CURIOUS FEET

Meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia kaupungille. Ajatuksena oli toki nauttia kaupungin kapeista kaduista, katutaiteesta ja kuppiloista sekä käydä MNACin museossa. Näin myös teimme. Katuja tuli tallottua verkkaiseen tahtiin ja olutta nautittiin joissakin Barcelonan sadoista, pienistä ja viihtyisistä pubeista.

Me majoituimme Ramblan välittömässä läheisyydessä, joten baarit ja ravintolat alkoivat heti ulko-oven vierestä. Itse asunto oli rauhallinen, joten ulos lähtiessä sitä melkein yllättyi kuinka vilinä alkoi heti siitä oven edustalta. Naapurissa oli baari, joten porukkaa seisoskeli joskus meidänkin alaoven edessä. On kätevää, että moneen paikkaan pääsee helposti ja nopeasti joko kävellen tai metrolla, mutta muuten tuo Ramblan katu ei ole niitä kaikkein kivoimpia Barcelonassa eikä oikein tarjoa minulle mitään. Lähellä on toki kaikenlaista kivaa kuten tunnelmallinen Barri Gótic kapeine kujineen ja graffiteineen.

Kansainvälisyyden ja avoimen ilmapiirin vuoksi Barcelona näyttää sellaisiakin puolia mitä muualla Espanjassa ei juuri näy ainakaan niin herkästi. Muistan kuinka aikanaan ensimmäisellä reissullani ihastuin Barcelonassa sen monipuolisiin kasvoihin; kaupunki räväytti samantien silmien eteen kaiken sen mitä sieltä löytyy. Silloin kodittomat, varkaat, huijarit, päihteet ja prostituoidut näyttäytyivät normaalina puolena kaupungista samalla lailla kuin kauniit rannat, halvat kuppilat, nätit puistot ja upea katutaidekin Välissä oli muutama matka, jolloin tuli pysyteltyä kauempana Ramblan seudusta ja yöelämästä, joten kaupungin toisenlaiset kasvot pysyttelivät silloin piilossa. Tällä talvireissulla sain uudelleen vihiä siitä mitä pinnan alta löytyykään vaikka mitään sen erityisempää ei tapahtunutkaan.

Monipuolinen Barcelona oli kiehtova tälläkin matkalla. Pidän kaupungista edelleen, vaikka nuoruuden nostalgiakin voi ajatuksiini vaikuttaa. Ramblan seutua taidan kuitenkin jatkossa jaksaa vain pieninä annoksina kerrallaan. Minusta tuntuu siltä, ettei tämäkään kerta ollut viimeinen, melko todennäköisesti tulen Barcelonaan vielä palaamaan, ennemmin tai myöhemmin.

Olen viettänyt kaupungissa aiemminkin aikaa ja viime reissulle minulla oli vain kaksi haluan nähdä - juttua ja toinen niistä oli taidemuseo Mnac ja siellä erityisesti Joan Colomin väliaikainen valokuvanäyttely I work the streets. Satuimme olemaan kaupungissa sopivasti viikonloppuna, mikä oli lompakolle loistava juttu. Museo kun sattuu olemaan ilmainen aina lauantaisin kello 15-18 sekä joka kuun ensimmäinen sunnuntai.

Menimme museoon vähän turhan myöhään, mutta ehdimme sentään valokuvanäyttelyn kiertämään lävitse ja hetken aikaa pällistellä hienoa museota muutenkin. Museossa oli meneillään tanssit, jota olisi voinut olla kiva katsella pidempäänkin hienossa katsomossa, mutta minulla oli kiire näyttelyyn, koska kello liikkui uhkaavasti kohti kuutta.

Itse näyttely oli isompi kuin etukäteen oletin ja valokuvia oli todella paljon esillä. Joukossa oli joitakin todella hienoja kuvia, mutta täydellisesti odotukseni eivät täyttyneet. Minusta kadulla otettuja kuvia, normaalista elämästä kertovia, on todella kiehtovaa katsella. Osasta Joanin kuvista puuttui kuitenkin tietynlainen katseen vangitseva taika, mutta toisaalta huumori toi toisiin kuviin taas mukavaa ilmettä. Näyttely, ja ylipäätään koko museo, on kyllä ehdottomasti museoista pitäville käymisen arvoinen.

Museon jälkeen jäimme lähistölle pyörimään ja menimme johonkin kuppilaan juomaan kahvit. Mukavan kuppilan jälkeen suuntasimme takaisin museon edustalle, koska halusimme nähdä Magic Fountain - valoshow'n, jonka piti tietojemme mukaan alkaa seitsämältä sekä yhdeksältä. Porukkaa oli todella paljon paikalla, joten oletimme show´n todella alkavan seitsämältä. Puolikahdeksan maissa luovutimme monen muun tavoin. Toisena iltana kävi sama juttu, joten show jäi tälläkin kertaa näkemättä.

Minkä tahansa kaupungin tekee mielenkiintoiseksi taide, joka näkyy ja kuuluu. 

Barcelonassa sitä on mukavasti esillä. Muusikot ja katutaitelijat ovat oma juttunsa ja valtavana piristyksenä toimivat myös maalaukset, tarrat, julisteet ja seiniin kirjoitetut tekstin pätkät.

Sen pidemmittä puheitta:

Alapuolella olevasta taideteoksesta bongasin The art of Chase- osoitteen, mikä vie mielenkiintoiselle saitille, mistä löytyy lisää upeita kuvia.
Tykkään kovasti kuvien lisäksi lauseista. Iskevät lauseet varsinkin siellä täällä satunnaisissa paikoissa saavat hymyn huulille ja joskus ajattelemaan syntyjä syviä. Ylläolevassa kuvassakin oli hyviä lauseita:

Siellä kävin muutamana iltana kiertelemässä ja ihastelemassa kapeita ja sokkeloisia kujia, vanhoja rakennuksia, tunnelmallisia kahviloita ja kauppoja sekä todella hienoa katutaidetta ja pieniä, värikkäitä yksityiskohtia. Täältä löytyy myös Barcelonan katedraali, mistä viime tekstissä kirjoittelin.

Varsinkin kun eksyy pienemmille kujille ja jättää ihmislaumat taakseen, löytää todella tunnelmallisia kulmia. Eksyin yhdellekin pienelle aukiolle, missä oli lisäkseni vain muutama ihminen. Yksinäinen katusoittaja soitti alueelle täydellisesti sopivaa, hyvin rauhallista musiikkia ja näytti olevan uppoutuneena omaan maailmaansa. Tuntui kuin olisin ollut hyvässä elokuvassa, fiilis oli koskettava.

Kaduilla näkyvä taide sekä värikkyys pistävät silmiin ja saavat viihtymään. Päämäärätön kävely alueella on rentouttavaa, kiire jää kauas taakse.

Käykää ehdottomasti!