UUSIMMAT TEKSTIT

Moro Sky Bar - kaffet näköalalla

Moro Sky Bar sijaitsee Sokos Hotel Tornin 25. kerroksessa Tampereelta. Ylhäältä on upeat näköalat ympäri Tampereen ja yleensä kehoitan kaikkia vieraitani poikkeamaan paikan päällä edes pikaisesti. Hotelli sijaitsee rautatieaseman läheisyydessä ja perille löytää helposti, korkeaa tornia kun on vaikeaa olla huomaamatta.














Olen kirjoittanut Moro Sky Barista aikaisemminkin pari vuotta sitten ja tässä ajassa juuri mikään ei ole muuttunut. Terassia on kylläkin remontoitu viihtyisämmäksi. Paikasta ei ole itselleni tullut olohuonetta, mutta koen Sky Barin viihtyisänä ja poikkean siellä säännöllisesti. Useimmiten paikan päälle tulee mentyä ilta-aikaan, mutta viimeksi kävin paikan päällä lounaan jälkeen nauttimassa iltapäiväkahvin astetta paremmilla maisemilla kuin normaalisti. Palvelu on Sky Barissa aina kohteliasta tai ystävällistä.

Kahvikupponen maksaa 3 euroa ja keittolounas (kello 11-14) maksaa 7,50 euroa. Maisemien ihailu on ilmaista.


Käsimatkatavarat pitkälle lennolle

Useimmat reissuni teen käsimatkatavaroilla. Käsimatkatavaroilla reissatessa kaikki tavarat kulkevat aina mukana, niin hyvässä kuin pahassa. Se, että matkatavarat ovat mukana koneessa ei toki tarkoita sitä, että ne tavarat kannattaa vain heittää reppuun tai matkalaukkuun, jonka sitten lykkää istuimen alle tai ylähyllylle. Niitä on ikävä kaivella sieltä ylähyllyltä kesken lennon.

Matkapussiin laitetaan kaikki ne tavarat, joita tulet takuulla tarvitsemaan lennon aikana. Jokaisella pussi tai laukku on sisältöineen takuulla erilainen, mutta kaikilla niitten tiettyjen tavaroiden lähellä oleminen parantaa taatusti matkustusmukavuutta. Alla on lista, joka minulla on oltava mukana erityisesti pitkillä lennoilla.







EVÄSTÄ JA VESIPULLO

Aina on oltava jotain purtavaa lentomatkalle vaikka koneessa olisikin tarjoilu. Ne tarjoiltavat annokset kun yksinään eivät riitä juuri koskaan ja on hivenen ärsyttävää laskeutua nälkäisenä, väsyneenä ja usein myös suihkua kaipaavana lentokentälle, missä ruokatarjonta on usein joko surkeaa, kallista tai molempia. Itselläni on useimmiten mukana hedelmiä ja pähkinöitä.

(VILLA)SUKAT

En oikein osaa rentoutua ja nukkua kengät jalassa, joten villasukat ovat tärkeät. Käytän villasukkia ympäri vuoden, joten saatan hyvinkin pakata villasukat matkaan vaikka lentäisinkin tropiikkiin.

PITKÄHIHAINEN NEULE

Koneissa harvemmin on liian lämmin ja viltit aina valuvat olkapäiltä. Pitkähihainen, mukava neule on siis itselleni aika ehdoton, erityisesti mikäli kyseessä on pitkä lento. Parin tunnin pyrähdyksellä kylmyys ei välttämättä ehdi iskeä.

PUHDISTUSLIINAT, HAMMASHARJA JA HUULIRASVA

Lentomatkustaminen tekee olon nihkeäksi, joten minun tarvitsee käydä virkistäytymässä koneen vessassa ennen laskeutumista tai ihan viimeistään laskeutumisen jälkeen kentällä. Puhdistusliinat auttavat alkuun silloin kun suihkuun on vielä matkaa. Hammasharjakin matkapussissa on ehdoton yölennolla.

LATURI JA KUULOKKEET

Kännykkää tulee käytettyä lennon aikana musiikin kuunteluun, valokuvaamiseen ja muistiinpanoihin sekä laskeutumisen jälkeen Google Mapsiin, joten myös laturin on oltava lähellä. Joissakin koneissa on onneksi jo USB-latausmahdollisuus, mutta matkapussissa kulkee mukana myös varavirta. Omat kuulokkeet on oltava musiikin kuunteluun, koska koneiden ilmaisversiot ovat järkyttävän huonot.

KIRJA, RISTIKKOLEHTI TAI MUUTA VIIHDETTÄ

Siitäkin huolimatta, että pitkän matkan lennoilla katselen usein elokuvia tai sarjoja ruudulta, on mukana oltava myös muuta viihdettä. Nykyään usein kuuntelen Spotifyn soittolistoja lennolla, mutta edelleen yksi parhaimmista rentoutumiskeinoista on kirja. Ristikoita tykkään myös satunnaisesti tehdä tai joskus lukea koneelle auki avaamiani (blogi)kirjoituksia matkakohteesta tai muista mielenkiinnon kohteistani.

PASSI JA TIEDOT LENNOISTA SEKÄ MAJAPAIKASTA

Näitä tietoja kysellään maahantulokorttia varten, joka usein jaetaan jo lentokoneessa, joten hyvä pitää ne lähellä niin sujuu passin tarkastukset jouhevammin.

Seuraava pitkä reissu lentokoneella on edessä ensi viikolla. Lennämme Kanadan Torontoon. Tällä kertaa lopetan pakkaamisen ajoissa.


Bistro Venla - valoisa salaattiravintola Tampereen keskustassa

Eikö hyvää salaattiravintolaa olekin yllättävän vaikeaa löytää? 

Monissa ravintoloissa salaatti tarkoittaa kevyttä ja ylihintaista viherkasaa, jolla kukkaro kyllä kevenee, mutta nälkä ei lähde. Tykkään syödä paljon salaattia sen eri muodoissaan ja yksi lempiravintoloistani Tampereella onkin keskittynyt juuri niihin.




Bistro Venla sijaitsee Kauppakatu kuutosessa eli kivenheiton päässä Hämeenkadulta. Salaattien hinnat ovat kymmenisen euroa ja valinnanvaraa on runsaasti. Omankin salaatin saa halutessaan koota. En väitä annoskoon olevan satakiloiselle miehelle riittävä, koska se ei ole. Hintaansa nähden salaatti on kuitenkin riittävän täyttävä useimmille, harvalla ruokaseuralaisellani on ollut valittamista. Mikäli pelkkä salaatti ei maita, voi sen sijaan ottaa vaikkapa tortillan, herkullisia nekin.




Takaosan sisäterassi

Viiniä voi valita salaatin seuraksi

Salaatin sijaan voi ottaa tortillan, kuvassa herkullinen kasvistortilla

Sisäterassin korkea katto tuo luonnonvaloa ravintolaan


Ulkoa päin Venla näyttää pieneltä ravintolalta. Takaosassa on kuitenkin mukava sisäterassi, joka on avoinna ympäri vuoden ja tuo toivottua tilaa niille ruokailijoille, jotka haluavat vähän omaakin rauhaa syödessä. Venlassa on salaattien lisäksi tarjolla leipiä, kakkuja ja ravintolalla on myös A-oikeudet, joten salaatin seuraksi voi tilata esimerkiksi viiniä tai samppanjaa. Kesäisin Bistro Venlalla on kadun varressa pieni terassi.





Bistro Venla on avoinna:

Ma kello 9:00-19:00
Ti-Pe kello 9:00-20:00
La kello 10:00-19:00

Curious Feet muualla: INSTAGRAM | TWITTER | FACEBOOK


Lähdön hetkellä

Juon aamukahviani sohvalla istuen. Edessäni lattialla makaa jo suljettu matkalaukku, jonka päälle olen heittänyt vaatteita ja tavaroita, jotka haluan vielä pakata mukaan. Katselen ikkunasta ulos ja ajatukset harhailevat välillä kaukaisiin maihin, välillä tuleviin päiviin. Suurimman osan aamusta mietin kuitenkin ihmistä, joka tuli ja järisytti maailmaani.

Ulkoonta ei kantaudu mitään ääniä sisälle asti. Miten Tampereen Tammela, keskustan kyljessä seisova suloinen asuinalue, voikin olla näin hiljainen arkiaamuna? Hiljaisuus ja tyyneys kuvaavat hyvin mielialaanikin kunnes yhtäkkiä purskahdan itkuun.

Äkkiä kaipaan isääni, jonka menetimme melkein päivälleen 26 vuotta sitten. Kaipaan synnyinkaupungissani asuvaa siskoani, jolla on koko elämä vielä edessään. Tunnemyrsky kestää tovin, jonka jälkeen rauha ja kiitollisuus valtaavat minut.

Olen lähdössä matkalle, vaikkakaan en kovin pitkälle. Lähden vain muutaman tunnin junamatkan päähän, tuttuun kaupunkiin, missä minua odottaa kasa ystäviä, muutama perheenjäsen, matkamessut ja juhlat. Olen lähdössä Helsinkiin.










Vaikka matka on lyhyt ja usein tehty, lähteminen tuntuu edelleenkin kolmentoista vuoden jälkeen kutkuttavalta, kuten kaikki muutkin matkat. Lähtiessäni nappaan matkalaukun käteeni, sammutan eteisen valot, tarkistan avainten mukana olemisen ja painan ulko-oven kiinni. Hetken kotiovella seistessäni tunnen kuinka olen liikkeellä vaikken ole vielä ehtinyt ulko-ovea pidemmälle. Ulos päästyäni vilkaisen ystäväni ikkunaan, heitän hiljaiset heipat hänellekin ja lähden kohti juna-asemaa.

Seuraavaksi tiedossa on siis Matkamessut, jonne minäkin jo perinteiseen tapaan menen. Lähden oppimaan, tapaamaan ystäviä, keskustelemaan yhteistyökumppaneiden kanssa ja ennen kaikkea inspiroitumaan ja matkakuumeilemaan. Nyt innostaa suuresti ajatus, että Kanadan matkaamme ei ole kuin muutamia viikkoja enkä tarvitse toista reissua odottamaan. Tiedän kuitenkin jo, että ylihuomenna janoan taas Islantiin, Kaakkois-Aasiaan, Lappiin, Espanjaan, Japaniin, Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan savannille.

Jos olet tulossa messuille, niin toivottavasti sinäkin inspiroidut ja pidät hauskaa! Katsotaan palaanko blogin puolella messuihin vielä, Instagrammiin ehkä kuvan taikka toisenkin julkaisen. Mukavaa viikkoa kaikille.


Vuoden 2016 reissut ulkomaille

Vuosi 2016 on pian ohitse ja minä aloin koota taas kerran listaa paikoista, joissa olen vuoden varrella vieraillut. Tulin klikanneeksi vuosi sitten kirjoittamaani tekstiin vuoden 2015 reissuista ja tekstin loppupuolella olevat pari lausetta saivat minut hymähtämään ja hymyilemään leveästi.

"Innostuksesta kiljuen lähden kohti vuotta 2016! Siitä tulee mahtava, tiedän sen. Sitä en tiedä mitä vuodessa tulee tapahtumaan.."

Ja tässä sitä istun, kotisohvallani, rakkaassa kodissani ja tunnen taas olevani onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Rakastan muutosta. Ja vuodessa sitä ehtii muuttua paljon. Vuosi sitten minulla ei ollut yhtä nykyisistä työpaikoistani, ei ollut erästä lähellä asuvaa ystävää, jonka kanssa jaamme paljon muutakin kuin lähes saman osoitteen, yksi siskoistani ei ollut vielä muuttanut Tampereelle, en ollut vielä saanut kuulla olevani terve eikä minulla ollut silloin rinnallani erästä upeaa ihmistä, jonka viereen kömmin iltaisin nukkumaan. 

Vuosi 2016 vei minua mukaviin paikkoihin, hyvässä seurassa...


TAMMIKUU | NEW YORK



Reissuseura: Pikkusiskoni Marika
Mielenkiintoinen paikka: Top of the Rockin näköalatasanne tarjosi upeat auringonlaskumaisemat
Mukava muisto: Chicago-musikaali sai itkemään ja nauramaan


MAALISKUU | VIETNAM



Reissuseura: Läheinen ystävä
Mielenkiintoinen paikka: Kristuksen käsivarren seutu Vung Taussa
Mukava muisto: Suloiset lapset, erityisesti Vung Taussa


HUHTI-TOUKOKUU | PEKING & HONG KONG & BANGKOK



Reissuseura: Yksin (Bangkokissa tapasin ystävääni muutaman kerran)
Mielenkiintoinen paikka: Bangkokin kuolemanmuseo oli vierailun arvoinen.
Mukava muisto: Jälleenkohtaaminen ystäväni kanssa Bangkokissa


TOUKOKUU | TALLINNA



Reissuseura: Kolmen ystävän kanssa tehty päiväretki
Mielenkiintoinen paikka: riekuttiin lähinnä ravintolassa ja kaupoissa
Mukava muisto: sää ja seura oli aurinkoista alusta loppuun


HEINÄKUU | LONTOO



Reissuseura: Siskoni Marika ja hänen miehensä
Mielenkiintoinen paikka: Victoria-teatterin upea miljöö
Mukava muisto: Futispelin katsominen lähipubissa


ELOKUU | TANSKAN LEGOLAND



Reissuseura: Siskoni Tanja sekä hänen poikansa + muita bloggaajia (järjestetty blogimatka)
Mielenkiintoinen paikka: Laite, jossa käytiin vesisotaa oli hauskista hauskin
Mukava muisto: Illan kävelyretki autioon Billundin kaupunkiin


MARRASKUU | TALLINNA



Reissuseura: Ystäväni R
Mielenkiintoinen paikka: Kraehlin ravintola tarjosi hyvää palvelua ja loistavaa ruokaa
Mukava muisto: Laivalla käydyt keskustelut miehistä


JOULUKUU | TUKHOLMA



Reissuseura: Matkabloggaaja Saana
Mielenkiintoinen paikka: Näköalat Eriks Gondolen- ravintolan yläpuolelta
Mukava muisto: illanvietto Saanan kanssa


Kiitos kaikille reissussa mukana kulkeneille ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille lukijoille!


Pari päivää Tukholmassa

Vuoden viimeinen ulkomaan reissu on nyt tehty! Matkakohteena oli naapurimaamme kaunis pääkaupunki Tukholma, minne lähdin yhdessä Saanan kanssa juhlimaan ja joulutoreja kiertämään.

Lensin Tukholmaan perjantaiaamuna Finskin koneella ja otin suunnaksi Scandic Sjöfartshotelletin, jossa Saana jo odotteli. Hotellilla saunoimme, vaihdoimme kuulumisia Saanan kanssa ja laittauduimme illan bileitä varten. Tukholmaan meidät vei blogitapahtuma Nordic Travelblog Event*, joka järjestettiin Clarion Hotellissa aivan kaupungin keskustassa. Bileet olivat ihan hienot, mutta suurimman annin reissulle antoi Saanan seura sekä Tukholman kauneus.










Lauantaille olimme suunnitelleet joulutorilla taikka parilla vierailun. Runsaan hotelliaamupalan jälkeen jätimme matkatavaramme hotellille säilöön ja lähdimme kohti Farmers Marketia. Kyseinen joulutori oli hyvin pieni, joten en henkilökohtaisesti saanut niistä oikein mitään irti, mutta tulipahan käytyä. Ja jos olisin ollut hieman tarkkaavaisempi, niin olisin Saanan tavoin nähdyn erään upean rakennuksen ikkunassa käydyn viuhahtajan, mutta onni ei ollut matkassa tällä kertaa. Saana kirjoitti joulutoreista tarkemmin, joten mikäli kaipaat niistä infoa, niin kurkkaa hänen blogiinsa.

Joulutorin jälkeen kävelimme takaisin hotellimme läheisyydessä olevan rakennelman tykö maisemia ihailemaan. Olimme olleet Eriks Gondolen- ravintolan yläpuolella jo edellisyönä ihailemassa öistä Tukholmaa, mutta nyt se näyttäytyi meille päiväsaikaan. Maisemat olivat mukavat ja paikan päälle ei maksanut mitään, joten kannattaa poiketa.









Maisemien ihailun jälkeen oli Gamla Stanin vuoro. Siellä ihmispaljoudessa kiersimme katuja ristiin rastiin, poikkesimme välillä pienissä ja suloisissa liikkeissä ja kävimme vanhan kaupungin joulutorilla. Tämä tori on upealla paikalla ja kaunis, mutta toki myös ruuhkainen. Populaa riitti kojuille jonoksi asti varsinkin lauantaipäivänä.


Vessahädän iskiessä olimme sopivasti Ruotsin talousmuseon vieressä ja Saana tiesi kertoa, että siellä on paitsi ilmaiset vessat, myös maailman suurin kolikko näytillä. Vessat kyllä löytyivät, mutta kyseinen kolikko oli syystä taikka toisesta väliaikaisesti poissa, joten se jäi näkemättä. Kiersimme museon melko nopeasti lävitse, mutta jos rahan historia kiinnostaa, niin suosittelen poikkeamaan. Jatkoimme museon jälkeen vielä keskustan puolelle kiertelemään ja kauppoja koluamaan.








Paluumatkamme hoitui Vikingin Amorellalla, jonne Saanalla oli lahjakortti. Veikkasin jo ennen reissua, että laivalle päästyämme tulemme olemaan rättiväsyneitä ja olimmehan me aika poikki. Ilta venyi silti seuraavan aamun puolelle kun päätimme käydä joulubuffetissa herkuttelemassa ennen laivalla hengailua. Buffet kustansi 35 euroa henkilöltä ja oli kyllä panostuksen arvoinen. Masut tuli kaikista jouluruoista, salaatista, viinistä ja jälkkäreistä liiankin täyteen. Amorellan laivassa ei ole muuten mitään kovin ihmeellistä, mutta sieltä löytyy vielä ainakin yksi old school Jokeri Pokeri, joten valtavat pisteet siitä! Koneelle piti syöttää muutama euro, mutta valitettavasti tällä kertaa emme saaneet buffetrahojamme takaisin. Saana sentään löysi laivan lattialta hiljaisena yönä 200 kruunua, joten onnea oli siltikin matkassa.




Taas on yksi virkistävä reissu takana! Kiitos Saanalle seurasta ja Nordic Travel Blog Eventille tarjoiluista.

*Nordic Travel Blog Event tarjosi juomaa ja ruokaa. Muuten reissu oli omakustanteinen.

Seuraavaa reissua sitten suunnittelemaan..


Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee aloittelijana

sanoi Sebastien Chamfort.

Jokin aika sitten avasin kirjeen menneisyydestä. Sen oli kirjoittanut muutaman vuoden nuorempi minä. Kirjoittelen itselleni säännöllisesti tulevaisuuteen. On kovin jännittävää saada kirje erilaisesta elämäntilanteesta. Tunnistan aina viesteistä itseni, mutta huomaan myös miten itse muutun ja kasvan ja miten ympärilläni olevissa ihmisissä tapahtuu samalla lailla muutoksia. Ne ovat oiva muistutus siitä miten elämä kuljettaa ja kantaa, miten se tuo eteen mukavia yllätyksiä. Ja miten niillä pienillä asioilla on välillä pitkäkantoiset seuraukset.

Täytin hiljattain kolmekymmentä vuotta. Kolmekymmentä on ikäluku, jota teini-ikäisenä monen muun tavoin pidin aikuisuuden merkkinä. Vaikka monipuolista elämää ja muistoja on itselläkin jo pirusti takana, niin on sitä toivon mukaan vielä enemmän edessäkin.

Hiljaisuus blogin puolella on jatkunut edelleen, näin se elämä kulkee kausissa. Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä läheisten ihmisten kanssa olemiseen ja tekemiseen. Tämä tietokoneeni on myös osoittanut mieltänsä jo jonkin aikaa mikä on laskenut motivaatiota töiden tekemiseen koneella, mutta en ole saanut aikaiseksi kävellä liikkeeseen ja ostaa uutta. Tiedän, että kun sen lopulta viimein teen  (toivon mukaan pian..), niin ihmettelen miksi olen vetkutellut asian kanssa näin kauan.

Mutta nyt matkasuunnitelmiin! Niitä on meinaas vihdoista viimein tehtykin muutenkin kuin vain ajatuksen tasolla.







Helmikuussa me lähdemme Kanadaan!

Siskoni, jonka kanssa olemme tänä vuonna matkustelleet Lontoossa ja New Yorkissa, kertoi haluavansa Niagaran putouksille. Joitakin päiviä myöhemmin vastaan tuli lentoja Torontoon 365 eurolla per nuppi. Lennot menivät melko nopeasti varaukseen kolmen hengen poppoollemme ja tovia myöhemmin siskon mies oli ostanut meille vielä liput jääkiekkomatsiinkin. Mennään tervehtimään Laineen poikaa helmikuussa ja katsastamaan miltä Kanada näyttää talviasussaan. Kaikki vinkit Torontosta sekä lähiseudusta ovat tervetulleita! 

Lisäksi ehdin vielä pikaiselle Tallinnan reissulle ennen vuoden vaihtumista kun kaverin kanssa lähdetään päiväreissulle lätäkön toiselle puolelle syömään. Tallinnasta tulee toki haettua myös kuplivaa sekä laitettua pirusti rahaa pelikoneisiin. Tällä kertaa päiväreissu Helsingistä Tallinnaan rokottaa lompakkoa vain kuuden euron verran. Tallinnassa tulisi todellakin käytyä useammin mikäli koti olisi Helsingissä..

Samalle Helsingin reissulle ynnään mukaan vielä Visit Germanyn kutsuvierastilaisuuden, koska Saksa on ihana. Saksan aikoja tuleekin välillä muisteltua haikeudella, joten vaikken maan rajojen sisäpuolelle nyt pääsekään, niin mukava muutaman tunnin ajan keskittyä tähän lempparimaahani tällaisen tilaisuuden kautta.








Mitäs teidän marraskuuhun ja loppuvuoteen kuuluu?


Kristuksen käsivarsilla Vietnamissa

Matkustin Vietnamissa maaliskuussa 2016 yhdessä ystäväni kanssa. Osan ajasta vietimme Vung Taun rantakaupungissa, josta emme ennen matkaamme tienneet yhtään mitään.




Saigoniin saavuttuamme pohdimme minne jatkaisimme sieltä ja päädyimme Vung Tauhun, koska se sijaitsee vain puolentoista tunnin päästä suurkaupungin sykkeestä. Vung Tausta tiesin ennen sinne saapumistani lähinnä sen, että siellä sijaitsee ympäriinsä piilossa olevia tykkejä 1800-luvulta ja että yhdellä kaupungin kukkulalla seisoa tönöttää Kristus-patsas. Sekä tykkien löytäminen että Kristuksen tapaaminen kiehtoivat ja eräs kuuma päivä lähdinkin katselemaan molempia.

Kävelin Kristuksen luokse eri reittiä kuin useimmat matkailijat, koska päätin ottaa oikotien. Kiersin patsaalle takakautta minkä takia löysinkin ensimmäiset tykit. Reitin varrella oli myös onkaloita kalliossa ja hienot maisemat alas rannalle. Patsaalle näytti alkuun menevän polku, mutta loppua kohden se oli tukittu. Matkaa oli kuitenkin vain muutama metri, joten könyämällä pääsin ylös asti.









Ylhäällä Kristuksen luona minua odotti lauma teini-ikäisiä ihmetellen mistä oikein pöllähdin paikalle. Siitä alkoivatkin taas yhdet valokuvaussessiot. Että kun ne lapset olivatkin suloisia. Kymmenien valokuvien jälkeen pääsin hetkeksi kiertelemään alueella yksikseni ja rauhoittumaan.

Kristuksen käsivarsillekin pääsee maisemia ihailemaan ja päätin toki kiivetä ylös. Sain teinipojista ja pienestä mummelista seuraa, joten peräkanaa nousimme kapeita rappusia ylös asti. Ylhäällä oli niin ahdasta, että molemmille puolille mahtui samaan aikaan vain neljä-viisi ihmistä ja sekin kylki kyljessä. Maisemat olivat hienot, mutta koska liikkumavaraa ei juuri ollut, en rohjennut kaivaa kameraani esiin vaan ihailin niitä sitten vain omien silmien lävitse.









Alue on rauhoittava ihmisistä huolimatta ja ylös on varmasti kiva patikka mitä reittiä pitkin tahansa. Olin ennen vierailuani siinä luulossa, että alueelle pitäisi maksaa jokin pikkusumma, mutta vaihtoehtoisen reittivalintani vuoksi en voi sanoa varmaksi pyydetäänkö varsinaisen sisäänkäynnin luona maksua vai ei. Kristuksen luona on kuitenkin lipas, johon vapaaehtoisia lahjoituksia voi ainakin laittaa. Poistuin myös eri reittiä jatkaakseni hylättyjen paikkojen etsimistä ja löysinkin mm. lisää tykkejä. 

Kannattaa ehdottomasti kivuta ylös asti mikäli Vung Taussa poikkeatte.