UUSIMMAT TEKSTIT

Unelma toteutettu: Krugerin kansallispuisto

Marraskuussa teimme matkan, josta olin haaveillut vuosia. Matkustimme Etelä-Afrikkaan safarille. Matkan aikana vierailimme Krugerin kansallispuiston lisäksi myös Kapkaupungissa.


Krugeriin matkustimme ensimmäisenä ja lensimme Johannesburgiin. Otimme Johannesburgin lentokentältä auton alle. Auton vuokraaminen Etelä-Afrikassa on halpaa. Meidän Polo neljäksi vuorokaudeksi maksoi 57 euroa plus ulkopuolinen matkavakuutus, halvin kaara olisi maksanut joitakin euroja vähemmän.

Ennen Krugeriin matkustamista tulin miettineeksi millaisella autolla siellä kannattaisi ajaa, mutta alueella pärjää tosiaan ihan peruskaaralla. Päällystämättömätkin tiet olivat meidän kokemuksiemme mukaan marraskuussa todella hyväkuntoisia. Krugerissa ajellaan kuitenkin hyvin hiljaa ja katsellaan pusikoihin, joten näin jälkikäteen suosittelisimme panostamaan automaattiin. Joku, varsinkin te pidemmät ihmiset, voisivat myös tykätä korkeammasta autosta isoilla ikkunoilla, josta pääsee katsomaan eläimiä korkeammalta. Eläinten näkeminen ei kuitenkaan jää auton koosta kiinni. Monet eläinbongaukset teimme tien vierestä muutaman metrin päästä.


Lower Sabien terassilta otettu


Ensimmäisen yön yövyimme Nelspruitissa, kaksi seuraavaa kansallispuiston sisällä Skukuzan leirissä. Lentomme laskeutui hivenen myöhässä, noin 12 aikaan, ja kentällä muodollisuuksiin meni hetki, mutta Nelspruitiin ehdimme yhden pysähdyksen taktiikalla ajaa ennen auringonlaskua. Kiinnitän aina lentoja varatessa huomiota lähtö- ja saapumisaikoihin ja saavun aina mieluiten uuteen paikkaan aamu- tai iltapäivällä, joten pidin Turkish Airlinesin lentoaikatauluja Johannesburgiin todella hyvinä.

Kansallispuiston leirintäalueiden yöpymispaikat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Me teimme varauksen noin 2 kuukautta ennen reissua ja silloin marraskuulle oli vielä edullisia mökkejä jäljellä. Itseasiassa alueella näytti marraskuussa useampikin mökki olevan tyhjillään, mutta en jättäisi varausta siltikään viime tippaan. Kaksi yötä mökissä maksoi marraskuussa 2019 noin 168 euroa (1396 ZAR) ja lisäksi päälle tulee kansallispuistomaksut, jotka ovat pakollisia kaikille puistossa yöpyville. Kansallispuistomaksu Krugeriin maksaa tällä hetkellä turisteilta noin 24 euroa (400 ZAR) yhdelle hengelle päiväksi.

Johannesburgista Krugeriin on helppoa ajaa. 




Tiet ovat todella hyväkuntoiset, mutta liikenne on vasemmanpuoleista, joten siihen tulee varautua. Tiellä on 120 kilometrin nopeusrajoitus, mutta tietyöt laskevat sitä vähän. Iloksemme saimme huomata, että autoilijat olivat todella kohteliaita. Hitaammat väistävät tien sivuun vasemmalle antaen ohitustilaa silloin kun kaistoja on vain yksi suuntaansa ja muutenkaan kukaan ei jäänyt oikealle kaistalle hidastelemaan. Osa autoilijoista ajaa toki kovempaa kuin sallitut 120 ja osa huomattavasti hiljempaa, joten varovaisuus on tarpeen siinä missä muuallakin maailmalla. Tien varrella näkyi myös jonkun verran poliiseja, joten nopeusrajoituksia on syytä noudattaa. 

Matkan varrella on joitakin kiinnostavia vierailukohteita, kuten Sudwalan luolat, jonne meidän oli tarkoitus mennä. Viimeisenä päivänä leijonat Krugerissa veivät kuitenkin voiton, joten jäi Sudwala toiseen kertaan. Nelspruitin kaupungissa taas on mm. kasvitieteellinen puutarha.

Krugerissa aikamme meni tietysti lähinnä autossa körötellen ja eläimiä tuijotellen. Pari päivää puistossa olivat juuri niin rentoja ja ihania kuin etukäteen oletinkin. Puiston sisällä ei tule autolla kovinkaan kovaa ajeltua, joten eläimiä näkee varmasti. Marraskuussa on hyvä mahdollisuus nähdä pikkuisia ja niitä mekin näimme melko paljon. 

Ensimmäinen päivä puistossa oli hieman epätodellinen. Paikka on todella upea, mutta alkuun en voinut uskoa olevani todella siellä. Kuin olisi kattonut televisioruutua auton ikkunasta. Ennen matkaa odotin ehkä eniten ylvään giraffin näkemistä, mutta mitä enemmän eläimiä bongaili, sitä enemmän niitä halusi nähdä. Vaikka näimme giraffeja paljon ja kyseinen eläin onkin Krugerissa hyvin helppo bongata, oli niiden näkeminen silti aina yhtä sykähdyttävää. Teimme myös lukuisia muita hienoja bongauksia, kuten Pumban Skukuzan leirintäalueen sisällä, hyeenoja uimassa, virtahevon padossa uiskentelemassa, norsuja toisilleen isottelemassa, leijonia päivää paistattelemassa.











Bongaa leijonia levolla


Puistossa on hyvät puitteet tehty turisteille. Ruokapaikkoja oli tarjolla riittävästi ja ne olivat hyvin viihtyisiä. Meidän vierailun aikaan puistossa oli toki kävijöitä, mutta tunnelma oli siltikin rauhallinen. Saimme ajella pitkiä aikoja kaksisteen, varsinkin päällystämättömillä teillä. 

Pääsääntöisesti kuljimme omia reittejämme, mutta viimeisenä päivänä seurasimme myös hetken aikaa paria safariautoa, koska ammattilaiset tietävät miten ja mistä niitä eläimiä parhaiten bongailee. Ja näimmekin joitakin eläimiä tällä seuraamistaktiikalla, joita emme ehkä olisi itse huomanneet. Muiden ihmisten kanssa kannattaa myös jutella, pysähtyä autojen viereen ja kysyä mitä he tiirailevat. Ihmiset Krugerissa kertovat mielellään näköhavainnoistaan ja niitä myös merkataan ylös taukopaikkojen tauluille. Näin introverttinä pidin silti erityisen paljon niistä hetkistä kun ajoimme kaksin johonkin hyvälle paikalle, mistä käsin pystyimme rauhassa katselemaan upeita eläimiä.

Skukuzan leiri on iso, mutta ei onneksi hälyinen kuten etukäteen lukemani perusteella luulin. Voin tietysti vain kuvitella kuinka upeita alueen yksityisten tarjoamat kukkarolle kalliimmat majapaikat ovat. Skukuzassa on mahdollista nähdä eläimiä myös. Ravintolassa ja sen vieressä on näköalapaikka joelle. Siellä oli meidän ensimmäisen päivän aikaan norsuja ja antilooppeja syömässä. Myös Lower Sabien ravintolan terassilta voi bongata eläimiä. Me näimme mm. paljon norsuja ja virtahevon. 

Skukuzan leirin ravintolasta on pakko antaa kehuja. Ravintolassa ei pääse nauttimaan intiimistä tunnelmasta kaksistaan, mutta todella herkullisen ja kohtuuhintaisen annoksensa saa nauttia tähtitaivaan alla. Me taisimme syödä koko matkamme parhaat ruoat tuossa leirin ravintolassa ja varsinkin niitä jälkiruokia ikävöin jo Kapkaupungissa, missä herkut eivät päässeet aivan samalle tasolle. Skukuzan tunnelmallisessa ravintolassa pääruoka, viinilasillinen ja jälkiruoka lähtee reilusti alle 20 euron. Muissa Krugerin ravintolassa hinnat olivat vielä edullisempia.










Lempparini <3


Mökki, jossa yövyimme Skukuzassa, oli aika perustasoinen, mutta hyvinkin kotoisa. Sänky oli riittävän kova ja se oli tärkeintä, koska mökissä käy lähinnä nukkumassa, mutta suihkukin toimi hyvin ja oli lisäksi tilava. Mökeissä on jääkaappi ja keittiötarvikkeita, joten omatkin kokkailut onnistuvat. Me kuitenkin hyödynsimme vain jääkaappia. 

Jos olet haaveillut safarista, mutta et ole sitä vielä toteuttanut, niin voin kyllä lämpimästi suositella Krugeria! Ensikertalaisen silmin Kruger on hyvinkin helppo, asiakasystävällinen matkakohde. 

Lisää Krugerista voi lukea ainakin blogeista IrtiottojaVaihda vapaalle sekä Maisemajahdissa


Tulevan talven suunnitelmia

Talvi odottaa ihan nurkan takana. Lempäälässä puskat ovat jo saaneet kevyen, valkoisen peitteen hetkeksi. On hyvä aika paljastaa mitä suunnitelmia itselläni ja läheisilläni on tulevan talven varalle.

Vaikka tykkäänkin Suomen talvesta ja neljästä vuodenajasta, niin talvella on päästävä edes hetkeksi lämpimään. Suomen talvi on kaunis, mutta hieman liian pitkä, joten tulevanakin talvena, kuten lukuisina edellisinä, matkustan toviksi auringon alle.


Lokakuu on yksi vuoden upeimmista kuukausista!


Ensimmäinen reissun aika on jo ihan pian. Lähdemme mieheni kanssa marraskuun alussa Etelä-Afrikkaan. Tämä reissu on odottanut tapahtumistaan jo useamman vuoden, mutta nyt on vihdoinkin Etelä-Afrikan aika. Elämäni ensimmäisen safarin pääsen kokemaan juuri siellä missä joskus aikanaan ajattelinkin sen kokevan eli Krugerissa ja olenkin tästä safarista hyvin innoissani! Luulen, että en ole vieläkään täysin ymmärtänyt sitä, että matkustan paikkaan, mistä olen haaveillut jo useamman vuoden. Eiköhän se iskeydy tajuntaan viimeistään sitten kun pällistelen jellonaa autossa istuen.

Lennämme siis Johannesburgiin, mistä vuokraamme auton ja ajamme muutamaksi yöksi Krugerin kansallispuistoon villieläimiä ihailemaan. Tulen kirjoittamaan Krugerista oman kokemukseni matkan jälkeen, mutta Vaihda vapaalle - blogista löytyy paljon hyödyllistä informaatiota Krugerin matkaa suunnitteleville, joten suosittelen vierailemaan blogissa jos matka sinne kiinnostaa. Elina ja Tomi ovat käyneet Krugerissa jo useamman kerran ja he itseasiassa matkaavat sinne seuraavan kerran jo marraskuussa, vähän meidän matkamme jälkeen.

Kruger ei kuitenkaan jää ainoaksi matkakohteeksemme, vaan käymme matkan aikana myös Kapkaupungissa ja olen sielläkin halunnut pitkän aikaa käydä. Etelä-Afrikkaan saa nykyään usein lentoja reilusti alle 400 euron ja molempien matkakohteiden reissusta ei tarvinnut pulittaa paljoa 500 euroa enempää.  Lentoajat ovat myös todella hyvät, mikä on itselleni hyvin tärkeä asia. 

Lennämme siis Johannesburgista vielä Kapkaupunkiin, missä vietämme matkan loppuosan. Vuokraamme myös Kapkaupungin lentokentältä auton, jotta pääsemme näkemään muun muassa pingviinejä ja mahdollisesti lähdemme myös patikoimaan. Vierailu viinitilalla kiinnostaisi myös, mutta mieluummin sitä kävisi eettisesti toimivalla tilalla ja ilmeisesti Etelä-Afrikassa sellaista ei ole niin helppoa löytää (vinkkejä saa antaa!).

Kapkaupungissa voi toki liikkua ilman vuokra-autoa, hyviä vinkkejä siihen löytyy esimerkiksi Lomalla viimeinkin -blogista. Jaakko vinkkaa blogissaan miten esimerkiksi viinitiloilla pääsee vierailemaan ilman omaa autoa ja antaa muutenkin hyviä vinkkejä Kapkaupunkiin. Itse olen vain niin rakastunut autolla matkustamiseen ja usein myös hivenen syrjemmässä majoittumiseen, että vuokra-auto on jo enemmän sääntö kuin poikkeus matkoilla, kaupunkilomia lukuunottamatta. Etelä-Afrikassa auton vuokraaminen on lisäksi todella edullista.

Jos satut tietämään kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu Etelä-Afrikkaan, niin vinkkaa ihmeessä! 

Luin hiljattain etelä-afrikkalaisen kirjailijan Deon Meyerin kaksi kirjaa, Metsästäjän sydän ja Kuolema päivänkoitteessa, mitkä olivat kyllä viihdyttäviä, mutta eivät pääse tämän vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Vielä ehtisin napata jonkun Etelä-Afrikkaan sijoittuvan kirjan matkalle.

Tässä rakentelin seuraavaa matkakohdettamme.

Ja sitten seuraavaan matkaan! 

Nyt kun kahdet pyöreät on juhlittu, niin voin jo paljastaa myös lopputalven matkakohteen. Äitimme täytti 60-vuotta hiljattain ja siskoni lapsi täytti 10-vuotta, joten päätimme juhlistaa heitä vähän isommin ja ostimme heille yllätysmatkan. Lähdemme kuuden hengen porukalla Thaimaan auringon alle helmikuussa. 

Matkakohteen päättäminen oli alkuun hieman hankala juttu monestakin syystä, mutta turvallinen Thaimaa valikoitui määränpääksi mm. siksi, että porukan sankarit matkustavat ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolelle. Paikan päälle pitää päästä vaivattomasti ja itse matkakohteen pitää tarjota lämpöä, eksotiikkaa ja hauskanpitoa. Thaimaa on uusi kohde myös kaikille muillekin matkaseuralaisille paitsi itselleni, joka toimin matkaoppaan roolissa. Ollaan siskojen kanssa oltu aivan täpinöissämme tästä reissusta! Onnistuttiin kyllä yllättämään äiti ja muksu täydellisesti ja muisto pelkästään jo noista syntymäpäiväjuhlista tulee tuomaan hymyn huulille pitkäksi aikaa.


Markkina-aluetta

Söpöliini rannalla

Bangkokin liikennettä


Instagram (curiousteea) on edelleen itselleni se eniten päivittyvin kanava, joten sinne lykkään pian kuvia Etelä-Afrikasta!


Norjan Mo i Rana ihastuttaa luonnollaan

Heippa taas!

Nyt kun palasin blogin puolelle tekstillä Rio de Janeirosta, tulin vilkaisseeksi mitä kaikkea luonnoksista löytyykään. Ja niin vain löysin täältä tekstiä viime kesän upealta road tripiltä, jonka teimme puolison kanssa Norjaan ja Ruotsiin. Norjan ja Ruotsin luontoa on vain pakko hehkuttaa, joten siitä reissusta nyt muutama sananen ja kuvia. Ehkä joku lukija suunnittelee juuri parhaillaan automatkaa Norjaan kesäksi? Mikäli et, niin suosittelen!

Autoilimme viime heinäkuussa 2018 Norjassa ja Ruotsin Lapissa. Minähän rakastuin Ruotsin Lappiin syksyllä 2015 ja sen jälkeen alkoi Norja ja sen luontokin kiinnostaa vielä entistäkin enemmän. Tällä reissulla halusimme siis nimenomaan nauttia Norjan ja Ruotsin kauniista luonnosta ja saimme juuri sitä mitä haimmekin.


Norjan puolella ajomatkan maisemat kaunistuivat.


Me ajoimme Tampereelta Vaasaan ja menimme laivalla Uumajaan. Alkuun olimme suunnitelleet ajavamme taas koko matkan pohjoiseen, mutta onneksi valitsimme lopulta tämän vaihtoehdon, jota meille suositeltiin. Noin neljän tunnin laivamatkassa ei ollut mitään erikoista, mutta Uumajasta pääsimme kätevästi yhden hotelliyön jälkeen jatkamaan matkaa Ruotsin halki kohti Norjaa.

Yövyimme kolme yötä upeassa ja edullisessa Airbnb-yksiössä Mo i Ranassa, Norjassa.


Mukavan majapaikkamme terassin näkymät.


Mo i Ranan keskusta meitä ei säväyttänyt, joten onneksi emme yöpyneet siellä. Norjaan kuitenkin matkustetaan luonnon takia ja patikointimaisemat tuolla seudulla ovat upeat. Nyt voin allekirjoittaa kaiken sen Norjan luonnon hehkutuksen. Norjahan on nykyään melko suosittu matkailumaa, mutta saatiin onneksi olla aika hyvin omissa oloissamme.

Jos suuntaat joskus Mo i Ranaan (ja suosittelen suuntaamaan), niin kannattaa vierailla ainakin Svartisenin jäätiköllä, Marmorslottetissa ja Grønligrotta-luolassa. Nämä kolme kokemusta olivat itselle Mo i Ranassa ne kohokohdat, jokainen omalla tavallaan.

Jäätikkövierailu oli kokemuksena vaikuttava. Onhan se kiehtovaa käydä keskellä lämmintä kesää töllistelemässä valtavaa jäämassaa. Svartisenin jäätikkö on melko helposti saavutettavissa eikä vaadi monen tunnin patikointia.

Patikoimme ensin pieneltä pysäköintialueelta, missä sijaitsee kioski, metsän poikki muutaman kilometrin ennen kuin aloimme nousta ylös jäätikölle. Metsän poikki kulkeva reitti oli mukava kaikessa rauhallisuudessaan, mutta ei mitenkään erityinen, joten jos haluaa säästää jalkojaan, voi kioskin liepeiltä ottaa veneen ja kulkea sillä järven toisessa päässä olevalle laiturille asti.  Me otimme päivän viimeisen veneen tullessamme takaisin jäätiköltä. Veneiden aikataulut ja hinnat saa selville viimeistään paikan päällä, mutta toki on parempi olla vaikka jo heti aamusta liikenteessä niin saa rauhassa kulkea. Kanssakulkijoita oli jonkin verran venelaiturilta eteenpäin jäätikölle asti, mutta mistään suurista ruuhkista ei todellakaan voi puhua.








Jäätikkö näyttää hyvin vaatimattomalta kuvissani, mutta paikan päällä koettuna se on näyttävämpi. 

Ympyröin kuvista ihmisiä, jotta mittasuhteet tulisivat paremmin esille.





Marmorslotten taas oli lähestulkoon autio meidän vierailun aikaan. Kyseessä on todella upea luontokohde! Paikka on vaikuttava ja vielä jos viitsii patikoida metsän läpi pidemmälle, niin pääsee nauttimaan näteistä maisemista hivenen korkeammalta.








Lyhyen patikan kruunasi upeat maisemat.


Grønligrotta on hieno vierailukohde luolista pitäville. Luola ei ole mitenkään järkyttävän suuri, mutta nätti ehdottomasti. Ja vierailusta teki mukavan se, että olimme kierroksen ainoat osaanottajat, joten pääsimme kulkemaan luolassa opastajan kanssa keskenämme ja omaan tahtiin. 

Mo i Ranasta me jatkoimme vielä Norjaa ylös pohjoiseen ja sieltä Ruotsin Lapin puolelle. Ehkä turinoin loppumatkastammekin joskus. Norja on kaunis ja helppo matkailumaa, joten tämä luontomatka ei takuulla jää meidän viimeiseksi.


Once in a lifetime: Rion karnevaalit

Olimme kolmen hengen porukalla Rio de Janeirossa helmi-maaliskuussa 2019. Liput Rioon ostimme useampi kuukausi ennen lähtöä ja hyvin nopealla aikataululla.

Kun viime keväänä varasimme lennot Brasiliaan, niin aikomuksemme ei itseasiassa ollut matkustaa Rioon karnevaalien aikaan. Olimme ajatelleet nimenomaan välttää kyseistä ajankohtaa, koska silloin hotellien hinnat nousevat korkealle ja ihmismassat nyt eivät yleensäkään ole kovinkaan houkuttelevia. Sattui kuitenkin muutama sekaannus lippuja varatessa ja niinpä me sitten päädyimme Rioon juuri karnevaalien alla.

Ehdimme kaupunkiin onneksi jo ennen kun karnevaalit käynnistyivät. Karnevaalien aikana moni museo on suljettuna ja matkanjärjestäjät vähentävät retkiään, joten meidänkin suunnitelmat menivät hivenen uusiksi juhlien vuoksi. Ehdimme päivän kestävälle veneretkelle kun suuntasimme sinne päivää aikaisemmin kuin olimme aikoneet, mutta ikävä kyllä museoissa ja kirjastoissa emme ehtineetkään matkan aikana vierailla, koska ne pistivät ovensa useammaksi päiväksi kiinni.





Katubileet Rion karnevaalien aikaan ovat varmasti joillekin kokemisen arvoisia, mutta itselle ne eivät näyttäneet tarjoavan mitään uutta. Katubileissä nuoret pukeutuivat värikkäästi ja ryyppäsivät kadulla musiikin soidessa. Meno muistutti suomalaista vappua, mutta suuremmassa mittakaavassa vain. Katubileitä oli ympäri Rioa, mutta meidän onneksemme Copacabanalla, missä majoituimme, oli yllättävän rauhallista. Siellä Rion karnevaalit näkyivät huomattavasti hillitymmin kuin vaikkapa keskustassa.

Sambakoulujen paraatit sen sijaan olivat hienoja, erityisesti lavastusten takia. 

Ostimme päähänpistona Sambadromelle liput netistä vasta edellisiltana (noin 100 USD/lippu) ja meidän onneksemme lippujen noutopiste sattui olemaan parin korttelin päässä hotellistamme Copacabanalla. Noudimme liput paraatipäivän aamuna ja illalla suuntasimme metrolla areenalle tuhansien muiden kanssa. Järjestelyt olivat todella hyvin tehty ja lippuja noudettaessa annettiin kaikki tarpeellinen informaatio. Metrolta oli lyhyt kävelymatka areenalle ja sisälle pääsi lähestulkoon kävelemään suoraan.


São Clemente aloitti shown.






Me ostimme liput sektorille 4, mutta muillekin sektoreille lippuja oli vielä edellisillalla myynnissä. Pohdimme hetken kakkosen ja nelosen välillä. Kakkossektori on lähempänä sitä mistä sambakoulut lähtevät liikkeelle, mutta nelossektori oli hieman keskemmällä. Ennen lippujen ostoa kannattaa etsiä netistä ilmainen opas karnevaaleille, esimerksi Carnival Bookersin opas, ja lukaista se läpi. Oppaasta me saimme tarpeellisen informaation esimerkiksi katsomon valitsemiseen. Merkittyjä paikkoja stadionilla ei ollut, joten jos haluaa katsomon alaosille niin paikan päälle pitää mennä ajoissa. 

Sambakoulujen esitykset olivat upeita. Asut olivat toinen toistaan kauniimpia ja lavastukset mielettömän hienoja. Yleisössä oli myös hyvä meininki, ihmiset tanssivat ja lauloivat iloisesti. Ainoa hivenen epämiellyttävämpi yllätys oli musiikki, joka ei ollut ihan niin kaunista kuin olin etukäteen ajatellut. Noh, siihenkin äänekkääseen lauluun kyllä tottui. 

Esityksiä oli yhteensä seitsemän illan ja yön aikana ja yksi esitys kesti tunnin verran. Ensimmäisen esityksen piti alkaa kello 21.15 aikoihin, mutta esitys oli myöhässä aikataulusta, kuten odottaa saattaa, mikä tietenkin vaikutti seuraavienkin esitysten aikatauluun. Viimeinen esitys siis saattaa alkaa vasta rutkasti seuraavan aamun puolella. Me katsoimme kolme hienoa esitystä, São Clementen, Vila Isabelin ja Portelan, joista varsinkin kaksi jälkimmäistä vakuuttivat hienoilla lavasteillaan ja asuillaan.


Tämä oli ehdottomasti yksi hienoimpia lavasteita. Miespatsas tuossa keskellä liikkui hitaasti. Upeaa taidetta!







Portela


Karnevaalit olivat ehdottomasti käymisen ja rahan arvoinen kokemus. Matkasta ja karnevaaleista tuli pääkoppaan taas sellainen kasa muistoja, että sitä on kyllä iloinen, että lähdimme. Tosin nyt kun karnevaalit on kerran koettu, niin mikäli Rioon tulee toiste mentyä, niin todennäköisesti karnevaaliajan ulkopuolella.


Siitä on hetki aikaa

Olen ollut kauan poissa blogimaailmasta. Kirjoitin viimeksi Dublinin reissusta, jonka tein yhdessä nuorimmaisen siskoni kanssa kesäkuussa. Olenhan minä reissannut sen jälkeenkin; ensin Eminemin konserttiin Tukholmaan ja sitten automatkalle Norjan ja Ruotsin päräyttäviin maisemiin. Molemmat reissut olivat hienoja, mutta kovin erilaisia. Olisi niistä kerrottavaa ollut, mutta jokin tässä blogimaailmassa alkoi tökkimään. Vaikka kirjoitin ja kirjoitin, en saanut aikaiseksi painaa julkaise-nappia. Ja sitten vain unohdin, että minulla on matkablogi ja keskityin kaikkeen muuhun. 

Nyt haluan kirjoittaa. Edes vähän, edes pinnallisesti. 

Ihastuin Norjaan. Voi siskot, miten kaunista siellä on, meidän naapurissamme! Ja niin kovin rauhallista. Alfa Romeo, sittemmin jo toiseen autoon vaihdettu, vei meidät myös paikkaan, joka syyskuussa 2015 jätti minuun lähtemättömän jäljen. Yövyimme kaksi yötä Björklidenissä, Ruotsin Lapissa, ja vierailimme paikoissa, joista hankimme ihania yhteisiä muistoja edellisten kauniiden muistojeni rinnalle. Minulle oli tärkeää käydä pohjoisessa ja nimenomaan tuolla seudulla yhdessä. Katson tarinamme kuitenkin alkaneen jo sieltä, koska Lapista se meidät yhdistävä lenkki, yhteinen ystävämme Saana, löytyi. 









Lapin matkan jälkeen en ole isommin matkustanut, lyhyitä pyrähdyksiä Suomen sisällä vain tehnyt. En ole edes halunnut, vaikkakin marraskuussa meidän oli tarkoitus lähteä etelään. Ei lähdetty, koska ostettiin asunto ja muutettiin. 

En kirjoittanut vuosikoostetta, vaikka vuosi 2018 mainio olikin. Se oli osaltaan myös rankempi kuin edeltäjänsä, koska halusin saada taloudellisia tuloksia nopeasti aikaan, mutta se myös antoi ja opetti hyvin paljon uutta. Ja kaikesta introverttisyydestäni huolimatta se antoi myös lisää ystävyyttä elämään. Vuosi 2018 oli erityisen ihana ja edellisistä poikkeava sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi kissojemme kanssa. Meidän kaksi karvapalloamme muuttivat meille vuoden 2017 lopussa ja koko viime vuoden kissamme olivat elämäni keskiössä. Tunnen vieläkin voimakasta kiitollisuutta siitä, että juuri meille luovutettiin juuri nämä kissat, jotka tekivät meistä perheen. Se oli lottovoitto. 









Vuosi 2019 tarjoaa ainakin retkiä. Matkamessut nyt ensimmäisenä. Malesia pian sen perään. Brasilia helmikuussa. Ja lukuisia patikkaretkiä Birgitan polulla. Nähtäväksi jää mitä muuta.

Vaikka blogi ei enää päivity entiseen tahtiin, niin Instagrammia (curiousteea) päivittelen hivenen ahkerammin.


Dublinista luontoon - Wicklowvuorten kansallispuisto

Irlantiin on Suomesta helppoa matkustaa. Muutama tunti lentokoneella Helsingistä ja olet Dublinin lentokentällä, josta on lyhyt matka keskustaan. Reissuun voi siis hyvin lähteä vaikka vain viikonlopuksi ja koluta siinä ajassa Dublinia ristiin rastiin. 

Monet varmasti Irlantiin lähtevätkin Dublinin vuoksi. Onhan siellä tarjolla pubeja, shoppailumahdollisuuksia ja rentoa kaupunkielämää ilman suuria ihmismassoja ja ruuhkia. Dublin on mukava ja helposti lähestyttävä. Ulkomuodoltaan se on tosin omaan makuuni vähän tylsäkin, koska arkkitehtuuri tai katutaide ei juuri tarjoa yllätyksiä.


Hieno taideteos

Mielikuvissa Irlanti on monelle kuitenkin paljon muutakin kuin Dublin; pieniä kyliä, vehreyttä ja upeita maisemia. Luonnon ja maisemien vuoksi Irlantiin kannattaakin matkustaa. 

Vuokrasimme siskoni kanssa auton lentokentältä ja kaupungin ulkopuolella liikuimme autolla. Dublinissa on vasemmanpuoleinen liikenne, johon voi kestää tottua hetken aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään  valtava kaupunkialue lukuisine kaistoineen ja liittymineen, joten ajaminen sujuu kyllä suomalaiseltakin. Dublinissa ja Irlannissa on tietulleja, mutta näistä vain M50 on käsittääkseni sellainen, jonka maksamisessa tulee olla tarkkana, koska tiellä ei ole puomeja. Tuota kyseistä tietä on tosin Dublinin alueella melko helppoa vältelläkin ja maksun voi maksaa netissä jälkikäteen. Muita mahdollisia tulleja varten on hyvä varata muutama kolikko, jotta tietulleista pääsee vaivatta jatkamaan matkaa.

Mikäli olet lähdössä Irlantiin autoilemaan, niin kannattaa ehdottomasti lukea Live now - dream later- blogista Saanan kirjoittama kattava tietopaketti automatkailusta Irlannissa!


Powerscout Waterfall



Matkustimme autolla muun muassa Wicklowvuorten kansallispuistoon. Poikkesimme ensin Powerscoutin vesiputouksella, jonne on 6 euron sisäänpääsymaksu aikuiselta. Alueella on kahvila, josta ilahduimme, mutta se ilo loppui tiskille päästyämme. Kahvilaan ei tullut meidän vierailupäivänämme vettä, minkä vuoksi emme saaneet ostettua sieltä edes kahvikupillista, ruoasta puhumattakaan. Kannattaa siis pakata omia eväitä mukaan mikäli alueella haluaa viihtyä pidempään. Vesiputouksen alue ei ole järin suuri, mutta siellä on mukava tallustella ja piknikoida.

Wicklowvuorten päämääränpäänä meillä oli Glendalough. Alueella on pari järveä, kaunista metsää, patikointipolkuja ja esimerkiksi Clara Lara Funpark, missä lapset varmasti viihtyvät. Ylemmälle pysäköintialueelle auton jättäminen maksoi 4 euroa ja paikan päällä on useampi kahvila mistä valita. Erinomainen paikka piknikointiin ja paikan päällä näkyikin jonkin verran perheitä nauttimassa  lämmittävästä auringosta. Kannattaa kuitenkin laittaa mukavat kengät jalkaan ja nousta korkeuksiin. Maisemat ovat sen arvoiset.



Tällä reitillä sai kulkea rauhassa
Karukin on kaunista.

Ylhäällä



Maisemat järvelle

Alueelle järjestetään toki opastettuja retkiäkin mikäli ei halua itse hypätä ratin taakse. Luonnonystävälle Wicklowvuorten kansallispuisto on mainio päiväkohde, koska se on vain reilun tunnin matkan päässä Dublinista.