CURIOUS FEET

Mitä kirjoittaa Lontoosta?

Kaupungista, jossa olen ollut monet kerrat. Joka on samaan aikaan tuttu ja vieras. Jonne jokainen eksyy jossain vaiheessa elämää. Josta on jo kirjoitettu tuhansittain kirjoja ja tekstejä.

Lontoo oli joskus suosikkini. Kävin siellä nuorempana useasti ja joka reissulla löysin kaupungista jotain uutta. Sitten se menetti hohtoaan ja toimi lähinnä välikulkupaikkana useamman vuoden. Nyt vietin pitkästä aikaa Lontoossa useamman päivän putkeen ja aika meni liian nopeasti.

Tekemistä ja näkemistähän Lontoossa riittää vaikka kuinka monelle reissulle. Tällä matkalla tosin huomasin, että kyllä se Lontoo vain on kivempi kesällä. Viimeiset pari reissua kun olen tehnyt talviaikaan ja vaikka kaupungissa on paljon hauskuutuksia sisätiloissakin, niin kyllä se lämmin auringonpaiste tekee kävelyreissuista mukavampia.

Meitä oli kolme ja olimme varanneet hotellin Hyde Park Quality Apartment. Itse hotlassa ei ollut mitään erityistä, mutta sen sijainti oli hyvä, koska lähellä oli mukavia ravintoloita ja Bayswaterin metroasema sekä bussipysäkit olivat lähellä. Matkassa oli mukana yksi ensikertalainen ja toinen kerran kaupungissa käynyt. Kävimme siis katsomassa joitakin nähtävyyksiä kuten Buckinghamin palatsia, Big Benia ja Piccadilly Circusta. Museoista vierailimme tiedemuseossa ja luonnontieteen museossa, jotka sijaitsevat kätevästi vierekkäin. Oxford Streetillä kävimme shoppailemassa ja Hyde Parkissa kävelemässä.

Hyde Park

Natural History Museum

Rex | Natural History Museum

Reissun kohokohtiin kuului musikaalissa käyminen. Me valitsimme lukuisista mielenkiintoisista Wickedin, jota esitetään Apollo Victoriassa. Teatterisali on valtava ja upea ja esitykseen oli panostettu todella paljon. Musikaalin tähdet olivat hyvin taitavia, todellisia ammattilaisia, ja lavasteet olivat kauniit. 

Näköaloja olimme menossa katsomaan Sky Gardeniin, mutta tyhminä emme olleet tehneet varausta etukäteen niin käynti siellä vaihtui kävelymatkan päässä olevaan ostariin One New Changeen, jonka katolle pääsee myös. Lontoossa oli Wimbledon matkamme aikaan, joten kiva kattoterassibaari oli täynnä ihmisiä katsomassa tennistä. Itse näköalat eivät olleet erikoiset, mutta ylös ei tarvitse maksaa mitään, joten ei käynti turha ollut.

Wicked | Victoria Apollo

Sky Garden

Sky Garden

Upea reissu! Kyllä tykästyin kaupunkiin taas uudella tavalla, joten tuskinpa nuo Lontoon matkat tähän jäävät.

Viime viikolla vietin Lontoossa aikaa vuorokauden verran.

Matkan mahdollisti Finnairin kutsu* testaamaan uutta A350-lentokonetta lennoille Helsingistä Lontooseen ja takaisin. Paluupäiväksi ei ollut pakko valita samaa iltaa, joten muutaman matkabloggaajan kanssa jäimmekin Lontooseen yöksi tai kahdeksi. Kirjoitin jo aiemmin Lontoon jouluvaloista, joita ihailimme saapumispäivämme iltana Maaritin ja Nellan kanssa. Yhden illan lisäksi aikaa kuljeskella kaupungin kaduilla oli päivällä noin kello 16 asti ja hyvin me Maaritin kanssa ehdimmekin katuja talloamaan.

Yövyimme SoHostellissa, hyvin keskeisellä paikalla lähellä kaikkia palveluita ja aamulla herättyämme söimme hostellissamme vähän aamupalaa. Ei mitään kovin kummoista, tiedättehän: kahvia, hedelmiä, muroja. Paahtoleipää ja jogurttia oli myös tarjolla, joten olihan se hostellin aamupalaksi ihan kelpo, on niitä huonompiakin nähty. 

Aloitimme päivämme lähtemällä Thamesin varrelle kävelylle. Monet kerrat siellä kävelleenä alue on toki tuttu, mutta se ei kävelyretkeä yhtään huonontanut. Thamesilla katselimme London Eyeta ja otimme pari valokuvaa Big Benin edessä. Kaukana horisontissa näkyi 310 metrin korkeuteen kohoava The Shard  ja Maarit ehdotti, että menisimme sinne ja nousisimme korkeuksiin.

Päätimme mennä metrolla, mutta onnistuimmekin kävelemään harhaan. Kun sitten kysyimme apua parilta poliisisedältä, he avustivat meitä ystävällisesti ja niitä näitä jutellen vielä saattoivatkin hetken aikaa. Lämmin oli kohtaaminen ja lopulta löysimme metroasemankin ja pääsimme vihdoista viimein paikan päälle. 

Tornin juurelle päästyä saimme kuitenkin selville, että ylös asti on järkyttävä 30 punnan pääsymaksu eli euroissa reilut neljäkymppiä. Käsittämätöntä rahastusta ja ei olisi tullut mieleenkään maksaa niin paljoa yhdestä näköalasta. Luovuimme siis siitä ideasta ja päätimme sen sijasta etsiä kahvilan.

Päädyimme kuitenkin lopulta Harrodsiin ostamaan kuppikakut ja maistelemaan herkullisia suklaita. Kiersimme siellä hetken ympäriinsä etsimässä Maaritille teetä ja tuliaisia. Minua kaupan suklaat himottivat, mutta hinnat pöyristyttivät niin paljon, että säästelin puntiani myöhemmäksi. Harrodsin jälkeen kävelimme vielä hieman kun Hyde parkin kautta päädyimme lopulta Oxford Streetin ympäristössä olevaan ravintolaan syömään.

Ravintolan jälkeen meillä oli vielä muutama tunti aikaa pyöriä kaupoissa, hakea tuliaissuklaita Sainburysta mukaan ja sitten aika Lontoossa kävikin jo vähiin. Nopeasti se päivä hujahtaa Lontoon kokoisessa kaupungissa! Kellon tikittäessä noudimme reppumme hostellilta ja suuntasimme ruuhkametrossa lentokentälle.

Lentokentälle saapuessamme huomasin, että pari postikorttia kulkivat edelleen laukussa. Kun kysyin erään kaupan työntekijältä mahtaako lähistöllä olla postilootaa, oli hän niin avulias, että melkein lähti kädestä pitäen näyttämään laatikon sijaintia. Että niin rakastan brittien kohteliaisuutta! Teki mieli jäädä maahan ihan vain noiden suloisten ihmisten takia.

*Finnair tarjosi lennot Lontooseen ja takaisin.

Viime viikolla teimme pikapyrähdyksen Lontooseen ja Maaritin kanssa jäimme kaupunkiin yhdeksi yöksi.

Aikaa ei tosiaan ollut runsaasti, joten pyrimme käyttämään sen tehokkaasti. Lontooseen saavuttuamme kävimme heittämässä minun ja Maaritin reput hostellillemme ja lähdimme yhdessä Nellan kanssa syömään. Hostellimme SoHostel sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla lukuisten baarien ja ravintoloiden naapurissa, joten kovin pitkälle ei tarvinnut kävellä kun ensimmäinen hyvä ruokapaikka jo tulikin vastaan. 

Ravintolan jälkeen saatoimme Nellan Piccadilly Circukselle, missä hän nousi metroon ja me jatkoimme Maaritin kanssa kävelyä ympäri Sohoa, Chinatownia ja Oxford Streetiä. Yöllä Lontoo näyttäytyi upealta, kiitos upeiden valojen ja tunnelmallisten kuppiloiden. Kiertelimme ympäri katuja ilman sen suurempia suunnitelmia, upeita valoja katsellen.

Lontoo onnistuu aina yllättämään jotenkin ja tällä kertaa se tapahtui erään julkkiskohtaamisen myötä. 

Olimme jo palaamassa hostellille kun kadulla tulee vastaan hyvin tutulta näyttävät kasvot ja tartun Maaritista äkkiä kiinni. Martin Clunes se siinä käveli seurueensa kanssa vastaan iloisena! Ha! Hän oli juuri tehnyt yhden faninsa onnelliseksi ottamalla tämän kanssa kaverikuvan, jota tämä fani meillekin innoissaan esitti. Vaikka en juuri fanita Martinia tai paljoa ketään muutakaan näyttelijää, niin hänen hauska roolinsa Huonosti käyttäytyvissä miehissä on kyllä saanut minutkin monet kerrat nauramaan, joten oli aika hulvatonta nähdä tämä komea mies livenä. Maarit bongasi muuten myös aiemmin illalla Georgie Glenin terassilla istumassa, hän on tuttu hauskasta elokuvasta nimeltä Hysteria. Jos ette ole nähneet, niin katsokaa ihmeessä!

Julkkisbongailun ja kauniiden iltavalojen näkemisen jälkeen me luovutimme Lontoon yön bilettäjille ja suuntasimme takaisin hostellillemme lepäämään seuraavaa päiväämme varten. Kaupunki näytti upealta näin joulun alla, joten vierailu sattui hyvään aikaan.

Ah! Lontoo, nuoruuden ihastukseni.

Paljon on muistoja Lontoosta kertynyt. Siellä useamman kerran vierailleena paikka on ikiajoiksi jäänyt sydämeeni. En haluaisi asua Lontoossa; se on aivan liian iso, kallis ja kiireinen. Satunnaisena vierailijana viihdyn kaupungissa hyvin.

Tänään ensimmäisestä Lontoon reissustani on lähes päivälleen 11 vuotta. Tuo ensimmäinen Lontoon reissuni oli ensimmäinen ulkomaanmatkani kotoa poismuuton jälkeen, ensimmäinen omatoimimatkani ja samalla myös ensimmäinen reissuni ypöyksin, joten päivälleen yksitoista vuotta sitten olin hyvinkin innostuneissa ja jännittyneissä fiiliksissä.

Ajattelin jakaa muutaman muistoni kaupungista, mikä on jaellut niitä minulle roppakaupalla. Matkustelin Lontoossa useamman kerran vuosina 2003-2008 ja viimeksi olin siellä syksyllä 2011. Seuraavan kerran olen menossa kaupunkiin helmikuussa, tosin vain vuorokaudeksi tai kahdeksi.



Ensimmäisellä reissullani pikkukaupungin tyttö lähti suureen maailmaan, joka imaisi samantien mukanaan. Toki olin ennen matkusteluvuosiani tutustunut maailmaan mm. kirjojen kautta, mutta onhan se eri asia kokea asiat paikan päällä kuin lukea niistä. Lontoo oli värikäs ja monimuotoinen, melkoinen seikkailu kyllä. Monet kerrat esimerkiksi iltaisin bussilla matkustellessa huomasin kuuluvani hyvin pieneen vähemmistöön ihonvärini tai sukupuoleni takia, mikä silloiselle minälleni oli tietenkin uusi kokemus. Tutustuin myös useampaan vähempiosaiseen ihmiseen, joiden kanssa keskusteleminen oli vähintäänkin avartavaa ja kiitollisuutta omaa elämää kohtaan nostattavaa. Tuon ajan minäni voisi käydä muistuttamassa tämän päivän minua miten kohdata kaupunkiemme "näkymättömiä".


Muutamalla myöhemmistä reissuistani olin Lontoossa ystäväni kanssa. Satuimme sattumalta Leicester Squarelle ja ihmettelimme siellä olevaa väkijoukkoa. Jäimme muiden lailla odottelemaan paikan päälle kummastellen mitä siellä tapahtuu. Pian paikalle kurvasi limusiinia toisensa perään. Yhdestä autosta nousi Vince Vaughn, jolle kaikki tietysti taputtivat ja vislasivat. Mies kiersi suuren väkijoukon lävitse ja kätteli monet faninsa. Mekin saimme herralta helout ja hymyt kädenpuristuksen kera. En liiemmin harrasta fanikulttuuria, mutta mies oli todellisessa elämässä hyvin komeassa kunnossa ja tilanne tuli eteen yllättäen, joten olin kohtaamisesta innoissani melko kauan.


Eros -patsaan alla, neonvalojen sykkeessä, tuli istuttua ja evästeltyä melkeinpä jokaisella reissulla edes yhden kerran. Erään kerran pari miestä lähestyivät minua ja ystävääni. He kysyivät meiltä, että olimmeko sattumoisin olleet samalla paikalla melko lailla tasan vuosi sitten. Ja kas kummaa, kyllä olimme! Vuotta aiemmin olimme tosiaan istuskelleet samalla paikalla ja keskustelleet näiden silloin vieressämme istuvien samojen miesten kanssa pienen hetken verran. Oli hauska sattuma, että osuimme taas paikalle samaan aikaan samassa porukassa (vaikka näin jälkikäteen mietittynä uskonkin miesten olleen Piccadillyn vakioporukkaa).


Kaikenlaisia sattumuksia tai nähtävyyksiä enemmän, kaupunki on ollut minulle enemmänkin kasvun paikka ja mielentila. 

Joten nykyään, paljon erilaisia paikkoja nähneenä, en varsinaisesti pidä Lontoota enää yhtenä suosikkipaikoistani, vaikka sinne silloin tällöin haikailenkin. Sen aika oli silloin ennen. Jonkinlainen taika särkyi useamman reissun jälkeen kun olin jo ehtinyt matkustella paljon muuallakin ja kasvaa ihmisenä. Teini-iässä tehdyt matkat kaupunkiin vaikuttavat kuitenkin edelleen positiivisesti ja olen loppuelämäni kiitollinen itselleni siitä, että kerran lähdin.

Olisi todella mukava kuulla teiltä; mikä oli sinun ensimmäinen matkakohteesi omatoimisesti / yksin? Mitä ajattelet siitä nykyään? Tai mikäli olet vieraillut Lontoossa, onko sinulle jäänyt sieltä hyviä muistoja?

Matkustin Lontooseen ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja viimeksi kävin kaupungissa syksyllä 2011. Lontoolla on aina tarjota jotakin uutta ja minusta tuntuu, että olen vasta raapaissut pintaa, joten kaupunkiin on kiva palata kerta toisensa jälkeen. 

Tekemistä riittää useammallekin reissulle ja ensimmäisellä matkalla ei ehkä edes kannata sännätä paikasta toiseen ja yrittää kokea kaikkea. Ota toki selvää sinua kiinnostavista paikoista etukäteen, mutta jätä tilaa myös kahviloissa ja puistossa istumiseen sekä yllätyksiin. Yksi parhaimmista Lontoon matkoistani oli vuonna 2006, kun Saksassa pelattiin MM-jalkapalloa ja Lontoo juhli joka ilta, sama se kuka voitti, sellainen eri kansallisuuksien kaupunki se on. Samalla reissulla näimme myös aivan sattumalta Hollywood-tähdet Vince Vaughnin ja Jennifer Anistonin, kun olimme hengailemassa Leicester Squarella. Tämmöisiä yllätyksiä Lontoossa on kulmien takana, ota niistä ilo irti!

MATKUSTAMINEN LONTOOSEEN

Ryanairilla pääsee Tampereelta ja Turusta melko edullisesti Lontoon Stanstedin lentokentälle. Jos päivissä pystyy joustamaan, menopaluun saa alle 100 eurolla. Norwegian taas lentää Helsingistä Gatwickin kentälle. Blue1 lentää Lontooseen Tukholman kautta ja laskeutuu Heathrow’n kentälle. Muitakin lentoyhtiöitä on (Airberlin, Finnair jne) ja ne kannattaa ennen matkaa tarkistaa, erityisesti jos asuu pääkaupunkiseudulla. Itse olen lentänyt Tre-Lontoo väliä vain Ryanairilla ja kerran Lontoosta Tallinnaan Easyjetillä, koska ne ovat tulleet itselleni edullisimmiksi tavoiksi matkustaa.

KENTÄLTÄ LONTOON KESKUSTAAN

Stansted sijaitsee 56km keskustasta. Kentältä lähtee eri bussiyhtiöiden busseja keskustaan. Esimerkiksi Terravision (suora linkki hintatietoihin tästä) vie Victoria Coach stationille ja Liverpool Streetille 9 punnalla ja 15 punnalla saa menopaluun (netistä ostettuna voi tällä hetkellä säästää punnan, mutta liput voi ylläoleviin hintoihin ostaa lentokentältä. Mikäli ostat menopaluun, kysyy virkailija sinulta jo kentällä millä bussilla haluat tulla takaisin. Jos et tiedä, voit valita vain jonkun sopivan bussin. Voit matkustaa kuitenkin jo aiemmalla tai myöhemmällä bussilla, mikäli bussissa vain on tilaa.) Myös Easybus on hyvä vaihtoehto, koska on hinnallaan kilpailukykyinen. Easybus tosin kuljettaa Baker Streetille, mikä voi olla parempi tai huonompi vaihtoehto, riippuen siitä minne päin Lontoota olet suuntaamassa. Googlen karttaan pääset tästä.

Heathrow sijaitsee 19km keskustasta. En ole vielä itse matkustanut kentälle, mutta matkustaisin kentältä keskustaan luultavasti metrolla, koska se lienee halvin ja kätevin kulkuväline tai vaihtoehtoisesti bussilla (linkki sivuille) mikä on myös edullinen ja helppo tapa matkustaa (noin 5 puntaa / suunta, menopaluun bussissa saa halvemmalla yhdessä kuin erikseen ostettuna).

Gatwick sijaitsee noin 45km keskustasta. Easybus (alkaen 2puntaa/suunta) ja National Express kulkee myös tältä lentokentältä. Juna maksaa noin 18 puntaa meno ja 31 puntaa menopaluu.

Piccadilly hostellin vaatimaton 4-hengen huone

The Kitchen Tower- ravintola lähellä Tower of Londonia

Science Museum on todella mielenkiintoinen!

Oxford Streetillä riittää väkeä

London Eye

City Cruises vie risteilylle