UUSIMMAT TEKSTIT

Road trip Suomessa - Tampereelta Ouluun ja takaisin

Pari viikkoa sitten otimme auton alle ja lähdimme ajamaan Tampeelta pohjoiseen. Suomen road tripistä oli ollut puhetta jo kuukausia ja kalenteristakin oli sille varattu viikko jo joskus talvella. Matkasuunnitelmia teimme kuitenkin viime tipassa ja ensimmäisen yön majoituskin hoidettiin vasta tien päältä. 

Suomen road trip oli yksi tämän kesän kohokohdistani. 


Matkareittimme kartalla, kuva Google Maps


Odotin todella paljon sitä, että pääsen nauttimaan luonnosta, kiireettömyydestä ja automatkailun vapaudesta miesystäväni kanssa. Meillä oli muutama paikka missä halusimme käydä; Manamansaloon menimme luonnon perässä, Ouluun Jiin ystävän takia ja Kalajoelle biitsiultimaten ja hiekkasärkien vuoksi. Matkan varrella pysähdyimme useasti.

Kävimme Kaanaalla Lato Cafessa juomassa reissun ekat kahvikupilliset. Maalaismaisema kahvilan terassilla oli kaunis ja paikka mukavan unelias, siitäkin huolimatta, että läheiseltä Kaanaa Karting- radalta kantautui välillä moottoreiden ääniä. Saimme paikan omistajalta kierroksen alueella ja kävimme tervehtimässä kaikenlaisia eläimiä.




Lato Cafe, Kaanaa


Virroilla pysähdyimme jäätelölle Torisevan kahvimajalla. Kahvimaja sijaitsee kauniilla nälöalapaikalla Torisevan rotkoilla. Alueella voi tehdä reilun kuuden kilometrin patikkalenkin ja nauttia luonnosta. Mikäli kahvilan löytäminen parkkipaikalle saapuessa tuntuu liian helpolta, voi tehdä kuten me ja lähteä etsimään kahvilaa parkkipaikalta etelään päin sijaitsevista pusikoista.








Torisevan kahvimaja ja ympäristöä, Virrat


Lehtimäen kohdalla meille alkoi tulla nälkä. Valitettavasti tuosta pienestä paikasta ei päiväsellä löytynyt mitään muuta ruokapaikkaa kuin pienen huoltoaseman ravintola. Nälkämme hieman laskeuduttua jatkoimme muutaman kilometrin päässä olevalle näköalatornille. Torniin on ilmainen sisäänpääsy ja näköalana rauhoittava maalaismaisema. 

Uneliaan kylän jälkeen kartturin taitoni johdattivat meidät pusikkotielle ja sen mutkan kautta ajoimme Kuoleman läpi. Suomessa on kyllä veikeitä paikan nimiä! Kuoleman porttia emme löytäneet emmekä edes hauskaa kylttiä, joten matka jatkui kohti Piispalaa.




Näkötornin maisemia




Piispala oli positiivinen yllätys emmekä olisi osanneet poiketa siellä ellei Jii olisi käynyt siellä joskus muksuna. Leirikeskuksella oli parhaillaan jonkinlainen leiri käynnissä kun nuoria näkyi paljon. Ja kyllä siellä olisi vanhempikin viihtynyt. Nätin uimarannan ja luontoaktiviteettien lisäksi Piispalassa olisi päässyt esimerkiksi kiipeilemään, luistelemaan, keilaamaan ja pelaamaan frisbeegolfia, joten paikan päällä vierähtäisi helposti useampi päivä.


Piispalan uimaranta


Yösijan löysimme Niemenharjun matkailukeskuksesta Pihtiputaalta. Tämä vielä keskeneräinen, nelostien varrella oleva majapaikka tarjosi meille hotellihuoneen yöksi. Mainosesitteistä ei ikävä kyllä huomaa alueen keskeneräisyyttä ja likaisuutta ja ympäristöön nähden yli satasen hotellihuone tien varressa onkin järkyttävän hintainen, mutta toivottavasti paikka kehittyy.

Kiinnostavinta alueella on hylätyt mökit ja saunat kivenheiton päässä hotellilta. Jos alueella meinaa syödä, niin valoisan matkailukeskuksen läheisyydessä, tien toisella puolella on hyvä vaihtoehto murkinoinnille. Herkkuravintola Takkatupa mainostaa tarjoavansa nelostien parhaan seisovan pöydän ja hyvähän se buffet oli. Palvelu oli myös todella ystävällistä, joten en voi kuin suositella.






Rannan rakennusten ja tämän laiturin on annettu luhistua | Pihtipudas



Niemenharjun kehitystyö jatkunee


Niemenharjulta matkamme jatkui Manamansaloon, Oulujärvessä sijaitsevalle saarelle. Saari on tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan, mutta pitää myöntää, että kuulin paikasta ensimmäisen kerran vasta kun Jii ehdotti sitä yhdeksi matkakohteeksi. Yövyimme Manamansalon leirintäalueella mökissä. Manamansalosta kirjoita vielä lisää.

Matkan varrelle Manamansalosta Ouluun sattui muutama mielenkiintoinen pysähdys. Pysähdyimme esimerkiksi Ahmaskosken riippusillalla. Noin satametrinen silta ikävä kyllä suljettiin muutama vuosi sitten ja yksittäisiä puita näkyikin olevan rikki, joten sitä pitkin emme kävelleet, ihailimme vain alta päin. Harmi, että siltaa ei saa enää käyttää, alue on kaunis. Harmi myös, että paikalla oli saatanasti hyttysiä.











Ouluun emme olleet tehneet juurikaan suunnitelmia. Halusimme käydä Kauppuri5:ssa syömässä sekä Hailuodossa. Ravintolassa kävimme, mutta Hailuodon jätimme suosiolla toiseen kertaan sään takia. Kiertelimme oppaamme perässä jonkin verran ympäri Oulua ja jo on viehättävä kaupunki. Olen käynyt Oulussa kerran tai kahdesti ohikulkumatkalla, mutta siitä on yli kymmenen vuotta eikä minulla ollut kovinkaan selkeitä muistikuvia ennestään. Vierailimme myös Nallikarilla ja vaikka olin kuvia paikasta nähnyt niin yllätyin silti paikan kauneudesta.








Nallikari, Oulu


Oulusta jatkoimme kohti Kalajokea missä olimme muutaman yön. Pysähdyimme matkan varrella sukulaisvierailulle, mutta muuten ajelimme ilman pysähdyksiä. Kalajoella järjestettiin Beach Ultimate, johon Jii osallistui. Pelit kestivät koko päivän ja onneksemme pelipäiväksi sattui aurinkoinen päivä, joten pystyin makoilemaan kentän laidalla koko päivän pelejä katsellen. 

Kalajoella polskimme myös lyhyen hetken Kylpylähotelli Sanin pienessä kylpylässä, kävimme pienillä kävelylenkeillä ja söimme hyvin. Hiekkasärkät ovat upeat, vaikkei ihan niin suuret mitä lapsuudesta muistin. Alueella olisi ollut myös hauskan näköinen Seikkailupuisto Pakka, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet.














Kalajoelta matka jatkui takaisin kohti kotia. Muutaman kerran toki pysähdyimme matkan varrella. Poikkesimme esimerkiksi Tuurissa syömässä ja Lappajärvellä maisemia ihailemassa. Yhteinen matka lähentyi kuitenkin jo loppuaan. Mennään kyllä toistekin, oli upea matka!


Kuulumisia

Hellanlettas viime kirjoituksestani on pitkä aika! Onkin korkea aika tulla sanomaan hei. On muuten yllättävän vaikeaa monen viikon tauon jälkeen istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa matkablogia. Enhän ole edes reissannut hetkeen enkä kyllä potenut matkakuumettakaan. Tunnen muutenkin olevani täysin pihalla matkablogien maailmasta, koska reissutarinoiden sijaan olen viime kuukaudet keskittynyt lukemaan sijoitusblogeja ja suunnitellut siinä sivussa omaa tulevaisuuttani tarkemmin.

Lisäksi olen kuluttanut hyvin paljon aikaa netissä asuntojen etsintään sekä pohdintaan, että missä ja miten haluan elää, nyt ja tulevaisuudessa. Päätimme muutama kuukausi sitten tulevan avomieheni kanssa muuttaa saman katon alle.









Mitä reissaamiseen tulee, olen pysynyt viime viikot lähinnä Tampereella. Keväällä kävimme Kangasalla automuseossa ja Lohjalla kaivosmuseossa, mutta kesän tullen en ole liikkunut Tampereen ulkopuolelle. Toki Tampereella tulee testailtua uusia ravintoloita ja kokeiltua satunnaisesti uusia asioita, mutta lopulta elämä on ollut yllättävän tuttua ja turvallista viime kuukaudet. 

Heinäkuussa aiomme lähteä pienelle roadtripille pohjoiseen päin. Ja siskot jo kovasti kinuavat seuraavan ulkomaan reissun perään. Jahka asuntoasiat selviävät, onkin aika tehdä uusia matkasuunnitelmia. 

Katsotaan josko sitä tulisi kesän aikana kirjoitettua valmiiksi luonnoksissa olevia turinoita. Mutta nyt toivotan hauskaa juhannusta kaikille ja palaan takaisin ihmisten ilmoille. 


Jos saisin valita vain yhden maan

Aina toisinaan joku heittää ilmoille tämän kysymyksen. Mikä on suosikkimaani? Mistä paikasta olen pitänyt eniten?

Kysymykseen on tavallaan kovin helppoa vastata. Toisaalta ei niinkään, koska en todellakaan ole vielä matkustellut lukuisissa maissa moneen kertaan, suurimmassa osassa en vielä yhtäkään. Miten siis valita vain yksi maa taikka paikka ja millä perustein? Joissakin maissa olen toki viettänyt useampia kuukausia ja asunutkin, toisissa vain käynyt pikaisesti. Yhden visiitin jälkeen en vielä menisi rakkauttani vannomaan. 

Vastaus ylläolevaan kysymykseen voi olla monien mielestä yllättäväkin. Tylsä. Koska jo tovin aikaa, olen kysyjille vastannut sen maan olevan Saksa.


Kaikki postauksen kuvat on otettu IG-tililtäni. Tunnukseni on curiousteea.

Saksassa on vaikka mitä mielenkiintoista. Siellä on söpöjä ja kiehtovia kaupunkeja. Katutaidetta, joka ei missään nimessä rajoitu vain graffitteihin. Hylättyjä rakennuksia, kapeita kujia, hassuja yllätyksiä, linnoja ja ristikkotaloja. Saksassa on parhaimmat museot, joissa itse olen vieraillut; jokainen pienempikin museo on ollut mielenkiintoinen, koska esillepanot ja oppaat ovat osanneet tehdä niistä sellaisia. Ja se luonto! Kunnon vuoret ja meri puuttuvat suosikkiseudultani eteläisestä Saksasta, mutta ihanaa metsää riittää. Puhumattakaan edullisesta ruoasta, viinistä ja kaikenlaisista tapahtumista, joita Saksassa järjestetään usein.


Kesäpäivä Berliinissä

Heidelberg

Kaupan edusta Karlsruhessa



Kraichtalin seutua




Toki suurin rakkauteni on edelleen Tampere, enhän muuten täällä asuisikaan. Mutta jos joskus tulisi tarve muuttaa pidemmäksi ajaksi ulkomaille ja saisin edes muutaman läheisen mukanani ottaa, olisi suuntana Saksa. Asuinmaana se ei välttämättä ole täydellinen, pieniä viitteitä siitä sain ollessani vaihto-opiskelijana, mutta eihän mikään maa ole.

Saksassa asumisesta voi muuten lukea vaikkapa Lenan blogista, hän kirjoitti juuri tekstin 5+1 syytä miksi Saksa on loistava paikka asua. Itsekin olen Saksasta useasti jo kirjoittanut, tämä on 40. tekstini tuosta kiehtovasta maasta. Olen listannut Saksan hyviä puolia mm. tekstissä Monipuolinen ja kaunis matkailumaa Saksa


Berliinin Parlamenttitalo

Kraichtal sijaitsee Karlsruhesta puolen tunnin matkan päässä, tekstini Kävelyretki linnalle ja metsän poikki

Speyer, tekstini kaupungista; Yllättävä Speyer




Kirjoitus on osa IGTT-kampanjaa, jonka tarkoitus on levittää matkailutietoutta ja matkailun ilosanomaa. Tällä hetkellä kampanjaa järjestävät blogit TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Minut löytää Instagrammista nimimerkillä curiousteea.


Björkliden - Ruotsin pohjoinen helmi

*Blogiyhteistyö Visit Swedenin kanssa*

Ruotsin reissu on enää muisto vain. Täällä Tampereen keväässä on kovin vaikeaa uskoa, että kuukausi sitten me hiihdimme, moottorikelkkailimme, lumikenkäilimme ja hetken verran laskettelimme Ruotsin Lapin valtavilla kinoksilla.

Björkliden oli maaliskuun lopussa kaunis kuin mikä. Paluu 1,5 vuoden jälkeen tuohon pieneen, mutta monipuoliseen ja kauniiseen kylään oli mieluinen. Luonto näytti voimansa tälläkin reissulla ja muutti suunnitelmia moneen kertaan. Vaikka kaikkea matkaohjelmassa alun perin ollutta emme päässeetkään kokeilemaan, oli tämäkin reissu upea.

Ne lumikinokset! Adjektiivien sadetta voisi olla tämä kirjoitus, koska en vain tiedä mitään kauniimpaa kuin luonto ja sen vuodenajat. Koko kylä oli upeiden lumikinosten valloittama ja esteettinen silmäni tykkäsi.





Luminen tie mökeille

Majoituimme hotellin mökkikylässä




Kirjoittelin jo reissun päältä matkatunnelmia kuten aina, mutta nyt kävi kuulkaas niin, että menin deletoimaan kaikki muistiinpanoni Björklidenistä. Matkaohjelmassamme oli kuitenkin muun muassa lumikenkäilyä, joka kinoksien keskellä oli toki huomattavasti hauskempaa kuin aiemmilla kerroillani Pirkanmaan melko vähälumisissa talvissa, sekä lyhyt laskettelureissu. Ja todellakin lyhyt, koska lumipyryjen vuoksi pääsimme vain yhteen rinteeseen ja sitäkin ehdimme laskea vain hetken ennen kuin näkyvyys taas huononi niin paljon, että oli parempi luovuttaa. Oli se hauska kokemus siltikin, pääsin vähän kompuroimaan mäkeen ja nauramaan itselleni muutamaan kertaan. 

Vierailimme myös Låktatjåkkon vuoristomajalla, mistä minulla on rentouttavia muistoja ennestään. Syyskuussa 2015 vietimme muutamien bloggaajien kesken siellä yhden illan ja yön saunoen, syöden ja höpisten. Nettiä ei majalla ollut ja sinä yönä tuuli hakkasi ikkunoita​. Älyttömän rentouttavaa. Tällä kertaa visiittimme oli lyhyempi ja ylhäällä oli yhtä heikko näkyvyys kuin viime kerrallakin, mutta kaunis paikka oli vieläkin. Ja saimme tälläkin kertaa hyvää ruokaa, herkullista keittoa ja makeaa taikka suolaista vohvelia. 

Yksi reissun kivoimmista aktiviteeteista oli moottorikelkkailu. Alunperin meidän piti mennä vuoristomajalle 9 kilometrin matka suuntaansa moottorikelkalla, mutta sään vuoksi jouduimme tyytymään pienempään lenkkiin hotellimme lähettyvillä. Saimme käyttöömme moottorikelkan per pari ja vaihdoimme puolivälissä kuskia. Alun haparoinnin jälkeen ajo sujui hyvin ja ai että se oli hauskaa! Vaikka ajoimmekin keskellä lumikinoksia, herätti se myös kipinän moottoripyörän päälle. Ja nyt täällä Tampereella kun tiet ovat jo kuivat ja kaksipyöräisiä näkyy ulkona satunnaisesti, sitä on herännyt ajatus, että ei ne omat moottoripyöräajat ehkä olekaan vielä ohi. Ehkä vielä kymmenen vuoden päästä innostun siitä vapauden huumasta niin paljon, että nousen taas skootteriakin isomman kaksipyöräisen päälle.






Mitä ylemmäs lumikenkäilimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi

Silloin kun on lunta, on lumikenkäily hauskaa

Saanan kyydissä paluumatkalla

Låktatjåkkon vuoristomajan sisäänkäynti






Saimme myös mielenkiintoisen luonnon vuoriturvallisuudesta Arctic Guidesilta. Osallistuimme viime reissulla heidän järjestämälle upealle jäätikkövaellukselle, joten luennon pitäjät Merja ja Anders olivat jo entuudestaan minulle ja Saanalle tuttuja. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta sen enempää en siitä horise kun en kaikkea muista kuitenkaan. Katsoimme kuitenkin videon Know Before You Go ja sen suosittelen katsomaan mikäli on asiaa vuorille!

Meidän matkan kruunasi muuten yksi näytös, jota kaikki odottelimme innolla, eli revontulet. Etelässä olen nähnyt revontulia useastikin, mutta pohjoisessa en ennen tätä reissua laisinkaan. Viimeisenä yönä taivas sitten järjesti meille kauniin näytöksen ja palkitsi odotuksemme. Revontulten tanssia oli mukava katsella mökkimme pihalta, melko kauan ne taivahalla tanssivatkin. Kyllä luonto vain on upea.

Lämmin kiitos Visit Swedenille kutsusta ja Joonakselle, Arctic Guidesin Merjalle sekä Andersille, oppaallemme Ann-Marielle, matkabloggaajaystävälleni Saanalle sekä toimittajille Erjalle ja Pauliinalle seurasta ja hienosta reissusta!

Reissu toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.