UUSIMMAT TEKSTIT

Patikointiretki tulivuorelle - Guadeloupe ja La Soufriere

Vietimme Guadeloupella, Karibialla, marraskuussa viikon verran. Yksi reissun odotetuimmista jutuista oli patikoiminen Basse-Terrellä. Jo kartalla Basse-Terre näytti houkuttelevalta ja perille päästyä alueen vehreys ei pettänyt. Aivan ihania kiemurtelevia vuoristoteitä, upeita maisemia, vesiputouksia ja lukuisia patikkapolkuja.


Ensimmäinen ponnistus


Kävimme patikoimassa jo ensimmäisenä päivänä Maison De La Foretin alueella, mutta emme ehtineet tehdä reilua tuntia pidempää lenkkiä. Myöhemmin kävimme patikoimassa myös Saut De La Lézardella. Kaikista upein ja pisin patikointireittimme kulki kuitenkin La Soufrieren tulivuoren ympäri.

Mikäli patikoi tulivuorelle ja takaisin, tulisi aikaa varata noin 3,5-4 tuntia. Enemmänkin aikaa alueella saa kulumaan mikäli tekee alueella pidemmän lenkin. Jätimme auton Bains-Jaunesin pysäköintipaikalle, 950 metrin korkeuteen, koska ylemmälle Savane á Muletsin parkkipaikalle ei päässyt. Kävelymatka näiden kahden välillä kulkee kuitenkin metsän poikki eikä se ole järin pitkä.


Pysäköintipaikan kyltti reiteistä

Matkan varrelta

Upeaa!

Aina välillä kirkastui

Ylhäällä oli suurin osa ajasta sumuista


La Soufrieren tulivuorelle vievä patikointireitti on takuulla saaren suosituimpia. Ihmisiä ei onneksi ollut todellakaan ruuhkaksi asti ja patikoitsijat olivat kuitenkin luontoa arvostavaa, hiljaista sakkia, joten ylös vuorelle sai nousta rauhassa.

Ylhäällä 1467 metrin korkeudessa voi käydä hivenen vilpoinen tuuli, mutta muuten sää patikkareitin varrella oli meidän patikointipäivänämme lämpimän kostea. Päivä oli upean sumuinen, joka toi paikkaan hienoa mystisyyttä. Aina välillä pilviverhot avautuivat hetkeksi, jolloin ylhäältä näkyi nätti maisema merelle.






Tässä kohtaa haisi/tuoksui rikki melkoisen voimakkaasti..

Paluumatkalla bongattua


Kun olimme kiivenneet ylös, päätimme kulkea eri reittiä pysäköintialueelle takaisin. Alueella on siis useampia vaihtoehtoisia reittejä, vaikkakin ainakin yksi niistä oli suljettuna. Loppumatkan kuljimme tyystin kaksin. Kävimme loppumatkasta vielä katsomassa Lac Flammarionin järveä, mutta se oli sumun peitossa.

Patikointireitti oli reissumme kohokohta ja upea kokemus. Suosittelen!


Viikko Karibialla; vehreä Guadeloupe

Viikko aikaa Guadeloupessa marraskuussa. Päämääränä rentoutua patikoinnin, snorklailun ja syömisen äärellä. Tavoite saavutettiin.


Plage de la Grande-Anse


Majapaikan päättäminen Guadeloupen matkallemme oli alkuun hivenen hankalaa. Missä Guadeloupessa kannattaa majoittua? Missä palvelut ovat? Missä on rauhallista? Saako ne samasta paikasta? Onko Grande-Terren etelärannat turistirysiä, jotka eivät tarjoa muuta kuin ylihintaisia ravintoloita ja ihmisten täyttämiä biitsejä? Nuo kysymykset oli mielessäni kun katselin hotelleja ja Airbnb-kämppiä ennen matkaa. En tunne ketään, joka olisi Guadeloupella käynyt päivää pidempään, mutta netin syövereistä löysin kehotuksen yöpyä ja vierailla sekä Basse-Terrellä että Grande-Terrellä. Sekä käydä tietysti muillakin saarilla.

Viikossa emme ehtineet Bassen ja Granden ulkopuolelle, mutta näitä kahta saarta koluttiin hyvin. Varasimme matkan alkuun muutaman hotelliyön Basse-Terren puolelta. Hotellimme Habitation Grande Anse olikin oikein mainio ja reissun parhaimmat sapuskat söimme tuon hotellin viihtyisässä ravintolassa. Ehdoton suositus kyseiselle majapaikalle. Loput yöt vietimme Grande-Terrellä, lähellä Gosierin keskustaa Airbnb-majapaikassa. Itse kämppä oli todella kiva ja upealla näkymällä, mutta ensimmäistä kertaa reilun viiden vuoden aikana jouduin kääntymään Airbnb-tuen puoleen, koska sisäänkirjautumista ei oltu tehty helpoksi. Airbnb:ltä sain kuitenkin aivan uskomattoman hyvää ja nopeaa palvelua, vastaavaa ei ole tainnut koskaan tulla vastaan muilta isoilta yrityksiltä.


Guadeloupen kartta, Basse-Terre vasemmalla ja Grande-Terre oikealla. Kuva Google Map.

Paikka, joka löydettiin Grande-Terren pohjoisosasta sattumalta

Oooh söppänää!

Saut de la Lezarden patikkareitiltä

Port-Louis Grande-Terrellä

Viini on melko edullista ruokakaupoissa


Kumpaa saarta sitten suosittelisin? Pidin paljon enemmän Basse-Terrestä. Sen luonnosta, kiemurtelevista vuoristoteistä ja siisteydestä. Valinta näiden kahden välillä on helppo mikäli haluaa samoilla luonnossa. Basse-Terren upeat maisemat peittoavat tasaisen Grande-Terren kirkkaasti. 

Jakaisin siltikin matkan niin, että yöpyisin molemmissa. Välimatkat saarella ovat yllättävän pitkät ja ruuhkat Pointe-a-Pitren ympäristössä melkoiset kellonajasta riippumatta. Mikäli haluaa käydä Grande-Terren itäisimmässä ja pohjoisimmassa päässä, kuten me halusimme ja suosittelen kyllä vierailemaan näissä paikoissa, ajomatka Basse-Terreltä molempiin kestää turhan kauan. Jos nyt varaisin reissun Guadeloupelle, yöpyisin useamman yön Bassen puolella ja jättäisin Grandelle pari yötä. Basse-Terren patikkamaisemat ja rannat kallistavat vaa'an vahvasti lännen hyväksi. Toinen vaihtoehto on yöpyä vaikkapa juuri Gosierin ympäristössä ja tehdä sieltä käsin päivämatkoja, mutta itse Gosierin alue on melko tylsä ja hotellien valloittama alue suorastaan ruma. Mikäli näköala on merelle ja majapaikka rannalla niin eipä se kyllä haittaa. Nautin itsekin majapaikkamme merinäköalasta ja aaltojen äänistä hyvin paljon vaikka itse seudulla emme muuten niin paljoa aikaa viettänetkään.

Auton vuokraaminen on Guadeloupella hyvin suositeltavaa. Tiet ovat pitkälti hyvässä kunnossa ja autolla on kätevintä liikkua. Ihmiset toki ajavat lujaa ja ohittavat jopa vuoristoteillä ylämäkeen, mutta en itse lähtisi snorklaus- ja patikkakamojen kanssa kokeilemaan bussilla matkustamista tai taksilla ajoa, kumpiakaan kun ei liian paljon saarilla näkynyt. Kaksipyöräisiä näkyi muuten hämmästyttävän vähän. Grande-Terren ruuhkissa sellainen olisi kätevä menopeli, mutta silti mopoja tuli vastaan harvakseltaan. Hatunnosto kaikille niille paikallisille, jotka joutuvat ajamaan niissä ruuhkissa päivittäin, ei oma mielenterveys kestäisi. Me koetimme vältellä ruuhka-aikoja ja onnistuimme melko hyvin, koska ajoimme yleensä jopa kilometrien pituisia jonoja vastaan eli kuljimme usein poispäin Pointe-a-Pitrestä ja sitä ympäröivästä alueesta.


Auringonlasku majapaikkamme ikkunasta kuvattuna

Eläimiä on aina kiva bongata

Biitsi Grande-Terrellä

Grand Etang Basse-Terrellä

Guadeloupella käy tosiaan eurot ja matkailijaa auttaa jos ranska taipuu. Englannilla ja elekielellä pärjää kuitenkin vallan hyvin. Ravintoloiden ruokalistat ymmärtää riittävän hyvin muiden kielten kautta, mutta allergikot ja jotain tiettyä ruokavaliota noudattavat opettelevat tietysti sitä sanastoa laajemmin. Hintataso Guadeloupella on korkeahko, aikalailla Keski-Euroopan tasoa tai jopa kalliimpaa, vaikka toki se näytti vaihtelevan.

Lisää kauniista Guadeloupesta myöhemmin.


Marraskuussa matkaillaan

Lähtöpäivä lähestyy. Check in on tehty. Kämppä on puunattu. Sähköposteihin on vastattu ja matkalaukkukin on pakattu. Koko päivän olen viipeltänyt kotona menemään, välillä istunut alas koneen ääreen ja hoidellut erinäisiä asioita, välillä iloisesti tanssahdellut musiikin tahtiin pyyhkeitä pyöritellen. Ja toki jätän aina asioita myös viime tippaan, joten tuli myös käytyä hakemassa matkalukemista kirjastosta sekä snorklausvehkeet kaupasta.

Marraskuulle on matkoja buukattuna nyt kaksi. Ensimmäinen reissu tuli varattua jo kesällä. Heinäkuussa tein päätöksen, että marraskuussa karkaan aurinkoon, edes hetkeksi. Viikon ajan me nautimmekin olostamme Guadeloupen auringon alla. Veikkaan, että eniten viihdymme vedessä snorklaillen. Lisäksi patikoimaan on tietysti päästävä. Ja toivottavasti ravintolatarjonta ei petä ja pääsemme herkuttelemaan useasti.

Lennämme Guadeloupelle Pariisin kautta. Finnair kuljettaa meidät Pariisiin ja Pariisista jatkanme Air Francen siivin. Katsotaan miten Air France toimii tällä reissulla, aiemmat reissut lentoyhtiön siivin eivät meinaan ole oikein vakuuttaneet. 

Lähtö koittaa aivan pian ja reissua voi seurata Instagrammista, jossa olen nimellä curiousteea!


Imatralle tehtiin miehen kanssa yhden yön reissu maaliskuussa

Ahmaskoskensiltaa Oulun lähellä käytiin ihailemassa heinäkuussa

Melontaretki Tampereella viime kesän loppuvaiheilla


Toinen reissu varattiin melkeinpä hetken mielijohteesta Saanan kanssa. Rikkautta ovat ystävät, joiden kanssa mielenkiinnon kohteet kohtaavat ja mielenkiintoisia matkakohteita on molempien mielestä lopumattomiin.

Malediivit, Thaimaa, Irlanti, Slovenia? Käy, käy, käy, käy. 

Hyviä vaihtoehtoja oli monia ja me päädyimme pikaisen chattauksen ja lentojen etsimisen perusteella Mallorcalle patikoimaan. Viitisen päivää vierähtää Mallorcan saarella ja matkaan lähdemme marraskuun loppupuolella. 


Viimeksi reissattiin Saanan kanssa ulkomailla maaliskuussa kun osallistuttiin Visit Swedenin pressimatkalle Björklideniin

Saanan kanssa on ihailtu Ruotsin Lappia myös syksyllä 2015

Mallorcan reissu osuu samaan ajankohtaan kuin mun ja Saanan viime vuonna tehty reissu Tukholmaan


Kuullaan tien päältä!


Kaupungeissa seikkaileminen ilman suunnitelmaa

Tiedättekös mikä on hauska ja kätevä tapa tutustua lähes mihin tahansa kaupunkiin?




Se, että ostaa rajattoman matkaoikeuden oikeuttavan julkisen liikenteen lipun ja sitten suhailee sillä menemään ympäri kylää. 

Olen reissaajana taikka ihan vain kaupungin asukkaanakin sellainen, että haluan kokea mahdollisimman paljon ja tallata jokaista katua ympäri. Rakastan kävelemistä, minullahan on uteliaat jalat, ja parisen kymmentä kilometriä menee helposti päivittäin erityisesti uusissa paikoissa. Mutta aina ei jalatkaan kaikkialle jaksa kantaa ja silloin julkinen liikenne tulee avuksi. Kaupunkien keskustat eivät koskaan riitä minulle, koska satojen kokemuksieni mukaan ne hauskimmat jutut löytyvät yleensä keskustojen ulkopuolelta. Hylätyt rakennukset, paikallisten kuppilat, halvemmat ravintolat, herttaisimmat asiakaspalvelijat, metsät ja rauhan tyyssijat odottavat lähes aina matkan päässä.

Julkisen liikenteen erityinen hauskuus on siinä, että vaikka itse päätät millä pysäkillä jäät pois, niin joku toinen kuitenkin ohjaa suuntaasi ja itse voit keskittyä olemaan osittain virran vietävänä. Oma ihanuus on myös siinä, että voi kulkea yhteen suuntaan aikansa kävellen eikä tarvitse palata lähtöpaikkaan takaisin, kuten vaikkapa auton kanssa matkustellessa. Julkinen liikenne toimii siis yleensä nimenomaan kaupungeissa kun taas pienemmissä paikoissa, kylissä ja syrjäseuduilla on kivempaa ottaa oma kulkuväline alle.














On vapauttavaa kun ratikka-, bussi-, juna- taikka metropysäkille mentäessä sitä ei yhtään tiedä minne päätyy. 

Voi nousta mihin kulkuvälineeseen vain ja jäädä pois pysäkillä millä tahansa. Tosin mainittakoon, että julkisista kulkuvälineistä metro on itselläni ehdottomasti vähiten käytetty, koska niiden ikkunoista ei näy maisemat. Metrolla matkustamisessa on tietysti oma jännityksensä siinä vaiheessa kun päättää jäädä kyydistä pois ja nousta maan pinnalle.

Usein sitä tulee päädyttyä kulkuvälineen päätepysäkille asti, kauas keskustan humusta. Kierrän siinä tapauksessa siellä aikani, nousen takaisin päin menemään kulkuvälineeseen ja jään matkan varrella pois mikäli siltä tuntuu. Etsin ja tutkin kunnes päädyn taas jollekin pysäkille, josta nappaan seuraavan kyydin. Tällä tavalla aikanaan tutustuin Tampereeseen, kun kaupunkiin muutin, ja samankaltaisia spontaaneja tutkimusretkiä olen tehnyt sen jälkeen sadoissa kaupungeissa.

Useinhan jokaisessa kaupungissa on niitä tiettyjä asioita, joita haluaa kokea, tai nähtävyyksiä, joita nähdä. Olen toki itsekin käynyt katsomassa Eiffelin, kaltevan tornin ja Big Benin, mutta hauskimmat ja mieleenpainuvimmat muistoni Pariisista, Pisasta tai Lontoosta eivät todellakaan pidä sisällään näitä paikkoja. Spontaaneille tutkimusretkille tärkeintä onkin se, että karttaa ei käytetä ainakaan liian ahkerasti ja nähtävyyksien ei anneta ohjailla kulkusuuntaa. Ja aika, sitä on oltava matkassa mukana, koska kiireessä homma ei toimi.














Postauksen kuvat ovat Eteläisestä Saksasta, Karlsruhen ympäristöstä, jonne hieman ikävöin juuri nyt. Etelä-Saksassa julkinen liikenne toimii pienemmissäkin paikoissa niin hyvin, että tutkimusretket ympäri kyliä ja luontoa on mahdollista toteuttaa myös ilman omaa autoa.


Torontossa riittää tekemistä - noin kymmenen vinkkiä reissaajalle

Toronto, jonka metropolialueella asuu suunnilleen yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa, ei tarjoa montaakaan maailmankuulua nähtävyyttä. Tekemistä ja näkemistä kaupungissa kuitenkin riittää. Tässä muutama vinkki kaupunkiin.

1. Ontario Science Center on paikka uteliaille

Toronton tiedekeskus sijaitsee hivenen kauempana keskustasta, joten me kuljimme paikan päälle julkisilla. Niitä onneksi menee usein, mutta suoraa yhteyttä emme löytäneet vaan jouduimme vaihtamaan kulkuvälinettä puolivälissä matkaa päästäksemme perille. Paikka on kuitenkin matkan arvoinen.

Tiedekeskus on valtava ja siellä saa hyvin kulumaan aikaa. Mekin kiertelimme museota noin neljän tunnin ajan emmekä kaikkea katsoneet ajatuksella. Ontario Science Center on juuri niitä museoita missä lapsetkin viihtyvät, koska paikan päällä pääsee kokeilemaan vaikka mitä. Haluaisitko sinä testata kuinka hyvä olet valehtelemaan tai flirttailemaan? Kiinnostaako tietää miltä näytät kolmenkymmenen vuoden päästä? Halajatko päästä tuntemaan sademetsän kosteuden ihollasi? Tiedekeskuksella pääset kokeilemaan vielä paljon enemmän. Kaikki laitteet eivät olleet ihan niin moderneja kuin olisin toivonut, mutta tarjonta on niin valtavaa, että meidän menoa se ei haitannut.

2. Stand up - esityksiä pääsee katsomaan edullisesti

Huumorin ystävä arvostaa sitä, että stand up-esityksiä löytyy Torontosta joka illalle. Me päätimme käväistä katsomassa stand uppia toisena iltanamme Torontossa. Buukkasimme vahingossa liput komediaklubille, joka sijaitsi keskustan sijasta Erlingtonissa, reilun kuuden kilsan päässä majapaikastamme. Taksi kuitenkin vei perille ja esitystä pääsimme katsomaan huikeaan 11 dollarin hintaan.

Lippujen osto onnistui kätevästi Absolute Comedyn sivuilta muutama tunti ennen showta tai paikan päältä, mikäli lippuja on jäljellä. Esitys Absolute Comedyssa oli todellakin rahan ja taksimatkan arvoinen. Taksin sijaan paikan päälle pääsee myös metrolla, jolla me kuljimme paluumatkan (ja vahingossa pummilla, koska kiersimme metrolle takakautta). Harkitsimme myös Yuk Yukin klubia stand upin katsomiseen, koska sinnekin oli saanut edullisesti lippuja.













3. Casa Loman historia on kiehtova ja miljöö upea

Casa Loma on hieno linna ja kiehtova vierailukohde. Linnassa on kuvattu useita elokuvia ja se seisoo jykevästi hienolla paikalla Toronton pohjoispuolella. Linnasta kirjoitin jo aiemmin tekstin Historian havinaa torontolaisessa linnassa.

4. CN Towerista näet lähes koko Toronton

Toronton keskustassa seisova, kerran maailman korkein rakennus, CN Tower on mukava vierailukohde mikäli haluat nähdä maisemia korkeampaa. Tornissa on myös pieni lasilattia, josta on suora näkymä alas. Uskaliaimmat voivat sitten seistä, maata tai hyppiä sen päällä. Lasilattia on kuitenkin pienehkö ja näkymät alas eivät olleet ihan niin huikean hienot kuin mitä etukäteen oletin. Tornissa vierailuun se tuo kuitenkin kivan, erikoisen lisän.

5. Urheilu on paikallisille elämäntapa

Toronto on urheilufanille melkoinen unelma. Urheiluareenat sijaitsevat keskustassa, urheilubaareja on paljon ja urheilun fanitus näkyy myös paikallisten pukeutumisessa ja sporttiliikkeiden määrässä. Jos meillä oli vuosi sitten New Yorkissa vaikeuksia löytää kunnollista urheilupubia niin Torontossa tarjontaa oli kyllä mukavasti. Monissa peruspubeissakin näytti olevan useampi ruutu eri lajeille.

Me kävimme vain yhdessä matsissa, mutta Maple Leafs vs. Winnipeg -pelissä oli fiilis kohdallaan. Jääkiekkomatsi oli mahtava kokemus, jonka kruunasi tietysti illanvietto urheilubaari Loose Moosessa muutaman Winnipegin fanin kanssa. Matkaseuralaiseni osti liput Ticketmasterin sivulta heti kun olimme lennot varanneet, eli useamman kuukauden etukäteen, ja mitään halpaa huvia homma ei ole. Itselleni urheilutapahtumat ovat kuitenkin tähän mennessä olleet aina rahan arvoisia elämyksiä, joten tosifanille varmaan sitäkin enemmän. Tämäkin matsi tuo heti mieleen mahtavia muistoja ja oli kokemuksena upea. Mikäli urheilun perässä matkaaminen kiinnostaa, kannattaa lukaista esimerkiksi Kohteena maailma -blogin kirjoittajan Ramin postaus Näin järjestät penkkiurheilumatkan Jenkkeihin.













6. Katutaide kaunistuttaa Toronton katuja ja kujia

Toronton katutaiteesta olen kuullut paljon hyvää jo vuosien ajan ja olin merkinny karttaan muutamia paikkoja, joissa olisi kiva käydä taidetta katsomassa. Katutaidepiireissä kai melko tunnettu Graffiti Alley on yksi vierailukohde katutaiteen ystäville, mutta melko lyhyt kadunpätkä eikä lopulta kovinkaan säväyttävä. Sitä lähellä olevilta kaduilta kuitenkin löytyy paljon lisää katutaidetta ja melkoisen upeita kuvia. Torontossa katutaidetta on muutenkin helppoa löytää, varsinkin kun lähtee ydinkeskustasta pois. Vaikka sovelluksen avasimme hotellilla vain muutaman kerran niin kerrottakoon silti vinkkinä muille pelaajille; Pokemon Go kertoo lukuisten taideteosten sijainnit.

7. Kensington on hipstereiden kokoontumispaikka

Kensingtoniin suuntaavat katutaiteen, kasvisruoan, pienten krääsäputiikkien ja kivojen kahviloiden ystävät. Alueen koko oli ehkä pienoinen pettymys, se kun ei lopulta kovin suuri ole, mutta se on siltikin kiva paikka käydä ja pysähtyä. Kalliiden kauppojen seassa on kivannäköisiä, pieneen tilaan meneviä kahviloita ja ravintoloita. Talojen värit ovat myös mukavan pirteitä.

Matkamme sijoittui talviaikaan minkä vuoksi emme esimerkiksi piknikoineet puistossa, hengailleet rannalla taikka harkinneet pyöräilyä. Seuraavia kohteita kylläkin harkitsimme, mutta lopulta emme niihin menneet:

8. Art Gallery of Ontario; ilmainen sisäänpääsy keskiviikkoisin kello 18-21
9. Steam Whistle Brewing; keskustassa oleva panimo
10. Railway Museum; Toronton rautatiemuseo











Torontossa on helppoa liikkua kävellen

Kyseessä ei ole kovin iso kaupunki ja Toronto on varsin matala. Kaupungissa oli miellyttävää liikkua jalkaisin ja ihanaa, että toisin kuin vaikka New Yorkissa tai Miamissa, muutkin ihmiset myös tekevät niin. Kävellen näkee kaupunkia, eksyy pienille söpöille kujille ja löytää kivoja kuppiloita helpommin.

Julkinen liikenne kuitenkin toimii myös, helmikuussa 2017 yksittäinen lippu maksoi 3,25 dollaria, mutta ainakin metroasemilla myytiin tokeneita tätä edullisemmin kun osti useamman kerralla. Lisäksi päiväpassin sai helmikuussa 12,50 dollarilla ja viikonloppuisin ryhmäpassilla pääsee kaksi ihmistä matkustamaan tuolla 12,50 dollarilla päivän ajan. Viikkopassia me emme harkinneet, koska tiesimme, että kävelemme paljon ja vuokraamme autonkin päiväksi tai kahdeksi.

Harkitse Toronto City Passia mikäli aiot vierailla useammassa turistikohteessa. Passista saa lisää tietoa CityPassin sivuilta.