CURIOUS FEET

Tiistaina, matkamme kolmantena kokonaisena päivänä, heräsimme ajoissa ja suunnistimme metrolla (1,50 euroa / hlö) Vatikaanin edustalle. Sunnuntaina oltiin tuolla päin oltu haistelemassa ilmaa ja jonot Pietarin kirkkoon olivat silloin todella pitkät, joten ajateltiin itse olla liikkeellä arkipäivänä kello 9-10 aikaan toivoen, että porukkaa ei olisi niin suuria määriä vielä silloin paikalla.

Metrosta pois jäädessä porukkaa näytti olevan paljon ja matkan varrella meille yritettiin kaikenlaisia kierroksia myydä useaan kertaan. Kirkon edustalle saavuttaessa jonoa ei kuitenkaan ollut nimeksikään ja pääsimme lähes suoraan kävelemään sisälle.

Itse rakennus on ulkopäin hieno ja näyttää valtavalta. Ja onhan se toki hieno sisältäkin. Kivoja yksityiskohtia, mutta jostain syystä itselle tuli silti 'tässäkö tämä on'-fiilis. Ehkä se johtui väkimäärästä, jota sisällä jo riitti, harvoin tulee noin suuren turistijoukon mukana pyörittyä vai mikä siinä oli, ettei sitä oikein saanut kirkon kiertämisestä sen erikoisempaa irti. Onneksi pääsimme sisälle suoraan, jos tuonne olisin tunnin taikka pari jonottanut, olisin saattanut olla vielä pettyneempi. 

Pois lähtiessä jono oli pidentynyt sen verran paljon, että aikaisin paikalle tuleminen osoittautui hyväksi ideaksi. Kirkosta lähtiessä ei haluttu jäädä taas huutelijoiden saaliiksi joten kiersimme hiljaisempia katuja pois. Sama rauha jatkui Rooman pienillä kujilla, joita lähdimme talsimaan. Kaupunki näytti olevan vasta heräilemässä, kymmenen-yhdentoista aikaan moni paikka oli vielä kiinni. Päädyimme sattumalta taas Fontana di Treville jossakin kohtaa.

Matka jatkui Espanjalaisille portaille, missä ihmisiä oli istuskelemassa. Me tulimme portaille ylhäältä päin ja laskeuduimme ne alas. Kannattaakin kiivetä ylös upeita maisemia ihailemaan! Portailta kävelimme läheiselle Popolon aukiolle syömään, ihmisiä katselemaan ja sellon soittoa kuuntelemaan.

Vielä pari tuntia kaduilla kävelyä ja sitten päätettiin suunnata hotellille hetkeksi leipäämään. Etsittiin ruokakauppaa vielä melko kauan ja sitten matka jatkui majapaikkaan. Pienet päikkärit tulivat siinä kohtaa tarpeeseen!

Levon jälkeen matka vielä jatkui ulos syömään. Löysimme todella kivan ravintolan lyhyen matkan päässä Terminin asemalta, jossa palvelu pelasi, hinnat olivat kohtuulliset ja miljöö viihtyisä. Syömisten jälkeen jäätiin kotimatkan varrella olevalle aukiolle hetkeksi pussiviinittelemään halpaa punaviiniä ja fiilistelemään viimeistä iltaamme Roomassa.

Roomasta vielä lisää myöhemmin!

Ja vihdoin päästään Rooman kertomuksiin!

Saavuimme Roomaan lauantaina hieman ennen keskiyötä, joten sinä iltana suunnattiin lentokentältä suoraan hotellille. Rooman seikkailut alkoivat vasta seuraavana päivänä, jolloin lähdimme aamupalan jälkeen katuja valloittamaan. Hotellilla nautittu niukka aamupala (tee ja croissant) ei juuri täyttänyt, joten lyhyen kävelyn jälkeen jatkoimme päiväämme lounaalla. 

Söimme pizzat, kuten Roomassa kai kuuluu, ja nautiskelimme olostamme. Pizzaa tuli mussutettua muutamaan kertaan tuon jälkeenkin ja kehotankin tekemään samoin kun Roomaan tai muualle Italiaan eksyy. Syön itse pizzaa harvakseltaan, koska en pidä sitä erikoisena herkkuna ja kehokaan ei siitä juuri tykkää, mutta italialaiset pizzat ovat todellakin aivan omaa luokkaansa ja vailla vertaa.

Ravintolasta päädyimme Colousseumille, kuten miljoona muutakin turistia. Colosseum on valtava möhkäle ja melkosen näyttävä sellainen. Ennen sen näkemistä olin juuri puhellut, että ehkä sitten tajuaa olevansa Roomassa kun sen näkee, sen kuvia kun on eniten kaikkialla bongaillut. Ja pian se tulikin kulman takaa näkyviin, harmillisesti nähtiin ensin korjauksen alla oleva puolisko, mutta näyttävä yhtä kaikki. Lisää hienouksia oli kuitenkin luvassa.

Lähdimme kävelemään Vatikaanin suuntaan sieltä täältä kierrellen ja ajauduimme Trasteveren tunnelmalliselle alueelle. Hieno kaupunginosa on kyseessä, komeita kujia, kahviloita ja rakennuksia tuli vastaan. Tässä vaiheessa etsimme ruokakauppaa, jotta voisimme vähän piknikoida, mutta tarjontaa ei juuri ollut. Osa paikoista oli myös kiinni. Avonaisia kikkareita tuli kyllä vastaan, joista vähän evästä mukaan lähtikin.

Vatikaanin ympäristöön päästyämme pällistelimme hieman ympärillemme. Jono Pietarinkirkkoon oli hyyyyvin pitkä, joten onneksi ei oltu suunniteltu sisälle menemistä sille päivälle. 

Vatikaanin edustalla

Jonoa Pietarinkirkkoon

  
Päivä jatkui kaduilla kiertelyllä, aukiolla piknikoinnilla, lukuisten ja taas lukuisten yksityiskohtien ihailemisella ja kuvailemisella. Kiviä ja historiaa riittää Roomassa mielettömästi, vielä enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Vaikka kaupungin suosituimmat nähtävyydet ovat melko lailla kävelymatkan päässä toisistaan ja halutessaan ne voi ehtiä katsomaan yhdenkin päivän aikana, niin kaupunki on silti valtava. 

Isonhan siitä tekee se, että kaupunki on tiivis, koska jokaisella kadulla on paljon kaikenlaista kivaa tarjolla; patsaita, ravintoloita, kahviloita, katutaidetta, taiteilijoita. Ilmeettömämpiä katuja on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin monissa muissa isoissa kaupungeissa Euroopassa.