Kaikki varmasti tietävät, että täällä Aurinkorannikolla asustelee pienen kaupungin verran suomalaisia.
Me majoitumme vielä hetken aivan Fuengirolan aseman vieressä ja täällä ensimmäiset päivät oltuamme ihmettelin, että eihän täällä nyt niin paljoa suomalaisia ole. Ja että missä ne kaikki suomalaisten kuppilat ja kirkot on, joita viime kerralla täällä käydessäni, monen monta vuotta sitten, ihmettelin? Vilkaisin karttaan ja muistelin, että Los Boliches ja Los Pacos kuulostavat tutuilta, ja sieltä niitä suomalaisia varmaan pitäisi laajemmin löytyä. Pacosiin asti en ole mennyt, mutta Los Boliches on tuossa ihan naapurissa ja siellä päin olen pari kertaa käynytkin. Paikalla on ihan oma juna-asemansa myös, mutta tosiaan välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri. Löytyi noita suomi-paikkoja kyllä lähempääkin lopulta, mutta tuolla niitä siis on näkyvämmin esillä.
 |
|
Tein ensimmäisen kävelylenkin Bolichesiin aikapäiviä sitten ja silloin matkan varrella tuli katseltua graffitteja, joita näin sillan alla. Alas asti en rohjennut mennä niitä katselemaan, koska joukossa näytti olevan vain muutama kelpo kuva.
Ja samaisen sillan alta ja vierustalta löytyi sitten myös
kodittomien koteja. En rohjennut paljoa kuvailla, koska jo hetken edessä seisominen tuntui tungettelevalta. Ensin iski normaaliin tapaan taas säälin tunne, mutta siitä tunteesta ylipäästyäni jopa ajattelin, että "eihän heillä nyt niin huonot oltavat ole", koska ovat kuitenkin sateelta suojassa, ruoka kaupassa on täällä melko halpaa (joten muutama kolikko pitää jo hengissä) ja yötkään täällä eivät ole niin jäätäviä, toisin kuin vaikkapa Lontoossa. No joo. Tuollainen ajattelutapa ei kyllä vie eteenpäin. Kodittomista ja suomalaisuudesta muistui mieleen myös teksti, jonka viime keväänä Fuengirolan
suomalaisista kodittomista luin.
Los Bolichesiin päästyäni tuli tosiaan vastaan useampia suomalaisten omistamia yrityksiä ja suomenkielisiä tekstejä näkyi siellä täällä. Suomen kieltä kuului kadulla paljon ja hyvin tutunoloisia naamoja käveli vastaan kaduilla ja istuskeli kahviloissa. Suomen kielen kuuleminen ei itsessään hämmästytä, lähinnä vain se, että täällä todella on tälläinen keskittymä missä asuu niin paljon suomalaisia.
 |
|
 |
|
 |
|
Silloin kun kuljen asuntomme lähettyvillä tai toisella puolella Fuengirolaa, ei suomalaisten suurta määrää huomaa muuten kuin että kieltä kyllä kuulee päivittäin ja kaupoista löytyy Pandan lakritsia, muuten eivät tällä puolella jokea pistä niin paljoa silmään kuin etukäteen oletin. Enemmän kuulenkin englantia, mutta toisin kuin alunperin oletin, eivät täällä läheskään kaikki paikalliset puhu - tai halua puhua - englantia, joten espanjan taidosta on hyötyä varsinkin silloin kun tekee ruokaostoksia tai syö ravintoloissa, joiden ruokalistat ovat vain espanjaksi. Tämän takia tämä Fuengirolan alue on jollain lailla hieman hämmentävä edelleen. Turismin ja maahanmuuttajien määrän huomaa erittäin selkeästi, mutta yhtä lailla espanjalainen elämä näkyy ja kuuluu varsinkin ilta-aikaan.
 |
|
Täällähän olisi vaikka minkälaista Suomi-menoa tiedossa kiinnostuneille ja sen takia varsinkin vanhempien suomalaisten on tänne helppoa muuttaakin. Esimerkiksi itsenäisyyspäivää juhlitaan ja jouluaattonakin suomalaiset kokoontuvat jollekin aukiolle kynttilöitä sytyttelemään. Havahduin itseasiassa itse tuossa jo aikaa sitten, että vietetään ensimmäinen joulumme ilman perheitämme! En ole järin jouluihminen ja täällä auringon alla ei ole joulu-fiilistä vielä tullutkaan. Perhettäni kuitenkin rakastan, joten saa nähdä tuleeko läheisiä ikävä joulun päivinä, kun kaksin istuskellaan kotona. Joulupöydän antimet myös näyttävät kovin erilaisilta tänä vuonna kun kukaan ei ole niitä meille kokkailemassa, mutta kai sitä yhden hernepussin voisi perinteen vuoksi käydä kaupasta ostamassa.
Espanjalaisten jouluperinteet ovat mielenkiintoisia. Sinällään joulun viettäminen ei täällä hirveästi eroa suomalaisesta mitä yhdessäoloon tulee, joulu on täälläkin perhejuhla ja sitä juhlistetaan syömällä, kuten Suomessakin. Pöydän antimet tietenkin eroavat toisistaan, mutta yhtäläisyyksiä on esimerkiksi makeassa. Vaikkakin lukemani mukaan Espanjassa makeaa syödään jouluisin vielä moninkertainen määrä mitä Suomessa. Osa perheistä käy joulumessussa, kuten Suomessakin käydään joulukirkossa, vaikkakin varmasti hyvin pienemmässä määrin. Loppiaisena joululahjojen jakaminen sekä käsitys joulupukista erottavat kuitenkin joulut toisistaan. Sekä tietenkin
joululotto, mikä on espanjalaisten hupina jouluna. Meillä ei tietääkseni ole Málagassa telkkaria, joten taidamme jäädä tästä paitsi.
Mutta se joulusta, kuullaan taas myöhemmin.
