CURIOUS FEET

Teimme päiväretken sisämaahan, koska Rondan maisemat oli pakko nähdä omin silmin. Olimme harkinneet auton vuokraamista, mutta päädyimme lopulta matkustamaan bussilla ees taas. Bussiaikatauluja katsoimme mm. turismoderondan sivuilta, mistä selviävät hinnatkin. Lähdimme kello 10:45 bussilla ja takaisin tulimme kello 17:30 bussilla, joten kaupungissa vierähti viitisen tuntia. Ronda on melkoisen pieni kaupunki, jonka keskusta-alueen saa nopeasti haltuun. Ehdimme kävellä kaupungin katuja ristiin rastiin muutamaan kertaan.

Suurin syy, miksi Rondaan menimme, on kaupungin jakava, syvä ja kaunis rotko ja sen päällä oleva pieni silta Puente Nuevo, mikä yhdistää uuden ja vanhan puolen toisiinsa. Maisemat sillalta ja sen ympäristöstä ovat huikeat! Todella upean näköistä oli ja ihmisiäkin niin vähän, että kauneutta sai ihailla lähes itsekseen. Sillalta voi jatkaa kävelyä härkätaisteluareenalle asti maisemia ihailen tai ylittää sillan ja käydä katsomassa kaupungin toista osaa. 

Me jatkoimme eteenpäin sillan ylitse, aikomuksena mennä Joaquin Peinado -museoon. Museo löytyikin nopeasti, mutta kello ei ollut vielä kolmea, jolloin ilmainen sisäänpääsy (tiistaisin) alkoi, joten piheinä ajattelimme säästää 8 euroa ja palata museoon myöhemmin kolmen jälkeen. Ei tosin sitten palattukaan, koska lähdettiin muita juttuja katselemaan. 

Kiertelimme muurilla ja katselimme maisemia toiseen suuntaan. Kovin oli rauhallista ja siinä vaiheessa siestakin oli alkanut. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt ja mielikuvitus lähti liikkeelle miettien millaista elämää Rondassa elettiin vuosisatoja aiemmin. 

Ylös keskustaan kiivetessä siestan huomasi huomasi edelleen selkeästi. Ihmisiä ei näkynyt missään ja suurin osa ravintoloista oli kiinni. Harmiksemme myös ruokakaupat olivat kiinni, kuten monissa Espanjan kaupungeissa tapana on. Osa vaateliikkeistä oli vielä avoinna ja niissä vähän ihmisiä, mutta keskustan kävelykatu oli silti huomattavasti rauhallisempi kuin kaupunkiin saapuessamme.

Ronda on ilmeisesti tunnettu myös härkätaisteluareenastaan ja päätimme mennä katselemaan sen ympäristöä. Härkätaisteluareenat mitä olen itse nähnyt, eivät ole koskaan ulkopäin kummoisia, eikä tämäkään poikkeus ollut. Rondan areenalla on myös museo, minkä jätimme välistä. Vierestä löytyy turisti-info. Härkätaisteluareenan lähellä on myös yksi näköalapaikka ja maisemat upeat.

Areenan ohitse kulkiessa löytyy kiva, varjoinen puisto. Ihmisiä ei viileänä päivänä juurikaan ollut, mutta voisin kuvitella, että kesän kuumina päivinä varjoisa puisto täyttyisi ihmisistä. Maisemat jatkuivat kauniina! Oli rauhoittavaa katsella hiljaisuudessa vuoria ja alhaalla olevia taloja.

Palasimme bussiasemalle, minkä tilat muuten sijaitsevat asuinrakennuksen alimmassa kerroksessa, ja hieman ennen päivän hämärtymistä lähti bussimme takaisin kohti Fuengirolaa. Maisemat bussin ikkunasta olivat paluumatkalla vielä hienommat kuin tullessa, jolloin toki myös niitä ihastelin. Laskeva aurinko teki kuitenkin näystä vielä huomattavasti kauniimman!

Pitää kuitenkin myöntää, että paluumatkalla heräsi ajatus, että kumpa olisimme sittenkin vuokranneet sen auton! Tämä siksi, että jostain olen muutamassa vuodessa saanut kammon rotkoja ja vähän liian lujaa ajavia bussikuskeja kohtaan ja myönnän, että pelotti. Ensimmäiset 40 minuuttia bussi ajeli kaartuvilla vuoristoteillä siellä rotkon puoleisella kaistalla ja aina mennessämme rotkoa kohti olevaan käännökseen, pidättelin henkeäni ja yritin estää karmeita mielikuvia tulemasta päähäni. Silmieni eteen tulvahti myös jatkuvasti rakkaiden ihmisten kasvoja ja alas tullessani muistin taas olla hyvin kiitollinen elämästäni. Mielikuvitukseni on välillä turhan vikkelä ja korkeassa bussissa matkustaminen tuollaisilla vuoristoteillä on jännittävää nykyään, varsinkin jos minusta tuntuu, että ajetaan edes hieman liian lujaa. Autolla tai kaksipyöräisellä tälläistä pelkoa ei esiinny (varsinkaan jos minä saan olla kuski) vaan kiemurtelevat vuoristotiet ovat päinvastoin kiehtovia ja hyvällä tavalla jännittäviä.

Onneksi ehdin niitä maisemiakin ihailla, auringonlasku vuorten taakse oli todella upea. Vuorien puolelta bongailin myös kivoja, vanhoja siltoja, joita tien vierustalla oli paljon ja niitä katsellessa mielikuvitus paikan historiasta lähti liikkeelle. Autolla (tai moottoripyörällä!) tuon reitin ajaminen olisi varmasti upeaa!

Rondassa matkailu on kasvanut viime vuosina ja kaupunkiin pääseekin kätevästi varsinkin täältä Aurinkorannikolta. Busseja kulkee joistakin paikoista enemmän kuin toisista, mutta myös junalla pääsee Málagasta. Fuengirolasta bussimatka yhteen suuntaan kestää 1 tunti 45 minuuttia ja menopaluu Rondaan maksoi 17,70 euroa henkilöltä.