CURIOUS FEET

Löysin Bikesurfin kun etsin Berliinin reissullemme edullista pyörän vuokrausta. Bikesurfin idea on tarjota pyöriä paikallisille ja matkailijoille lainaksi. Konsepti toimii samaan tyyliin kuin sohvasurffaaminenkin, eli homma on periaatteessa ilmaista, mutta käytännössä pienin elein on hyvä kiittää saamistaan palveluksista. Bikesurfin tapauksessa siis lahjoittamalla rahaa, korjaamalla pyöriä, lahjoittamalla pyörän palvelun käyttöön tai ryhtymällä itse oman pyöränsä lainaajaksi.

Miltä tällainen palvelu kuulostaa? Antaisitko sinä oman pyöräsi matkailijalle lainaan?

Viime kesänä ihastuin monen muun tavoin Berliiniin. Odotin maaliskuista uusintavisiittiä kaupunkiin innolla, mutta jopa pienellä pelolla. Mitä jos taika särkyy? Ehkä viime kesän ihastumiseni kaupunkiin johtuikin vain kesästä ja sen tuomasta leppoisasta fiiliksestä?

Maaliskuussa Berliini näytti kuitenkin aivan yhtä kiehtovalta. Ulkona ei tohtinut piknikoida ja pyörät jätimme suosiolla ottamatta, mutta kaupungin letkeä ilmapiiri ja ystävälliset ihmiset eivät jääneet huomaamatta tälläkään reissulla. Katutaide näyttäytyy aivan yhtä upeana, satoi tai paistoi, ja kulmien takana odottavat yllätykset, noh, yllättävät vuodenajasta riippumatta.

Tällä kertaa Berliini ei näyttäytynyt vehreänä, mutta edelleenkin pidän myös ruskean ja harmaan sävyistä. Kaupunki oli kaunis näin kevään kynnykselläkin. Ilma oli alkuun vilpoinen, mutta parin päivän jälkeen lämmitti niin mukavasti, että takkia piti kiskoa päältä.

Emme tehneet Berliinissä mitään erikoista, kuljeksimme omaan tahtiimme. Katuja tuli tallattua, metrolla liikuttua, ulkona syötyä. Yhdessä museossa poikkesimme ja elokuviin menimme lauantai-iltana.

Tällä kertaa pyörimme aivan eri seudulla kuin viimeksi, jolloin ihastuimme erityisesti Friedrichshainin, Kreuzbergin ja Treptower Parkin ympäristöihin. Nyt liikuimme erityisesti Moabitin, Charlottenburgin ja Tiergartenin ympäristössä. Vaikka itä kiehtoo kovasti edelleen, niin mukavaa näilläkin seuduilla oli. Tutkittavaa ja fiilisteltävää riittää kyllä vielä moneksi reissuksi, joten pakko se on Berliiniin taas jossakin kohtaa palata.

Nyt on Berliinin ITB-messut takana!

Hieman oli haikeaa jättää aurinkoinen Berliini taakse, kaupunki näyttäytyi meille taas niin mukavana. Onneksi ei sentään tarvinnut vaihtaa maata, vaan reilun seitsemän tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin takaisin tänne Karlsruheen, joka päivä päivältä enemmän tuntuu kotoisammalta kaupungilta. Mutta takaisin Berliiniin ja nimenomaan matkamessuihin!



Me saavuimme Berliiniin aikaisin keskiviikkoaamuna ja päätin käydä vielä samana päivänä messuilla. Aikomus oli mennä vain tunniksi tai pariksi vilkaisemaan ja hahmottamaan aluetta ja palata myöhemmin tutustumaan messujen tarjontaan paremmin. Lopulta messuilla vierähti heti ensimmäisenä päivänä vajaa viisi tuntia ja ehdin kiertää melko ison osan messualueesta, vaikka se valtava olikin. Myöhemmin jatkoin loputkin alueesta ja kiersin monia halleja useampaankin kertaan.

Annen Metallia Matkassa - blogista olin lukenut vinkin, että messuille kannattaa varautua etukäteen aikataulun tekemällä. Se on hyvä neuvo, koska alue on tosiaan melko laajalle levitetty ja mikäli on kiinnostunut joistakin tietyistä näytteilleasettajista tai luennoista, on jonkinlaisen aikataulun väsääminen vähintäänkin järkevää. Toki paikan päälle voi mennä ilman kummempaa suunnitelmaakin, palloilemaan ja fiilistelemään.

Itse messualue on mielestäni selkeä ja siellä on helppoa liikkua hallista toiseen. Hetken aikaa menee, että koko alueen hahmottaa, mutta sen jälkeen suunnistaminen helpottuu huomattavasti. Hallit olivat myös melko pieniä kooltaan, joten yhden läpikäymisessä ei mennyt kauaa, mikäli ei pysähtynyt aivan joka kojulle. Messuthan ovat tietysti tulvillaan mielenkiintoisten paikkojen esitteitä ja erilaisia ohjelmanumeroita, joten toki jo yhdessä hallissa sai halutessaan aikaa kulumaan.

Itse olin kuitenkin päättänyt keskittyä taas kerran vain sellaisiin maihin ja paikkoihin, jotka ovat potentiaalisia tänä vuonna, koska niissäkin riitti riittävästi tutkimista. Pyörin siis paljon Saksan ja muun Euroopan osastoilla, joita oli todella paljon, sekä kävin tutustumassa myös erilaisiin uutuuksiin esimerkiksi lentoyhtiöiden ja erilaisten applikaatiosovellusten standeilla.

Matkamessujen tarjonta oli todella laajaa. Kaiken tiedon ja informaation lisäksi tarjolla oli musiikki- tai tanssiesityksiä, hennatatuointien laittoa, hierontaa ja niin edelleen. Lisäksi tarjolla on hirveä määrä karkkia sekä kaikenlaista muuta (epäterveellistä) syötävää, ainakin siis ammattilaispäivien aikana, joten messuhallien melko hintaviin juomiin ja ruokiin ei välttämättä ole tarvetta turvautua ollenkaan.

Lähdin siis kaikissa näissä rooleissa hakemaan messuilta jotakin tiettyä. Kaikista eniten sain sieltä irti turistina. Kyselin Saksan ja lähimaiden edustajilta alueella olevista luonto- ja kulttuurikohteista puhtaasti omien mielenkiintojeni pohjalta.

Luentoja kävin jonkin verran kuuntelemassa, koska tottahan toki uudet innovaatiot, teknologia ja matkailualan tulevaisuus sekä myös matkabloggaaminen minua kiinnostavat, mutta valitettavasti en saanut niistä irti aivan sitä mitä lähdin hakemaan. Monet luennot olivat joko saksaksi tai järjestetty hämmästyttävän pienissä tiloissa, joten istumaan ei mahtunut kuin pienehkö määrä ihmisiä. Äänentoisto oli myös yhdenkin lavan reunamilla sen verran huonoa, että keskittyminen esityksiin ei onnistunut omalla kohdallani aivan sataprosenttisesti. Jouduinkin monta kertaa luovuttamaan ja lähtemään kesken pois, joten loppujen luentojen osalta päätin vain unohtaa ne tyystin ja keskittyä niiden sijaan kiertelemiseen standien luona.

Messut olivat mielestäni onnistuneet ja hyvin järjestetyt, vaikka kaikki halukkaat eivät luentoja kuulemaan mahtuneetkaan. Sain osakseni iloista palvelua jokaiselta kenen kanssa keskustelin, vaikka toisenlaisista kokemuksistakin kuulin, ja sain hyviä vinkkejä tuleville kevään reissuille. Väkeä ei myöskään ollut lainkaan liikaa isompien lavojen luona, käytävillä ja standeilla. Messualueella pystyi siis liikkumaan vaivatta. Messut olivat todella kiva kokemus, mutta vähän kuten joulun kanssa, voin vain todeta, että onneksi ovat vain kerran vuodessa! Saa nähdä mahtuvatko messut ensi vuonna kalenteriin.

Kaikessa tohinassa myös Berliinin reissu on jäänyt ajatuksissa taka-alalle! Blogini sivupalkissa kyllä lukee, että sinne ollaan suuntaamassa, mutta sen tarkemmin en ole tainnut matkasta kertoakaan.

Berliini kuitenkin odottaa hyvin pian! Matkaan lähdetään kahdesta syystä; koska Berliini on ihana ja pitäähän siellä käydä nyt kun Saksassakin asustellaan. Ja maaliskuiset ITB-messut toimivat sitten toisena syynä. Suuret matkailualan messut ovat kiehtoneet muutaman vuoden ja tänä vuonna pääsen kyseisille messuille osallistumaan bloggaajapassilla. Messupassi on ollut taskussa vuoden alusta, mutta alkuun en ollut varma pystynkö Saksan päässä tapahtuvien opiskeluiden takia tapahtumaan osallistumaan. Mutta juuri siksihän minun sinne kannattaakin mennä! Matkailua tässä kuitenkin opiskellaan ja itseasiassa messuilla pyöriikin saman vuosiluokan opiskelijoita Jyväskylästä.

Olemme Berliinissä 4,5 päivää, mutta koko aikaa ei messuille anneta. Viime kesäisellä Berliinin reissulla jäi käteen kaipuu takaisin kaupunkiin, sen katutaiteen, kahviloiden, kuppiloiden, hylättyjen rakennusten ja vehreyden äärelle. Maaliskuussa ei välttämättä nautita ulkoilmasta samaan malliin, mutta fiilistellä ehditään varmasti.

Viime kesänä majoituimme itä-Berliinissä, ihanan kiehtovalla seudulla, mutta nyt tutkitaan enemmän keskustaa ja länttä, vaikka varmasti löydetään tiemme taas itäänkin. Löydettiin kohtuuhintainen huoneisto, joka on suhteellisen keskeisellä paikalla rautatieasemaan ja messuhalliin nähden. Kuljetaan matkat Karlsruhesta Berliiniin ja takaisin junalla. Menomatka taittuu yöjunalla makuupaikoilla ja paluumatkalla ihaillaan maisemia päiväsellään.

Messujen aikataulu on vielä tarkemmin tutkimatta, joten sitä olisi tarkoitus katsoa vielä tänään. Fiilis on jo korkealla, varsinkin kun löydettiin todella mukava asunto täältä Karlsruhesta eilen ja päästiin muuttamaan suoraan näytöstä. Olen ikionnellinen, että se löytyi ennen Berliinin reissua, niin ei tarvitse enää siellä sitä etsiä. Pian matkaan!

Matkaa voi seurata reaaliaikaisemmin Instagrammista.

Kaupungista löytyy esimerkiksi hylätty sairaala, jäätehdas ja olutpanimo. Tunnetuimpiin ja suosituimpiin hylättyihin paikkoihin lukeutuu huvipuisto Spreepark, mikä sijaitsee lyhyen pyörämatkan päässä kaupungin keskustasta. Sinne piti minunkin päästä!

Puisto autioitui yli kymmenen vuotta sitten kun puiston omistaja velkaantui. Omistaja Norbert Witte muutti perheineen toiselle puolelle maapalloa, Peruun, minne hän perusti uuden huvipuiston. Uuden puiston tulot eivät kuitenkaan kattaneet vanhoja velkoja, joten Norbert päätti salakuljettaa kokaiinia Perusta Saksaan. Norbert, samoin kuin hänen poikansa, jäivät kiinni ja päätyivät vankilaan. Norbert kiinniotettiin Saksassa ja on jo kärsinyt tuomionsa. Hänen pojallaan ei käynyt yhtä hyvä tuuri, koska hän jäi kiinni jo Perun päässä ja istuu edelleen vankilassa. Puiston historiasta on kirjoitettu paljon tarinoita, mutta joidenkin lähteiden mukaan poika ei edes tiennyt isän touhuista mitään ja hän istuisi vankilassa syyttömänä. Niin tai näin, surullinen tarina joka tapauksessa.

Vankilasta vapautunut Norbert kuulemma asuu nykyään huvipuiston alueella. Alueella käydessäni näin puistossa auton, mutta muista ihmisistä ei ollut tietoakaan. Puistoon järjestettiin ennen satunnaisesti kierroksia viikonloppuisin, mutta muulloin alueelle ei tietenkään ole saanut mennä. Puistoa ympäröivässä aidassa on kuitenkin aukkoja, joista pääsee sisälle helposti. Aukkoja tosin korjaillaan melko säännöllisesti, mutta nopeasti tulee uusiakin. Silloin tällöin alueella kiertelee vartijoita koiran kanssa, mutta puisto on siitä huolimatta jo melkoinen nähtävyys matkailijoidenkin keskuudessa. 

Minulle puisto oli unelma, koska sekä ränsistynyt kauneus että kielletty hedelmä kiinnostavat. Alueelle piti siis päästä ja käynti oli mahtava. Vietin alueella noin 1,5 tuntia kierrellen, alkuun sydän jännityksestä sykkien ja sitten kummallista tyyneyttä puhkuen. Puiston vierestä kulkee mukava joenrantareitti, jonka varrella liikkuu kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Se tuo puistoon hauskan säväyksen, koska satunnaisesti sieltä kuuluu ääniä, mutta muuten puistossa on hiljaisempaa. Maailmanpyörä heiluu ja ulisee tuulessa kiehtovasti kutsuen kyytiin, mutta minä tyydyin vain katselemaan sen liikkumista penkillä istuen. Sammakkoja näkyy myös paljon, samoin minua edeltäneiden kävijöiden jälkiä on huomattavissa.

Lue lisää puistosta vaikkapa Abandoned Berlinin sivuilta. Samasta linkistä löytyy paljon muitakin mielenkiintoisia kohteita Berliinissä. Saa nähdä minne ensi kerralla, tutkittavaa ainakin riittää! Myös Kaukokaipuu - blogista ja Urbaani viidakkoseikkailijatar - blogista löytyy hyviä vinkkejä Berliinin hylättyihin rakennuksiin. Talvista Spreeparkia voi ihailla myös esimerkiksi Sizarrin musiikkivideolta:

Hylättyjä paikkoja tulee vastaan keskustan tienoiltakin sieltä täältä. Berliinissä joidenkin rakennusten on annettu rappeutua. Sitä ei kuitenkaan tiedä mitä sisältä mahtaa löytyä, joten tutkikaa varovaisuudella.

Rakastan kesää ja kesäsäitä. Myös sadetta, joka on mielestäni yhtä tervetullutta kuin aurinkokin. Sade on rauhoittavaa ja kaunista, mutta se on enemmän sisäpuuhastelun ilma, vaikka sadesään kävelyt silloin tällöin ovat ihania myös. Euroopassa reissatessa on kuitenkin ihan mukavaa, että aurinko paistaa suurimman osan aikaa, koska sitä haluaa olla ulkona mahdollisimman paljon palelematta. Meidän Berliini - viikolle sattuikin uskomattoman upeat ilmat. Aurinko paistoi kärventävästi joka päivä ja asunnolla ei juuri tullut vietettyä aikaa. Viikon vietimmekin pitkälti ulkoilmassa; pyöräillen ja kävellen Berliinin kaduilla.


Berliinissä elämä onkin ainakin kesällä levittäytynyt mukavasti ulkoilmoihin. On terasseja, puistoja, katumuusikoita, kirpputoreja, ulkoilmaklubeja, näytelmiä, metsiä, joki ja saaria, missä ihmiset viettävät mielellään aikaa. Monet kerrat mekin ruokailimme kirjaimellisesti ulkona, tanssimme tähtitaivaan alla, pyöräilimme Berliinin syrjäseuduilla, ihastelimme rakennuksia jalan, söimme jäätelöä puistossa ja nautimme auringosta joen varrella.