CURIOUS FEET

Saavuimme kaupunkiin sunnuntaiaamuna bussilla Malesiasta. Emme olleet tehneet majoitusvarausta, mutta katsoneet kyllä valmiiksi muutaman edullisen hostellin, joita lähdimme heti Queenstreetille saavuttuamme etsimään. Etsimämme oikea katu löytyi helposti. Mutta emmekö me sitten lähteneet väärään suuntaan! 

En todella tiedä miten se on mahdollista ja miten tajusimme asian vasta kun olimme käveleet jo pari metropysäkin välin verran väärään suuntaan... Kun tajusimme erheemme, jäimme läheiselle bussipysäkille bussia odottamaan. Siitä onneksi lähti bussi oikeaan paikkaan ja kuljimmekin matkan Hill streetiltä Lavenderin pysäkille. Sitten mars hostellille! Oikealle kadulle löydettyämme valitin rumaa seutua ja huonoja palveluita. Ja hostellin löydettyämme totesimme, että tulimme sitten väärälle.. Tarkoitus kun oli ensin mennä katsomaan yksi toinen hostelli. Alue ei vaikuttanut hyvältä, joten emme edes käyneet tässä ekassa paikassa vaan lähdettiin kävelemään pois. Kilsan verran kuljimme ja vihdoin löysimme oikealle hostellille, mikä kantaa nimeä Alisnest. Sinne jäimme!

Hostelli sijaitsee Little Indiassa ja siltä siellä näyttikin. Paljon intialaisia ihmisiä ja ravintoloita. Ei kylläkään yhtään niin roskaista kuin todellisessa Intiassa, mutta kyllä ne mielikuvat siististä ja modernista Singaporesta kaikkosivat siihen. Ei sitä aina uskonut, että roskaamisesta tuolla päin sakotetaan ankarasti. Sunnuntaisin, ilmeisesti myös lauantaisin, paikalle kerääntyy vapaapäivää viettäviä intialaisia, jotka istuskelevat kadulla keskustellen toistensa kanssa ja osa jotain juodenkin. Ja iltaa kohden porukkaa olikin todella paljon! Seuraavana päivänä kaupunginosassa näytti huomattavasti rauhallisemmalta.

Sunnuntai pyörittiin lähistöllä, mutta illaksi lähdimme Marina Bayn läheisyyteen metrolla. Metrolla kulkeminen Singaporessa on melko helppoa. Liput ostetaan automaatista, valitaan määränpää ja laitetaan rahaa matkan pituuden / määränpään mukaan. Metrosta poistuminen ei sitten olekaan aina niin selvää. Jotkut metroasemat ovat Singaporessa isoja ja mikäli poistuu väärästä uloskäynnistä (jos siis on jokin selkeä määränpää eikä vain haahuile ympäriinsä), niin voikin tulla melko pitkä kiertomatka oikeaan paikkaan.

Marina bayhin menimme, koska siellä pidetään iltaisin valoshow- esityksiä. Olimme juuri sopivasti ostoskeskuksen ulkopuolella noin 5 minuuttia ennen shown alkua ja istahdimme sitä alas katsomaan. Valoshow oli OK. Lapset näyttivät siitä nauttivan ja musiikki oli kyllä kivan kuuloista. Olivat ne valotkin, ainakin välillä sitä hymyili hienoille jutuille.

Maanantaina heräsimme innosta piukeana. Söimme aamupalaa (paahtoleipää..) hostellin olohuoneessa ja sosialisoiduimme taas muiden matkailijoiden kanssa. Sitten kävelimme lyhyen matkan metroasemalle ja huristelimme HarbourFrontiin. Menimme Sentosan saarelle ja siellä Universal Studios- huvipuistoon. Lippuja jonottaessa ehdin jo pelätä puistossa olevan ruuhkaa, meillä meni jonossa parikymmentä minuuttia. Olimme varautuneet maksamaan sisäänpääsystä 148 dollaria yhteensä, mutta henkilöllisyystodistusta näyttämällä saimme 10 % alennuksen, koska olemme eurooppalaisia ja se olikin oikein mukava yllätys! Säästyihän siinä melkein kymmenen euroa. Lippuja kannattaa katsastaa etukäteenkin netistä tai matkatoimistoista, koska huomattaviakin alennuksia voi joskus olla luvassa. Me törmäsimme netissä hyvään pakettitarjoukseen (liput + ruoat), mutta se tarjous oli valitettavasti vain malesialaisille tarkoitettu, joten emme pääseet sitä hyödyntämään.

Puistossa meni kuutisen tuntia. Jonotusvaiheessa iskenyt pelko puiston ruuhkaisuudesta oli onneksi aiheeton. Tai kyllähän sitä porukkaa siellä oli ihan riittävästi, mutta jonot eivät olleet kovinkaan pitkät. Laitteiden ulkopuolella näkyy jonotusaika laitteeseen ja niistä aina valitsimme sitten niitä laitteita, joihin oli alle 5 minuutin jono ja pääsimme melkein suoraan laitteisiin. Transformers- laite oli ainoa mihin emme sitten ehtineet, vaikka olisimme halunneet. Se näytti olevan puiston suosituin laite, koska siinä oli koko ajan 40-70 minuutin jonot. Lopussa mietimme, että mennäkö vai ei, jätimme väliin, koska kyllä siinä kuudessa tunnissa oli ollut jännitystä ja naurua ihan riittämiin.

Kävimme katsomassa tarjolla olevat kaikki kolme show- esitystä, ne olivat Waterworld (räjähdyksiä ja muuta toimintaa oleva näytelmä), Shrek (ihana ja hauska 4D-esitys!!) ja Monster Rock (Dracula ja kumppanit lauloivat ja tanssivat suosittuja kappaleita mm. Lady Gagalta ja Justin Bieberiltä). Yksi parhaimmista laitteista oli Cylon- vuoristorata, jossa kävimme useampaan kertaan. Aihe oli ennestään tuttu Battlestar Galactica- sarjasta/leffoista, jotka katsoimme putkeen jokin aika takaperin, joten senkin takia tykättiin siitä paljon. Viereinen human- vuoristorata oli paljon nynnympi, hehe. Puistossa myös murkinoimme vähän, vaikka siellä kallista olikin. Lähdön jälkeen huomasimme, että edullisempaa olisi ollut, kun olisi poistunut puistosta ulkopuolelle syömään, se on sallittua leiman käteen ottamalla. Oli todella hauska päivä huvipuistossa!

Tiistaina kuljekseltiin ympäriimme ja eväät haettuamme menimme puistoilemaan. Tai se oli tarkoitus. Kartasta olimme katsoneet Orchad Roadin lähellä olevan puiston, mikä sitten olikin pettymys. Puistossa tehtiin rakennustöitä (no sepä olikin ”yllätys” Singaporessa..) eikä se sitten muiltakaan osin ollut kummoinen. Söimme eväät ja lähdimme pian jatkamaan matkaa. Kävelimme vähän syrjempänä pääkaduista ja siellä oli kummallisen rauhallista. En tarkoita sitä etteikö liikenteen äänet olisi kuuluneet, mutta ihmiset loistivat poissaolollaan. Illalla menimme vielä elokuviin (11 SGD / hlö) ja pyörimään Orchad Roadin ympäristön läheisyyteen.

Keskiviikkona oli sitten viimeinen päivämme. Lentomme lähti vasta kello 23 aikaan illalla, joten meillä oli koko päivä aikaa. Vietimme ensin aikaa Little Indiassa, kävimme syömässä Singaporen ensimmäisellä eko-ostarilla (on todella hienoa, että ympäristöasioihin kiinnitetään huomiota, mutta kieltämättä nauratti se, että ostoshelvettiä voi kutsua ekologiseksi) ja otimme sitten metron Chinatowniin. Chinatownissa kävimme taas syömässä ja kiertelimme aikamme, lähdimme alueelta kävellen.

Ympäriimme haahuiltuamme päätimme lähteä kentälle hyvissä ajoin. Ei enää jaksanut kävellä melko tylsillä kaduilla ja menimme viettämään aikaamme maailman parhaaksi valitulle lentokentälle. Ja eipä sitä tosiaan turhaa kehuta!

Pitkät rappuset!

Kävin lapsena melko ahkerasti laivareissuilla. Ensimmäiset tunnit laivalla olivat hauskoja, mutta illan tullen usein kyllästyin. Useimmat aktiviteetit kun laivalla liittyivät jollain lailla alkoholiin. Jo nuorempana mietinkin miten laivojen viihtyvyyttä voisi muutamilla pienillä konsteilla parantaa rutkasti.

Medanin kentällä tilaa oli hyvin ja penkeillä pystyi makoilemaan, koska käsinojia ei tuolien välissä ollut. Aamusella ei kuitenkaan ollut mitään ruokapaikkoja avoinna ja kahvikoneautomaattikin oli rikki.

Frankfurtin lentokentältä löytyi hiljaisempiakin kolkkia ja Luffen asiakkaina kahvia/kaakaota sai litkiä ilmaiseksi.Wifi oli kuitenkin maksullinen 30 minuutin jälkeen ja kentän palvelut, hintavia ravintoloita ja kauppoja lukuunottamatta, olivat suppeita.

Lentokentän palveluita

Kaunis terassi

Yksi pelihuoneista

Vehreää kasvillisuutta

Askartelumahdollisuuksia

Mukavia nojatuoleja ja iso screen

Otimme bussin Kotarayan terminaalista, Johor Bahrusta, Queenstreetille. Matka maksoi 4,20 rm kahdelta (noin euron). Tällä kertaa rajamuodollisuudet mennessä ja tullessa menivät nopeasti. Bussi ajoi läpi Singaporen, joten tuli nähtyä ikkunoista toistamiseen Singaporen pohjoispuolta, joka näytti hieman keskeneräiseltä, koska vähän väliä oli suuria rakennustyömaita.

Queenstreetiltä lähdimme kauppaan ostamaan eväitä ja otimme metron Botanic Gardensille mennäksemme puistoilemaan. Vietimme muutaman tunnin kauniissa ja isossa puistossa kävellen, istuen, kuvaillen ja hikoillen. Ilma Singaporessa tuntui kuumemmalta kuin Malesiassa. Kiersimme ympäriinsä ilmaista puistoa, mutta jätimme maksullisen orkideapuutarhan välistä. Puisto sijaitsee melko vilkkaiden teiden vieressä, mutta on paikoin mukavan rauhallinen.

Puistosta lähdimme kävelemään kohti Orchard Roadia, mikä on vilkas ostoskatu. Isoja ostoskeskuksia oli niin vieri vieressä, että ihan kauhistutti. Katu ei ollut meidän mielestä viihtyisä, mutta sen varrella oli kyllä paljon ruokapaikkoja. Me söimme 8 eurolla kaksi riisivihannes-lautasta, tuhdin nuudelisopan ja ison jäätelöannoksen ja maistuivat herkullisilta.

Singapore Flyeriä kävimme ihastelemassa alhaalta päin pimeän tullen, mutta sitten alkoi päivä väsyttämään, joten teimme lähtöä. Jotenkin onnistuimme taas eksymään metroa etsiessämme ja loikimme sitten taas vilkkaiden teiden ylitse, kun takaisinkaan ei jaksanut kiertää.

Päivä Singaporessa oli kiva ja kävelimme paljon, mutta eihän siinä kovin paljoa ehtinyt näkemään. Shoppailu ei meitä kiinnosta, mutta moni mielenkiintoinen puisto ja nähtävyys voisi olla vierailulistalla jos päätämme viettää kaupungissa aikaa ennen paluulentoa.

Tällä hetkellä olemme Melakassa, Malesiassa. Otimme tänne tiistaina Deliman bussin Larkinin asemalta ja maksoimme kolmen tunnin bussimatkasta 38 ringgittiä (9,10 euroa / 2 hlö). Hinnat ovat asemalla selkeästi esillä ja busseihin oli helppo löytää. Itse matka meni mukavasti, vaikka bussi vähän inisi. Penkit olivat tarpeeksi pehmeät, jalkatilaa oli riittävästi ja ilmastointia pystyi säätämään pienemmälle penkin yläpuolelta. Ei valittamista!

Melakan bussiasema sijaitsee neljän kilometrin päässä keskustasta. Vieressä on melko hintava Tesco, josta kävimme ostamassa evästä ennen bussiin (numero 17) nousemista. Kävimme katsomassa 6-7 majapaikkaa ennenkuin päädyimme tähän meidän mielestä loistavaan vaihtoehtoon, T Hotelliin. Henkilökunta on aurinkoista, tosin muutenkin täällä Melakassa ihmiset ovat ihania! Hakevat paljon katsekontaktia, hymyilevät ja tervehtivät. On mukavan tervetullut fiilis.

Käytetyt eurot tien päällä: 188 euroa (94 euroa / henkilö)

Keskimääräinen päiväbudjetti: 27 euroa (13,50 euroa / henkilö)

Summat pyöristettynä. Eivät sisällä lentoja Suomesta Singaporeen.

Terveisiä Malesiasta! 

Täällä kirjoittelee hieman väsynyt, mutta onnellinen matkailija. Olemme tosiaan tällä hetkellä Johor Bahrussa, Malesian puolella, mutta Singapore on tuossa kivenheiton päässä. Singaporessa olemme toistaiseksi viihtyneet vain pari tuntia, mutta huomenna maanantaina lähdetään sinne päiväksi ja viivytään siellä ehkä sitten paluumatkalla pidempään.

Meillä tuli muutoksia lentoihimme, joten en kirjoittanutkaan Münchenistä. Olimme perjantaina aamulla tekemässä lähtöä lentokentälle kun sain soiton lentoyhtiöltä. He muuttivat lentoja niin, ettei meidän tarvinnut koukata Münchenin kautta vaan lensimme suoraan Frankfurtiin, mistä lentomme Singaporeen lähti.

Helsingin lentokentällä emme onnistuneet tekemään lähtöselvitystä automaatilla, joten suuntasimme tiskille. Siinä oli jotain hämminkiä ja parikymmentä minuuttia meni ennenkuin saimme liput kouraan, mutta eipä meillä mihinkään kiire ollutkaan. Ensimmäiselle lennolle saimme exit-paikat, pidempi lento oli sen verran bookattu että vaihdoimme vain jo varatut paikkamme hieman parempiin. Molemmat lennot menivät nopeasti. Ruoka maittoi, palvelu pelasi ja pidempi reilun 10 tunnin lento meni nukkuessa ja leffaa katsoessa.

Singaporeen saavuimme neljän maissa, noin tuntia etuajassa. Ei Changin lentokenttää ihan turhaan kehuta, mukavan vihreää oli ja passintarkastuksessa ei kauaa mennyt. Kentällä on selkeät ohjeet, joten kaupunkiin pääsykin on vaivatonta. Me kuljimme MRT-junalla. Ostimme automaatista liput Kranjin metroasemalle 4,60 dollarilla (2,75 euroa / 2 hlö) ja hyppäsimme kyytiin. Kranjilla pyörimme hetken huviksemme, mutta nousimme pian SBS:n bussiin numero 170 (3,80 dollaria / 2 hlö), joka vei meidät Singaporen puolelle, kahden pysähdyksen taktiikalla. Singaporen puolella aikaa tuhraantui passintarkastuksessa sekä bussia odotellessa melko kauan, mutta Malesian puolella saimme hymyilevän vastaanoton (virkailija kysyi tiedänkö bändin nimeltä Stratovarius :D) ja löysimme samantien bussipysäkille, johon bussi heti tulikin.

Sen jälkeen sitten seikkailimmekin hetken. Jotenkin sitä matkaillessa tulee usein sekoiltua, vaikka muka on ottanut asioista etukäteen selvää. Itse luen matkailun käytännön asioista kotona aika paljon, mutta sitten jossain vaiheessa tulen päätökseen, että katotaan loput sitten paikan päällä ja kysytään apua. Toisaalta se on kivaa mennä huolettomastikin, koska vanha klisee pitää paikkaansa: Asioilla on tapana järjestyä. Saavuimme siis Kotarayan bussiasemalle, mikä on ihan keskustan vieressä, mutta niin vain pimeällä onnistuimme kävelemään väärään suuntaan. Asemalla oleva rahanvaihtopiste myös sulki ovensa nenämme edestä, joten etsimme automaatin ja taistelimme S-pankin (matkakassamme on siellä) kortin kanssa, mutta emme saaneet rahoja ulos. Danskebankin electronilla sain onneksi nostettua tililtä 800 rm (noin 190 euroa) ja löysimme lopulta keskustaankin.

Keskustaan löydettyämme kävimme hyvässä paikassa syömässä herkullista ruokaa. Ravintolassa oli pöytä, josta sai itse ottaa tai näyttää haluamaansa ja koota omanlaisen annoksensa. Kaksi isoa lautasellista (riisiä, vihanneksia, kanaa) ja vesipullo maksoi 11 rm (2,60 euroa), joten eipä kalliiksi tullut. Ravintola oli kivannäköinen ulkoilmaravintola ja jalkapallo-ottelua fiilistelevät paikalliset toivat sinne hauskaa tunnelmaa.

Yöksi tulimme Danga Bayhin, johon otimme bussin (1,70 rm / hlö) ravintolan edestä. Yövymme kolme yötä Tune Hotelsissa ja maksamme yöltä vajaa 11 euroa. Varauksen hotelliin teimme jo ennen lähtöä, kun tuli halvemmaksi niin. Hotelli on syrjässä rauhallisella alueella, mutta meidän mittapuulla todella laadukas.

Johor Bahrusta kirjoitan lisää myöhemmin, reilu vuorokausi vasta takana täällä, mutta jonkinlaista kuvaa kaupungista ollaan jo saatu. Välietappi tämä silti meille on, jatketaan varmaankin jo tiistaina eteenpäin rauhallisimpiin maisemiin.