Maanantaina vuokrattiin skootteri ja lähdettiin tutustumaan lisää Samosirin saareen. 

Tällä kertaa otettiin suunnaksi saaren eteläosa ja ajelimme Tomokin lävitse kohti seuraavaa paria kylää. Maisemat olivat upeat ja rosoisen osuuden jälkeen tie oli noin 30 kilometrin verran todella hyväkuntoista. Päädyimme Onan Runggun sijasta Gultomin kylään, missä saimme taas ystävällisyyttä ja naureskelua osaksemme ('tall man, hihihi'). Tien kunto huononi kuitenkin radikaalisti, joten päätimme kääntyä takaisin ja ajaa Pangururaniin pohjoista reittiä. Tällä kertaa minäkin ajoin enemmän ja oih, sitä vapauden huumaa! Vaikka Toni edelleen on minua isompi, niin ei se tuommoisella pienellä pyörällä ajattaessa tunnukaan yhtään pahalta. Itseasiassa jopa päinvastoin, koska silloin kun olen kyydinnyt itseni kokoisia ja hyvin vähän ajokokemusta omaavia tyttöjä, on vastuu ollut täysin minulla. Tonin ollessa kyydissä voin kuitenkin luottaa siihen, että apua on tarpeen tullen tarjolla, koska hänellä on ajokokemusta minua enemmän (osaa siis myös lukea liikennettä) ja tarpeen tullen hänenkin jalat yltävät maahan. Kun nyt on harjoiteltu täällä mopolla ja skoballa, niin eiköhän sitten kesällä homma onnistu myös moottoripyörän kanssa :).

Pangururaniin pääsimme turvallisesti ja pysäköimme skootterin tien laitaan kävelläksemme vähän ympäriinsä. Menimme paikalliseen ravintolaan syömään, jossa saimme hyvää palvelua. Erityisesti äidin ja kahden nuoren tytön hymyt eivät olisi voineet olla leveämpiä. Ruokalistoja paikassa ei ollut, kuten paikallisten suosimissa harvemmin taitaa muutenkaan olla, mutta nasi gorengin saimme tilattua. Ruoan jälkeen kävimme paikallisessa hökkelikaupassa ostamassa vihanneksia ja lähdimme takaisin kohti majapaikkaamme, Tuk Tukin kautta kiertäen, mistä kävimme ostamassa punaviiniä iltapalaksi. Viinipullo maksoi 55 000 rp ja on yllättävän herkullista, kun ottaa huomioon, että se on 20 prosenttista ja siinä on aavistus liköörin makua, vahvoista alkoholeista kun en yleensä pidä.

Samosirin eteläpuolella

Keskiviikkona harrastimme oikein kulttuuria ja kävimme katsomassa batak-tanssia Bagus Bayn majatalossa. Bagus Baylla järjestetään joka keskiviikko ja lauantai vastaava ilta. Nokkahuilua ja muita soittimia soitettiin iloisesti ja tytöt tanssivat paikalliseen tahtiin. Ilta on täysin turisteja varten järjestetty, mutta toki tanssia harjoitetaan muulloinkin. Meistä turisteista otettiin viisi naista yhtä kappaletta mukaan tanssimaan, joten pääsin minäkin joraamaan melko yksinkertaisia tanssimooveja. Itse esitys kesti vain puolisen tuntia, mutta olimme hyvissä ajoin paikan päällä syömässä ja juomassa.

Torstaina lähdimme kävelylle kohti Tuk Tukia ja pääsimme vilkaisemaan hääjuhlia. Hääjuhlat pidettiin tien vierellä olevassa isossa katoksessa ja porukan määrästä päätellen paikalla oli kaikki lähitienoon talot. Avioliiton auvoiseen satamaan astelivat hollantilainen mies ja indonesialainen nainen, minkä saimme selville tien reunustalla olevista kukkakylteistä. 

Musiikki kuulosti samanlaiselta kuin edellisiltana Bagus Bayn batak-iltamassa ja paikalliset tanssahtelivatkin samalla tavalla. Musiikki kuului kauas ja ihmettelimmekin, että mitkä bileet siellä oikein on käynnissä ja miksi tielle oli laitettu puunrungosta este autoja varten. Värikästä ja iloista touhua oli heidän juhliminen.

Hääjuhlat tien vierustalla. En viitsinyt lähempänä ollessamme kuvailla.

Meidän kohdalla Toba jääkin pian taakse. Kuukauden verran täällä menikin, mikä kertoo siitä, että ollaan viihdytty. Sunnuntaina otetaan lautta Parapatiin ja jatketaan matkaamme Medaniin. Maanantai menee Bandungissa ja myöhään maanantai-iltana saavumme Balin lentokentälle.

Täällä ei varmasti ole lumiukkoja nähty, mutta sikoja kyllä löytyy!

Kävelyreittiämme


Kirjakauppa Tuk Tukissa

Kuullaan siis seuraavan kerran Balilta!


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

4 kommenttia:

  1. Moi Teea! Nyt kun me ollaan kotiuduttu omalta reissultamme niin olipa ihana piristys tulla pitkästä aikaa kurkkimaan sun blogia ja syventyä näihin tuoreisiin matkapostauksiin! Aivan ihania kuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Yhtäkkiä Indonesia alkoi kiinnostaa ihan älyttömästi matkakohteena :) Mielenkiinnolla jään seuraamaan reissunne etenemistä!

    VastaaPoista
  2. Moikka Hanna! Kiva kun tulit kommentoimaan. Suosittelen lämpimästi Indonesiaa, täältä
    löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Luin myös teidän alkumatkaa innolla ja myöhempiin kirjoituksiisi
    tulen ehdottomasti palaamaa ja uusia myös odotellessa, toivottavasti kirjoitat matkastanne paljon :)

    VastaaPoista
  3. Täällä kotimaassa on viimeaikoina saanut lukea ikävistä tapahtumista mm. Intiassa, joissa kohteena on olleet turistinaiset. Millaiselta turvallisuus on tuntunut tällä matkallanne? Olisko pelottanut, jos olisit lähtenyt yksin?

    Hienoa ja turvallista matkaa teille edelleen!

    VastaaPoista
  4. Ikävä kuulla, valitettavasti on paljonkin paikkoja joissa naisen ei ole kovin turvallista matkustaa yksin. Toivon ettei se kuitenkaan rajoittaisi ketään ainakaan liikaa.
    Malesian koin todella turvalliseksi, enkä kyllä Indonesiassakaan muista että olisi hetkeäkään pelottanut. Maa on asteen verran kuitenkin haasteellisempi ja olen kuullut, ettei olisi yksinäiselle naiselle aina niin mukava maa, koska.mieht voivat lähennellä. Itse olen kuitenkin sen verran luottavaista sorttia, että olisin voinut täällä yksinkin matkustaa. Olisi se varmasti
    asti erilaista ollut, mutta sitä se on jo Euroopan sisälläkin, esimerkiksi Italiassa.

    Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kännykkä ei nyt suostu palaamaan tekstiin niitä korjaamaan.

    VastaaPoista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!