Näytetään tekstit, joissa on tunniste Georgetown. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Georgetown. Näytä kaikki tekstit
Georgetown ~ katutaidetta ja ruokaa

Georgetownin kaupunki Penangin saarella Malesiassa ei alkuun viehättänyt. Suurimpana puutteena kaupungissa pidin jalkakäytävien puutetta tai pienuutta. Käveleminen hektisessä kaupungissa ei kuumassa auringon paisteessa ollut sellaista mukavan päätöntä menoa, mitä se parhaimmillaan uusissa, somissa kaupungeissa on.

Georgetown ei myöhemminkään näyttäytynyt jalankulkijalle ystävällisenä, mutta kun tajusimme sentään välttää kaduilla kiertelyä kuumimpaan aikaan, niin johan siitä alkoi nauttiakin. Kaupungista meinaan löytyy hienoa katutaidetta! Taiteen bongailu teki uteliaaksi; mitähän tuolta seuraavan kulman takaa mahtaa löytyä?











Ja se ruoka, oi joi! Ravintoloita on malesialaiseen tapaan paljon, joten on mistä valita. Monet ravintolat ovat avoinna yömyöhään, osa vuorokauden ympäri. Ravintoloiden hinta- ja viihtyvyystaso vaihtelee, mutta kalliiksi ei syöminen tule. Me viihdyimme erityisesti intialaisissa ravintoloissa. Suosikiksi nousi Penang roadin varrella sijaitseva ravintola nimeltä Jaya. Ravintola oli avoinna 24/7, mikä sopi meidän epäsäännölliseen elämäämme hyvin. Lisäksi menu oli monipuolinen, ruoka herrrrkullista ja halpaa ja kaikkein parasta oli se, että henkilökunta oli todella ystävällistä. Aina ravintolaan mennessä tuli tervetullut olo.



Georgetown on kaupunkina pienisuuri. Kävellen pääsee joka paikkaan, mutta toisaalta katuja riittää ja kuumuudessa sekä liikenteen seassa mennessä voivat välimatkat tuntua pitkiltäkin. Monet mielenkiintoiset kohteet sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, muualla Penangin saarella, joten bussien käyttäminen on melko välttämätöntä, mikäli haluaa nähdä muutakin osaa saaresta. Bussilla matkustaminen on kuitenkin helppoa ja edullista! Busseja lähtee kaduilta, mutta Georgetownissa Komtarin asemalta löytää helpoiten kyydin haluamaansa paikkaan mikäli ei tiedä bussien reittejä. Bussiin on hyvä varata tasaraha eli kuljettaa lompakossa pientä rahaa. Hinta riippuu matkan pituudesta, kalleimmillaan matka maksaa 4 ringgittiä eli yhden euron.

Georgetownissa kulkee myös ilmainen bussi, jonka kyytiin voi hypätä. Me päätimme bussilla myös matkustaa, nousimme satamassa kyytiin ja kuljimme matkan Komtarille muutamien nähtävyyksien ja katujen kautta. Olimme tässä vaiheessa kuitenkin jo kiertäneet kaupunkia paljon ympäri skootterilla ja kävellen, joten bussimatka ei tarjonnut enää mitään uutta nähtävää matkan varrella. Jouduimme myös odottamaan bussia todella kauan, vaikka niiden pitäisi suhteellisen usein kulkea. Juuri kaupunkiin saapuneelle tai nähtävyyksiä aktiivisesti kiertävälle ilmainen bussi voi asiansa ajaakin.






Edullista majoitusta oli helppo löytää kaupungista. Lebuh Chulia on katu, minne monet reppureissaajat menevät. Lebuh Chulian sekä sen läheisyydestä löytyvien katujen ja kujien varrelta löytyykin paljon majoitusta. Kannattaakin ehdottomasti käydä katsomassa niitä pienempiä katuja Lebuh Chulian läheisyydessä, jotka omaan makuuni ovat hitusen viihtyisimpiäkin. Omat majoitus-kokemukseni löytyvät aiemmin julkaistusta tekstistäni Malesian majapaikat. Alla lueteltu muutama muu hotelli, joista kävimme 2-hengen huonetta kysymässä, hinnat sen mukaan, mitä heillä oli silloin meille tarjota. Valitettavasti tarkempaa infoa ei ole, mutta nämä kaikki olivat sellaisia, jotka olisimme kelpuuttaneet siisteyden / viihtyvyyden puolesta.

~Crystal Guesthouse, 294 Lebuh Chulia, hinta 50 RM
~Hang Chow, 511 Lebuh Chulia, 40 RM
~Ping Seng, 82 Love Lane, 30 RM
~Hotel Noble, 36 Lorong Pasar, 30-40 RM
~Traveller´s Lodge, 75 Lebuh Munari, 35 RM






Me matkustimme Penangille Kuala Lumpurista ja valitsimme bussin, mikä menee suoraan saarelle. Monet bussit sekä juna pysähtyvät Butterworthissa, mikä on mantereen puolella. Hintaero bussien välillä oli pieni, minkä vuoksi otimme suoran bussin, mutta busseja tosiaan näytti kulkevan harvemmin saarelle suoraan. Bussimme saapui bussiasemalle, mikä ei sijaitsekaan ihan keskustassa, minkä vuoksi Butterworthin kautta kulkeminen voi olla järkevämpi vaihtoehto. Bussiasemalta lähtee kuitenkin bussi Komtarille (toinen bussiasema Georgetownin keskustassa) ykköslaiturilta ja matka sinne maksaa muutaman ringgitin.

Butterworthista Penangille pääsee lautalla, matka maksaa 1,20 RM aikuiselta ja toiseen suuntaan se on ilmainen. Me lähdimme Penangilta lentäen, joten emme käyttäneet lauttaa kumpaankaan suuntaan. Mikäli saapuu Butterworthista saarelle, päätyy satamaan, mikä on kävelymatkan päässä Lebuh Chuliasta ja monista hotelleista.


Ristiin rastiin Penangilla

Viikonloppuna ajeltiin ympäri Penangin saarta vuokratun mopedin kanssa. Vierailtiin kylissä, ajeltiin vuoristoteillä sekä Georgetownin kaduilla ja pistäydyttiin Tescossa ruokaostoksilla. Maanantaiaamuna noudettiin vielä viisumit Indonesian suurlähetystöstä ennenkuin palautimme pyörän vuokraamoon.



Mopon vuokraaminen on Penangilla helppoa. Liikkeitä on paljon erityisesti Lebuh Chulialla ja ne ovat helppo löytää. Meiltä kysyttiin tosin ajokorttia näytille sekä sitä, että löytyykö ajokokemusta. Molemmilta löytyy ajokortista merkintä ’A’, joten sen suhteen ei tullut ongelmia, tosin saattavat hyvinkin vuokrata vaikka merkintää ei kortista löytyisikään.

Mopoa vuokratessa kannattaa tietenkin ottaa automaatti, mikäli ajokokemusta on vähän tai on yhtään epävarma kuski. En suosittele vuokraamista varauksetta jokaiselle, mutta mikäli ajokokemusta on takana ja ajamisesta nauttii, niin mopolla tai isommallakin pyörällä liikkuminen on loistava keino tutustua uusiin paikkoihin, jonne ei muuten eksyisi.


Teluk Bahangilla on Penangin suurin pato

Vesiputouksen, mikä ei ollut kummoinen, lähettyvillä parveili paljon perhosia

Liikenne Malesiassa on omiin silmiini mukavan rentoa, tämä tosin takapenkkiläisen kokemuksella. Parkkipaikalla pyörän kokeilemista enempää en itse ajanut, koska miehen painaessa noin 40 kiloa minua enemmän, oli takapenkin paikka minulle parempi. Autot, mopot ja jalankulkijat tien reunoilla ja tien ylityksissä kulkevat yleensä harmoniassa ja autot antavat kaksipyöräisille hyvin tilaa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta siihen tottuu heti, koska mopolla sitä kuitenkin ohittelee molemmilta puolilta ja tarkkailee liikennettä jatkuvasti. Varovainen kannattaa tietysti olla, mekin todistimme mopojen yhteentörmäystä, jossa onneksi henkilövahingoilta säästyttiin.

Kalastajakylä Teluk Kumbar
Tässä ajauduttiin koko ajan korkeammalle ja kapeammalle tielle. Piti kääntyä kun mopo ei enää mennyt ylös
ilman jaloilla avustamista. Oli hieno reitti!


Batu Maung

Nyt majailemme Georgetownilla tutustuaksemme kaupunkiin paremmin. Jätimme Teluk Bahangin taaksemme keskiviikkoaamuna ja luvassa on viikonlopun ylitse kaupunkielämää ennen Indonesiaan siirtymistä. Olimme kaksi yötä halvassa (20 rm / 5 euroa) ja rähjäisessä, mutta tunnelmallisessa hotlassa. Naapurihuoneessa vieraili öisin ilolintuja ja liikenteen sekä työntekijöiden/muiden asiakkaiden pitämä meteli oli välillä melkoinen. Kahden levottomasti nukutun yön jälkeen vaihdoimme perjantaina lähellä olevaan Monkey Inn-hotelliin.

Georgetownista on löytynyt hyviä ruokapaikkoja, ollaan vedetty napaamme riisiä monenlaisilla eri lisukkeilla ja herkullisia intialaisia leipiä. Kasvisruokaa on melko helppo löytää erityisesti ravintoloista, joissa on ruokalista sekä Nasi kandar-paikoista, missä saa itse koota annoksensa. Ruoka Penangilla on halpaa. Teluk Bahangilla kävimme hakemassa take away-annoksia noin 40 sentillä kappale ja parhaita maistamiani suklaamunkkeja 15 sentillä. Georgetownistakin löytyy halpoja ruokapaikkoja, joissa mahan saa täyteen eurolla.


Kuningatar Victorian muistoksi pystytetty kellotorni

Penang Hillillä, noin 800 metrin korkeudessa, kävimme katsomassa torstai-iltana maisemia. Otimme juurelle bussin 204 Penang Roadilta (2 rm / hlö eli 50 senttiä) ja menimme matkan molempiin suuntiin vaijerijunalla (menopaluu 30rm / hlö eli 7,50 euroa). Ylös ja alas voi myös patikoida, mutta sitten voi olla parempi olla liikkeellä aikaisin aamulla, koska päivisin on kuuma tai lähteä liikkeelle ilman ollessa pilvinen. Välttelemme itse liikkumista auringossa kuumimpaan aikaan ja pysyttelemme varjoisissa paikoissa. Penangille tullessamme aloitimme pikkuhiljaa aurinkoon totuttautumisen paljaalla iholla vähän kookosöljyä käyttäen, nyt pohjarusketus on sen verran hyvä, että sitä voi jo vähän liikkuakin ilman suojaavia vaatteita.

Penang Hillille menossa vaijerijunalla

Käytetyt eurot tien päällä: 565 euroa (282,50 euroa / henkilö)
Keskimääräinen päiväbudjetti: 25 euroa (12,50 euroa / henkilö)


Penangia kierrellen

Olemme olleet Penangissa nyt viikon verran. 

Tämän ajan olemme majoittuneet Teluk Bahangilla ja olleet valintaamme tyytyväisiä. Georgetownissa olemme vierailleet muutaman kerran melko pikaisesti, mutta siihen olen hieman pettynyt. Georgetown on iso kaupunki, hektisempi kuin kuvittelin. Muuta osaa Penangia pidän mielenkiintoisempana ja yleisestikin olen huomannut tykästyväni nykyään pieniin kaupunkeihin ja kyliin isoja enemmän. Paikat, missä ihmiset eivät juokse kiireen vilkkaa kasvottomana massana ohitse, tarjoavat enemmän, vaikka virikkeitä on vähemmän. Isoissa kaupungeissakin mielenkiintoisimmat paikat sijaitsevat useimmiten rauhallisemmilla takakujilla. Yövymme kuitenkin vielä Georgetownissakin, ehkä sitten pääsen kaupunkiin enemmän sisälle.


Batu Ferring, 3-4 kilometrin päässä majapaikastamme sijaitseva rantalomakohde, on myös oma maailmansa. Alueella on pitkä uimaranta, kalliita hotelleja sekä joitakin edullisempia majataloja, ravintoloita, hierontapaikkoja, mopovuokraamoita, pesuloita. Turismi näkyy ja kuuluu; hinnat ovat kalliimmat ja sisäänheittäjät seisoskelevat illan hämärtyessä houkuttelemassa asiakkaita hierontaan ja syömään. Ei olisi meidän valinta rantalomalle, mutta on siellä ollut kiva poiketa, paikalliset ovat ystävällisiä sielläkin.

Paljon kojuja, jotka myyvät erilaisia ruokia. Ruoat tilataan tiskeiltä, juomat tilataan pöydästä.
Batu Ferringhi

Perjantaiaamulla hyppäsimme bussiin numero 101 ja suuntasimme kohti Indonesian suurlähetystöä. Viisumien anominen onnistui nopeasti ja helposti. Sisään tullessamme nainen antoi meille vuoronumeron ja kaavakkeet, jotka täytettyämme istuimme odottamaan. Tiskille päästyä aikaa ei kauaa kulunut ja saimme kehotuksen tulla jo maanantaiaamuna viisumeita hakemaan. Paikka oli pieni eikä meidän vieraillessa ruuhkaa juurikaan ollut.



Suurlähetystöstä lähdimme kohti Georgetownin keskustaa. Menimme Lebuh Chulialle, missä on paljon majapaikkoja, ravintoloita, internetkahviloita ja mopovuokraamoita. Kävimme internetkahvilassa hoitelemassa asioita (kunpa useammat yritykset pian ymmärtäisivät Netpostin hienouden ja lopettaisivat paperipostin lähettämisen), jonka jälkeen vuokrasimme Hondan 4-vaihteisen mopon kolmeksi vuorokaudeksi käyttöön. 



Kem Bina Negara

Moposta maksoimme 70 ringgittiä (17,5 euroa), mikä oli ihan kohtuu hinta, erityisesti kun Batu Ferringillä samaan hintaan olisi saanut vain kaksi vuorokautta. Lopun päivää huristelimmekin sillä menemään, oi mahtavuutta! Ajelimme Georgetownilta etelään päin, kävimme syrjäisellä Kem Bina Negaran nätillä uimarannalla, kruisailimme kiemurtelevilla vuoristoteillä ja pistäydyimme muutamassa kylässä, jotka olivat matkan varrella palatessamme Teluk Bahangille. Lauantai meni myös ympäri saarta ajellessa ja tänään sunnuntainakin olemme sillä liikenteessä.