Olen aina rakastanut matkailua ja unelmoinut siitä.
Sen jälkeen kun muutin Tampereelle 9 vuotta sitten, on minulla ollut aina jokin matka vähintäänkin suunnitelmissa. Nuorempana hoin sanomaa "koti on siellä missä sydän on", tietämättä yhtään missä se oli, mutta luulin sen aina olevan jossain ulkomailla. En siltikään ollut Suomessa onneton ja kotiin oli (lähes) aina kiva palata. Nykyään tuo lausahdus tarkoittaakin minulle enemmän rakkaita ihmisiä kuin mitään paikkaa.
 |
| Tanska |
Rakastan edelleen mennä ja nähdä, tietysti, miksi muuten kirjoittaisin tätäkään. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin vasta pysähtynyt kysymään itseltäni: miksi minä matkustan? Ja pysähtynyt kyllä kysymään hyvin paljon muitakin kysymyksiä liittyen tähän elämääni. Olen parin vuoden sisällä ymmärtänyt, että itse matkusteleminen ei tee minua onnelliseksi, se yksin ei riitä, vaikka ennen luulin niin. Vuosikaudet haaveilinkin matkustelemisesta yksin, vapaana ja riippumattomana, ja monet matkat olen yksin tehnytkin. Ja edelleenkin on reissuja, joille lähden ihan mielelläni omin päin, jotta saan toimia niin kuin tykkään. Mutta nykyään myös näen itseni entistä enemmän ihmisenä, joka mielellään ottaa matkalle mukaan tärkeän ihmisen, jonka kanssa jakaa kokemuksia reissussa.
 |
| Hannover |
Kaipaan edelleen maailmalle, mutta olen hieman rauhoittunut ja oivaltanut tärkeitä asioita tässä matkan varrella. Matkustelu ei olekaan enää elämäni, vaan hyvin rakas harrastukseni. Miksikö sitten matkustan? No miksi sitä tehdään mitään muutakaan tässä elämässä? Matkustan ja harrastan tylsyyttäni ja oppiakseni lisää elämästä, kuten kaikki muutkin. Se on pohjimmainen syy. Päällimmäiset syyt liittyvät vahvasti esteettiseen silmääni. Kaikki kaunis tuo minulle tyydytystä, kuten luonto, värit, talot, puistot, vuoret, rannat. Välillä tuntuu kuin voisin vain vaellella kauniiden kaupunkien tai metsien siimeksessä ikuisuuksia. Myös mahdollisuudet uusien asioiden kokeilemiseen kiehtovat, tämän vuoksi viihdyn myös suuremmissa kaupungeissa, vaikka en juuri välitä väkijoukoista.
 |
| Gibraltar |
Tässä hetkessä eläminen kuulostaa niin kliseiseltä ja helpolta, mutta se voi olla yllättävän vaikeaa jopa ihmisille, jotka tiedostavat elämän lyhyyden. Itsellänikin on ollut aiemmin välillä melkoinen kiire kaikkialle ja pysähtyminen on välillä vaikeaa. Rauhoittuminen kannattaa.
Joten matkustakaa, harrastakaa, kokeilkaa, mutta kysykää välillä miksi tai miksi ei, ja tiedostakaa nämä ohikiitävät hetket elämässänne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositeltu artikkeli
Mallorcan luonto lumoaa
Vietin ystäväni ja matkabloggaaja Saanan kanssa viisi vuorokautta Mallorcalla marras-joulukuun taitteessa. Olimme molemmat saarella ensimm...
TOP-BLOGIT 2015
Nyt vasta "löysin" tämän toisenkin blogisi! Kuulostat ihan nuoremmalta minulta -minullakin on ollut melkoinen matkustusvimma ihan nuoresta saakka. Paljon olen päässyt toteuttamaan intoani, ja vielä olisi kiva käydä uusiakin paikkoja katsomassa. Matkustelu on tosiaan ihanaa rauhoittumista, rentoutumista ja silti ihanaa seikkailua!
VastaaPoistaTervetuloa tämänkin blogin puolelle :). On kivaa kuulla että sinäkin seuraat unelmiasi! Matkustelu on kyllä siitä mukava harrastus, että se on monipuolinen ja valinnanvaraa on mielettömästi! Joten ajatus siitä että siihen joskus kyllästyisi kuulostaa kyllä oudolta :). Koti voi olla silti tärkeä paikka, vaikka veri vetäisikin jatkuvasti maailmalle!
PoistaHetkessä elämistä on pitänyt täälläkin pysähtyä välillä oikein miettimään, kun se tahtoo arjen keskellä unohtua. Joskus mietin sinun lailla myös sitä, että miksi matkustan (niin usein kuin mahdollista), kun jotkut ihmiset ovat ihan tyytyväisinä kotona vuodesta toiseen. Mutta se on joku sisäinen tuli, joka ajaa aina reissun päälle ja sitten voin taas olla onnellisesti kotona :)
VastaaPoistaTuo 'sisäinen tuli' kuvaa matkustusintoa todella hyvin :). Itseasiassa joku/jotkut psykologian asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mielenkiinto matkustaa on meillä geeneissä, koska jo varhaiset esi-isämme liikkuivat ja matkustivat ympäriinsä ennenkuin jossain vaiheessa ihmiskunta asettui aloilleen ja alkoi rakentaa taloja, joissa asua pidempään. En nyt paremmin osaa asiaa kirjoittaa, mutta ajatus kuulostaa ihanalta omiin korviini, että se mielenkiinto matkustaa olisikin luonnollista uteliaisuutta, joka on meille ihmisille ominaista :)
PoistaMinä en muista, että koskaan olisi ollut aikaa, jolloin en olisi haaveillut matkustamisesta. Kipinä reissaamiseen taisi siis syttyä jo hyvin varhain. Pääsin kuitenkin toteuttamaan haaveitani vasta aikuisena, kun työskentelyn myötä matkusteluun oli mahdollista säästää rahaa. Sitä ihanuutta, kun pääsi reissuun itse!
VastaaPoistaMinusta kotona on mukavaa eikä arjessa ole mitään vikaa. Toisaalta kotiinsa on moni kuollut, kuten sanotaan. Minusta maailmasta kannattaa nauttia, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus. Kannattaa nähdä ja kokea itse, ei luottaa valmiiksi annettuihin vastauksiin, huhuihin tai toisten mielipiteisiin. Elämää on muuallakin kuin omissa pienissä piireissä, ja tämä tosiasia konkretisoituu matkoilla aivan toisella tapaa kuin vaikkapa lueskelemalla lehtiä tai selaamalla verkkoa. Näkeminen, kokeminen, vaihtelu - siinä muutamia syitä sille, miksi matkustelu vetää vuodesta toiseen. Voi kyllä, juurikin se vaikeasti määriteltävä sisäinen tuli.:)
Sama juttu, kipinä on ilmeisesti syttynyt minullakin hyvin varhain, koska en muista aikaa ilman unelmia matkustelusta. Tekstisi on ihanasti kirjoitettu, tässä kiteytyy matkustamisen ihanuus hyvin :).
Poista