Kävin maanantaina Porissa. Kerta ei ollut ensimmäinen, olen kaupungissa ennenkin käynyt ja siihen jo vuosia sitten ihastunut. Kului kuitenkin kauan ennen kuin kohtasimme jälleen. Ja millainen kohtaaminen se olikaan!
Että Pori on soma! Lämmin ja suorasanainen. En tiedä johtuiko se Jazzien tuomasta tunnelmasta, kesän lämmöstä, omasta fiiliksestäni vai ovatko porilaiset tosiaan niin mukavaa sakkia!
Olen aina Porissa ollessani saanut ilon tavata siellä ystävällisiä ihmisiä. Tälläkin kertaa puhelin mukavia satunnaisen koiran ulkoiluttajan kanssa, ihastelin mummelin kanssa puistossa olevia upeita penkkejä ja kukkaistutuksia ja sain ohikulkevalta herrasmieheltä vinkkejä minne minun kannattaisi suunnata seuraavaksi katutaidetta kuvailemaan. Eivätkä nämä olleet lyhyen visiittini ainoita uusia tuttavuuksia, koko kaupunki tuntui olevan nauravaisella ja puheliaalla tuulella. Pori tottavie sai minut iloiseksi!
Ihmisten lisäksi ihastelin kauniita rakennuksia. Niiden suhteen kaupunki on ihana. Väriä löytyy sieltä täältä. Ja katutaidettakin näytti olevan tarjolla. Ei runsaasti, mutta jonkin verran. Melko kantaaottavaa sellaista vieläpä. Keskustan kävelykadun kuppilat ja torin edulliset kikkarit olivat myös viihtyisiä. Yyterin upeista hiekkarannoista puhumattakaan, mutta sinne asti en tällä reissulla mennyt.
Viime vuonna melkein laitoin porilaiseen kouluun hakemuksen menemään, mutta lopulta valitsin Jyväskylän. Vaikea sanoa olisiko Pori-ihastukseni jatkunut jos olisin siellä asunut ja arkea elänyt. En kuitenkaan kaupunkiin muuttanut, joten saanpahan edelleenkin leijua pilvilinnoissani ajatellen, että Pori se vaan on ihana ja ainutlaatuinen.
