Vietin pari yötä Brysselissä touko-kesäkuun vaihteessa. Tykästyin tuohon mukavaan kaupunkiin.
Päiväkirjamerkinnät matkasta jäivät tekemättä, mutta lähinnä se aika kuluikin katutaidetta etsien ja ihaillen. Brysselin seiniltä löytyy upeita taideteoksia, joista osaa, kuten Tintti-sarjakuvien maalauksia, kävin katsomassa tarkoituksella ja osa kuvista osui näköpiiriini sattumalta.
Eksyin yhteen ilmaiseen
Brysselistä kertovaan näyttelyyn kun satuin sopivasti siitä ohi kävelemään. Vierailuni aikaan sain olla ainoa asiakas ja kierrellä huoneita omaan tahtiini. Siitä reissusta ei ole erityistä kerrottavaa vaikka vierailu mukava ja rauhoittava olikin. Yksi kivoimmista puolista oli kaupunkimaisemat, joita ikkunoista sai katsella. Ja tulihan siinä jotain kaupungista opittua, ihan mielenkiintoisia faktoja luin. Kannatti poiketa.
Pissaavaa poikaakin kävin katsomassa kun sekin sattui kävelyretken varrelle. Paikan päällä oli muutama muukin turisti ja sieltä väkijoukon takaa patsasta katsellessa se näytti kyllä hyvin pieneltä. Hyvä kun näin sen oikeastaan. Käveltyäni korttelin päähän ja huomattuani hauskan mummopatsaan, hetken ihmettelin miten joistakin jutuista tuleekin suuren yleisön suosikkeja. Onhan se hieman hassua, mutta ei sillä etteikö pissaava poikakin olisi hieno ollut.
Yhteen kirkkoonkin eksyin sisälle asti, mutta en juuri rohjennut siellä kuvailla. Kirkossa oli juuri alkamaisillaan hääjuhla. Ulkopuolella kaunista morsianta ja kukkaistyttöä kuvailtiin ahkerasti.
Parin päivän matka Brysseliin oli antoisa. Mutta voitteko kuvitella, että en syönyt taikka ostanut mukaani yhtään suklaata?! Jossakin suklaakaupassa kyllä poikkesin, mutta minkäs teet kun ei maistunut, niin eipä sitä viitsi itseään pakottaakaan. Entinen sokerihiiri kiittää ja kumartaa.
