UUSIMMAT TEKSTIT

Palma de Mallorca - nätti, mutta yllätyksetön

Palma de Mallorca on noin 400 000 asukkaan kaupunki Espanjan Mallorcalla. Yövyimme kaupungissa ystäväni Saanan kanssa kaksi yötä marraskuun lopussa.

En oikein tiedä mitä kertoisin Palmasta. Kaupunkina se vaikutti olevan toimiva ja ihan nätti, mutta myös yllätyksetön. Espanjassa on lukuisia mielenkiintoisia kaupunkeja, kuten Sevilla ja Gradana, joita suosittelisin ylitse Palman. Päivän tai pari kaupungin kaduilla ja ravintoloissa saa kuitenkin menemään helposti.









Palmassa meidän matkan kohokohtiimme kuului kipuaminen ylös Castell de Bellveriin, Bellverin linnaan. Linnoituksesta oli hienot näkymät sekä Palman kaupungin että vuorten suuntaan. Lisäksi siellä oli meidän vierailumme aikaan vain muutamia ihmisiä, joten saimme ihastella linnaa rauhassa. Linnaan on neljän euron sisäänpääsymaksu, sunnuntaisin pääsee ilmaiseksi.

















Meidän matkamme tarkoitus ei kuitenkaan ollut viettää koko aikaa Palmassa. Halusimme nähdä miltä Palmassa näyttää ja muun ajan vietimmekin muualla Mallorcalla. Pelkästään Palman tai aurinkolomailun vuoksi en Mallorcalle matkustaisi. Luonto Mallorcalla taas sen sijaan, siinä on loistava syy istua koneessa neljä tuntia! En ennen matkaa arvannutkaan kuinka kaunista voi saarella olla. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.


Vuoden 2017 upeimpia retkiä ja hetkiä

Sinne meni taas yksi vuosi. Omalla kohdalla vuosi 2017 sisälsi paljon muutoksia ja melkoisia yllätyksiä. Olen toitottanut ennenkin, mutta elämä se vain paranee vuosi vuodelta ja kulunut viime vuosi on ollut yksi elämäni parhaimmista. 

Matkailtua ei tullut tänä vuonna niin ahkerasti kuin edellisinä, mutta kaikenlaista muuta kivaa elämässä kyllä riitti. Tässä aikajärjestyksessä tämän vuoden upeimpia retkiä ja hetkiä!

1) Matkamessut aloittavat vuoden

Nykyään matkustan enemmän matkalaukun kuin repun kanssa. 


Tammikuussa oli perinteiset Matkamessut, jonne osallistuin taas kerran. Itselleni messut ovat sitä, että näen kavereita ja fiilistelen matkustelemisen ihanuutta. Matkabloggaajille järjestetyt bileet ovat olleet messujen huipennus, mutta ikävä kyllä monen hehkuttama hotelli Clarion ja siellä järkätyt bileet jäivät tyystin edellisvuosien pippaloiden varjoon. Oli kuitenkin ihanaa nähdä paljon uusia kasvoja ja hivenen tutustuakin muutamiin mukaviin matkabloggaajiin, joita en ollut aiemmin kasvotusten tavannut.


2) Ensimmäistä kertaa Kanadaan

Niagaran putouksilla


Helmikuussa odotti odotettu reissu Toronton Kanadaan. Talvinen Toronto helli meitä auringonpaisteella ja tarjosi monenmoista hauskaa puuhaa. Reissusta jäi mieleen erityisesti mukava illanvietto jääkiekkomatsissa parin hauskan kanadalaisen kanssa, hauska tiedemuseo, road trip Niagaran putouksille ja Casa Loman hieno linna


3) Ruotsin Lapissa on taikaa

Ruotsin Lapissa tulen takuulla vierailemaan kolmannenkin kerran.


Maaliskuussa oli taas vuorossa pressimatka Visit Swedenin sponssaamana Ruotsin Lappiin. Iso kiitos Visit Swedenille tästä ja edellisistä upeista reissuista. Olette avanneet silmäni naapurimaamme Ruotsin upeudelle! Luminen Björkliden oli mielettömän kaunis. Yksi reissun kivoimmista puuhista oli moottorikelkalla ajaminen, hienoin elämys kauniit revontulet hiljaisessa talviyössä ja ihanaa ylipäätään se ympärillä vallitseva upea kauneus. 


4) Imatrankoski on kaunis

Komeat maisemat

Maaliskuussa teimme myös lyhyen viikonloppureissun Imatralle. Kävimme katsastamassa koskea ja kylvimme ja nautimme olostamme Holiday Club Saimaan kylpylässä. Miniloma oli rentouttava.


5) Tytyrin kaivosmuseo on Lohjan erikoisuus

Maan alla Lohjalla


Synnyin ja vietin lapsuuteni Lohjalla. Tuosta pienestä kaupungista alkoivat seikkailuni ja olen kolunnut kaupunkia melkoisen hyvin nuoruuteni ajan. Tytyrin kaivosmuseossa on kuitenkin pitänyt käydä uudestaan aikuisiällä jo vuosia, mutta vasta viime keväänä siellä tuli vihdoinkin poikettua. Ja kyllä kannatti! Käykää ihmiset! Lohja on alle tunnin matkan päässä Helsingistä ja sillä on paljon muutakin tarjottavaa kuin Paavolan tammi (joka ehkä jo pitäisi jättää rauhaan).


6) Kesällä löysimme kodin

Oma työhuoneeni on iki-ihana.


Yksi vuoden ikimuistoisimmista päivistä ei liittynyt matkustamiseen millään lailla. Päivä, jolloin menimme katsomaan nykyistä asuntoamme, on jäänyt mieleeni elävästi. Sen päivän aamuna en osannut aavistaa kuinka ihanaan asuntoon astumme sisään. Näyttö, johon me alunperin epäröimme edes menevämme, sai aikaan helpotuksen tunteen. Olimme saapuneet kotiin.


7) Suomi on kiva maa

Manamansalossa meloen


Heinäkuussa otimme auton alle noin viikoksi ja kiersimme Suomea. Kävimme muun muassa Manamansalossa nauttimassa luonnossa, Oulussa kiertelemässä kaupunkia ja Kalajoella kylpemässä. Automatkailu on ihanan vapauttavaa ja viikko oli yksi kesän kohokohdista.


8) Marraskuussa auringon alla Karibialla

Lähes tyhjä ranta Guadeloupella


Marraskuulle olin varannut meille matkan aurinkoon. Vietimme puolisoni kanssa viikon Karibiassa, Guadeloupen saarella. Reissu tuli sopivaan väliin ja oli molemmille ensikosketus Karibialle. Vehreä Guadeloupe oli todella hyvä valinta ja erityisesti mieleen jäivät patikointi tulivuorelle ja Basse-Terren kaunis luonto.


9) Paluu Espanjaan

Lumiset vuoristotiet Mallorcalla olivat ilo silmälle.


Hieman Guadeloupen matkan jälkeen pakkasin matkalaukkuni uudestaan. Tällä kertaa matkaseuranani oli Saana ja määränpäänä Espanjan Mallorca. Ai että olikin ihanaa palata Espanjaan pitkän ajan jälkeen! Ja millaisiin maisemiin! Mallorca yllätti todella positiivisesti upealla luonnollaan. Vuoristoteillä oli kiva körötellä ja luonnossa tehdä löytöjä. Saarelle tulen takuulla vielä palaamaan!


10) Loppuvuodesta perhe kasvoi kahdella

Meidän poikamme <3


Loppuvuodesta elämä mullistui muutamallakin tavalla, mutta niistä merkittävin muutos liittyi perheemme kasvamiseen. Adoptoimme Pesulta kaksi äärettömän suloista kissanpentua, jotka olivat erityisesti alussa todella arkoja. Sydän on täyttynyt päivästä toiseen rakkaudesta kun olemme saaneet todistaa kahden palleron leikkimistä ja sopeutumista uuteen kotiin. 


11) Kylpyläloma Flamingossa

Tämä kuva on joulupäivältä. Pirkanmaalla saatiin nauttia täydellisestä talvisäästä.


Joulun välipäivinä huipentui reissuvuosi taas yhteen kylpyläreissuun. Vietimme yhden yön miniloman Flamingossa uiden, syöden ja pelaten. Miniloma kahden kesken oli todella rentouttava. Täydellinen päätös hienolle vuodelle. 

Näidenkin lisäksi elämään mahtui paljon muutakin. Melkoisia yllätyksiä oli vuosi täynnä kuten kuuluukin. Innolla olen lähtenyt vuoteen 2018 ja sen seikkailuihin!

ONNELLISTA VUOTTA 2018 KAIKILLE! KULKEKAA OMIA POLKUJANNE!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover. Oma tilini löytyy IG:stä nimellä curiousteea.


Patikointiretki tulivuorelle - Guadeloupe ja La Soufriere

Vietimme Guadeloupella, Karibialla, marraskuussa viikon verran. Yksi reissun odotetuimmista jutuista oli patikoiminen Basse-Terrellä. Jo kartalla Basse-Terre näytti houkuttelevalta ja perille päästyä alueen vehreys ei pettänyt. Aivan ihania kiemurtelevia vuoristoteitä, upeita maisemia, vesiputouksia ja lukuisia patikkapolkuja.


Ensimmäinen ponnistus


Kävimme patikoimassa jo ensimmäisenä päivänä Maison De La Foretin alueella, mutta emme ehtineet tehdä reilua tuntia pidempää lenkkiä. Myöhemmin kävimme patikoimassa myös Saut De La Lézardella. Kaikista upein ja pisin patikointireittimme kulki kuitenkin La Soufrieren tulivuoren ympäri.

Mikäli patikoi tulivuorelle ja takaisin, tulisi aikaa varata noin 3,5-4 tuntia. Enemmänkin aikaa alueella saa kulumaan mikäli tekee alueella pidemmän lenkin. Jätimme auton Bains-Jaunesin pysäköintipaikalle, 950 metrin korkeuteen, koska ylemmälle Savane á Muletsin parkkipaikalle ei päässyt. Kävelymatka näiden kahden välillä kulkee kuitenkin metsän poikki eikä se ole järin pitkä.


Pysäköintipaikan kyltti reiteistä

Matkan varrelta

Upeaa!

Aina välillä kirkastui

Ylhäällä oli suurin osa ajasta sumuista


La Soufrieren tulivuorelle vievä patikointireitti on takuulla saaren suosituimpia. Ihmisiä ei onneksi ollut todellakaan ruuhkaksi asti ja patikoitsijat olivat kuitenkin luontoa arvostavaa, hiljaista sakkia, joten ylös vuorelle sai nousta rauhassa.

Ylhäällä 1467 metrin korkeudessa voi käydä hivenen vilpoinen tuuli, mutta muuten sää patikkareitin varrella oli meidän patikointipäivänämme lämpimän kostea. Päivä oli upean sumuinen, joka toi paikkaan hienoa mystisyyttä. Aina välillä pilviverhot avautuivat hetkeksi, jolloin ylhäältä näkyi nätti maisema merelle.






Tässä kohtaa haisi/tuoksui rikki melkoisen voimakkaasti..

Paluumatkalla bongattua


Kun olimme kiivenneet ylös, päätimme kulkea eri reittiä pysäköintialueelle takaisin. Alueella on siis useampia vaihtoehtoisia reittejä, vaikkakin ainakin yksi niistä oli suljettuna. Loppumatkan kuljimme tyystin kaksin. Kävimme loppumatkasta vielä katsomassa Lac Flammarionin järveä, mutta se oli sumun peitossa.

Patikointireitti oli reissumme kohokohta ja upea kokemus. Suosittelen!


Viikko Karibialla; vehreä Guadeloupe

Viikko aikaa Guadeloupessa marraskuussa. Päämääränä rentoutua patikoinnin, snorklailun ja syömisen äärellä. Tavoite saavutettiin.


Plage de la Grande-Anse


Majapaikan päättäminen Guadeloupen matkallemme oli alkuun hivenen hankalaa. Missä Guadeloupessa kannattaa majoittua? Missä palvelut ovat? Missä on rauhallista? Saako ne samasta paikasta? Onko Grande-Terren etelärannat turistirysiä, jotka eivät tarjoa muuta kuin ylihintaisia ravintoloita ja ihmisten täyttämiä biitsejä? Nuo kysymykset oli mielessäni kun katselin hotelleja ja Airbnb-kämppiä ennen matkaa. En tunne ketään, joka olisi Guadeloupella käynyt päivää pidempään, mutta netin syövereistä löysin kehotuksen yöpyä ja vierailla sekä Basse-Terrellä että Grande-Terrellä. Sekä käydä tietysti muillakin saarilla.

Viikossa emme ehtineet Bassen ja Granden ulkopuolelle, mutta näitä kahta saarta koluttiin hyvin. Varasimme matkan alkuun muutaman hotelliyön Basse-Terren puolelta. Hotellimme Habitation Grande Anse olikin oikein mainio ja reissun parhaimmat sapuskat söimme tuon hotellin viihtyisässä ravintolassa. Ehdoton suositus kyseiselle majapaikalle. Loput yöt vietimme Grande-Terrellä, lähellä Gosierin keskustaa Airbnb-majapaikassa. Itse kämppä oli todella kiva ja upealla näkymällä, mutta ensimmäistä kertaa reilun viiden vuoden aikana jouduin kääntymään Airbnb-tuen puoleen, koska sisäänkirjautumista ei oltu tehty helpoksi. Airbnb:ltä sain kuitenkin aivan uskomattoman hyvää ja nopeaa palvelua, vastaavaa ei ole tainnut koskaan tulla vastaan muilta isoilta yrityksiltä.


Guadeloupen kartta, Basse-Terre vasemmalla ja Grande-Terre oikealla. Kuva Google Map.

Paikka, joka löydettiin Grande-Terren pohjoisosasta sattumalta

Oooh söppänää!

Saut de la Lezarden patikkareitiltä

Port-Louis Grande-Terrellä

Viini on melko edullista ruokakaupoissa


Kumpaa saarta sitten suosittelisin? Pidin paljon enemmän Basse-Terrestä. Sen luonnosta, kiemurtelevista vuoristoteistä ja siisteydestä. Valinta näiden kahden välillä on helppo mikäli haluaa samoilla luonnossa. Basse-Terren upeat maisemat peittoavat tasaisen Grande-Terren kirkkaasti. 

Jakaisin siltikin matkan niin, että yöpyisin molemmissa. Välimatkat saarella ovat yllättävän pitkät ja ruuhkat Pointe-a-Pitren ympäristössä melkoiset kellonajasta riippumatta. Mikäli haluaa käydä Grande-Terren itäisimmässä ja pohjoisimmassa päässä, kuten me halusimme ja suosittelen kyllä vierailemaan näissä paikoissa, ajomatka Basse-Terreltä molempiin kestää turhan kauan. Jos nyt varaisin reissun Guadeloupelle, yöpyisin useamman yön Bassen puolella ja jättäisin Grandelle pari yötä. Basse-Terren patikkamaisemat ja rannat kallistavat vaa'an vahvasti lännen hyväksi. Toinen vaihtoehto on yöpyä vaikkapa juuri Gosierin ympäristössä ja tehdä sieltä käsin päivämatkoja, mutta itse Gosierin alue on melko tylsä ja hotellien valloittama alue suorastaan ruma. Mikäli näköala on merelle ja majapaikka rannalla niin eipä se kyllä haittaa. Nautin itsekin majapaikkamme merinäköalasta ja aaltojen äänistä hyvin paljon vaikka itse seudulla emme muuten niin paljoa aikaa viettänetkään.

Auton vuokraaminen on Guadeloupella hyvin suositeltavaa. Tiet ovat pitkälti hyvässä kunnossa ja autolla on kätevintä liikkua. Ihmiset toki ajavat lujaa ja ohittavat jopa vuoristoteillä ylämäkeen, mutta en itse lähtisi snorklaus- ja patikkakamojen kanssa kokeilemaan bussilla matkustamista tai taksilla ajoa, kumpiakaan kun ei liian paljon saarilla näkynyt. Kaksipyöräisiä näkyi muuten hämmästyttävän vähän. Grande-Terren ruuhkissa sellainen olisi kätevä menopeli, mutta silti mopoja tuli vastaan harvakseltaan. Hatunnosto kaikille niille paikallisille, jotka joutuvat ajamaan niissä ruuhkissa päivittäin, ei oma mielenterveys kestäisi. Me koetimme vältellä ruuhka-aikoja ja onnistuimme melko hyvin, koska ajoimme yleensä jopa kilometrien pituisia jonoja vastaan eli kuljimme usein poispäin Pointe-a-Pitrestä ja sitä ympäröivästä alueesta.


Auringonlasku majapaikkamme ikkunasta kuvattuna

Eläimiä on aina kiva bongata

Biitsi Grande-Terrellä

Grand Etang Basse-Terrellä

Guadeloupella käy tosiaan eurot ja matkailijaa auttaa jos ranska taipuu. Englannilla ja elekielellä pärjää kuitenkin vallan hyvin. Ravintoloiden ruokalistat ymmärtää riittävän hyvin muiden kielten kautta, mutta allergikot ja jotain tiettyä ruokavaliota noudattavat opettelevat tietysti sitä sanastoa laajemmin. Hintataso Guadeloupella on korkeahko, aikalailla Keski-Euroopan tasoa tai jopa kalliimpaa, vaikka toki se näytti vaihtelevan.

Lisää kauniista Guadeloupesta myöhemmin.


Marraskuussa matkaillaan

Lähtöpäivä lähestyy. Check in on tehty. Kämppä on puunattu. Sähköposteihin on vastattu ja matkalaukkukin on pakattu. Koko päivän olen viipeltänyt kotona menemään, välillä istunut alas koneen ääreen ja hoidellut erinäisiä asioita, välillä iloisesti tanssahdellut musiikin tahtiin pyyhkeitä pyöritellen. Ja toki jätän aina asioita myös viime tippaan, joten tuli myös käytyä hakemassa matkalukemista kirjastosta sekä snorklausvehkeet kaupasta.

Marraskuulle on matkoja buukattuna nyt kaksi. Ensimmäinen reissu tuli varattua jo kesällä. Heinäkuussa tein päätöksen, että marraskuussa karkaan aurinkoon, edes hetkeksi. Viikon ajan me nautimmekin olostamme Guadeloupen auringon alla. Veikkaan, että eniten viihdymme vedessä snorklaillen. Lisäksi patikoimaan on tietysti päästävä. Ja toivottavasti ravintolatarjonta ei petä ja pääsemme herkuttelemaan useasti.

Lennämme Guadeloupelle Pariisin kautta. Finnair kuljettaa meidät Pariisiin ja Pariisista jatkanme Air Francen siivin. Katsotaan miten Air France toimii tällä reissulla, aiemmat reissut lentoyhtiön siivin eivät meinaan ole oikein vakuuttaneet. 

Lähtö koittaa aivan pian ja reissua voi seurata Instagrammista, jossa olen nimellä curiousteea!


Imatralle tehtiin miehen kanssa yhden yön reissu maaliskuussa

Ahmaskoskensiltaa Oulun lähellä käytiin ihailemassa heinäkuussa

Melontaretki Tampereella viime kesän loppuvaiheilla


Toinen reissu varattiin melkeinpä hetken mielijohteesta Saanan kanssa. Rikkautta ovat ystävät, joiden kanssa mielenkiinnon kohteet kohtaavat ja mielenkiintoisia matkakohteita on molempien mielestä lopumattomiin.

Malediivit, Thaimaa, Irlanti, Slovenia? Käy, käy, käy, käy. 

Hyviä vaihtoehtoja oli monia ja me päädyimme pikaisen chattauksen ja lentojen etsimisen perusteella Mallorcalle patikoimaan. Viitisen päivää vierähtää Mallorcan saarella ja matkaan lähdemme marraskuun loppupuolella. 


Viimeksi reissattiin Saanan kanssa ulkomailla maaliskuussa kun osallistuttiin Visit Swedenin pressimatkalle Björklideniin

Saanan kanssa on ihailtu Ruotsin Lappia myös syksyllä 2015

Mallorcan reissu osuu samaan ajankohtaan kuin mun ja Saanan viime vuonna tehty reissu Tukholmaan


Kuullaan tien päältä!


Kaupungeissa seikkaileminen ilman suunnitelmaa

Tiedättekös mikä on hauska ja kätevä tapa tutustua lähes mihin tahansa kaupunkiin?




Se, että ostaa rajattoman matkaoikeuden oikeuttavan julkisen liikenteen lipun ja sitten suhailee sillä menemään ympäri kylää. 

Olen reissaajana taikka ihan vain kaupungin asukkaanakin sellainen, että haluan kokea mahdollisimman paljon ja tallata jokaista katua ympäri. Rakastan kävelemistä, minullahan on uteliaat jalat, ja parisen kymmentä kilometriä menee helposti päivittäin erityisesti uusissa paikoissa. Mutta aina ei jalatkaan kaikkialle jaksa kantaa ja silloin julkinen liikenne tulee avuksi. Kaupunkien keskustat eivät koskaan riitä minulle, koska satojen kokemuksieni mukaan ne hauskimmat jutut löytyvät yleensä keskustojen ulkopuolelta. Hylätyt rakennukset, paikallisten kuppilat, halvemmat ravintolat, herttaisimmat asiakaspalvelijat, metsät ja rauhan tyyssijat odottavat lähes aina matkan päässä.

Julkisen liikenteen erityinen hauskuus on siinä, että vaikka itse päätät millä pysäkillä jäät pois, niin joku toinen kuitenkin ohjaa suuntaasi ja itse voit keskittyä olemaan osittain virran vietävänä. Oma ihanuus on myös siinä, että voi kulkea yhteen suuntaan aikansa kävellen eikä tarvitse palata lähtöpaikkaan takaisin, kuten vaikkapa auton kanssa matkustellessa. Julkinen liikenne toimii siis yleensä nimenomaan kaupungeissa kun taas pienemmissä paikoissa, kylissä ja syrjäseuduilla on kivempaa ottaa oma kulkuväline alle.














On vapauttavaa kun ratikka-, bussi-, juna- taikka metropysäkille mentäessä sitä ei yhtään tiedä minne päätyy. 

Voi nousta mihin kulkuvälineeseen vain ja jäädä pois pysäkillä millä tahansa. Tosin mainittakoon, että julkisista kulkuvälineistä metro on itselläni ehdottomasti vähiten käytetty, koska niiden ikkunoista ei näy maisemat. Metrolla matkustamisessa on tietysti oma jännityksensä siinä vaiheessa kun päättää jäädä kyydistä pois ja nousta maan pinnalle.

Usein sitä tulee päädyttyä kulkuvälineen päätepysäkille asti, kauas keskustan humusta. Kierrän siinä tapauksessa siellä aikani, nousen takaisin päin menemään kulkuvälineeseen ja jään matkan varrella pois mikäli siltä tuntuu. Etsin ja tutkin kunnes päädyn taas jollekin pysäkille, josta nappaan seuraavan kyydin. Tällä tavalla aikanaan tutustuin Tampereeseen, kun kaupunkiin muutin, ja samankaltaisia spontaaneja tutkimusretkiä olen tehnyt sen jälkeen sadoissa kaupungeissa.

Useinhan jokaisessa kaupungissa on niitä tiettyjä asioita, joita haluaa kokea, tai nähtävyyksiä, joita nähdä. Olen toki itsekin käynyt katsomassa Eiffelin, kaltevan tornin ja Big Benin, mutta hauskimmat ja mieleenpainuvimmat muistoni Pariisista, Pisasta tai Lontoosta eivät todellakaan pidä sisällään näitä paikkoja. Spontaaneille tutkimusretkille tärkeintä onkin se, että karttaa ei käytetä ainakaan liian ahkerasti ja nähtävyyksien ei anneta ohjailla kulkusuuntaa. Ja aika, sitä on oltava matkassa mukana, koska kiireessä homma ei toimi.














Postauksen kuvat ovat Eteläisestä Saksasta, Karlsruhen ympäristöstä, jonne hieman ikävöin juuri nyt. Etelä-Saksassa julkinen liikenne toimii pienemmissäkin paikoissa niin hyvin, että tutkimusretket ympäri kyliä ja luontoa on mahdollista toteuttaa myös ilman omaa autoa.