Viime viikolla vietin Lontoossa aikaa vuorokauden verran.

Matkan mahdollisti Finnairin kutsu* testaamaan uutta A350-lentokonetta lennoille Helsingistä Lontooseen ja takaisin. Paluupäiväksi ei ollut pakko valita samaa iltaa, joten muutaman matkabloggaajan kanssa jäimmekin Lontooseen yöksi tai kahdeksi. Kirjoitin jo aiemmin Lontoon jouluvaloista, joita ihailimme saapumispäivämme iltana Maaritin ja Nellan kanssa. Yhden illan lisäksi aikaa kuljeskella kaupungin kaduilla oli päivällä noin kello 16 asti ja hyvin me Maaritin kanssa ehdimmekin katuja talloamaan.

Yövyimme SoHostellissa, hyvin keskeisellä paikalla lähellä kaikkia palveluita ja aamulla herättyämme söimme hostellissamme vähän aamupalaa. Ei mitään kovin kummoista, tiedättehän: kahvia, hedelmiä, muroja. Paahtoleipää ja jogurttia oli myös tarjolla, joten olihan se hostellin aamupalaksi ihan kelpo, on niitä huonompiakin nähty. 

Aloitimme päivämme lähtemällä Thamesin varrelle kävelylle. Monet kerrat siellä kävelleenä alue on toki tuttu, mutta se ei kävelyretkeä yhtään huonontanut. Thamesilla katselimme London Eyeta ja otimme pari valokuvaa Big Benin edessä. Kaukana horisontissa näkyi 310 metrin korkeuteen kohoava The Shard  ja Maarit ehdotti, että menisimme sinne ja nousisimme korkeuksiin.

Päätimme mennä metrolla, mutta onnistuimmekin kävelemään harhaan. Kun sitten kysyimme apua parilta poliisisedältä, he avustivat meitä ystävällisesti ja niitä näitä jutellen vielä saattoivatkin hetken aikaa. Lämmin oli kohtaaminen ja lopulta löysimme metroasemankin ja pääsimme vihdoista viimein paikan päälle. 

Tornin juurelle päästyä saimme kuitenkin selville, että ylös asti on järkyttävä 30 punnan pääsymaksu eli euroissa reilut neljäkymppiä. Käsittämätöntä rahastusta ja ei olisi tullut mieleenkään maksaa niin paljoa yhdestä näköalasta. Luovuimme siis siitä ideasta ja päätimme sen sijasta etsiä kahvilan.

Päädyimme kuitenkin lopulta Harrodsiin ostamaan kuppikakut ja maistelemaan herkullisia suklaita. Kiersimme siellä hetken ympäriinsä etsimässä Maaritille teetä ja tuliaisia. Minua kaupan suklaat himottivat, mutta hinnat pöyristyttivät niin paljon, että säästelin puntiani myöhemmäksi. Harrodsin jälkeen kävelimme vielä hieman kun Hyde parkin kautta päädyimme lopulta Oxford Streetin ympäristössä olevaan ravintolaan syömään.

Ravintolan jälkeen meillä oli vielä muutama tunti aikaa pyöriä kaupoissa, hakea tuliaissuklaita Sainburysta mukaan ja sitten aika Lontoossa kävikin jo vähiin. Nopeasti se päivä hujahtaa Lontoon kokoisessa kaupungissa! Kellon tikittäessä noudimme reppumme hostellilta ja suuntasimme ruuhkametrossa lentokentälle.

Lentokentälle saapuessamme huomasin, että pari postikorttia kulkivat edelleen laukussa. Kun kysyin erään kaupan työntekijältä mahtaako lähistöllä olla postilootaa, oli hän niin avulias, että melkein lähti kädestä pitäen näyttämään laatikon sijaintia. Että niin rakastan brittien kohteliaisuutta! Teki mieli jäädä maahan ihan vain noiden suloisten ihmisten takia.

*Finnair tarjosi lennot Lontooseen ja takaisin.