UUSIMMAT TEKSTIT

Tulevan talven suunnitelmia

Talvi odottaa ihan nurkan takana. Lempäälässä puskat ovat jo saaneet kevyen, valkoisen peitteen hetkeksi. On hyvä aika paljastaa mitä suunnitelmia itselläni ja läheisilläni on tulevan talven varalle.

Vaikka tykkäänkin Suomen talvesta ja neljästä vuodenajasta, niin talvella on päästävä edes hetkeksi lämpimään. Suomen talvi on kaunis, mutta hieman liian pitkä, joten tulevanakin talvena, kuten lukuisina edellisinä, matkustan toviksi auringon alle.


Lokakuu on yksi vuoden upeimmista kuukausista!


Ensimmäinen reissun aika on jo ihan pian. Lähdemme mieheni kanssa marraskuun alussa Etelä-Afrikkaan. Tämä reissu on odottanut tapahtumistaan jo useamman vuoden, mutta nyt on vihdoinkin Etelä-Afrikan aika. Elämäni ensimmäisen safarin pääsen kokemaan juuri siellä missä joskus aikanaan ajattelinkin sen kokevan eli Krugerissa ja olenkin tästä safarista hyvin innoissani! Luulen, että en ole vieläkään täysin ymmärtänyt sitä, että matkustan paikkaan, mistä olen haaveillut jo useamman vuoden. Eiköhän se iskeydy tajuntaan viimeistään sitten kun pällistelen jellonaa autossa istuen.

Lennämme siis Johannesburgiin, mistä vuokraamme auton ja ajamme muutamaksi yöksi Krugerin kansallispuistoon villieläimiä ihailemaan. Tulen kirjoittamaan Krugerista oman kokemukseni matkan jälkeen, mutta Vaihda vapaalle - blogista löytyy paljon hyödyllistä informaatiota Krugerin matkaa suunnitteleville, joten suosittelen vierailemaan blogissa jos matka sinne kiinnostaa. Elina ja Tomi ovat käyneet Krugerissa jo useamman kerran ja he itseasiassa matkaavat sinne seuraavan kerran jo marraskuussa, vähän meidän matkamme jälkeen.

Kruger ei kuitenkaan jää ainoaksi matkakohteeksemme, vaan käymme matkan aikana myös Kapkaupungissa ja olen sielläkin halunnut pitkän aikaa käydä. Etelä-Afrikkaan saa nykyään usein lentoja reilusti alle 400 euron ja molempien matkakohteiden reissusta ei tarvinnut pulittaa paljoa 500 euroa enempää.  Lentoajat ovat myös todella hyvät, mikä on itselleni hyvin tärkeä asia. 

Lennämme siis Johannesburgista vielä Kapkaupunkiin, missä vietämme matkan loppuosan. Vuokraamme myös Kapkaupungin lentokentältä auton, jotta pääsemme näkemään muun muassa pingviinejä ja mahdollisesti lähdemme myös patikoimaan. Vierailu viinitilalla kiinnostaisi myös, mutta mieluummin sitä kävisi eettisesti toimivalla tilalla ja ilmeisesti Etelä-Afrikassa sellaista ei ole niin helppoa löytää (vinkkejä saa antaa!).

Kapkaupungissa voi toki liikkua ilman vuokra-autoa, hyviä vinkkejä siihen löytyy esimerkiksi Lomalla viimeinkin -blogista. Jaakko vinkkaa blogissaan miten esimerkiksi viinitiloilla pääsee vierailemaan ilman omaa autoa ja antaa muutenkin hyviä vinkkejä Kapkaupunkiin. Itse olen vain niin rakastunut autolla matkustamiseen ja usein myös hivenen syrjemmässä majoittumiseen, että vuokra-auto on jo enemmän sääntö kuin poikkeus matkoilla, kaupunkilomia lukuunottamatta. Etelä-Afrikassa auton vuokraaminen on lisäksi todella edullista.

Jos satut tietämään kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu Etelä-Afrikkaan, niin vinkkaa ihmeessä! 

Luin hiljattain etelä-afrikkalaisen kirjailijan Deon Meyerin kaksi kirjaa, Metsästäjän sydän ja Kuolema päivänkoitteessa, mitkä olivat kyllä viihdyttäviä, mutta eivät pääse tämän vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Vielä ehtisin napata jonkun Etelä-Afrikkaan sijoittuvan kirjan matkalle.

Tässä rakentelin seuraavaa matkakohdettamme.

Ja sitten seuraavaan matkaan! 

Nyt kun kahdet pyöreät on juhlittu, niin voin jo paljastaa myös lopputalven matkakohteen. Äitimme täytti 60-vuotta hiljattain ja siskoni lapsi täytti 10-vuotta, joten päätimme juhlistaa heitä vähän isommin ja ostimme heille yllätysmatkan. Lähdemme kuuden hengen porukalla Thaimaan auringon alle helmikuussa. 

Matkakohteen päättäminen oli alkuun hieman hankala juttu monestakin syystä, mutta turvallinen Thaimaa valikoitui määränpääksi mm. siksi, että porukan sankarit matkustavat ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolelle. Paikan päälle pitää päästä vaivattomasti ja itse matkakohteen pitää tarjota lämpöä, eksotiikkaa ja hauskanpitoa. Thaimaa on uusi kohde myös kaikille muillekin matkaseuralaisille paitsi itselleni, joka toimin matkaoppaan roolissa. Ollaan siskojen kanssa oltu aivan täpinöissämme tästä reissusta! Onnistuttiin kyllä yllättämään äiti ja muksu täydellisesti ja muisto pelkästään jo noista syntymäpäiväjuhlista tulee tuomaan hymyn huulille pitkäksi aikaa.


Markkina-aluetta

Söpöliini rannalla

Bangkokin liikennettä


Instagram (curiousteea) on edelleen itselleni se eniten päivittyvin kanava, joten sinne lykkään pian kuvia Etelä-Afrikasta!


Norjan Mo i Rana ihastuttaa luonnollaan

Heippa taas!

Nyt kun palasin blogin puolelle tekstillä Rio de Janeirosta, tulin vilkaisseeksi mitä kaikkea luonnoksista löytyykään. Ja niin vain löysin täältä tekstiä viime kesän upealta road tripiltä, jonka teimme puolison kanssa Norjaan ja Ruotsiin. Norjan ja Ruotsin luontoa on vain pakko hehkuttaa, joten siitä reissusta nyt muutama sananen ja kuvia. Ehkä joku lukija suunnittelee juuri parhaillaan automatkaa Norjaan kesäksi? Mikäli et, niin suosittelen!

Autoilimme viime heinäkuussa 2018 Norjassa ja Ruotsin Lapissa. Minähän rakastuin Ruotsin Lappiin syksyllä 2015 ja sen jälkeen alkoi Norja ja sen luontokin kiinnostaa vielä entistäkin enemmän. Tällä reissulla halusimme siis nimenomaan nauttia Norjan ja Ruotsin kauniista luonnosta ja saimme juuri sitä mitä haimmekin.


Norjan puolella ajomatkan maisemat kaunistuivat.


Me ajoimme Tampereelta Vaasaan ja menimme laivalla Uumajaan. Alkuun olimme suunnitelleet ajavamme taas koko matkan pohjoiseen, mutta onneksi valitsimme lopulta tämän vaihtoehdon, jota meille suositeltiin. Noin neljän tunnin laivamatkassa ei ollut mitään erikoista, mutta Uumajasta pääsimme kätevästi yhden hotelliyön jälkeen jatkamaan matkaa Ruotsin halki kohti Norjaa.

Yövyimme kolme yötä upeassa ja edullisessa Airbnb-yksiössä Mo i Ranassa, Norjassa.


Mukavan majapaikkamme terassin näkymät.


Mo i Ranan keskusta meitä ei säväyttänyt, joten onneksi emme yöpyneet siellä. Norjaan kuitenkin matkustetaan luonnon takia ja patikointimaisemat tuolla seudulla ovat upeat. Nyt voin allekirjoittaa kaiken sen Norjan luonnon hehkutuksen. Norjahan on nykyään melko suosittu matkailumaa, mutta saatiin onneksi olla aika hyvin omissa oloissamme.

Jos suuntaat joskus Mo i Ranaan (ja suosittelen suuntaamaan), niin kannattaa vierailla ainakin Svartisenin jäätiköllä, Marmorslottetissa ja Grønligrotta-luolassa. Nämä kolme kokemusta olivat itselle Mo i Ranassa ne kohokohdat, jokainen omalla tavallaan.

Jäätikkövierailu oli kokemuksena vaikuttava. Onhan se kiehtovaa käydä keskellä lämmintä kesää töllistelemässä valtavaa jäämassaa. Svartisenin jäätikkö on melko helposti saavutettavissa eikä vaadi monen tunnin patikointia.

Patikoimme ensin pieneltä pysäköintialueelta, missä sijaitsee kioski, metsän poikki muutaman kilometrin ennen kuin aloimme nousta ylös jäätikölle. Metsän poikki kulkeva reitti oli mukava kaikessa rauhallisuudessaan, mutta ei mitenkään erityinen, joten jos haluaa säästää jalkojaan, voi kioskin liepeiltä ottaa veneen ja kulkea sillä järven toisessa päässä olevalle laiturille asti.  Me otimme päivän viimeisen veneen tullessamme takaisin jäätiköltä. Veneiden aikataulut ja hinnat saa selville viimeistään paikan päällä, mutta toki on parempi olla vaikka jo heti aamusta liikenteessä niin saa rauhassa kulkea. Kanssakulkijoita oli jonkin verran venelaiturilta eteenpäin jäätikölle asti, mutta mistään suurista ruuhkista ei todellakaan voi puhua.








Jäätikkö näyttää hyvin vaatimattomalta kuvissani, mutta paikan päällä koettuna se on näyttävämpi. 

Ympyröin kuvista ihmisiä, jotta mittasuhteet tulisivat paremmin esille.





Marmorslotten taas oli lähestulkoon autio meidän vierailun aikaan. Kyseessä on todella upea luontokohde! Paikka on vaikuttava ja vielä jos viitsii patikoida metsän läpi pidemmälle, niin pääsee nauttimaan näteistä maisemista hivenen korkeammalta.








Lyhyen patikan kruunasi upeat maisemat.


Grønligrotta on hieno vierailukohde luolista pitäville. Luola ei ole mitenkään järkyttävän suuri, mutta nätti ehdottomasti. Ja vierailusta teki mukavan se, että olimme kierroksen ainoat osaanottajat, joten pääsimme kulkemaan luolassa opastajan kanssa keskenämme ja omaan tahtiin. 

Mo i Ranasta me jatkoimme vielä Norjaa ylös pohjoiseen ja sieltä Ruotsin Lapin puolelle. Ehkä turinoin loppumatkastammekin joskus. Norja on kaunis ja helppo matkailumaa, joten tämä luontomatka ei takuulla jää meidän viimeiseksi.


Once in a lifetime: Rion karnevaalit

Olimme kolmen hengen porukalla Rio de Janeirossa helmi-maaliskuussa 2019. Liput Rioon ostimme useampi kuukausi ennen lähtöä ja hyvin nopealla aikataululla.

Kun viime keväänä varasimme lennot Brasiliaan, niin aikomuksemme ei itseasiassa ollut matkustaa Rioon karnevaalien aikaan. Olimme ajatelleet nimenomaan välttää kyseistä ajankohtaa, koska silloin hotellien hinnat nousevat korkealle ja ihmismassat nyt eivät yleensäkään ole kovinkaan houkuttelevia. Sattui kuitenkin muutama sekaannus lippuja varatessa ja niinpä me sitten päädyimme Rioon juuri karnevaalien alla.

Ehdimme kaupunkiin onneksi jo ennen kun karnevaalit käynnistyivät. Karnevaalien aikana moni museo on suljettuna ja matkanjärjestäjät vähentävät retkiään, joten meidänkin suunnitelmat menivät hivenen uusiksi juhlien vuoksi. Ehdimme päivän kestävälle veneretkelle kun suuntasimme sinne päivää aikaisemmin kuin olimme aikoneet, mutta ikävä kyllä museoissa ja kirjastoissa emme ehtineetkään matkan aikana vierailla, koska ne pistivät ovensa useammaksi päiväksi kiinni.





Katubileet Rion karnevaalien aikaan ovat varmasti joillekin kokemisen arvoisia, mutta itselle ne eivät näyttäneet tarjoavan mitään uutta. Katubileissä nuoret pukeutuivat värikkäästi ja ryyppäsivät kadulla musiikin soidessa. Meno muistutti suomalaista vappua, mutta suuremmassa mittakaavassa vain. Katubileitä oli ympäri Rioa, mutta meidän onneksemme Copacabanalla, missä majoituimme, oli yllättävän rauhallista. Siellä Rion karnevaalit näkyivät huomattavasti hillitymmin kuin vaikkapa keskustassa.

Sambakoulujen paraatit sen sijaan olivat hienoja, erityisesti lavastusten takia. 

Ostimme päähänpistona Sambadromelle liput netistä vasta edellisiltana (noin 100 USD/lippu) ja meidän onneksemme lippujen noutopiste sattui olemaan parin korttelin päässä hotellistamme Copacabanalla. Noudimme liput paraatipäivän aamuna ja illalla suuntasimme metrolla areenalle tuhansien muiden kanssa. Järjestelyt olivat todella hyvin tehty ja lippuja noudettaessa annettiin kaikki tarpeellinen informaatio. Metrolta oli lyhyt kävelymatka areenalle ja sisälle pääsi lähestulkoon kävelemään suoraan.


São Clemente aloitti shown.






Me ostimme liput sektorille 4, mutta muillekin sektoreille lippuja oli vielä edellisillalla myynnissä. Pohdimme hetken kakkosen ja nelosen välillä. Kakkossektori on lähempänä sitä mistä sambakoulut lähtevät liikkeelle, mutta nelossektori oli hieman keskemmällä. Ennen lippujen ostoa kannattaa etsiä netistä ilmainen opas karnevaaleille, esimerksi Carnival Bookersin opas, ja lukaista se läpi. Oppaasta me saimme tarpeellisen informaation esimerkiksi katsomon valitsemiseen. Merkittyjä paikkoja stadionilla ei ollut, joten jos haluaa katsomon alaosille niin paikan päälle pitää mennä ajoissa. 

Sambakoulujen esitykset olivat upeita. Asut olivat toinen toistaan kauniimpia ja lavastukset mielettömän hienoja. Yleisössä oli myös hyvä meininki, ihmiset tanssivat ja lauloivat iloisesti. Ainoa hivenen epämiellyttävämpi yllätys oli musiikki, joka ei ollut ihan niin kaunista kuin olin etukäteen ajatellut. Noh, siihenkin äänekkääseen lauluun kyllä tottui. 

Esityksiä oli yhteensä seitsemän illan ja yön aikana ja yksi esitys kesti tunnin verran. Ensimmäisen esityksen piti alkaa kello 21.15 aikoihin, mutta esitys oli myöhässä aikataulusta, kuten odottaa saattaa, mikä tietenkin vaikutti seuraavienkin esitysten aikatauluun. Viimeinen esitys siis saattaa alkaa vasta rutkasti seuraavan aamun puolella. Me katsoimme kolme hienoa esitystä, São Clementen, Vila Isabelin ja Portelan, joista varsinkin kaksi jälkimmäistä vakuuttivat hienoilla lavasteillaan ja asuillaan.


Tämä oli ehdottomasti yksi hienoimpia lavasteita. Miespatsas tuossa keskellä liikkui hitaasti. Upeaa taidetta!







Portela


Karnevaalit olivat ehdottomasti käymisen ja rahan arvoinen kokemus. Matkasta ja karnevaaleista tuli pääkoppaan taas sellainen kasa muistoja, että sitä on kyllä iloinen, että lähdimme. Tosin nyt kun karnevaalit on kerran koettu, niin mikäli Rioon tulee toiste mentyä, niin todennäköisesti karnevaaliajan ulkopuolella.


Siitä on hetki aikaa

Olen ollut kauan poissa blogimaailmasta. Kirjoitin viimeksi Dublinin reissusta, jonka tein yhdessä nuorimmaisen siskoni kanssa kesäkuussa. Olenhan minä reissannut sen jälkeenkin; ensin Eminemin konserttiin Tukholmaan ja sitten automatkalle Norjan ja Ruotsin päräyttäviin maisemiin. Molemmat reissut olivat hienoja, mutta kovin erilaisia. Olisi niistä kerrottavaa ollut, mutta jokin tässä blogimaailmassa alkoi tökkimään. Vaikka kirjoitin ja kirjoitin, en saanut aikaiseksi painaa julkaise-nappia. Ja sitten vain unohdin, että minulla on matkablogi ja keskityin kaikkeen muuhun. 

Nyt haluan kirjoittaa. Edes vähän, edes pinnallisesti. 

Ihastuin Norjaan. Voi siskot, miten kaunista siellä on, meidän naapurissamme! Ja niin kovin rauhallista. Alfa Romeo, sittemmin jo toiseen autoon vaihdettu, vei meidät myös paikkaan, joka syyskuussa 2015 jätti minuun lähtemättömän jäljen. Yövyimme kaksi yötä Björklidenissä, Ruotsin Lapissa, ja vierailimme paikoissa, joista hankimme ihania yhteisiä muistoja edellisten kauniiden muistojeni rinnalle. Minulle oli tärkeää käydä pohjoisessa ja nimenomaan tuolla seudulla yhdessä. Katson tarinamme kuitenkin alkaneen jo sieltä, koska Lapista se meidät yhdistävä lenkki, yhteinen ystävämme Saana, löytyi. 









Lapin matkan jälkeen en ole isommin matkustanut, lyhyitä pyrähdyksiä Suomen sisällä vain tehnyt. En ole edes halunnut, vaikkakin marraskuussa meidän oli tarkoitus lähteä etelään. Ei lähdetty, koska ostettiin asunto ja muutettiin. 

En kirjoittanut vuosikoostetta, vaikka vuosi 2018 mainio olikin. Se oli osaltaan myös rankempi kuin edeltäjänsä, koska halusin saada taloudellisia tuloksia nopeasti aikaan, mutta se myös antoi ja opetti hyvin paljon uutta. Ja kaikesta introverttisyydestäni huolimatta se antoi myös lisää ystävyyttä elämään. Vuosi 2018 oli erityisen ihana ja edellisistä poikkeava sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi kissojemme kanssa. Meidän kaksi karvapalloamme muuttivat meille vuoden 2017 lopussa ja koko viime vuoden kissamme olivat elämäni keskiössä. Tunnen vieläkin voimakasta kiitollisuutta siitä, että juuri meille luovutettiin juuri nämä kissat, jotka tekivät meistä perheen. Se oli lottovoitto. 









Vuosi 2019 tarjoaa ainakin retkiä. Matkamessut nyt ensimmäisenä. Malesia pian sen perään. Brasilia helmikuussa. Ja lukuisia patikkaretkiä Birgitan polulla. Nähtäväksi jää mitä muuta.

Vaikka blogi ei enää päivity entiseen tahtiin, niin Instagrammia (curiousteea) päivittelen hivenen ahkerammin.


Dublinista luontoon - Wicklowvuorten kansallispuisto

Irlantiin on Suomesta helppoa matkustaa. Muutama tunti lentokoneella Helsingistä ja olet Dublinin lentokentällä, josta on lyhyt matka keskustaan. Reissuun voi siis hyvin lähteä vaikka vain viikonlopuksi ja koluta siinä ajassa Dublinia ristiin rastiin. 

Monet varmasti Irlantiin lähtevätkin Dublinin vuoksi. Onhan siellä tarjolla pubeja, shoppailumahdollisuuksia ja rentoa kaupunkielämää ilman suuria ihmismassoja ja ruuhkia. Dublin on mukava ja helposti lähestyttävä. Ulkomuodoltaan se on tosin omaan makuuni vähän tylsäkin, koska arkkitehtuuri tai katutaide ei juuri tarjoa yllätyksiä.


Hieno taideteos

Mielikuvissa Irlanti on monelle kuitenkin paljon muutakin kuin Dublin; pieniä kyliä, vehreyttä ja upeita maisemia. Luonnon ja maisemien vuoksi Irlantiin kannattaakin matkustaa. 

Vuokrasimme siskoni kanssa auton lentokentältä ja kaupungin ulkopuolella liikuimme autolla. Dublinissa on vasemmanpuoleinen liikenne, johon voi kestää tottua hetken aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään  valtava kaupunkialue lukuisine kaistoineen ja liittymineen, joten ajaminen sujuu kyllä suomalaiseltakin. Dublinissa ja Irlannissa on tietulleja, mutta näistä vain M50 on käsittääkseni sellainen, jonka maksamisessa tulee olla tarkkana, koska tiellä ei ole puomeja. Tuota kyseistä tietä on tosin Dublinin alueella melko helppoa vältelläkin ja maksun voi maksaa netissä jälkikäteen. Muita mahdollisia tulleja varten on hyvä varata muutama kolikko, jotta tietulleista pääsee vaivatta jatkamaan matkaa.

Mikäli olet lähdössä Irlantiin autoilemaan, niin kannattaa ehdottomasti lukea Live now - dream later- blogista Saanan kirjoittama kattava tietopaketti automatkailusta Irlannissa!


Powerscout Waterfall



Matkustimme autolla muun muassa Wicklowvuorten kansallispuistoon. Poikkesimme ensin Powerscoutin vesiputouksella, jonne on 6 euron sisäänpääsymaksu aikuiselta. Alueella on kahvila, josta ilahduimme, mutta se ilo loppui tiskille päästyämme. Kahvilaan ei tullut meidän vierailupäivänämme vettä, minkä vuoksi emme saaneet ostettua sieltä edes kahvikupillista, ruoasta puhumattakaan. Kannattaa siis pakata omia eväitä mukaan mikäli alueella haluaa viihtyä pidempään. Vesiputouksen alue ei ole järin suuri, mutta siellä on mukava tallustella ja piknikoida.

Wicklowvuorten päämääränpäänä meillä oli Glendalough. Alueella on pari järveä, kaunista metsää, patikointipolkuja ja esimerkiksi Clara Lara Funpark, missä lapset varmasti viihtyvät. Ylemmälle pysäköintialueelle auton jättäminen maksoi 4 euroa ja paikan päällä on useampi kahvila mistä valita. Erinomainen paikka piknikointiin ja paikan päällä näkyikin jonkin verran perheitä nauttimassa  lämmittävästä auringosta. Kannattaa kuitenkin laittaa mukavat kengät jalkaan ja nousta korkeuksiin. Maisemat ovat sen arvoiset.



Tällä reitillä sai kulkea rauhassa
Karukin on kaunista.

Ylhäällä



Maisemat järvelle

Alueelle järjestetään toki opastettuja retkiäkin mikäli ei halua itse hypätä ratin taakse. Luonnonystävälle Wicklowvuorten kansallispuisto on mainio päiväkohde, koska se on vain reilun tunnin matkan päässä Dublinista.


Kesä on täällä - suunnitelmia tuleville kuukausille

Taakse jää pian yksi lempikuukausistani. Toukokuu on aina yhtä ihana, kiitos rutkasti lisääntyneen valon ja edessä olevan kesän, mutta tänä vuonna se oli poikkeuksellisen upea. Viime viikkojen helteet ja shortsikelit ovat olleet mielettömät! Ehdinkin kuukauden aikana tehdä paljonkin kesäjuttuja, kuten piknikoida ja pelailla puistossa sekä meloa järvellä. 


Pyöräilijä tauolla


Mutta onneksi kesä on vasta alkanut, joten ehditään nauttia valoisista illoista vielä pitkään. Tänä kesänä aion..

..lukea kymmenittäin kirjoja.

En aio kylläkään pitää kirjaa (hehe) kirjojen määrästä. Viime viikolla luin muutaman kirjan ja muutenkin luen viikoittain, joten toki jatkan rakkainta harrastustani vuodenajasta riippumatta. Kesän ajan taidan kuitenkin keskittyä kevyeen lukemiseen - tietokirjat on jo palautettu kirjastoon missä ne voivat ollakin syksyyn asti. Poikkeuksen muodostaa mahdollisesti yksi kurssi, jonka suoritan kesällä, mutta tuoreempi materiaali siihen saattaakin löytyä internetistä eikä kirjoista.

..matkustaa Irlantiin, Ruotsiin ja ehkä Norjaankin.

Irlannin reissu koettaa jo ensi viikolla! Sen reissun jälkeen on kolmisen viikkoa taukoa ja sitten suunnataan naapurimaahan. Kesällä pysyn mielelläni Euroopan rajojen sisäpuolella.

..meloa järvellä

Viime vuonna ostettu pumpattava kanootti pääsee tänä kesänä edelliskesää enemmän vesille. Toukokuussa aloitimme melontakauden kun kävimme melomassa pienen lenkin Kaukajärvellä.


Iidesjärvi

Iidesjärven joutsenet

Kaukajärvellä


..pelailla krokettia puistossa

Ja mölkkyä sekä yatzia. Mahdollisesti lautapelejäkin. Korttipakan saa myös kätevästi taskuun mahtumaan.

..harkita järvessä uimista. 

En lupaa mitään. On se jännä, että avantoon minut kyllä saa, mutta Suomen järvissä uiminen kesäaikaan saa ihoni kananlihalle. Tosin avantoon en menekään uimaan vaan virkistäytymään ja avantokiekan jälkeen pääsee aina saunan lauteille.

..samoilla mettissä ja kansallispuistoissa.

Toukokuussa käytiin kissojen kanssa (ja ilmankin) monen monta kertaa mettäretkellä. Se oli ihanaa ja meidän pienistä, ujoista kissoista on kuoriutumassa suuria seikkailijoita. Pidempiäkin patikkaretkiä tulee takuulla tehtyä. Samoilen kyllä mieluusti talvellakin, mutta enemmän nautin patikoinnista keväästä pitkälle syksyyn. Tämä kesä eroaa edellisistä siten, että nyt meillä on kaksi supersuloista kissaa. Niiden kanssa tulee ulkoiltua jatkuvasti nyt kun ulkona on plusasteita.

..löhöillä parvekkeella.

Meidän lasitettu parveke oli lämpötilojen puolesta oleskelukelpoinen jo joskus maaliskuussa ja nyt se on viihtyisä keidas. Se on oikein kelpo paikka hengailla silloin kun ei jaksa tai halua raahautua ihmisten ilmoille. Tai silloin kun aurinko paistaa, mutta lämpöasteet ovat alhaalla - partsilla on meinaan lämpöiset kelit silloinkin kunhan vain pitää lasit suljettuina.

..syödä herneitä.

Paljon, paljon herneitä. Rakastan herneitä ja ostan niitä herkutteluun usein, maksoi mitä maksoi.

..pyöräillä huvikseni. 

Olen kävelijä. Mielestäni kävely on hauskempaa ja rennompaa kuin pyöräileminen, jota pidän enemmänkin urheilu- kuin liikkumismuotona. Tänä kesänä haluan taas löytää pyöräilyn todellisen ilon. 


Mettässä

Seikkailijamme Kuura

Huurre-pojan kanssa lenkillä


..käydä kesäteatterissa.

Tai ulkoilmakeikoilla. Miksei sisälläkin jos hyviä bändejä on lähistöllä esiintymässä. Niin ja käydäänhän me Eminemin keikallakin Tukholmassa! 

..katsella auringonnousuja.

Meidän upean kattohuoneistomme ikkunoista saadaan ihailla upeita auringonnousuja. Kesällä pitää vain herätä tarpeeksi aikaisin - tai valvoa riittävän myöhään. Auringonnousut ovat myös upeita pelloilla ja keskellä luontoa. 

..hyppiä puissa.

Olen aika huono kiipeilijä, mutta tykkään kyllä leikkiä apinaa Flowparkissa. Tampereen puisto on lähinnä, mutta toki sitä voisi pitkästä aikaa käydä jossain muussakin seikkailupuistossa.

Mitäs kivoja kesäsuunnitelmia sulla on?


Mistä haaveilen nyt

Kevät se vaan lähenee ja juuri nyt ei päällä ole kovinkaan pahaa matkakuumetta. Siitä ei kuitenkaan ole montaakaan tuntia kun kaukokaipuu iski voimalla. Sitä se matkakuvien katseleminen teettää. Päässäni on viime viikkoina pyörinyt ristiriitaisia ajatuksia. Ensin saatan innostua:

"Oih, lentotarjous Etelä-Afrikkaan! Seikkailu! Mitäpä jos varaisin.." 

Ja sitten hetken päästä loikoilen sohvalla ja seikkailen vähän eri tavalla, kirjan kiehtovassa maailmassa, kahden kissanpennun loikoillessa vieressä. Nostan katseeni kirjasta ja ajattelen:

"Tämä on täydellistä. En halua minnekään kun minulla on kotona kaikki mitä tarvitsen."


Yksi kolmesta elämäni tärkeimmästä karvakasasta.

Juuri nyt haaveilen siis ristiriitaisesti sekä matkustamisesta sekä siitä, että elämäni jatkuisi juuri tällaisena mitä se nyt on. Vaikka koti on äärimmäisen ihana paikka niin tulen kuitenkin takuulla aina tarvitsemaan sitä, että aika-ajoin elämän raameja pitää järisyttää. Sitä ihanaa fiilistä, jonka matkalla oleminen saa aikaan. Tällä hetkellä haaveissa on siis monenlaisia matkoja, kuten..

Viikonloppureissu siskojen kanssa

Vaihtoehtoisesti viikon road trip olisi ihana myös! Tämä on hyvin realistinen haave, jonka toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestäni kiinni. Siskojeni kanssa on ihanaa matkustaa ja viimeiset vuodet olen vähintään kerran vuodessa jossakin jonkun siskon kanssa käynytkin. Haluaisin näyttää siskoille niin monia paikkoja! Haluaisin viedä heitä Saksaan, lempparimaahani, ja upeisiin luontokohteisiin. Haluaisin myös, että he näkevät Euroopan ulkopuolista elämää. 

Varattuna on jo kaksi reissua, joista toiselle lähden yhden siskoni kanssa ja toiselle kolmen. Ensimmäinen reissuista on yhdistetty kaupunki- ja patikointimatka Irlantiin, toinen kaupunkimatka Tukholmaan.

Matkat puolison kanssa

Mieheni matkustaa säännöllisesti, mutta toistaiseksi suurimman osan reissuista olemme tehneet tahoillamme. Hänen kanssaan haluaisin kuitenkin reissata luonnon perässä vaikka minne päin maailmaa. Islanti ja Uusi-Seelanti ainakin ovat haavelistallamme. Haluaisin myös matkustaa hänen kanssaan paikkoihin, joissa jo olen käynyt ja joista olen pitänyt, kuten Japaniin, Kaakkois-Aasiaan, Espanjaan tai Saksaan.

Varattuna ei ole vielä yhtään matkaa, mutta suunnitelmissa on kaksi. Ensimmäinen reissu olisi road trip pohjoiseen (katso seuraava haave!) ja toinen talvireissu jonnekin lämpimään.

Road trip Ruotsin ja Norjan Lappiin

Ruotsin Lappi valloitti sydämeni parisen vuotta sitten. Pohjoinen seutu on lumoavaa ja haluan matkustella siellä enemmän. Pressimatkat Ruotsin Lappiin ovat olleet mahtavia, mutta haluan tutkia tuotaa kiehtovaa pohjoista myös ihan omatoimisesti, auton kanssa seikkaillen.


Karibian kirkkaat vedet ja lähes autiot rannat ovat ihania. Kuva on otettu Guadeloupelta.

Björkliden näytti minulle, että naapurimaamme Ruotsi on paljon kauniimpi kuin olin ajatellutkaan. Kuvassa Silverfallet.

Sumu on kaunista ja hautausmaat mainioita vierailukohteita. Tämä hautuumaa on yksi lemppareistani, Kalevankangas Tampereella.

Uudet maat kiehtovat

Rakastan matkustella esimerkiksi Euroopan sisällä ja löytää uusia kolkkia tutuista maista. Myös jo käytyihin kaupunkeihin, kyliin ja luonnonpuistoihin on kiva palata. Olenkin matkustanut joissakin paikoissa, kuten Iso-Britanniassa tai Espanjassa, useampia kertoja pidempiä aikoja enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Maapallo on kuitenkin kovin suuri ja täynnä kiehtovia paikkoja. On niin paljon maita, joista en ole saanut vielä yhtään elämystä. On myös maita, joista en ole edes paljoa lukenut, joten en osaa muodostaa niistä ennakkokäsitystä. 

Costa Rican ja naapurimaiden luontokierros on yksi haaveistani. Karibialla haluaisin matkustaa saarelta toiselle. Etelä-Afrikkaan ja Botswanaan haluaisin lähteä automatkailemaan. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin se, että ne ovat hieman kauempana eivätkä ole niitä halvimpia reissuja, joten sen takia en ihan viikoksi haluaisi lähteä. Ihan puhtaasti laiskuuttani en ole reissuja sen enempää suunnitellut. Olen muutenkin huono suunnittelemaan matkoja ennen kuin lennot ovat jo varattuna.

Patikkamatka Romaniaan ja Sloveniaan

Rakastan patikoida, erityisesti reissuilla, ja useimmat matkani teenkin kohteisiin, joissa on hyvät patikointimahdollisuudet. Romanian tai Slovenian tilalla voisi siis hyvin olla mikä tahansa maa, mutta nämä ovat realistisia vaihtoehtoja tällä hetkellä. Google Mapsissa on jo lukuisia tähtiä näidenkin maiden kohdalla. Toki molemmissa maissa haluaisin myös käydä niiden pääkaupungissa sekä kylissä, mutta ensisijaisesti olen kiinnostunut näiden maiden luonnosta.

Safarimatka Etelä-Afrikkaan, Keniaan tai muualle Afrikkaan

Kukapa ei safarista haaveilisi. Tämä on pitkäaikainen haaveeni mikä ei ole edes mitenkään vaikeasti toteutettavissa. Miksi en ole mennyt aiemmin? Koska olen ajatellut, että tämmöisen vähän hintavamman reissun sitä tekisi hitaasti autoillen jonkun toisen kanssa. Nyt olen harkinnut myös yksin matkaamista ja safaripaketin ostamista matkatoimistolta.

Ja mitäs vielä? Eivät ne haaveet tietenkään tähän lopu. Sri Lankaa, Balkanin seutua sekä Nepalia olen myös viime aikoina harkinnut. Lentotarjouksia olisi näihin kaikkiin tarjolla ja näissäkin paikoissa kiehtoo ensisijaisesti luonto. Koeta tässä nyt sitten päättää.


Kaunis Zürich. Päivä oli niin kirkas, että hyvä kun ei päänsärky iskenyt. 

Teksti, jonka äärelle oli pakko pysähtyä Tampassa, Floridassa.

Rakas Tampere! Viime viikkoina on saatu nauttia upeista auringonnousuista ja -laskuista.

Reissusuunnitelmia vuodelle 2018

Viime vuoden puolella ajattelin, että ehkä vuonna 2018 jo matkustaisin paria viime vuotta enemmän.  Vaikka ihan hyvin olen reissaillut tässä parin vuoden aikana ympäri maailmaa, niin useamman kuukauden reissusta on kuitenkin aikaa jo kohta kolme (!) vuotta. Kolme vuotta sitten tähän aikaan asustelin Saksassa, jossa vietin nelisen kuukautta opiskellen ja patikoiden. Sen jälkeen kun Saksasta kesällä 2015 palasin, ovat pisimmät matkani olleet parin viikon pituisia. Viime aikoina en ole kuitenkaan juurikaan haaveillut pitkästä matkasta vaan ennemminkin monesta lyhyestä reissusta. Ehkä pidemmänkin matkan aika tulee vielä, mutta juuri nyt on hyvä reissata lyhyemmin.

Loppuvuodesta elämä katsokaas muuttui muutamallakin tavalla ja vaikka reissukuume on välillä iskenytkin, niin olen niiden sijaan toistaiseksi toteuttanut toisenlaisia haaveitani. Olen luonut entistä vakaampaa taloudellista pohjaa tulevaisuudelle ja sitoutunut muutamaan asiaan pitkäaikaisesti. Siis minä, sitoutumiskammoinen nainen, jolle vapaus on ollut koko elämäni se kantavin voima! Vapauden tunne on itselleni tunteista suurimpia ja tärkeimpiä ja sen vuoksi olen hylännyt lukuisia työpaikkoja, opiskelupaikkoja, ihmissuhteita ja jopa harrastuksia. Jos vapauden tunne ei ole ihmisessä voimakkaana, voi tuskin ymmärtää kaltaiseni ambivertin repaleista CV:tä tai laiskuudelta haiskahtavia selityksiä. Sitoutuminen johonkin asiaan ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että luopuisin vapaudestani. Joissakin harvinaisissa tilanteissa se voi jopa tarjota lisää sitä vapautta, jota niin korkealle arvostan. 

Tällä hetkellä minulla on siis kaksi reissua varattuna ja molempia odotan innolla. Irlantiin olen lähdössä siskoni kanssa kesäkuussa patikoimaan ja tutkimaan Dublinin katuja. Tukholmaan lähdemme viiden hengen porukalla heinäkuussa katsomaan Eminemiä ja siinä samassa nauttimaan kesäisestä Tukholmasta. Lisäksi miehen kanssa ohimennen puhutut reissut ovat satunnaisesti mielessä, mutta niitä suunnitellaankin lähempänä ajankohtaa.


Näihin Ranskan maisemiin on joskus vielä palattava patikoimaan. Kuva otettu Ballons des Vosgesissa.

Saksa ja Saksan metsät! Tämä risukasakuva on suloisesta Heidelbergistä.

Thaimaa, ah! Voin melkein tuntea tuon lämmön ihollani. Tällä syrjäisellä Phuketin rannalla vesi oli myös niin matalaa, että se oli lämmintäkin. Kehtasi lötkötellä vedessä.

Onkos sulla kovakin reissukuume? Mihin lähdet seuraavaksi?