CURIOUS FEET

Olenkohan vanhentunut vai mitä kun viimeisen parin vuoden laivareissut ovat oikeasti olleet todella mukavia. Minähän ehdin laivamatkustamiseen (eikä nyt puhuta mistään Karibian risteilyistä) jo hieman kyllästyä kun sitä tuli lapsena ja nuorena jonkin verran seilattua lähivesillä. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että laivojen viihtyvyyttä voisi yleisesti ottaen palveluilla ja hauskemmalla sisustuksella parantaa huimastikin, niin lyhyet reissut merellä ovat kyllä hauskoja. 

Viimeisinkin laivareissu Pietariin oli mukava ja siitä nyt muutaman mukavan jutun mainitsen. Sen lisäksi, että meillä oli tietenkin hieno porukka koolla mikä vaikutti viihtyvyyteen, niin löysin myös itse laivalta mukavia piristyksiä.

Rabbit Bar

Pirun hauskan näköinen pubi edelleen, tällaisia baareja ja kahviloita lisää! Laivan hienoin sisustus löytyy täältä, vaikkakin Cuba-baarin taulutkin olivat komeita.

Siellä täällä olevat taulut

Kiinnitin huomioni useampaankin hienoon taideteokseen, joista olisin monet huolinut omaan kotiini. Todella kiva juttu, että sisustuksessa oli käytetty muitakin kuin tylsiä hedelmävatitauluja! Cuba - baari ja Rabbit Bar on jo mainittu yleisistä tiloista, mutta kokoushuoneidenkin tauluja pääsin ihastelemaan.

Pelikoneet

Vielä löytyy vanhoja jokeripokeri-pelikoneita! Hävisin muutaman euron näille kyseenalaisille ilon tuojille, mutta laivareissu ilman pokeria kuulostaa liian vajaalta minun korviini, joten kolikko tai pari on aina syötettävä pokerikoneelle.

Buffet-aamupalat ja illalliset merimaisemineen 

Me ruokailimme Seven seas - ravintolassa, jonka herkulliset sapuskat kelpasivat mainiosti ja merimaisemissa ei ollut lainkaan valittamista, varsinkaan Pietariin saapuessamme. Ravintolassa tuli juteltua suloisen venäläistytön kanssa, jonka kanssa kommunikointi oli hauskaa, vaikka minä en osaa venäjää ja hän ei taitanut englantia.

Matkan minulle tarjosi St. Peter Line.

Päivästä Pietarissa on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa, joten voisinkin jo palata sen päivän tunnelmiin täällä blogissa!

St. Peter Linen järjestämällä pressimatkalla meillä oli vajaan kahdeksan tunnin verran aikaa Pietarissa. Osa päivästä oli ennalta sovittua yhteistä ohjelmaa, mutta myös vapaata aikaa kierrellä kaupungilla omien mielenkiintojen mukaan oli noin puolet ajasta.

Päivä alkoi järjestetyllä bussikiertoajelulla, jolle lähdimme heti satamasta. Reilut pari tuntia me bussilla huristelimme ja näimme bussin ikkunasta Pietarin suosituimpia nähtävyyksiä, kuten Iisakin kirkon ja verikirkon, mikä oli todella upea ilmestys. Muutaman kerran saimme käydä ulkona katselemassa nähtävyyksiä lähempää ja matkan aikana poikkesimme myös matkamuistomyymälässä. Siellä meille juotettiin kahvia, vodkaa ja pakottipa tiskin takana juomia tarjoillut heppu minut maistamaan karpalolikööriä vaikka muutamaan kertaan vastustelinkin. Se olikin hyvää! Maistui hieman samalta kuin reilu vuosi sitten Indonesiassa suosikkialkoholijuomaksemme noussut jonkin sortin viinilikööri.


Itse kiertoajelu oli loistava tapa tutustua kaupunkiin, vaikka vielä mukavampi olisi ollut, jos bussi olisi ollut avomallinen. Ehkä näin keväällä tuuli olisi tosin voinut olla turhan vilpoinen. Oli melkoisen rentouttavaa istua alas ja katsella nähtävyyksiä bussin ikkunasta.

Parin tunnin kiertoajelumme päättyi herkulliseen lounaaseen Sokos-hotelliin, minkä jälkeen saikin joko palata laivaan tai lähteä kiertelemään Pietaria omaan tahtiin. Minä, Nella ja Panu lähdimme yhdessä kiertelemään kaupunkia ensin joen vartta pitkin. Kävimme katsomassa ja kuvailemassa kauniin värikkäitä kirkkoja, aukioita, patsaita ja siltoja. Muutama tunti meni nopeasti jo tällä lailla edeten ja aika loppui tietenkin kesken.


Pietari on iso kaupunki, missä riittää tekemistä, joten pakostikin piti karsia mielenkiintoisia juttuja pois. Esimerkiksi Hygieniamuseo ja Pavlovin koira sekä metrotunnelit ja puistot jäivät välistä, mutta olihan se tiedossa jo ennen matkaa, että kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi. Aika oli jo loppumassa, mutta me Panun kanssa suuntasimme vielä Iisakinkirkkoa pällistelemään sisäpuolelta ja sen jälkeen otimme bussin takaisin satamaan.

Toisella pikavisiitillä Pietarista sai jo paremman ja kauniimman kuvan, varsinkin kun kävelyämme edelsi parin tunnin kiertoajelu bussilla, jonka aikana tuli ajeltua ympäriinsä.

Ensimmäisellä kerralla Pietarissa ollessani  tuli aamulla nukuttua myöhään ja paluumatkalla oli jo niin pimeää, että merimatkan aikana ei maisemia nähnyt ihailla. Yllätys olikin melkoinen kun aamupalalla istuessamme Pietarin satamaa alkoi näkyä ikkunoista. 

Satama-alue on todella kaunis ja värikäs! Kontteja, rosoisia rakennuksia ja valtavia laivoja on pitkän matkaa. Hylätyn näköisiä rakennuksia ja yksityiskohtia oli kiehtovaa katsella hytin ikkunasta ja kannelta. Mikäli matkustatte joskus Pietariin laivalla, älkää jättäkö väliin näiden kiehtovien maisemien ihailua Pietarin päässä!

Reppu on pakattu ja minä istun pian bussissa menossa Helsinkiin. Illasta lähtee laiva kohti Pietaria!

Sain kutsun lähteä muutaman muun matkabloggaajan tavoin pressimatkalle Pietariin. Pietariin meidät kuljettaa St. Peter Line. Matka kaupunkiin ei ole ensimmäinen, kävinhän siellä joulun alla vuonna 2012. Silloin kirjoitinkin laivamatkasta sekä lyhyestä päivästämme kaupungissa.

Luottopopot ja nykyinen luottoreppuni lähtevät matkaan mukaan <3

Aikaa kaupungissa ei ole yhtään sen enempää kuin viimeksikään, mutta on mahtavaa päästä näkemään kaupunki näin keväällä. Takaisin Suomen maalle palaan torstaina.

Palaan matkatunnelmiin pian! 

Silloin pitää kuitenkin olla shuttle- bussilippu ostettuna. St. Peter Linella se maksaa normaalisti 25 euroa / henkilö ja käytännössä tarkoittaa vain edestakaista kuljetusta satamasta keskustaan ja takaisin. Meillä kuljetuksen hinta oli mukana lipussa, joten siitä ei tarvinnut maksaa erikseen. Kannattaa siis tosiaan seurailla tarjouksia!

Saavuimme Pietariin kello 10:30, mutta ulkona satamassa olimme noin tuntia myöhemmin. Passintarkastuksessa meni siis hetki aikaa. Satamassa löysimme helposti bussin lähtöpaikan, mikä on heti ulos astuttaessa vasemmalla. 

Bussimatka kesti 15 minuuttia ja töykeä, englantia taitamaton, kuski jätti meidät ja joukon muita turisteja Iisakin aukiolle. Kukaan meidän yli kymmenen hengen kansainvälisestä joukostamme ei myöskään puhunut venäjää. Olimme koko porukka hieman ihmeissämme tästä toiminnasta ja yritimme yhdessä selvittää, että mistä paluubussi lähtee, kun mitään kylttiä ei missään näkynyt ja meidät jätettiin tien varteen. Me kysyimme apua muutamalta nuorelta paikalliselta, jotka eivät englantia juuri taitaneet, mutta oikein kohteliaita olivat. Päädyimme päätelmään, että bussi lähtee samasta paikasta mihin se meidät jättikin.

Sitten lähdimmekin kiertelemään. Kello oli siinä vaiheessa 11:50 ja viimeinen bussi satamaan lähti 17:45, joten aikaa jäi vajaa kuusi tuntia. Kovinkaan paljoa emme kaupungista nähneet noin lyhyessä ajassa, mutta vähän siinä ehti kierrellä.

Aikaa käytettiin myös ravintolassa syömässä ja kahvilassa istuskellen. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä.

Lisäksi kävimme valtavassa Galeria- ostoskeskuksessa, joka sijaitsi Ploshchad Vosstaniya- metroaseman vieressä. Sen ensimmäisestä kerroksesta olevasta supermarketista kävimme vielä ostamassa eväät ennen paluuta laivalle.

Jäimme miettimään, että palaisimme satamaan omin avuin. Metroasemalla vieraillessamme huomasimme kartasta Primorskaya- pysäkin, minkä kohdalla oli laivan kuva. Ajattelimmekin pääsevämme sillä Morskoi Voksal- satamaan ja menimme matkan metrolla. Siitä se seikkailu sitten alkoikin...

Itse metro oli kokemus. Pietarin metro on maailman syvin ja sen kyllä huomasi. Matka alas oli todella pitkä. Keskisyvyys on 60 metriä, mutta syvin kohta on yli 100 metrissä. Pietarin metron historia ja nykyisyys ovat mielenkiintoista luettavaa, joten kannattaa tutustua. Pietarissa voisi varmasti viettää monta mielenkiintoista päivää pelkästään metroasemiin tutustumalla.

Me kuljimme vain yhden matkan ja maksoimme siitä 27 ruplaa henkilöltä (67 senttiä). Yritimme ensin ostaa lippuja tiskiltä, mutta kielitaitomme puutteen vuoksi siitä ei tullut mitään, joten ostimme liput automaatista. Sen jälkeen laskeuduimme syvyyksiin ja ahtauduimme metroon, joka tosin tyhjeni jo seuraavalla pysäkillä.

Päätepysäkillä jäimme pois, alue vaikutti todella viihtyisältä. Karttaa asemalla katsoessamme huomasimme, että satama ei sijaitsekaan ihan vieressä, joten lähdimme heti kävelemään sinne päin. Kysyimme apua muutaman kerran varmistaaksemme oikean suunnan ja saimme neuvon mennä välin bussilla numero 10. Siinä vaiheessa hieman hämmennyimme. Kello oli jo yli kuuden ja lähtöselvitys oli mennyt kuudelta kiinni. Olimme päivämatkalla, jolloin saimme mennä suoraan passintarkastukseen, mutta emme olleet tietoisia missä vaiheessa se suljetaan. Toisella kerralla neuvoa kysyessämme nainen kuitenkin puhui 500 metristä, joten päätimme kävellä loppuun asti, vaikka kello tikittikin uhkaavasti. Tuuli puhalsi vasten kasvoja ja lumen korkeus nousi mitä lähemmäs satamaa lähestyttiin, joten rämmimme lumessa osan matkaa läähättäen.

Saavuimme satamaan kello 18:40 ja juoksimme passintarkastus-aulaan. Avasin oven ja se oli suljettu. Pelkkää pimeää. Kahden sekunnin epätoivo ja juoksu infotiskille. Sieltä ohjattiin toiseen aulaan, mikä olikin vielä avoinna ja pääsimme ystävällisen passintarkastajan nopean tarkastuksen jälkeen takaisin laivaan hikisinä ja helpottuneina. Metroaseman ja sataman välisen matkan pituuden varmistin myöhemmin ja se olikin kolme kilometriä. Tietysti sen olisi voinut tarkistaa ennenkuin ilman parempaa tietoa hyppää metroon viime tingassa, mutta sittenhän olisimme jääneet ilman mahtavaa seikkailua, josta on naurua riittänyt!

Päivä Pietarissa oli hyvä ensikosketus kaupunkiin ja toistekin voisin lähteä. Vietimme päivän ilman kiirettä. Jätimme museot ja muut maksulliset nähtävyydet kokonaan välistä ajanpuutteen vuoksi. Kauniita rakennuksia katsellessa ja syödessä kuusi tuntia vierähti nopeasti. Hintataso näytti vaihtelevan suuresti.

INFOA

Laivamatkoille viisumia ei siis tarvitse, mutta shuttle-bussilippu on silloin pakollinen. Jos aikomus on matkustaa Venäjällä useammin, kannattaa hankkia viisumi. Viisumista löytyy lisätietoa Venäjän suurlähetystöstä ja Venäjän viisumipalvelukeskuksesta.

Mikäli matkustaa Pietariin viisumin kanssa eikä halua maksaa shuttle bus- kuljetuksesta, pääsee keskustaan metroa helpommin bussilla. Bussilinjat 7, 10 ja 11 kulkevat sataman läheisyydestä keskustaan.

Laivalta sai ilmaisen kartan Pietariin, mutta se ei ollut kovin tarkka.

Hostellien etsinnän voi aloittaa katsastamalla Graffiti Hostellin, Cuba Hostellin, Acme Hotellin ja Hostelworldin tarjonnan.