UUSIMMAT TEKSTIT

Once in a lifetime: Rion karnevaalit

Olimme kolmen hengen porukalla Rio de Janeirossa helmi-maaliskuussa 2019. Liput Rioon ostimme useampi kuukausi ennen lähtöä ja hyvin nopealla aikataululla.

Kun viime keväänä varasimme lennot Brasiliaan, niin aikomuksemme ei itseasiassa ollut matkustaa Rioon karnevaalien aikaan. Olimme ajatelleet nimenomaan välttää kyseistä ajankohtaa, koska silloin hotellien hinnat nousevat korkealle ja ihmismassat nyt eivät yleensäkään ole kovinkaan houkuttelevia. Sattui kuitenkin muutama sekaannus lippuja varatessa ja niinpä me sitten päädyimme Rioon juuri karnevaalien alla.

Ehdimme kaupunkiin onneksi jo ennen kun karnevaalit käynnistyivät. Karnevaalien aikana moni museo on suljettuna ja matkanjärjestäjät vähentävät retkiään, joten meidänkin suunnitelmat menivät hivenen uusiksi juhlien vuoksi. Ehdimme päivän kestävälle veneretkelle kun suuntasimme sinne päivää aikaisemmin kuin olimme aikoneet, mutta ikävä kyllä museoissa ja kirjastoissa emme ehtineetkään matkan aikana vierailla, koska ne pistivät ovensa useammaksi päiväksi kiinni.





Katubileet Rion karnevaalien aikaan ovat varmasti joillekin kokemisen arvoisia, mutta itselle ne eivät näyttäneet tarjoavan mitään uutta. Katubileissä nuoret pukeutuivat värikkäästi ja ryyppäsivät kadulla musiikin soidessa. Meno muistutti suomalaista vappua, mutta suuremmassa mittakaavassa vain. Katubileitä oli ympäri Rioa, mutta meidän onneksemme Copacabanalla, missä majoituimme, oli yllättävän rauhallista. Siellä Rion karnevaalit näkyivät huomattavasti hillitymmin kuin vaikkapa keskustassa.

Sambakoulujen paraatit sen sijaan olivat hienoja, erityisesti lavastusten takia. 

Ostimme päähänpistona Sambadromelle liput netistä vasta edellisiltana (noin 100 USD/lippu) ja meidän onneksemme lippujen noutopiste sattui olemaan parin korttelin päässä hotellistamme Copacabanalla. Noudimme liput paraatipäivän aamuna ja illalla suuntasimme metrolla areenalle tuhansien muiden kanssa. Järjestelyt olivat todella hyvin tehty ja lippuja noudettaessa annettiin kaikki tarpeellinen informaatio. Metrolta oli lyhyt kävelymatka areenalle ja sisälle pääsi lähestulkoon kävelemään suoraan.


São Clemente aloitti shown.






Me ostimme liput sektorille 4, mutta muillekin sektoreille lippuja oli vielä edellisillalla myynnissä. Pohdimme hetken kakkosen ja nelosen välillä. Kakkossektori on lähempänä sitä mistä sambakoulut lähtevät liikkeelle, mutta nelossektori oli hieman keskemmällä. Ennen lippujen ostoa kannattaa etsiä netistä ilmainen opas karnevaaleille, esimerksi Carnival Bookersin opas, ja lukaista se läpi. Oppaasta me saimme tarpeellisen informaation esimerkiksi katsomon valitsemiseen. Merkittyjä paikkoja stadionilla ei ollut, joten jos haluaa katsomon alaosille niin paikan päälle pitää mennä ajoissa. 

Sambakoulujen esitykset olivat upeita. Asut olivat toinen toistaan kauniimpia ja lavastukset mielettömän hienoja. Yleisössä oli myös hyvä meininki, ihmiset tanssivat ja lauloivat iloisesti. Ainoa hivenen epämiellyttävämpi yllätys oli musiikki, joka ei ollut ihan niin kaunista kuin olin etukäteen ajatellut. Noh, siihenkin äänekkääseen lauluun kyllä tottui. 

Esityksiä oli yhteensä seitsemän illan ja yön aikana ja yksi esitys kesti tunnin verran. Ensimmäisen esityksen piti alkaa kello 21.15 aikoihin, mutta esitys oli myöhässä aikataulusta, kuten odottaa saattaa, mikä tietenkin vaikutti seuraavienkin esitysten aikatauluun. Viimeinen esitys siis saattaa alkaa vasta rutkasti seuraavan aamun puolella. Me katsoimme kolme hienoa esitystä, São Clementen, Vila Isabelin ja Portelan, joista varsinkin kaksi jälkimmäistä vakuuttivat hienoilla lavasteillaan ja asuillaan.


Tämä oli ehdottomasti yksi hienoimpia lavasteita. Miespatsas tuossa keskellä liikkui hitaasti. Upeaa taidetta!







Portela


Karnevaalit olivat ehdottomasti käymisen ja rahan arvoinen kokemus. Matkasta ja karnevaaleista tuli pääkoppaan taas sellainen kasa muistoja, että sitä on kyllä iloinen, että lähdimme. Tosin nyt kun karnevaalit on kerran koettu, niin mikäli Rioon tulee toiste mentyä, niin todennäköisesti karnevaaliajan ulkopuolella.


Siitä on hetki aikaa

Olen ollut kauan poissa blogimaailmasta. Kirjoitin viimeksi Dublinin reissusta, jonka tein yhdessä nuorimmaisen siskoni kanssa kesäkuussa. Olenhan minä reissannut sen jälkeenkin; ensin Eminemin konserttiin Tukholmaan ja sitten automatkalle Norjan ja Ruotsin päräyttäviin maisemiin. Molemmat reissut olivat hienoja, mutta kovin erilaisia. Olisi niistä kerrottavaa ollut, mutta jokin tässä blogimaailmassa alkoi tökkimään. Vaikka kirjoitin ja kirjoitin, en saanut aikaiseksi painaa julkaise-nappia. Ja sitten vain unohdin, että minulla on matkablogi ja keskityin kaikkeen muuhun. 

Nyt haluan kirjoittaa. Edes vähän, edes pinnallisesti. 

Ihastuin Norjaan. Voi siskot, miten kaunista siellä on, meidän naapurissamme! Ja niin kovin rauhallista. Alfa Romeo, sittemmin jo toiseen autoon vaihdettu, vei meidät myös paikkaan, joka syyskuussa 2015 jätti minuun lähtemättömän jäljen. Yövyimme kaksi yötä Björklidenissä, Ruotsin Lapissa, ja vierailimme paikoissa, joista hankimme ihania yhteisiä muistoja edellisten kauniiden muistojeni rinnalle. Minulle oli tärkeää käydä pohjoisessa ja nimenomaan tuolla seudulla yhdessä. Katson tarinamme kuitenkin alkaneen jo sieltä, koska Lapista se meidät yhdistävä lenkki, yhteinen ystävämme Saana, löytyi. 









Lapin matkan jälkeen en ole isommin matkustanut, lyhyitä pyrähdyksiä Suomen sisällä vain tehnyt. En ole edes halunnut, vaikkakin marraskuussa meidän oli tarkoitus lähteä etelään. Ei lähdetty, koska ostettiin asunto ja muutettiin. 

En kirjoittanut vuosikoostetta, vaikka vuosi 2018 mainio olikin. Se oli osaltaan myös rankempi kuin edeltäjänsä, koska halusin saada taloudellisia tuloksia nopeasti aikaan, mutta se myös antoi ja opetti hyvin paljon uutta. Ja kaikesta introverttisyydestäni huolimatta se antoi myös lisää ystävyyttä elämään. Vuosi 2018 oli erityisen ihana ja edellisistä poikkeava sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi kissojemme kanssa. Meidän kaksi karvapalloamme muuttivat meille vuoden 2017 lopussa ja koko viime vuoden kissamme olivat elämäni keskiössä. Tunnen vieläkin voimakasta kiitollisuutta siitä, että juuri meille luovutettiin juuri nämä kissat, jotka tekivät meistä perheen. Se oli lottovoitto. 









Vuosi 2019 tarjoaa ainakin retkiä. Matkamessut nyt ensimmäisenä. Malesia pian sen perään. Brasilia helmikuussa. Ja lukuisia patikkaretkiä Birgitan polulla. Nähtäväksi jää mitä muuta.

Vaikka blogi ei enää päivity entiseen tahtiin, niin Instagrammia (curiousteea) päivittelen hivenen ahkerammin.


Dublinista luontoon - Wicklowvuorten kansallispuisto

Irlantiin on Suomesta helppoa matkustaa. Muutama tunti lentokoneella Helsingistä ja olet Dublinin lentokentällä, josta on lyhyt matka keskustaan. Reissuun voi siis hyvin lähteä vaikka vain viikonlopuksi ja koluta siinä ajassa Dublinia ristiin rastiin. 

Monet varmasti Irlantiin lähtevätkin Dublinin vuoksi. Onhan siellä tarjolla pubeja, shoppailumahdollisuuksia ja rentoa kaupunkielämää ilman suuria ihmismassoja ja ruuhkia. Dublin on mukava ja helposti lähestyttävä. Ulkomuodoltaan se on tosin omaan makuuni vähän tylsäkin, koska arkkitehtuuri tai katutaide ei juuri tarjoa yllätyksiä.


Hieno taideteos

Mielikuvissa Irlanti on monelle kuitenkin paljon muutakin kuin Dublin; pieniä kyliä, vehreyttä ja upeita maisemia. Luonnon ja maisemien vuoksi Irlantiin kannattaakin matkustaa. 

Vuokrasimme siskoni kanssa auton lentokentältä ja kaupungin ulkopuolella liikuimme autolla. Dublinissa on vasemmanpuoleinen liikenne, johon voi kestää tottua hetken aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään  valtava kaupunkialue lukuisine kaistoineen ja liittymineen, joten ajaminen sujuu kyllä suomalaiseltakin. Dublinissa ja Irlannissa on tietulleja, mutta näistä vain M50 on käsittääkseni sellainen, jonka maksamisessa tulee olla tarkkana, koska tiellä ei ole puomeja. Tuota kyseistä tietä on tosin Dublinin alueella melko helppoa vältelläkin ja maksun voi maksaa netissä jälkikäteen. Muita mahdollisia tulleja varten on hyvä varata muutama kolikko, jotta tietulleista pääsee vaivatta jatkamaan matkaa.

Mikäli olet lähdössä Irlantiin autoilemaan, niin kannattaa ehdottomasti lukea Live now - dream later- blogista Saanan kirjoittama kattava tietopaketti automatkailusta Irlannissa!


Powerscout Waterfall



Matkustimme autolla muun muassa Wicklowvuorten kansallispuistoon. Poikkesimme ensin Powerscoutin vesiputouksella, jonne on 6 euron sisäänpääsymaksu aikuiselta. Alueella on kahvila, josta ilahduimme, mutta se ilo loppui tiskille päästyämme. Kahvilaan ei tullut meidän vierailupäivänämme vettä, minkä vuoksi emme saaneet ostettua sieltä edes kahvikupillista, ruoasta puhumattakaan. Kannattaa siis pakata omia eväitä mukaan mikäli alueella haluaa viihtyä pidempään. Vesiputouksen alue ei ole järin suuri, mutta siellä on mukava tallustella ja piknikoida.

Wicklowvuorten päämääränpäänä meillä oli Glendalough. Alueella on pari järveä, kaunista metsää, patikointipolkuja ja esimerkiksi Clara Lara Funpark, missä lapset varmasti viihtyvät. Ylemmälle pysäköintialueelle auton jättäminen maksoi 4 euroa ja paikan päällä on useampi kahvila mistä valita. Erinomainen paikka piknikointiin ja paikan päällä näkyikin jonkin verran perheitä nauttimassa  lämmittävästä auringosta. Kannattaa kuitenkin laittaa mukavat kengät jalkaan ja nousta korkeuksiin. Maisemat ovat sen arvoiset.



Tällä reitillä sai kulkea rauhassa
Karukin on kaunista.

Ylhäällä



Maisemat järvelle

Alueelle järjestetään toki opastettuja retkiäkin mikäli ei halua itse hypätä ratin taakse. Luonnonystävälle Wicklowvuorten kansallispuisto on mainio päiväkohde, koska se on vain reilun tunnin matkan päässä Dublinista.


Kesä on täällä - suunnitelmia tuleville kuukausille

Taakse jää pian yksi lempikuukausistani. Toukokuu on aina yhtä ihana, kiitos rutkasti lisääntyneen valon ja edessä olevan kesän, mutta tänä vuonna se oli poikkeuksellisen upea. Viime viikkojen helteet ja shortsikelit ovat olleet mielettömät! Ehdinkin kuukauden aikana tehdä paljonkin kesäjuttuja, kuten piknikoida ja pelailla puistossa sekä meloa järvellä. 


Pyöräilijä tauolla


Mutta onneksi kesä on vasta alkanut, joten ehditään nauttia valoisista illoista vielä pitkään. Tänä kesänä aion..

..lukea kymmenittäin kirjoja.

En aio kylläkään pitää kirjaa (hehe) kirjojen määrästä. Viime viikolla luin muutaman kirjan ja muutenkin luen viikoittain, joten toki jatkan rakkainta harrastustani vuodenajasta riippumatta. Kesän ajan taidan kuitenkin keskittyä kevyeen lukemiseen - tietokirjat on jo palautettu kirjastoon missä ne voivat ollakin syksyyn asti. Poikkeuksen muodostaa mahdollisesti yksi kurssi, jonka suoritan kesällä, mutta tuoreempi materiaali siihen saattaakin löytyä internetistä eikä kirjoista.

..matkustaa Irlantiin, Ruotsiin ja ehkä Norjaankin.

Irlannin reissu koettaa jo ensi viikolla! Sen reissun jälkeen on kolmisen viikkoa taukoa ja sitten suunnataan naapurimaahan. Kesällä pysyn mielelläni Euroopan rajojen sisäpuolella.

..meloa järvellä

Viime vuonna ostettu pumpattava kanootti pääsee tänä kesänä edelliskesää enemmän vesille. Toukokuussa aloitimme melontakauden kun kävimme melomassa pienen lenkin Kaukajärvellä.


Iidesjärvi

Iidesjärven joutsenet

Kaukajärvellä


..pelailla krokettia puistossa

Ja mölkkyä sekä yatzia. Mahdollisesti lautapelejäkin. Korttipakan saa myös kätevästi taskuun mahtumaan.

..harkita järvessä uimista. 

En lupaa mitään. On se jännä, että avantoon minut kyllä saa, mutta Suomen järvissä uiminen kesäaikaan saa ihoni kananlihalle. Tosin avantoon en menekään uimaan vaan virkistäytymään ja avantokiekan jälkeen pääsee aina saunan lauteille.

..samoilla mettissä ja kansallispuistoissa.

Toukokuussa käytiin kissojen kanssa (ja ilmankin) monen monta kertaa mettäretkellä. Se oli ihanaa ja meidän pienistä, ujoista kissoista on kuoriutumassa suuria seikkailijoita. Pidempiäkin patikkaretkiä tulee takuulla tehtyä. Samoilen kyllä mieluusti talvellakin, mutta enemmän nautin patikoinnista keväästä pitkälle syksyyn. Tämä kesä eroaa edellisistä siten, että nyt meillä on kaksi supersuloista kissaa. Niiden kanssa tulee ulkoiltua jatkuvasti nyt kun ulkona on plusasteita.

..löhöillä parvekkeella.

Meidän lasitettu parveke oli lämpötilojen puolesta oleskelukelpoinen jo joskus maaliskuussa ja nyt se on viihtyisä keidas. Se on oikein kelpo paikka hengailla silloin kun ei jaksa tai halua raahautua ihmisten ilmoille. Tai silloin kun aurinko paistaa, mutta lämpöasteet ovat alhaalla - partsilla on meinaan lämpöiset kelit silloinkin kunhan vain pitää lasit suljettuina.

..syödä herneitä.

Paljon, paljon herneitä. Rakastan herneitä ja ostan niitä herkutteluun usein, maksoi mitä maksoi.

..pyöräillä huvikseni. 

Olen kävelijä. Mielestäni kävely on hauskempaa ja rennompaa kuin pyöräileminen, jota pidän enemmänkin urheilu- kuin liikkumismuotona. Tänä kesänä haluan taas löytää pyöräilyn todellisen ilon. 


Mettässä

Seikkailijamme Kuura

Huurre-pojan kanssa lenkillä


..käydä kesäteatterissa.

Tai ulkoilmakeikoilla. Miksei sisälläkin jos hyviä bändejä on lähistöllä esiintymässä. Niin ja käydäänhän me Eminemin keikallakin Tukholmassa! 

..katsella auringonnousuja.

Meidän upean kattohuoneistomme ikkunoista saadaan ihailla upeita auringonnousuja. Kesällä pitää vain herätä tarpeeksi aikaisin - tai valvoa riittävän myöhään. Auringonnousut ovat myös upeita pelloilla ja keskellä luontoa. 

..hyppiä puissa.

Olen aika huono kiipeilijä, mutta tykkään kyllä leikkiä apinaa Flowparkissa. Tampereen puisto on lähinnä, mutta toki sitä voisi pitkästä aikaa käydä jossain muussakin seikkailupuistossa.

Mitäs kivoja kesäsuunnitelmia sulla on?


Mistä haaveilen nyt

Kevät se vaan lähenee ja juuri nyt ei päällä ole kovinkaan pahaa matkakuumetta. Siitä ei kuitenkaan ole montaakaan tuntia kun kaukokaipuu iski voimalla. Sitä se matkakuvien katseleminen teettää. Päässäni on viime viikkoina pyörinyt ristiriitaisia ajatuksia. Ensin saatan innostua:

"Oih, lentotarjous Etelä-Afrikkaan! Seikkailu! Mitäpä jos varaisin.." 

Ja sitten hetken päästä loikoilen sohvalla ja seikkailen vähän eri tavalla, kirjan kiehtovassa maailmassa, kahden kissanpennun loikoillessa vieressä. Nostan katseeni kirjasta ja ajattelen:

"Tämä on täydellistä. En halua minnekään kun minulla on kotona kaikki mitä tarvitsen."


Yksi kolmesta elämäni tärkeimmästä karvakasasta.

Juuri nyt haaveilen siis ristiriitaisesti sekä matkustamisesta sekä siitä, että elämäni jatkuisi juuri tällaisena mitä se nyt on. Vaikka koti on äärimmäisen ihana paikka niin tulen kuitenkin takuulla aina tarvitsemaan sitä, että aika-ajoin elämän raameja pitää järisyttää. Sitä ihanaa fiilistä, jonka matkalla oleminen saa aikaan. Tällä hetkellä haaveissa on siis monenlaisia matkoja, kuten..

Viikonloppureissu siskojen kanssa

Vaihtoehtoisesti viikon road trip olisi ihana myös! Tämä on hyvin realistinen haave, jonka toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestäni kiinni. Siskojeni kanssa on ihanaa matkustaa ja viimeiset vuodet olen vähintään kerran vuodessa jossakin jonkun siskon kanssa käynytkin. Haluaisin näyttää siskoille niin monia paikkoja! Haluaisin viedä heitä Saksaan, lempparimaahani, ja upeisiin luontokohteisiin. Haluaisin myös, että he näkevät Euroopan ulkopuolista elämää. 

Varattuna on jo kaksi reissua, joista toiselle lähden yhden siskoni kanssa ja toiselle kolmen. Ensimmäinen reissuista on yhdistetty kaupunki- ja patikointimatka Irlantiin, toinen kaupunkimatka Tukholmaan.

Matkat puolison kanssa

Mieheni matkustaa säännöllisesti, mutta toistaiseksi suurimman osan reissuista olemme tehneet tahoillamme. Hänen kanssaan haluaisin kuitenkin reissata luonnon perässä vaikka minne päin maailmaa. Islanti ja Uusi-Seelanti ainakin ovat haavelistallamme. Haluaisin myös matkustaa hänen kanssaan paikkoihin, joissa jo olen käynyt ja joista olen pitänyt, kuten Japaniin, Kaakkois-Aasiaan, Espanjaan tai Saksaan.

Varattuna ei ole vielä yhtään matkaa, mutta suunnitelmissa on kaksi. Ensimmäinen reissu olisi road trip pohjoiseen (katso seuraava haave!) ja toinen talvireissu jonnekin lämpimään.

Road trip Ruotsin ja Norjan Lappiin

Ruotsin Lappi valloitti sydämeni parisen vuotta sitten. Pohjoinen seutu on lumoavaa ja haluan matkustella siellä enemmän. Pressimatkat Ruotsin Lappiin ovat olleet mahtavia, mutta haluan tutkia tuotaa kiehtovaa pohjoista myös ihan omatoimisesti, auton kanssa seikkaillen.


Karibian kirkkaat vedet ja lähes autiot rannat ovat ihania. Kuva on otettu Guadeloupelta.

Björkliden näytti minulle, että naapurimaamme Ruotsi on paljon kauniimpi kuin olin ajatellutkaan. Kuvassa Silverfallet.

Sumu on kaunista ja hautausmaat mainioita vierailukohteita. Tämä hautuumaa on yksi lemppareistani, Kalevankangas Tampereella.

Uudet maat kiehtovat

Rakastan matkustella esimerkiksi Euroopan sisällä ja löytää uusia kolkkia tutuista maista. Myös jo käytyihin kaupunkeihin, kyliin ja luonnonpuistoihin on kiva palata. Olenkin matkustanut joissakin paikoissa, kuten Iso-Britanniassa tai Espanjassa, useampia kertoja pidempiä aikoja enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Maapallo on kuitenkin kovin suuri ja täynnä kiehtovia paikkoja. On niin paljon maita, joista en ole saanut vielä yhtään elämystä. On myös maita, joista en ole edes paljoa lukenut, joten en osaa muodostaa niistä ennakkokäsitystä. 

Costa Rican ja naapurimaiden luontokierros on yksi haaveistani. Karibialla haluaisin matkustaa saarelta toiselle. Etelä-Afrikkaan ja Botswanaan haluaisin lähteä automatkailemaan. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin se, että ne ovat hieman kauempana eivätkä ole niitä halvimpia reissuja, joten sen takia en ihan viikoksi haluaisi lähteä. Ihan puhtaasti laiskuuttani en ole reissuja sen enempää suunnitellut. Olen muutenkin huono suunnittelemaan matkoja ennen kuin lennot ovat jo varattuna.

Patikkamatka Romaniaan ja Sloveniaan

Rakastan patikoida, erityisesti reissuilla, ja useimmat matkani teenkin kohteisiin, joissa on hyvät patikointimahdollisuudet. Romanian tai Slovenian tilalla voisi siis hyvin olla mikä tahansa maa, mutta nämä ovat realistisia vaihtoehtoja tällä hetkellä. Google Mapsissa on jo lukuisia tähtiä näidenkin maiden kohdalla. Toki molemmissa maissa haluaisin myös käydä niiden pääkaupungissa sekä kylissä, mutta ensisijaisesti olen kiinnostunut näiden maiden luonnosta.

Safarimatka Etelä-Afrikkaan, Keniaan tai muualle Afrikkaan

Kukapa ei safarista haaveilisi. Tämä on pitkäaikainen haaveeni mikä ei ole edes mitenkään vaikeasti toteutettavissa. Miksi en ole mennyt aiemmin? Koska olen ajatellut, että tämmöisen vähän hintavamman reissun sitä tekisi hitaasti autoillen jonkun toisen kanssa. Nyt olen harkinnut myös yksin matkaamista ja safaripaketin ostamista matkatoimistolta.

Ja mitäs vielä? Eivät ne haaveet tietenkään tähän lopu. Sri Lankaa, Balkanin seutua sekä Nepalia olen myös viime aikoina harkinnut. Lentotarjouksia olisi näihin kaikkiin tarjolla ja näissäkin paikoissa kiehtoo ensisijaisesti luonto. Koeta tässä nyt sitten päättää.


Kaunis Zürich. Päivä oli niin kirkas, että hyvä kun ei päänsärky iskenyt. 

Teksti, jonka äärelle oli pakko pysähtyä Tampassa, Floridassa.

Rakas Tampere! Viime viikkoina on saatu nauttia upeista auringonnousuista ja -laskuista.

Reissusuunnitelmia vuodelle 2018

Viime vuoden puolella ajattelin, että ehkä vuonna 2018 jo matkustaisin paria viime vuotta enemmän.  Vaikka ihan hyvin olen reissaillut tässä parin vuoden aikana ympäri maailmaa, niin useamman kuukauden reissusta on kuitenkin aikaa jo kohta kolme (!) vuotta. Kolme vuotta sitten tähän aikaan asustelin Saksassa, jossa vietin nelisen kuukautta opiskellen ja patikoiden. Sen jälkeen kun Saksasta kesällä 2015 palasin, ovat pisimmät matkani olleet parin viikon pituisia. Viime aikoina en ole kuitenkaan juurikaan haaveillut pitkästä matkasta vaan ennemminkin monesta lyhyestä reissusta. Ehkä pidemmänkin matkan aika tulee vielä, mutta juuri nyt on hyvä reissata lyhyemmin.

Loppuvuodesta elämä katsokaas muuttui muutamallakin tavalla ja vaikka reissukuume on välillä iskenytkin, niin olen niiden sijaan toistaiseksi toteuttanut toisenlaisia haaveitani. Olen luonut entistä vakaampaa taloudellista pohjaa tulevaisuudelle ja sitoutunut muutamaan asiaan pitkäaikaisesti. Siis minä, sitoutumiskammoinen nainen, jolle vapaus on ollut koko elämäni se kantavin voima! Vapauden tunne on itselleni tunteista suurimpia ja tärkeimpiä ja sen vuoksi olen hylännyt lukuisia työpaikkoja, opiskelupaikkoja, ihmissuhteita ja jopa harrastuksia. Jos vapauden tunne ei ole ihmisessä voimakkaana, voi tuskin ymmärtää kaltaiseni ambivertin repaleista CV:tä tai laiskuudelta haiskahtavia selityksiä. Sitoutuminen johonkin asiaan ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että luopuisin vapaudestani. Joissakin harvinaisissa tilanteissa se voi jopa tarjota lisää sitä vapautta, jota niin korkealle arvostan. 

Tällä hetkellä minulla on siis kaksi reissua varattuna ja molempia odotan innolla. Irlantiin olen lähdössä siskoni kanssa kesäkuussa patikoimaan ja tutkimaan Dublinin katuja. Tukholmaan lähdemme viiden hengen porukalla heinäkuussa katsomaan Eminemiä ja siinä samassa nauttimaan kesäisestä Tukholmasta. Lisäksi miehen kanssa ohimennen puhutut reissut ovat satunnaisesti mielessä, mutta niitä suunnitellaankin lähempänä ajankohtaa.


Näihin Ranskan maisemiin on joskus vielä palattava patikoimaan. Kuva otettu Ballons des Vosgesissa.

Saksa ja Saksan metsät! Tämä risukasakuva on suloisesta Heidelbergistä.

Thaimaa, ah! Voin melkein tuntea tuon lämmön ihollani. Tällä syrjäisellä Phuketin rannalla vesi oli myös niin matalaa, että se oli lämmintäkin. Kehtasi lötkötellä vedessä.

Onkos sulla kovakin reissukuume? Mihin lähdet seuraavaksi?


Mallorcan luonto lumoaa

Vietin ystäväni ja matkabloggaaja Saanan kanssa viisi vuorokautta Mallorcalla marras-joulukuun taitteessa. Olimme molemmat saarella ensimmäistä kertaa eikä meistä kumpikaan tainnut aavistaa kuinka kaunis saari todella on kyseessä. Mallorcan upeus yllätti minut täysin.


Meidän matkan pääasiallinen tarkoitus oli patikoida sekä tutustua hivenen samalla Palman kaupunkiin. Olemme molemmat tahoillamme asuneet aikaisemmin Espanjassa ja pidämme kovin tuosta kiehtovasta maasta, mutta kumpikaan meistä ei ollut käynyt Espanjassa hetkeen. Matka Espanjan auringon, hehe, alle tuli tarpeeseen. Niin Saana on ehkä jo kertonutkin blogissaan, että sää ei ollut ihan sitä mitä olimme kuvitelleet. Mallorca on silti mielettömän kaunis talvellakin.



Vuorille satoi ensilumi



Näköalat Pollencan suuntaan




Yövyimme alkuun kaksi yötä Palmassa ja kolme Pollencassa. Oli hieno idea jakaa majoitukset kahteen eri paikkaan ja eri puolelle Mallorcaa, koska näin pääsimme näkemään saaren eri puolia. Pollenca oli joulun alla melkoisen hiljainen ja esimerkiksi ensimmäisenä iltana me jouduimme illallistamaan Burger Kingissä, koska lähiravintolamme olivat talvilomalla ja muutkin menneet, tietääksemme, kiinni. Pollencan rauhallisuus oli kuitenkin jopa kiehtovaa ja meillä oli tietenkin auto vuokrattuna, joten luonto, jonka vuoksi tuolta päin otimmekin hotellin, oli lyhyen matkan päässä.

Palman kaupungista jo lyhyesti kirjoitinkin ja se oli ihan kiva, muttei herättänyt sen suurempia tunteita. Muu osa Mallorcaa sen sijaan oli upeaa kuin mikä. En tiennyt Mallorcasta ennen matkaa juuri mitään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Luonto ei tietystikään petä koskaan, joten odotin toki nättejä vuoristomaisemia, mutta ne odotukset ylittyivät kymmenkertaisesti. Mallorcan vuoret ovat upeita!

Me ajoimme Palmasta ensin Valldemossan söpöön kylään ja sieltä Sollerin kautta Pollencaan. Ajomatka vuoristossa oli kiehtova kokemus. Välillä vettä satoi kaatamalla, välillä taivaalta tuli räntää ja rakeita. Pari komeaa salamaakin näimme. Upeaa! Palasimme vuorille vielä myöhemmin kun lähdimme patikoimaan. Ajelimme Llucin kylän lähettyvillä ja teimme seudulla hienon retken. Lunta oli satanut vuorille todella paljon ja espanjalaiset ottivat siitä kaiken irti. Näimme vuorilla lukuisia lumiukkoja sekä iloisia ihmisiä leikkimässä lumisotaa. Maisemat olivat koko ajan todella kauniit. 

Yksi reissun kohokohdista oli vierailu Sa Calobrassa. Ajomatka kyseiseen paikkaan oli taas kerran mielettömän kaunis. Sanat eivät riitä kuvailemaan paikan kauneutta. Alueella kulkee todella kiehtova, mutta myös vaativa patikkareitti Torrent de Pareis. Meillä ei ollut sinne talvella asiaa, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että kyseinen reitti on pakko joskus käydä patikoimassa.
















Sa Calobran upeita maisemia


Viisi päivää Mallorcalla on aivan liian vähän. Todella moni kiehtova paikka jäi näkemättä ja patikkapolku kulkematta. Tämä reissu ei missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. Mallorca, olet ihana!