Olen ollut kauan poissa blogimaailmasta. Kirjoitin viimeksi Dublinin reissusta, jonka tein yhdessä nuorimmaisen siskoni kanssa kesäkuussa. Olenhan minä reissannut sen jälkeenkin; ensin Eminemin konserttiin Tukholmaan ja sitten automatkalle Norjan ja Ruotsin päräyttäviin maisemiin. Molemmat reissut olivat hienoja, mutta kovin erilaisia. Olisi niistä kerrottavaa ollut, mutta jokin tässä blogimaailmassa alkoi tökkimään. Vaikka kirjoitin ja kirjoitin, en saanut aikaiseksi painaa julkaise-nappia. Ja sitten vain unohdin, että minulla on matkablogi ja keskityin kaikkeen muuhun. 

Nyt haluan kirjoittaa. Edes vähän, edes pinnallisesti. 

Ihastuin Norjaan. Voi siskot, miten kaunista siellä on, meidän naapurissamme! Ja niin kovin rauhallista. Alfa Romeo, sittemmin jo toiseen autoon vaihdettu, vei meidät myös paikkaan, joka syyskuussa 2015 jätti minuun lähtemättömän jäljen. Yövyimme kaksi yötä Björklidenissä, Ruotsin Lapissa, ja vierailimme paikoissa, joista hankimme ihania yhteisiä muistoja edellisten kauniiden muistojeni rinnalle. Minulle oli tärkeää käydä pohjoisessa ja nimenomaan tuolla seudulla yhdessä. Katson tarinamme kuitenkin alkaneen jo sieltä, koska Lapista se meidät yhdistävä lenkki, yhteinen ystävämme Saana, löytyi. 









Lapin matkan jälkeen en ole isommin matkustanut, lyhyitä pyrähdyksiä Suomen sisällä vain tehnyt. En ole edes halunnut, vaikkakin marraskuussa meidän oli tarkoitus lähteä etelään. Ei lähdetty, koska ostettiin asunto ja muutettiin. 

En kirjoittanut vuosikoostetta, vaikka vuosi 2018 mainio olikin. Se oli osaltaan myös rankempi kuin edeltäjänsä, koska halusin saada taloudellisia tuloksia nopeasti aikaan, mutta se myös antoi ja opetti hyvin paljon uutta. Ja kaikesta introverttisyydestäni huolimatta se antoi myös lisää ystävyyttä elämään. Vuosi 2018 oli erityisen ihana ja edellisistä poikkeava sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi kissojemme kanssa. Meidän kaksi karvapalloamme muuttivat meille vuoden 2017 lopussa ja koko viime vuoden kissamme olivat elämäni keskiössä. Tunnen vieläkin voimakasta kiitollisuutta siitä, että juuri meille luovutettiin juuri nämä kissat, jotka tekivät meistä perheen. Se oli lottovoitto. 









Vuosi 2019 tarjoaa ainakin retkiä. Matkamessut nyt ensimmäisenä. Malesia pian sen perään. Brasilia helmikuussa. Ja lukuisia patikkaretkiä Birgitan polulla. Nähtäväksi jää mitä muuta.

Vaikka blogi ei enää päivity entiseen tahtiin, niin Instagrammia (curiousteea) päivittelen hivenen ahkerammin.


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikä, en ole saanut ilmoitusta sinun ja Katjan kommenteista, joten tyystin jäänyt vastaamatta :/. Kiitos silti näinkin paljon jälkikäteen kun kävit täällä :)

      Poista
  2. Olipas kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa! :)

    Pakko kommentoida tuota kirjottamattomuutta omasta näkökulmasta. Itse oon kipuillut blogin ja kirjoittamisen suhteen ja välillä oon jopa pohtinut, että muutan yksityiseksi blogin asetukset ja pistän sen oikein virallisesti jäähylle. Mutta sitten aina jossain siintää pieni toivon pilkahdus, että mitä jos sittenkin... :D Sinänsä harmittaa, että kyllä mä edelleen koen ilmaisevani parhaiten itseäni kirjoittamalla niin olishan se sitten mukavaa kirjoittaa, ehkä päässäkin olisi enemmän tilaa kun ei kaikki ajatukset vain kiertäisi siellä kehää purkautumatta mihinkään. Ja välillä sitten taas oon koittanut ihan rehdisti miettiä sitäkin, että oliko tää itsellä vain sittenkin tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluva juttu, joka ei enää sitten palvele itseä. Että pitäisikö nyt vaan kohdata totuus silmästä silmään ja todeta, että ehkei tästä tullutkaan koko elämän mittaista harrastusta. No, aika näyttää :)

    Ja ääh, mun on pitänyt jo kaksi kesää mennä Birgitan polulle mutten VIELÄKÄÄN ole saanut sitä aikaiseksi. Häpäisy! Ensi kesänä ihan must. Ja lisää pyöräilyä myös! Nyt kun se Pyhäjärven maisemareitti on koettu niin nyt olisi hauska mennä pyörällä vähän kauemmas niin, että yhdistää siihen noita lähialueen laivaliikenteen reittejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Katja!

      Ihana kun kommentoit! Ja pahoittelut sullekin, että tää kommentti meni multa tyystin ohi ja huomasin tän vasta nyt kun siivoilen sivuja :/.

      Oon huomannut hyvin monella matkabloggaajakaverilla saman kuin meillä; kirjoittaminen on vähentynyt todella paljon tai loppunut kokonaan. Kirjoitat kyllä samalla lailla miten itse olen tästä bloggaamisesta ajatellut. Haluan edelleenkin kirjoittaa, mutta joskus mietin, että pitäisikö laittaa yksityiseksi blogi (ja alkaa kirjoittaa avoimemmin). Mutta sitten aina silloin tällöin tulee jotain julkaistuakin ja haluan kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi olla tässä touhussa jollain lailla mukana, vaikka sitten hyyyyyvin harvoin kirjoittamalla :D. Kaikelle on kuitenkin aikansa :) Kunhan tekee kuten itse parhaaksi näkee.

      Ja mees nyt ihmeessä Birgitan polulle jahka kotiudut sieltä upeista patikkamaisemista! Ihanaa, että oot innoissani pyöräilystäkin. Noita laivaliikenteen reittejä hyödyntämällä vois tosiaan tehdä melkoisen kivoja pyöräreissuja! Katsoin itsekin tossa hiljaittain pyöriä kun tuo nykyinen pyörä ei kyllä motivoi polkemaan.. Ehkä innostun joku päivä minäkin oikein toden teolla!

      Poista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!