Viime kesänä ihastuin monen muun tavoin Berliiniin. Odotin maaliskuista uusintavisiittiä kaupunkiin innolla, mutta jopa pienellä pelolla. Mitä jos taika särkyy? Ehkä viime kesän ihastumiseni kaupunkiin johtuikin vain kesästä ja sen tuomasta leppoisasta fiiliksestä?

Maaliskuussa Berliini näytti kuitenkin aivan yhtä kiehtovalta. Ulkona ei tohtinut piknikoida ja pyörät jätimme suosiolla ottamatta, mutta kaupungin letkeä ilmapiiri ja ystävälliset ihmiset eivät jääneet huomaamatta tälläkään reissulla. Katutaide näyttäytyy aivan yhtä upeana, satoi tai paistoi, ja kulmien takana odottavat yllätykset, noh, yllättävät vuodenajasta riippumatta.

Tällä kertaa Berliini ei näyttäytynyt vehreänä, mutta edelleenkin pidän myös ruskean ja harmaan sävyistä. Kaupunki oli kaunis näin kevään kynnykselläkin. Ilma oli alkuun vilpoinen, mutta parin päivän jälkeen lämmitti niin mukavasti, että takkia piti kiskoa päältä.

Emme tehneet Berliinissä mitään erikoista, kuljeksimme omaan tahtiimme. Katuja tuli tallattua, metrolla liikuttua, ulkona syötyä. Yhdessä museossa poikkesimme ja elokuviin menimme lauantai-iltana.

Tällä kertaa pyörimme aivan eri seudulla kuin viimeksi, jolloin ihastuimme erityisesti Friedrichshainin, Kreuzbergin ja Treptower Parkin ympäristöihin. Nyt liikuimme erityisesti Moabitin, Charlottenburgin ja Tiergartenin ympäristössä. Vaikka itä kiehtoo kovasti edelleen, niin mukavaa näilläkin seuduilla oli. Tutkittavaa ja fiilisteltävää riittää kyllä vielä moneksi reissuksi, joten pakko se on Berliiniin taas jossakin kohtaa palata.