM / hlö) ja sitten menimme ylös ja alas vaijerijunalla (30 RM /hlö). Lähdettiin vähän turhan myöhään liikenteeseen, mutta toisaalta pääsimme ylhäällä ihailemaan kaupunkia hämärän laskeutuessa.

Botanic Gardensille kuljimme myös bussilla. Apinoita näkyi sielläkin paljon, sekä sisä- että ulkopuolella. Ulkopuolella mies lapsineen olivat niitä ruokkimassakin, mutta me kyllä tyydyimme vain katselemaan. Apinoiden lähettyvillä ei parane syödä, koska voivat hyvinkin tulla nappaamaan eväät kädestä.

Teluk Bahang on pieni kalastajakylä Penangin läntisellä puolella Malesiassa. 

Muutaman kilometrin päässä on Penangin suosituin ranta-alue, Batu Feringghi. Bahang ei tarjoa kovinkaan monipuolisia palveluita, mutta alueella pyörii jonkin verran turisteja päiväsaikaan. Syynä siihen on pääkadun päässä sijaitseva Penangin luonnonpuisto, mikä onkin jokaisen luonnosta pitävän pakollinen vierailukohde. Myös Butterfly Farm vetää ihmisiä puoleensa. Ulkoilmaravintoloita kylässä kuitenkin riittää, ruoka on herkullista ja halpaa. Osa paikoista tarjoaa ruokaa aamuisin, osa päivisin, osa iltaisin. Me löysimme kolme suosikkiamme melko nopeasti, mutta teimme visiitteja kylän muihinkin ruokapaikkoihin.

Teluk Bahangilla oli joskus Penangin hienoimpiin kuuluva hotelli, mutta helmikuussa se näytti rähjäiseltä ja hylätyltä. Majoitusta löytyy muutamasta majatalosta. Niistä yhdessä, Fisherman Village Guest Housessa, mekin yövyimme ja voin sanoa ihastuneeni paikkaan sekä yleisestikin kalastajakylään ja sen iloisiin asukkaisiin. Paikallisten keskellä asuminen ja paikan vähäiset palvelut rentouttivat mielen. Aamulla heräsimme kukon kiekaisuihin ja naapuritalossa asuvan miehen kurkusta kuuluvaan köhinään. Ikkunat asunnoissa ovat heiveröiset tai ne puuttuvat kokonaan, joten puhe ja pesukoneen pyörintä kuuluivat naapuritalosta sisälle. 

Majatalossa on pieni piha-alue, missä muutamana iltana istuskelimme juttelemassa ja tähtiä katselemassa. Huoneemme vieressä oli pieni aula, jossa vieraita varten oli jääkaappi ja astioita, sohva, TV, vedenkeitin sekä lehtiä ja kirjoja, jotka edelliset asukkaat olivat sinne ilmeisesti jättäneet. Vessat olivat siistit kyykkyversiot ja suihkusta tuli sopivan lämmintä vettä. Pienessä pesuhuoneessa pyykkäilimme nyrkkipyykkiä loistavalla pesuainesaippualla, jonka löysimme paikallisesta kioskista muutamalla kymmenellä sentillä.

Merestä tuli rannalle välillä kaikenlaista

Georgetownin kaupunki Penangin saarella Malesiassa ei alkuun viehättänyt. Suurimpana puutteena kaupungissa pidin jalkakäytävien puutetta tai pienuutta. Käveleminen hektisessä kaupungissa ei kuumassa auringon paisteessa ollut sellaista mukavan päätöntä menoa, mitä se parhaimmillaan uusissa, somissa kaupungeissa on.

Georgetown ei myöhemminkään näyttäytynyt jalankulkijalle ystävällisenä, mutta kun tajusimme sentään välttää kaduilla kiertelyä kuumimpaan aikaan, niin johan siitä alkoi nauttiakin. Kaupungista meinaan löytyy hienoa katutaidetta! Taiteen bongailu teki uteliaaksi; mitähän tuolta seuraavan kulman takaa mahtaa löytyä?

Ja se ruoka, oi joi! Ravintoloita on malesialaiseen tapaan paljon, joten on mistä valita. Monet ravintolat ovat avoinna yömyöhään, osa vuorokauden ympäri. Ravintoloiden hinta- ja viihtyvyystaso vaihtelee, mutta kalliiksi ei syöminen tule. Me viihdyimme erityisesti intialaisissa ravintoloissa. Suosikiksi nousi Penang roadin varrella sijaitseva ravintola nimeltä Jaya. Ravintola oli avoinna 24/7, mikä sopi meidän epäsäännölliseen elämäämme hyvin. Lisäksi menu oli monipuolinen, ruoka herrrrkullista ja halpaa ja kaikkein parasta oli se, että henkilökunta oli todella ystävällistä. Aina ravintolaan mennessä tuli tervetullut olo.

Georgetown on kaupunkina pienisuuri. Kävellen pääsee joka paikkaan, mutta toisaalta katuja riittää ja kuumuudessa sekä liikenteen seassa mennessä voivat välimatkat tuntua pitkiltäkin. Monet mielenkiintoiset kohteet sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, muualla Penangin saarella, joten bussien käyttäminen on melko välttämätöntä, mikäli haluaa nähdä muutakin osaa saaresta. Bussilla matkustaminen on kuitenkin helppoa ja edullista! Busseja lähtee kaduilta, mutta Georgetownissa Komtarin asemalta löytää helpoiten kyydin haluamaansa paikkaan mikäli ei tiedä bussien reittejä. Bussiin on hyvä varata tasaraha eli kuljettaa lompakossa pientä rahaa. Hinta riippuu matkan pituudesta, kalleimmillaan matka maksaa 4 ringgittiä eli yhden euron.

Georgetownissa kulkee myös ilmainen bussi, jonka kyytiin voi hypätä. Me päätimme bussilla myös matkustaa, nousimme satamassa kyytiin ja kuljimme matkan Komtarille muutamien nähtävyyksien ja katujen kautta. Olimme tässä vaiheessa kuitenkin jo kiertäneet kaupunkia paljon ympäri skootterilla ja kävellen, joten bussimatka ei tarjonnut enää mitään uutta nähtävää matkan varrella. Jouduimme myös odottamaan bussia todella kauan, vaikka niiden pitäisi suhteellisen usein kulkea. Juuri kaupunkiin saapuneelle tai nähtävyyksiä aktiivisesti kiertävälle ilmainen bussi voi asiansa ajaakin.

Edullista majoitusta oli helppo löytää kaupungista. Lebuh Chulia on katu, minne monet reppureissaajat menevät. Lebuh Chulian sekä sen läheisyydestä löytyvien katujen ja kujien varrelta löytyykin paljon majoitusta. Kannattaakin ehdottomasti käydä katsomassa niitä pienempiä katuja Lebuh Chulian läheisyydessä, jotka omaan makuuni ovat hitusen viihtyisimpiäkin. Omat majoitus-kokemukseni löytyvät aiemmin julkaistusta tekstistäni Malesian majapaikat. Alla lueteltu muutama muu hotelli, joista kävimme 2-hengen huonetta kysymässä, hinnat sen mukaan, mitä heillä oli silloin meille tarjota. Valitettavasti tarkempaa infoa ei ole, mutta nämä kaikki olivat sellaisia, jotka olisimme kelpuuttaneet siisteyden / viihtyvyyden puolesta.

~Crystal Guesthouse, 294 Lebuh Chulia, hinta 50 RM

~Hang Chow, 511 Lebuh Chulia, 40 RM

~Ping Seng, 82 Love Lane, 30 RM

~Hotel Noble, 36 Lorong Pasar, 30-40 RM

~Traveller´s Lodge, 75 Lebuh Munari, 35 RM

Me matkustimme Penangille Kuala Lumpurista ja valitsimme bussin, mikä menee suoraan saarelle. Monet bussit sekä juna pysähtyvät Butterworthissa, mikä on mantereen puolella. Hintaero bussien välillä oli pieni, minkä vuoksi otimme suoran bussin, mutta busseja tosiaan näytti kulkevan harvemmin saarelle suoraan. Bussimme saapui bussiasemalle, mikä ei sijaitsekaan ihan keskustassa, minkä vuoksi Butterworthin kautta kulkeminen voi olla järkevämpi vaihtoehto. Bussiasemalta lähtee kuitenkin bussi Komtarille (toinen bussiasema Georgetownin keskustassa) ykköslaiturilta ja matka sinne maksaa muutaman ringgitin.

Butterworthista Penangille pääsee lautalla, matka maksaa 1,20 RM aikuiselta ja toiseen suuntaan se on ilmainen. Me lähdimme Penangilta lentäen, joten emme käyttäneet lauttaa kumpaankaan suuntaan. Mikäli saapuu Butterworthista saarelle, päätyy satamaan, mikä on kävelymatkan päässä Lebuh Chuliasta ja monista hotelleista.