Olen ollut kauan poissa blogimaailmasta. Kirjoitin viimeksi Dublinin reissusta, jonka tein yhdessä nuorimmaisen siskoni kanssa kesäkuussa. Olenhan minä reissannut sen jälkeenkin; ensin Eminemin konserttiin Tukholmaan ja sitten automatkalle Norjan ja Ruotsin päräyttäviin maisemiin. Molemmat reissut olivat hienoja, mutta kovin erilaisia. Olisi niistä kerrottavaa ollut, mutta jokin tässä blogimaailmassa alkoi tökkimään. Vaikka kirjoitin ja kirjoitin, en saanut aikaiseksi painaa julkaise-nappia. Ja sitten vain unohdin, että minulla on matkablogi ja keskityin kaikkeen muuhun. 

Nyt haluan kirjoittaa. Edes vähän, edes pinnallisesti. 

Ihastuin Norjaan. Voi siskot, miten kaunista siellä on, meidän naapurissamme! Ja niin kovin rauhallista. Alfa Romeo, sittemmin jo toiseen autoon vaihdettu, vei meidät myös paikkaan, joka syyskuussa 2015 jätti minuun lähtemättömän jäljen. Yövyimme kaksi yötä Björklidenissä, Ruotsin Lapissa, ja vierailimme paikoissa, joista hankimme ihania yhteisiä muistoja edellisten kauniiden muistojeni rinnalle. Minulle oli tärkeää käydä pohjoisessa ja nimenomaan tuolla seudulla yhdessä. Katson tarinamme kuitenkin alkaneen jo sieltä, koska Lapista se meidät yhdistävä lenkki, yhteinen ystävämme Saana, löytyi. 









Lapin matkan jälkeen en ole isommin matkustanut, lyhyitä pyrähdyksiä Suomen sisällä vain tehnyt. En ole edes halunnut, vaikkakin marraskuussa meidän oli tarkoitus lähteä etelään. Ei lähdetty, koska ostettiin asunto ja muutettiin. 

En kirjoittanut vuosikoostetta, vaikka vuosi 2018 mainio olikin. Se oli osaltaan myös rankempi kuin edeltäjänsä, koska halusin saada taloudellisia tuloksia nopeasti aikaan, mutta se myös antoi ja opetti hyvin paljon uutta. Ja kaikesta introverttisyydestäni huolimatta se antoi myös lisää ystävyyttä elämään. Vuosi 2018 oli erityisen ihana ja edellisistä poikkeava sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi kissojemme kanssa. Meidän kaksi karvapalloamme muuttivat meille vuoden 2017 lopussa ja koko viime vuoden kissamme olivat elämäni keskiössä. Tunnen vieläkin voimakasta kiitollisuutta siitä, että juuri meille luovutettiin juuri nämä kissat, jotka tekivät meistä perheen. Se oli lottovoitto. 









Vuosi 2019 tarjoaa ainakin retkiä. Matkamessut nyt ensimmäisenä. Malesia pian sen perään. Brasilia helmikuussa. Ja lukuisia patikkaretkiä Birgitan polulla. Nähtäväksi jää mitä muuta.

Vaikka blogi ei enää päivity entiseen tahtiin, niin Instagrammia (curiousteea) päivittelen hivenen ahkerammin.


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

0 kommenttia

Kerropas mitä mieltä sinä olet!