Critical Tourism - kurssimme puitteissa matkustimme Schwarzwaldin eli Black Forestin maisemiin. 

Seutu alkaa olla jo tuttua useamman sinne suuntautuneen reissun takia ja kiva niin. Tällä kertaa otimme suunnaksi Vogtsbauernhofin eli Schwarzwaldin ulkoilmamuseon sekä Tribergin pienen kaupungin. Museo sijaitsee todella upealla alueella, tuli taas kerran huokailtua seudun kauneutta tuolla kävellessä.

Ulkoilmamuseossa vierailu oli hyvin mielenkiintoinen. Saksalaisten museoiden laatu on miellyttänyt ennenkin, vaikka pitääkin mainita, että paikan eläimet ja vapaana liikkuvat kiljuvat lapset ovat yhdistelmä mikä herättääkin omat epäilyksensä paikan loistavuudesta. Paikan historia on kuitenkin mielenkiintoinen ja opin hyvin paljon uutta. Meillä oli loistava opas, joka osasi heittää vähän huumoriakin mukaan, joten opastettu kierros oli kiinnostava, vaikka olisi voinut olla pidempikin. Lopun aikaa kuljeksimme alueella omaan tahtiin.

Tässä ei rukoilla vaikka siltä näyttääkin..

Punainen hattu oli naimaikäisille sinkuille ja musta vastaava aviossa oleville ja leskille. Oikealla kuvassa näkyvä oli lasten päähine.

Tässä talossa elettiin vielä 1960-luvulla.

Vierailumme aikaan huhtikuussa sattui olemaan hyvin kolea päivä. Taloissa oli melkein jäätävää seisoskella, joten en osaa edes kuvitella miten raastavaa elämä on ollut 1600-luvulla talvisin. Rakennukset olivat hyvin tilavia, pitihän niiden majoittaa oman perheen lisäksi eläimet sekä työläisiä. Joissakin taloissa asui useampi perhe. Näkemiemme huoneiden koossa ei kyllä ollut valittamista.

Vanhaksi eivät ihmiset tuolloin eläneet. Harva eli yli 40-vuotiaaksi ja erityisesti lapsia kuoli paljon. Olivat kuulemma onnekkaita he, jotka elivät 12-vuotiaaksi asti.

Museolta matka jatkui syömään ja sieltä Saksan korkeimmalle vesiputoukselle, Tribergistä lisää seuraavaksi.