CURIOUS FEET

Viihdyimme Roomassa neljä päivää ja yötä. Rooma on niitä kaupunkeja, joihin minun ei ole ollut varsinaisesti pakko matkustaa, mutta koska siitä on vuosikausia kuullut hehkutuksia, niin mielenkiintohan herää väkisinkin. 

Toki Rooman historiaa tuntien koin paikan kiehtovaksi, mutta tiesin Rooman myös olevan turistirysä hyvine ja huonoine puolineen, mikä ehkä on pitänyt itseni pois sieltä näinkin pitkään. Matkustelin Italiassa nuorempana ja siitä kyllä pidin silloin hyvin paljon, mutta viime vuosina maa ei ole kiehtonut enää niin paljon kuin muut Euroopan maat, joten Roomankin sijasta olen sitten mieluummin matkustanut muualle.

Nyt oli kuitenkin hyvä hetki lähteä ja onneksi lähdettiin! Kaupunki on kaunis ja kaduilla oikein pursuaa historiaa. Upeita rakennuksia ja hienoja yksityiskohtia on mielettömän paljon ja kaupungissa voisi kierrellä viikkokausia vain niitä ihastellen. Roomassa onkin tästä syystä mahtavaa liikkua kävellen. Suosituimmat nähtävyydet ovatkin kävelymatkan päässä toisistaan ja ainakin marraskuussa, kun ilma ei ollut kylmä eikä kuuma, niitä oli miellyttävää kierrellä katsomassa jalkaisin. 

Ulkomuodoltaan Rooma siis ihastutti suuresti!

Täysin 100% kaupunki ei silti kolahtanut. Luulen sen suurimmalti osalti johtuvan väkimäärästä ja yleisesti turistimeiningistä. Vaikka olimme paikalla näin marraskuussa, niin ne suosituimmat nähtävyydet olivat täynnä muita matkaajia enkä itse oikein viihdy tungoksissa, varsinkaan jos se tuo mukanaan huijareita tai muuta negatiivista. En halua edes kuvitella millainen määrä porukkaa tuolla on kesäisin. Väkimäärää pääsi kuitenkin pakoon, joten se ei ollut painavin syy miksi en kaupunkiin rakastunut. Turismi on tuonut Roomaan sisäänheittäjiä, krääsän kaupustelijoita ja suurta hintojen heilahtelua yksinkertaisimmissakin kuppiloissa, ja nämä seikat vaikuttavatkin omaan viihtyvyyteeni huomattavasti missä tahansa paikassa.

Marraskuussa väentungosta siis näkyi, mutta löytyihän sieltä todella paljon niitä rauhallisempiakin paikkoja ja katuja. Turismin suuruus näkyikin enemmän juuri noilla suosituilla nähtävyyksillä, kaduilla kävellessä ihmiset sulautuivat enemmän joukkoon. Ja huolimatta siitä, että Rooma on iso kaupunki ja kävelytiet olivat välillä hyvin kapeat, siellä ei tullut sellaista kiireen tunnelmaa, mitä isoissa kaupungeissa helposti tulee. Ihmiset eivät juosseet kiireen vilkkaa ohitse tai häiriintyneet kaduilla seisoskelijoista, joten melkoisen letkeä meininki Roomassa kyllä oli.

Vaikka minulla ei ole kokemusta Roomasta muina kuukausina, voisin silti uskoa marraskuun olevan melko hyvää aikaa matkustaa Roomaan. On heitäkin, jotka sanovat, että aina on hyvä aika matkustaa Roomaan, mikä voi olla monen muunkin mielestä totta. Mutta mikäli haluaa välttää kovimpia helteitä tai väentungosta, ei varmastikaan kannata mennä kesällä. Rooman ollessa kaunis ulkoilmakaupunki, ei taas kylmään talviaikaan matkustaminen sinne kiehdo minua, joka rakastan puistoissa ja aukioilla piknikointia.

En itse heittänyt kolikkoa suihkulähteeseen, joka takaisi paluun, mutta suosittelen kyllä muita käymään paikalla ainakin sen yhden kerran. Vaikka en itse kaupunkiin rakastunutkaan, niin uskon, että moni ihastuu kaupungin kauniisiin katuihin ja mikäli astuu kauemmas keskustan turistikohteista, niin voisin kuvitella monen myös tykästyvän Roomaan syvemminkin. 

Mikäli mahdollista, niin ymmärrän kyllä Rooman ja Italian intohimoisia faneja, mutta vuosien tauon jälkeen paluu maahan ei saanut vanhaa kipinää itselleni takaisin. Jäin ihan miettimään, että johtuukohan se myös osittain siitä, että pidän Espanjasta enemmän? Olen varmaankin alitajuisesti vertaillut näitä maita keskenään, koska sen jälkeen kun matkustelin täällä Espanjassa muutamaan otteeseen pidempään, laski kiinnostus Italiaa kohtaan melko samaa tahtia.

Italia ja Espanja ovat molemmat maita, missä kielen osaamisesta on paljon hyötyä. Paikallisten kanssa kommunikoiminen heidän omalla kielellään on molemmissa maissa huomattavasti mukavampaa ja antoisampaa kuin englanniksi, koska paikallisten englannin taito on vähän niin ja näin, mutta ihmiset ovat silti halukkaita juttelemaan esimerkiksi kaupoissa, bussipysäkeillä ja puistoissa. Kun Roomassa eräs italialainen kehotti minua opiskelemaan italian kieltä, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että se ei nyt käy, koska pidän espanjan kielestä paljon enemmän.

Henkilökohtaisesti pidän espanjan kieltä hitusen kauniimpana ja osittain myös sen vuoksi, että se on yksi maailman puhutuimmista kielistä. En voi sanoa tykkääväni kielten opiskelemisesta vain huvin vuoksi. Toki usein opettelen kohdemaan kielen sanoja ja lauseita matkalle lähtiessä ja niiden käyttäminen onkin usein kommunikointia sekä helpottavaa että hauskuuttavaa. Jonkun vähemmän hyödyllisen kielen opetteleminen kohtuullisesti, saatikka hyvin, vaatii kuitenkin enemmän aikaa ja se ei kuulosta houkuttelevalta ellei aikomukseni olisi muuttaa jonnekin pysyvämmin. Näillä näkymin sellaista ei ole tapahtumassa, vaikka pidempiä aikoja tulen jatkossakin viettämään siellä täällä, samalla kieliä opetellen.

Tiistaina, matkamme kolmantena kokonaisena päivänä, heräsimme ajoissa ja suunnistimme metrolla (1,50 euroa / hlö) Vatikaanin edustalle. Sunnuntaina oltiin tuolla päin oltu haistelemassa ilmaa ja jonot Pietarin kirkkoon olivat silloin todella pitkät, joten ajateltiin itse olla liikkeellä arkipäivänä kello 9-10 aikaan toivoen, että porukkaa ei olisi niin suuria määriä vielä silloin paikalla.

Metrosta pois jäädessä porukkaa näytti olevan paljon ja matkan varrella meille yritettiin kaikenlaisia kierroksia myydä useaan kertaan. Kirkon edustalle saavuttaessa jonoa ei kuitenkaan ollut nimeksikään ja pääsimme lähes suoraan kävelemään sisälle.

Itse rakennus on ulkopäin hieno ja näyttää valtavalta. Ja onhan se toki hieno sisältäkin. Kivoja yksityiskohtia, mutta jostain syystä itselle tuli silti 'tässäkö tämä on'-fiilis. Ehkä se johtui väkimäärästä, jota sisällä jo riitti, harvoin tulee noin suuren turistijoukon mukana pyörittyä vai mikä siinä oli, ettei sitä oikein saanut kirkon kiertämisestä sen erikoisempaa irti. Onneksi pääsimme sisälle suoraan, jos tuonne olisin tunnin taikka pari jonottanut, olisin saattanut olla vielä pettyneempi. 

Pois lähtiessä jono oli pidentynyt sen verran paljon, että aikaisin paikalle tuleminen osoittautui hyväksi ideaksi. Kirkosta lähtiessä ei haluttu jäädä taas huutelijoiden saaliiksi joten kiersimme hiljaisempia katuja pois. Sama rauha jatkui Rooman pienillä kujilla, joita lähdimme talsimaan. Kaupunki näytti olevan vasta heräilemässä, kymmenen-yhdentoista aikaan moni paikka oli vielä kiinni. Päädyimme sattumalta taas Fontana di Treville jossakin kohtaa.

Matka jatkui Espanjalaisille portaille, missä ihmisiä oli istuskelemassa. Me tulimme portaille ylhäältä päin ja laskeuduimme ne alas. Kannattaakin kiivetä ylös upeita maisemia ihailemaan! Portailta kävelimme läheiselle Popolon aukiolle syömään, ihmisiä katselemaan ja sellon soittoa kuuntelemaan.

Vielä pari tuntia kaduilla kävelyä ja sitten päätettiin suunnata hotellille hetkeksi leipäämään. Etsittiin ruokakauppaa vielä melko kauan ja sitten matka jatkui majapaikkaan. Pienet päikkärit tulivat siinä kohtaa tarpeeseen!

Levon jälkeen matka vielä jatkui ulos syömään. Löysimme todella kivan ravintolan lyhyen matkan päässä Terminin asemalta, jossa palvelu pelasi, hinnat olivat kohtuulliset ja miljöö viihtyisä. Syömisten jälkeen jäätiin kotimatkan varrella olevalle aukiolle hetkeksi pussiviinittelemään halpaa punaviiniä ja fiilistelemään viimeistä iltaamme Roomassa.

Roomasta vielä lisää myöhemmin!

Ja vihdoin päästään Rooman kertomuksiin!

Saavuimme Roomaan lauantaina hieman ennen keskiyötä, joten sinä iltana suunnattiin lentokentältä suoraan hotellille. Rooman seikkailut alkoivat vasta seuraavana päivänä, jolloin lähdimme aamupalan jälkeen katuja valloittamaan. Hotellilla nautittu niukka aamupala (tee ja croissant) ei juuri täyttänyt, joten lyhyen kävelyn jälkeen jatkoimme päiväämme lounaalla. 

Söimme pizzat, kuten Roomassa kai kuuluu, ja nautiskelimme olostamme. Pizzaa tuli mussutettua muutamaan kertaan tuon jälkeenkin ja kehotankin tekemään samoin kun Roomaan tai muualle Italiaan eksyy. Syön itse pizzaa harvakseltaan, koska en pidä sitä erikoisena herkkuna ja kehokaan ei siitä juuri tykkää, mutta italialaiset pizzat ovat todellakin aivan omaa luokkaansa ja vailla vertaa.

Ravintolasta päädyimme Colousseumille, kuten miljoona muutakin turistia. Colosseum on valtava möhkäle ja melkosen näyttävä sellainen. Ennen sen näkemistä olin juuri puhellut, että ehkä sitten tajuaa olevansa Roomassa kun sen näkee, sen kuvia kun on eniten kaikkialla bongaillut. Ja pian se tulikin kulman takaa näkyviin, harmillisesti nähtiin ensin korjauksen alla oleva puolisko, mutta näyttävä yhtä kaikki. Lisää hienouksia oli kuitenkin luvassa.

Lähdimme kävelemään Vatikaanin suuntaan sieltä täältä kierrellen ja ajauduimme Trasteveren tunnelmalliselle alueelle. Hieno kaupunginosa on kyseessä, komeita kujia, kahviloita ja rakennuksia tuli vastaan. Tässä vaiheessa etsimme ruokakauppaa, jotta voisimme vähän piknikoida, mutta tarjontaa ei juuri ollut. Osa paikoista oli myös kiinni. Avonaisia kikkareita tuli kyllä vastaan, joista vähän evästä mukaan lähtikin.

Vatikaanin ympäristöön päästyämme pällistelimme hieman ympärillemme. Jono Pietarinkirkkoon oli hyyyyvin pitkä, joten onneksi ei oltu suunniteltu sisälle menemistä sille päivälle. 

Vatikaanin edustalla

Jonoa Pietarinkirkkoon

  
Päivä jatkui kaduilla kiertelyllä, aukiolla piknikoinnilla, lukuisten ja taas lukuisten yksityiskohtien ihailemisella ja kuvailemisella. Kiviä ja historiaa riittää Roomassa mielettömästi, vielä enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Vaikka kaupungin suosituimmat nähtävyydet ovat melko lailla kävelymatkan päässä toisistaan ja halutessaan ne voi ehtiä katsomaan yhdenkin päivän aikana, niin kaupunki on silti valtava. 

Isonhan siitä tekee se, että kaupunki on tiivis, koska jokaisella kadulla on paljon kaikenlaista kivaa tarjolla; patsaita, ravintoloita, kahviloita, katutaidetta, taiteilijoita. Ilmeettömämpiä katuja on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin monissa muissa isoissa kaupungeissa Euroopassa.