UUSIMMAT TEKSTIT

Tammela on Tampereen sydän

Taas kerran on edessä yksi käännekohta elämässä. Vaikka muutokset elämässä tuovat toisinaan mukanaan myös stressiä, niin nämä ovat niitä ajanjaksoja elämässä jolloin tunnen olevani kaikkein eniten elossa. Minä elän muutoksesta.

Nyt yksi kiehtovimmista edessä olevista asioista ei oikeastaan ole edes mikään kovin iso juttu. Edessä on muutto uuteen asuntoon, uuteen kaupunginosaan, mutta kuitenkin kävelymatkan päähän. Olen muuttanut lukuisia kertoja aikaisemminkin, mutta nyt taakse jäävä asunto ja erityisesti taakse jäävä kaupunginosa Tammela, on ollut kotini kaikista pisimpään.




Tammelasta on Tampereen vuosien aikana muodostunut minulle rakas paikka. Koulun asuntolasta muutin ensimmäiseen omaan - elikkäs kimppakämppään - asuntooni juurikin Tammelaan. Muutin sieltä toiseen kimppakämppään ystäväni kanssa ja jatkoin opiskeluajan rienoja Tammelasta käsin. Välillä kävin muualla Tampereella ja ulkomaillakin, mutta palasin lopulta takaisin. Ja nyt on lähdön aika taas. Sen kyllä tiedän, että vaikka kotiosoite muuttuukin, niin Tammelassa tulen takuulla pyörimään jatkossakin.

Mikäli olet ulkopaikkakuntalainen, etkä ole kuullut Tammelasta, niin kerrottakoon, että se on kaupunginosa heti Tampereen keskustan kyljessä. Rautatieasemalta Tammelaan on vain muutamia satoja metrejä. Oikeastaan Tammela on keskustan jatke, mutta onneksi paljon rauhallisempi sellainen.

Tammela tunnetaan Tammelantorista, joka on erityisesti kesäisin hyvinkin eloisa ja ihana paikka. Tampereen historiasta kiinnostuneet tietänevät myös Puu-Tammelan sekä Aaltosen kenkätehtaan, joka sijaitsee Tammelantorin nurkalla Aaltosen puistoa kaunistamassa. Puu-Tammelassa järjestetään joka toinen vuosi Runofestivaalit pienellä sisäpihalla. Jalkapallofaneille Tammela taas tarjoaa Tammelan nostalgisen stadionin sekä kivoja pubeja missä nauttia olut tai pari ennen ja jälkeen matsin.













Vielä joitakin vuosia sitten olin sitä mieltä, että kaupungin paras tori löytyy Laukontorilta, mutta nykyään Laukontorin ahdas toriympäristö häviää Tammelan ihanuudelle. Tammelassa ei tietystikään ole järveä vieressä kuten Laukontorilla, mutta tilaa tuova Emil Aaltosen puisto korvaa sen puutteen. Aaltosen puiston seutu onkin yksi Tampereen kivoimmista alueista. Puiston pohjoispäässä seisoo Aaltosen kenkätehdas ja etelässä on lasten leikkipuisto ja Pub Pikilinna. Puiston sivuilla on Tampereen kissakahvila Purnauskis sekä pieniä, uniikkeja liikkeitä.

Jos Tammelassa ollessa iskee nälkä niin ei tarvitse mennä toria edemmäs. Torilta löytyy muun muassa legendaarinen Ullan grilli sekä suosittu Eurolohi. Mutta mikäli tori on kiinni tai tarjonta ei nappaa, niin valinnanvaraa kyllä löytyy. 

Aaltosen puiston eteläpäässä on suosittu Kasvisravintola Gopal. Terveellisen ruoan ystävälle puiston koillisnurkasta löytyy Ruokapuoti Lempi, joka tarjoaa lähellä tuotettua, puhdasta ruokaa. Intialaisen ruoan ystävät suuntaavat Star and Moonlight- ravintolaan Tammelan puistokadulle, jonka omistaja on paitsi ystävällinen ja suloinen, myös loistava kokki. Jos kaipaat turkkilaista ruokaa, niin ota suunnaksi Malabadi ja sen maukas lounaspöytä. Alueen parista kiinalaisesta ravintolasta saa hyvää noutoruokaa, jota on mukava nauttia aurinkoisella ilmalla Aaltosen puistossa, joka on usein eläväinen, mutta ei koskaan täyteen ängetty.

Tammelan toinen isompi puisto sijaitsee Tammelantorilta pohjoiseen. Osmonpuistossa käy kävelijöitä ja pokemonien pelaajia. Osmonpuistossa seisova esiintymislava on pystytetty vuonna 1929 ja sieltä on näkymä etelään. Näky voisi olla hienompikin ja on varmaan joskus ollutkin, mutta lava tuo puistoon siltikin pienen särmän. Joskus olen itsekin sillä lavalla istuskellut ja miettinyt elämää.











Hieman haikeana, mutta kuitenkin hyvin innostuneena tulevasta, jatkan pakkaamista ja valmistaudun hyvästelemään kotikorttelini.


Se om moro, Tammela.


Manamansalo - vehreä saari Oulujärvellä

Suomen kiertomatkan aikana pysähdyimme Manamansaloon yöksi. Manamansalo on Oulujärvessä sijaitseva iso saari, joka on kuulemma tunnettu hiekkarannoistaan. 

Luonto Manamansalossa on kaunista. Oulujärvi on aava kuin meri ja lisäksi alueella on kirkasvetisiä lampia, joissa voi sukeltaa. Erityisesti Kokkojärvi näytti ylhäältä tieltä katsottuna upealta ja kävimme sitä ihailemassa rannaltakin. Meillä oli matkassa mukana ilmatäytteinen kanootti, jonka kanssa kävimme melomassa yhdellä lammella.


Matkalla Manamansaloon taivaalta sateli vettä


Kokkojärvi

Kokkojärvi

Oulujärvi




Manamansalossa on Euroopan vanhinta kallioperää ja käytiin niitäkin pällistelemässä. Kilonniemen gneissikalliot sijaitsevat saaren pohjoispäässä. Gneissikalliosta ei ollut näkyvillä kovinkaan suurta osaa, mutta kaunista kalliota se on.

Samoilla suunnilla sijaitsee myös hivenen erilainen ja hauskalta näyttävä kirkko. Manamansalon muistomerkkikirkko on rakennettu vuonna 1959 keskelle metsää ja kirkon kapea kellotorni näyttää puiden keskellä vaikuttavalta.






Hyvin vanhalla kallioperällä 



Manamansalon muistomerkkikirkko






Manamansalo on viihtyisä ja kaunis paikka luonnonystävälle. Meidän reissumme aikana sateli sen verran, ettemme meloneet niin paljon kuin olimme etukäteen ajatelleet, mutta olisi tuolla silti viihtynyt toisenkin tovin vaikkapa patikoiden.


Road trip Suomessa - Tampereelta Ouluun ja takaisin

Pari viikkoa sitten otimme auton alle ja lähdimme ajamaan Tampeelta pohjoiseen. Suomen road tripistä oli ollut puhetta jo kuukausia ja kalenteristakin oli sille varattu viikko jo joskus talvella. Matkasuunnitelmia teimme kuitenkin viime tipassa ja ensimmäisen yön majoituskin hoidettiin vasta tien päältä. 

Suomen road trip oli yksi tämän kesän kohokohdistani. 


Matkareittimme kartalla, kuva Google Maps


Odotin todella paljon sitä, että pääsen nauttimaan luonnosta, kiireettömyydestä ja automatkailun vapaudesta miesystäväni kanssa. Meillä oli muutama paikka missä halusimme käydä; Manamansaloon menimme luonnon perässä, Ouluun Jiin ystävän takia ja Kalajoelle biitsiultimaten ja hiekkasärkien vuoksi. Matkan varrella pysähdyimme useasti.

Kävimme Kaanaalla Lato Cafessa juomassa reissun ekat kahvikupilliset. Maalaismaisema kahvilan terassilla oli kaunis ja paikka mukavan unelias, siitäkin huolimatta, että läheiseltä Kaanaa Karting- radalta kantautui välillä moottoreiden ääniä. Saimme paikan omistajalta kierroksen alueella ja kävimme tervehtimässä kaikenlaisia eläimiä.




Lato Cafe, Kaanaa


Virroilla pysähdyimme jäätelölle Torisevan kahvimajalla. Kahvimaja sijaitsee kauniilla nälöalapaikalla Torisevan rotkoilla. Alueella voi tehdä reilun kuuden kilometrin patikkalenkin ja nauttia luonnosta. Mikäli kahvilan löytäminen parkkipaikalle saapuessa tuntuu liian helpolta, voi tehdä kuten me ja lähteä etsimään kahvilaa parkkipaikalta etelään päin sijaitsevista pusikoista.








Torisevan kahvimaja ja ympäristöä, Virrat


Lehtimäen kohdalla meille alkoi tulla nälkä. Valitettavasti tuosta pienestä paikasta ei päiväsellä löytynyt mitään muuta ruokapaikkaa kuin pienen huoltoaseman ravintola. Nälkämme hieman laskeuduttua jatkoimme muutaman kilometrin päässä olevalle näköalatornille. Torniin on ilmainen sisäänpääsy ja näköalana rauhoittava maalaismaisema. 

Uneliaan kylän jälkeen kartturin taitoni johdattivat meidät pusikkotielle ja sen mutkan kautta ajoimme Kuoleman läpi. Suomessa on kyllä veikeitä paikan nimiä! Kuoleman porttia emme löytäneet emmekä edes hauskaa kylttiä, joten matka jatkui kohti Piispalaa.




Näkötornin maisemia




Piispala oli positiivinen yllätys emmekä olisi osanneet poiketa siellä ellei Jii olisi käynyt siellä joskus muksuna. Leirikeskuksella oli parhaillaan jonkinlainen leiri käynnissä kun nuoria näkyi paljon. Ja kyllä siellä olisi vanhempikin viihtynyt. Nätin uimarannan ja luontoaktiviteettien lisäksi Piispalassa olisi päässyt esimerkiksi kiipeilemään, luistelemaan, keilaamaan ja pelaamaan frisbeegolfia, joten paikan päällä vierähtäisi helposti useampi päivä.


Piispalan uimaranta


Yösijan löysimme Niemenharjun matkailukeskuksesta Pihtiputaalta. Tämä vielä keskeneräinen, nelostien varrella oleva majapaikka tarjosi meille hotellihuoneen yöksi. Mainosesitteistä ei ikävä kyllä huomaa alueen keskeneräisyyttä ja likaisuutta ja ympäristöön nähden yli satasen hotellihuone tien varressa onkin järkyttävän hintainen, mutta toivottavasti paikka kehittyy.

Kiinnostavinta alueella on hylätyt mökit ja saunat kivenheiton päässä hotellilta. Jos alueella meinaa syödä, niin valoisan matkailukeskuksen läheisyydessä, tien toisella puolella on hyvä vaihtoehto murkinoinnille. Herkkuravintola Takkatupa mainostaa tarjoavansa nelostien parhaan seisovan pöydän ja hyvähän se buffet oli. Palvelu oli myös todella ystävällistä, joten en voi kuin suositella.






Rannan rakennusten ja tämän laiturin on annettu luhistua | Pihtipudas



Niemenharjun kehitystyö jatkunee


Niemenharjulta matkamme jatkui Manamansaloon, Oulujärvessä sijaitsevalle saarelle. Saari on tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan, mutta pitää myöntää, että kuulin paikasta ensimmäisen kerran vasta kun Jii ehdotti sitä yhdeksi matkakohteeksi. Yövyimme Manamansalon leirintäalueella mökissä. Manamansalosta kirjoita vielä lisää.

Matkan varrelle Manamansalosta Ouluun sattui muutama mielenkiintoinen pysähdys. Pysähdyimme esimerkiksi Ahmaskosken riippusillalla. Noin satametrinen silta ikävä kyllä suljettiin muutama vuosi sitten ja yksittäisiä puita näkyikin olevan rikki, joten sitä pitkin emme kävelleet, ihailimme vain alta päin. Harmi, että siltaa ei saa enää käyttää, alue on kaunis. Harmi myös, että paikalla oli saatanasti hyttysiä.











Ouluun emme olleet tehneet juurikaan suunnitelmia. Halusimme käydä Kauppuri5:ssa syömässä sekä Hailuodossa. Ravintolassa kävimme, mutta Hailuodon jätimme suosiolla toiseen kertaan sään takia. Kiertelimme oppaamme perässä jonkin verran ympäri Oulua ja jo on viehättävä kaupunki. Olen käynyt Oulussa kerran tai kahdesti ohikulkumatkalla, mutta siitä on yli kymmenen vuotta eikä minulla ollut kovinkaan selkeitä muistikuvia ennestään. Vierailimme myös Nallikarilla ja vaikka olin kuvia paikasta nähnyt niin yllätyin silti paikan kauneudesta.








Nallikari, Oulu


Oulusta jatkoimme kohti Kalajokea missä olimme muutaman yön. Pysähdyimme matkan varrella sukulaisvierailulle, mutta muuten ajelimme ilman pysähdyksiä. Kalajoella järjestettiin Beach Ultimate, johon Jii osallistui. Pelit kestivät koko päivän ja onneksemme pelipäiväksi sattui aurinkoinen päivä, joten pystyin makoilemaan kentän laidalla koko päivän pelejä katsellen. 

Kalajoella polskimme myös lyhyen hetken Kylpylähotelli Sanin pienessä kylpylässä, kävimme pienillä kävelylenkeillä ja söimme hyvin. Hiekkasärkät ovat upeat, vaikkei ihan niin suuret mitä lapsuudesta muistin. Alueella olisi ollut myös hauskan näköinen Seikkailupuisto Pakka, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet.














Kalajoelta matka jatkui takaisin kohti kotia. Muutaman kerran toki pysähdyimme matkan varrella. Poikkesimme esimerkiksi Tuurissa syömässä ja Lappajärvellä maisemia ihailemassa. Yhteinen matka lähentyi kuitenkin jo loppuaan. Mennään kyllä toistekin, oli upea matka!