CURIOUS FEET

*Blogiyhteistyö Visit Swedenin kanssa*

Ruotsin reissu on enää muisto vain. Täällä Tampereen keväässä on kovin vaikeaa uskoa, että kuukausi sitten me hiihdimme, moottorikelkkailimme, lumikenkäilimme ja hetken verran laskettelimme Ruotsin Lapin valtavilla kinoksilla.

Björkliden oli maaliskuun lopussa kaunis kuin mikä. Paluu 1,5 vuoden jälkeen tuohon pieneen, mutta monipuoliseen ja kauniiseen kylään oli mieluinen. Luonto näytti voimansa tälläkin reissulla ja muutti suunnitelmia moneen kertaan. Vaikka kaikkea matkaohjelmassa alun perin ollutta emme päässeetkään kokeilemaan, oli tämäkin reissu upea.

Ne lumikinokset! Adjektiivien sadetta voisi olla tämä kirjoitus, koska en vain tiedä mitään kauniimpaa kuin luonto ja sen vuodenajat. Koko kylä oli upeiden lumikinosten valloittama ja esteettinen silmäni tykkäsi.

Luminen tie mökeille

Majoituimme hotellin mökkikylässä

Kirjoittelin jo reissun päältä matkatunnelmia kuten aina, mutta nyt kävi kuulkaas niin, että menin deletoimaan kaikki muistiinpanoni Björklidenistä. Matkaohjelmassamme oli kuitenkin muun muassa lumikenkäilyä, joka kinoksien keskellä oli toki huomattavasti hauskempaa kuin aiemmilla kerroillani Pirkanmaan melko vähälumisissa talvissa, sekä lyhyt laskettelureissu. Ja todellakin lyhyt, koska lumipyryjen vuoksi pääsimme vain yhteen rinteeseen ja sitäkin ehdimme laskea vain hetken ennen kuin näkyvyys taas huononi niin paljon, että oli parempi luovuttaa. Oli se hauska kokemus siltikin, pääsin vähän kompuroimaan mäkeen ja nauramaan itselleni muutamaan kertaan. 

Vierailimme myös Låktatjåkkon vuoristomajalla, mistä minulla on rentouttavia muistoja ennestään. Syyskuussa 2015 vietimme muutamien bloggaajien kesken siellä yhden illan ja yön saunoen, syöden ja höpisten. Nettiä ei majalla ollut ja sinä yönä tuuli hakkasi ikkunoita​. Älyttömän rentouttavaa. Tällä kertaa visiittimme oli lyhyempi ja ylhäällä oli yhtä heikko näkyvyys kuin viime kerrallakin, mutta kaunis paikka oli vieläkin. Ja saimme tälläkin kertaa hyvää ruokaa, herkullista keittoa ja makeaa taikka suolaista vohvelia. 

Yksi reissun kivoimmista aktiviteeteista oli moottorikelkkailu. Alunperin meidän piti mennä vuoristomajalle 9 kilometrin matka suuntaansa moottorikelkalla, mutta sään vuoksi jouduimme tyytymään pienempään lenkkiin hotellimme lähettyvillä. Saimme käyttöömme moottorikelkan per pari ja vaihdoimme puolivälissä kuskia. Alun haparoinnin jälkeen ajo sujui hyvin ja ai että se oli hauskaa! Vaikka ajoimmekin keskellä lumikinoksia, herätti se myös kipinän moottoripyörän päälle. Ja nyt täällä Tampereella kun tiet ovat jo kuivat ja kaksipyöräisiä näkyy ulkona satunnaisesti, sitä on herännyt ajatus, että ei ne omat moottoripyöräajat ehkä olekaan vielä ohi. Ehkä vielä kymmenen vuoden päästä innostun siitä vapauden huumasta niin paljon, että nousen taas skootteriakin isomman kaksipyöräisen päälle.

Mitä ylemmäs lumikenkäilimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi

Silloin kun on lunta, on lumikenkäily hauskaa

Saanan kyydissä paluumatkalla

Låktatjåkkon vuoristomajan sisäänkäynti

Saimme myös mielenkiintoisen luonnon vuoriturvallisuudesta Arctic Guidesilta. Osallistuimme viime reissulla heidän järjestämälle upealle jäätikkövaellukselle, joten luennon pitäjät Merja ja Anders olivat jo entuudestaan minulle ja Saanalle tuttuja. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta sen enempää en siitä horise kun en kaikkea muista kuitenkaan. Katsoimme kuitenkin videon Know Before You Go ja sen suosittelen katsomaan mikäli on asiaa vuorille!

Meidän matkan kruunasi muuten yksi näytös, jota kaikki odottelimme innolla, eli revontulet. Etelässä olen nähnyt revontulia useastikin, mutta pohjoisessa en ennen tätä reissua laisinkaan. Viimeisenä yönä taivas sitten järjesti meille kauniin näytöksen ja palkitsi odotuksemme. Revontulten tanssia oli mukava katsella mökkimme pihalta, melko kauan ne taivahalla tanssivatkin. Kyllä luonto vain on upea.

Lämmin kiitos Visit Swedenille kutsusta ja Joonakselle, Arctic Guidesin Merjalle sekä Andersille, oppaallemme Ann-Marielle, matkabloggaajaystävälleni Saanalle sekä toimittajille Erjalle ja Pauliinalle seurasta ja hienosta reissusta!

Reissu toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Vielä muutamia kuvia Ruotsin matkaltamme, Silverfalletin vesiputoukselta!

Huh kuinka aika rientääkin! Kävin läpi valokuvia sekä blogiani ja huomasin, etten ollut kirjoittanut Ruotsin matkamme yhdestä kohokohdasta mitään, eli vierailusta Silverfalletilla. Pohjois-Ruotsin luonto se jaksoi yllättää vähän väliä ja olen edelleen tohkeissani siitä kuinka kaunista paikassa oli. Useammalle kansainväliselle vieraalleni olen jo paikkaa ehtinyt hehkuttaa ja kehottaa ottamaan sen suunnaksi ja uskon ehdottomasti, että itsekin vielä jossain vaiheessa palaan Ruotsin (ja Norjan) pohjoisosiin reissaamaan.

Kävimme Silverfalletilla viimeisenä kokonaisena päivänämme. Sumuisen patikointimatkan jälkeen minulla olisi ollut hyvin energiaa lähteä taivaltamaan matkaa lisää, mutta sen sijaan matka jatkui tälle kauniille Rakasjåkkan taikka Silverfalletin vesiputoukselle. Nähtyäni putouksen ensimmäisen kerran sillalla seisoessa olin hetken aikaa aivan sanaton, koska en odottanut näkeväni mitään niin kaunista. Taas yksi rauhoittava ja kaunis kokemus Lapin reissullamme, siinä kauneudessa silmä lepäsi.

Vesiputouksen lisäksi meitä ihastutti järven kivinen ranta. Järvi on 70 kilometriä pitkä ja vesiputouksen alapuolella oleva ranta on täynnä litteitä kiviä, joita ihmiset käyvät keräämässä kotiinsa sisustusesineiksi. Minunkin taskuun päätyi neljä komeaa kiveä, jotka päätyivät heti käyttöön näin syksyn takia kun laitoin ne kynttilöiden alustoiksi.

Jos olet ajelemassa Björklidenin tienoilla, niin älä aja onnesi ohitse vaan pysähdy ihmeessä Silverfalletissa ja pidä vaikka evästauko rannalla. 

*Matka toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Tämä vuoristomajapaikka sijatsee 1228 metrin korkeudella ja ympärillä ei ole muuta kuin kaunista luontoa. Majatalon rakentaminen alkoi vuonna 1938 ja se valmistui vuonna 1939. Teiden puutteen takia mökkiä alettiin rakentaa hevosvoimin.

Ilta ja yö majapaikassa oli rauhoittava kokemus, koska kaikki hälinä puuttui ympäriltä. Ruotsin korkeimmassa baarissa nautimme pari olutta, ruokasalin puolella söimme herkullisen illallisen ja yöksi vetäydyimme pieniin huoneisiimme rentoutumaan. Saunassakin kävimme ja lämpöiset löylyt tuntuivatkin täydellisiltä jäätiköllä vietetyn päivän sekä lyhyen patikoinnin jälkeen.

Ollessamme vuoristomajatalossamme, ulkona oli koko vierailumme ajan hyvin sumuista ja näkyvyys oli rajattua. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miltä ulkona näyttää, mutta toisaalta sumuisuus teki paikasta toisella tapaa viehättävän. Tuuli ulelsi voimakkaasti ja ääni kantautui ihanasti huoneeseenkin. Tuulen laulussa on jotain kovin rauhoittavaa ja nukuinkin yöni todella levollisesti.

Aamulla sää oli edelleen sumuinen ja kostea. Henkilökohtaisesti se ei minua juuri haitannut; kauniit maisemat ovat patikoidessa aina merkittävä osa, mutta karuus on kaunista myös ja nautin kosteista sumusäistäkin. Yhdeksän kilometrin patikkamatkamme Låktatjåkkon majalta Björklideniin meni silmänräpäyksessä, suurimman osan ajasta kuljin omiin ajatuksiini vaipuneena, nauttien ympyröivästä rauhallisuudesta.

Ilmakin kirkastui jahka pääsimme alemmas, lähemmäs Björklideniä. Maisemat tosiaankin olivat vaikuttavat. Ruska näytti kaunistuvan tunti tunnilta ja värien kirjo hiveli silmiä. Melkein paruin liikutuksesta kuten toisinaan teen luonnon kauneuden edessä. Loppumatkasta näimme vielä upean vesiputouksen, joka kruunasi patikkareissun. Siinä oli taas yksi täydellinen piknikpaikka.



Pohjoisen Ruotsin maisemiin olisi ihanaa päästä toistekin patikoimaan ajan kanssa ja vahvasti veikkaankin, ettei tämä matka jää ainoaksi. Helpostihan tuonne pääsisi kun vain olisi ja ottaisi auton alle!

Lapin reissullamme Ruotsissa* pääsimme kokemaan huikeita juttuja, joista jäätikkövaellus oli yksi matkan kiehtovimpia kokemuksia.

*Matka toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Jäätikkövaelluksemme Kårsa(vagge)n jäätikölle alkoi helikopterilennolla. Jo pelkkä helikopterikyyti upeiden maisemien ylitse sai minut odottamaan tätä retkeä innolla. Lento olikin hauska ja upea kokemus. Pääsin lentäjän ja oppaamme väliin helikopterin etupenkille istumaan ensimmäisen lennon ajaksi, mistä minulla oli mainiot näkymät niin edessä oleviin maisemiin kuin myös lentäjän puuhiin. Kyllä sai kaveri helikopterilla lentämisen näyttämään helpolta.

Itse jäätikölle laskeutuessamme en oikein tiennyt mitä odottaa. Ihan rehellisesti sanoen, mietin hetken maassa varusteita pukiessa, että tätä lumen määrääkö tänne tultiin katselemaan. Tokihan vuoret ympärillä jo itsessään olivat komeat, mutta laskeutumispaikalla varusteita pukiessa ei vielä osannut aavistaa mitä on edessä päin.

Ja kyllä sitä vain leuka loksahti maahan asti kun ensimmäisen railon luokse pääsimme. Äkkiä siinä metrin päässä näkyikin hyvin iso kuoppa ja korkea pudotus alaspäin. Joskus jäätiköllä kuulemma liikkuu hiihtäjiä ja moottorikelkkoja, jotka eivät ole vaarasta tietoisia. Tällä kyseisellä jäätiköllä ei ilmeisesti ollut onnettomuuksia ainakaan hetkeen sattunut, mutta muilla jäätiköillä tippumisonnettomuuksia tulee toisinaan vastaan. Enkä tosiaan ihmettele; jäätikkö näytti tosiaan laskeutumispaikallamme alkuun vain normaalilta lumiselta mäeltä eikä siitä maallikko osannut päätellä, että sen lumikerroksen alla piilee suuri vaara mikäli ei tiedä mitä tekee. Ensimmäinenkin iso railo tuli vastaan vain lyhyen matkan päässä laskeutumispaikaltamme, mutta sen syvyyden käsitti vasta kun seisoskeli hyvin lähellä aukon reunalla.

Kävelimme jäätiköllä rauhalliseen tahtiin, katselimme railoja, hypimme muutaman ylitse ja kävimme yhden hienon jääluolan aukolla. Hyvin syvälle jääluolaan ei asiaa ollut romahtamisvaaran takia. Ja onnistuipa yksi meistä, Panu, uppoamaan lumeenkin ja juuttumaan sinne kiinni. Maa petti alta ja oppaamme Anders jouti miestä ylös auttamaan. En osaa kuvitella millainen kokemus oli Panulle, mutta tuli sitä porukalla puhuttua, että oli kuitenkin avartavaa nähdä, että niin voi tosiaan käydä eikä meitä turhaan toisiimme oltu köysitetty. Panu kulki heti oppaan takana, joten tämän uppoamisen nähtyämme me perässä kävelijät kiersimme sen reiän kauempaa ja vältyimme samalta kohtalolta.

Takaisin kuivemmalle maalle päästyämme sitä tuli katsottua taaksensa enemmän ja mietittyä, että tultiinko sitä tosiaan noin jyrkän näköistä jäätikköä alas asti. Kuvani eivät pysty osoittamaan kuinka upealta luonto näytti edessämme. Puhumattakaan siitä tuulen äänestä! Tiedättekö sen ihanan talvisen ujelluksen kun sitä on kaukana asutuksesta ja sen äänistä ja ainoa mitä ympärillä kuulee on puhaltava tuulen ääni, joka kuulostaa samaan aikaan upealta ja mahtipontisen pelottavalta? Jäätiköllä se vasta hienolta kuulostikin! 

Kuivemmalle maalle päästyämme huuhtelimme kenkiemme jääpiikit ja pidimme evästauon jään sileäksi muovaavan kiven päällä. Siitä helikopteri nousi meidät ja sen saavuttua nousimme vauhdista kyytiin ja lähdimme kohti vuoristomajaa minne meidän oli tarkoitus lentää helikopterilla. Luontoäiti päätti kuitenkin näyttää voimansa ja puhalsi tuulta ja sumutti ilmaa niin, että helikopterin piti lopulta laskeutua muutaman kilometrin päähän majatalostamme, joten jatkoimme lopun matkaa perille kävellen.

Patikoidessa Ruotsin Lapin monipuolisuus näyttäytyi vieläkin vahvemmin kun jäätikön jälkeen patikoimme karussa ja sumun täyttämässä vuoristossa kohti majaamme, 1228 metrin korkeudessa olevaa Låktatjåkkon majapaikkaa. Ilman opasta sumussa olisi ollut haasteellista kävellä vaikka tämän talvireitin varrella punaisia merkkejä välillä näkyikin. Andersin johdolla pääsimme kuitenkin turvallisesti perille kotoisaan, pieneen vuoristomotelliimme missä meitä jo odottivat herkulliset vohvelit ja lämmin bastu sekä myöhemmin nautinnollinen illallinen ja oluset takkatulen äärellä, Ruotsin korkeimmassa baarissa.

Mikäli vaeltaminen, saunominen, takkatulen ääressä rauhoittuminen sekä herkulliset vohvelit houkuttelevat, niin yö Låktatjåkkossa ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto. Jäätiköllä vierailimme Arctic Guidesin Andersin johdolla, jonka asiantuntevuus ja rentous tekivät matkasta onnistuneen.