Twitterissä #matkachatin aiheena oli viime viikolla kohtaamiset maailmalla. Se sai minut kaivamaan tämän aikapäiviä sitten kirjoitetun tekstini luonnoksista esiin ja fiksaamaan sen julkaisukuntoon. Silloinkin muistaakseni juuri Lena taisi minua tätä tekstiä jollain toisella postauksellaan innoittaa kirjoittamaan, joten lukaise Lenan London and Beyond -blogista tiivistelmää viime viikon matkachatin keskusteluista!

Millaisia kohtaamisia minulla on sitten ollut reissuissa? Haenko matkoilla aktiivisesti kontakteja paikallisista tai muista reissaajista?

Itselleni ihmiset olivat yksi tärkeimmistä syistä matkustaa kun olin teini-ikäinen ja hieman vanhempikin. Matkustelin silloin paljon yksin ja ystävieni kanssa ja meitä kiehtoivat kovasti erilaiset kulttuurit, ihmiset ja heidän tapansa. Lopulta yksin tehdyilläkin matkoilla vietin yleensä suurimman osan ajastani paikallisten ihmisten kanssa ja tulihan sitä ajauduttua vaikka minkälaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Ei se mistään tuulesta temmattu väite ole, että paikallisten oppaiden avulla paikkoihin pääsee eri tavalla sisälle.





Nykyäänkin tutustun halutessani edelleen ihmisiin helposti ja pidän keskusteluista sekä yhdessä tekemisestä, mutta reissuillakin tarvitsen myös paljon omaa aikaa olla. Tämän takia esimerkiksi sohvasurffaaminen on matkoiltani jäänyt pois, koska iltaisin haluan rauhoittua ylhäisessä yksinäisyydessäni taikka olla vain matkakumppanieni kanssa omalla porukallamme. Sosiaalisoidun mieluummin majapaikan ulkopuolella silloin kun minulle sopii.

Muistelen toisinaan lämmöllä taikka naurusta hykerrellen useampiakin tuttavuuksia, jotka olen elämäni varrella kohdannut. Toiset olen nähnyt vain pikaisesti, toisiin tulee vieläkin pidettyä yhteyttä. Vuosien varrella on tullut kaikenlaisia ihmisiä vastaan ja hyvä niin, hauskoja ja liikuttavia muistoja on ihana kerryttää. Tässäpä siis muutamia kohtaamisia reissuiltani.





ITALIALAINEN HERRASMIES

Pohjois-Italiassa olin matkalla 18-vuotissyntymäpäivieni kunniaksi. Genovan kaupungissa mukava mies jäi jutulle kun kyselin apua hostellille pääsemisessä. Tulimme hyvin juttuun, joten myöhemmin tapasimme uudelleen. Muutamien päivien ajan tämä herrasmies näytti minulle kaupunkia, vei kivoimpiin kahviloihin ja nähtävyyksiin sekä tutustutti muihin ihmisiin. Minulle jäi ensisijaisesti mahtavat muistot tästä kaupungista tämän yhden ihmisen takia.

Tästä kohtaamisesta on jo 11 vuotta enkä ole tavannut miestä sen koommin. Jokaisena jouluna, uuden vuoden aattona sekä pääsiäisenä hän kuitenkin muistaa minua viestillä ja siitä on tullut jo mukava perinne, jota odotan: saada tekstiviesti Italiasta ihmiseltä, jonka kanssa meillä ei enää ole edes samaa kieltä, kiitos rapistuneen italian kielen taitoni. Käännän tekstiviestit kääntäjällä ja vastaan hänelle englanniksi ja välillä pistän väliin toivotuksia suomeksikin. Pari vuotta sitten hänen viestinsä oli tavallista iloisempi: hänestä oli juuri tullut isä!

HUOLEHTIVA AUTOKUSKI

Samaisella Italian reissullani tutustuin moneen muuhunkin paikalliseen, joista elävästi on jäänyt myös yhteentörmääminen keski-ikäisen autokuskin kanssa. Olin ylittämässä tietä kun huolimattomuuksissani en huomannut tielle kääntyvää autoa, joten juoksin suoraan sen alle. Törmäyksen voimasta lensin maahan ja kolhaisin pääni sekä kylkeni, jonka jälkeen hoipertelevana poistuin paikalta läheisen talon pihalle.

Minuun osunut mies tuli paniikissa kyselemään vointiani ja oli jo soittamassa ambulanssia paikalle. Kieltäydyin sairaalakeikasta, mutta sen sijaan lähdin miehen ja tämän perheen luokse lepäämään muutamaksi tunniksi. Söimme ensin hyvää ruokaa perheen vanhempien, isoäidin, kahden komean pojan ja tyttären kanssa, jonka jälkeen katselin piirrettyjä perheen filippiiniläisen taloudenhoitajapariskunnan kanssa. Myöhemmin mies vielä kyyditsi minut hostellilleni ja varmisti kaiken olevan kunnossa.

JOOGAAVA ELÄMÄNTAPAMATKAILIJA

Intiassa melkein viitisen vuotta sitten matkustellessamme tapasimme jenkkiläisen elämäntapamatkailijan. Tämä nelikymppinen mies matkusteli ympäri maailmaa ja työskenteli tietokoneensa turvin missä huvitti. Hän ei ollut ensimmäinen nomadi, jonka olen tavannut, mutta mieleenpainuvin. Juttelimme tämän positiivisen miehen kanssa muutamia kertoja. Hän oli inspiroiva, ihanan positiivinen ja herätti minut kysymään itseltäni voisinko itse elää nomadielämää. Toistaiseksi olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tapaani reissata ja elää.





LONTOOLAINEN LIIKEMIES

Lontoossa olen tavannut monen moista mielenkiintoista pallontallaajaa. Yksi kohtaamisista tapahtui ensimmäisellä reissullani ollessani hyvin myöhään illalla puistossa istuskelemassa. Ohitseni kulki pikkujouluista kotiin palaava brittiläinen liikemies, joka pian minut ohitettuaan teki U-käännöksen ja istahti viereeni. Tämä mies oli huolissaan turvallisuudestani ja ihmetteli miksi edes olen yksin pimeässä puistossa. Meillä oli lopulta hyvin antoisat keskustelut tämän miehen kanssa elämästä, matkustelemisesta sekä hänen teini-ikäisistä tyttäristään. Keskusteluiden jälkeen hän saattoi minut ihmisten ilmoille ja hyvästelimme toisemme. Miehen ystävällisyys ja huolenpito lämmittää edelleenkin mieltä.

ITSENSÄPALJASTELIJAT MADRIDISSA

Vaikka tämä kohtaaminen ei ehkä ollut niitä syvällisempiä, niin ainakin sain muutamat hyvät naurut. Olin pitkän kävelylenkin jälkeen päätynyt hieman kauemmaksi keskustasta. Alue oli kuitenkin melko vilkas ja erityisesti autoja kulki tiellä melko paljon. Kävelin tien reunalla kun huomasin vähän matkan päässä kolme naista seisomassa risteyksessä ja keikistelemässä autoille. Lähemmäs päästyäni huomasin naisten seisovan tissit paljaina, myymässä itseään ohikulkeville autoille, joiden oli pakko pysähtyä risteykseen liikenteen takia.

Jatkoin matkaani puolialastomien naisten ohitse ja vähän matkaa käveltyäni näen, että tieni tulee risteämään miehen kanssa, joka kävelee oikealta päin. Hän on risteyskohdassa ennen minua ja jää odottamaan, että pääsen lähemmäs. Kun olen muutaman metrin päässä hänestä, hän avaa takkinsa ja hymyillen paljastaa alastoman vartalonsa minulle. Nauraen jatkan matkaani ihmetellen mihin pervopuistoon olenkaan päätynyt.




Onko sinulle sattunut hauskoja tai muuten mieleenpainuvia kohtaamisia reissuillasi?


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

34 kommenttia:

  1. Ihania kohtaamisia maailmalla! Ne ovat matkaamisessa parasta :)

    Parhaiten muistan kuinka matkalla Key Westiin pysähdyttiin huoltamolle tankkaamaan ja hiukan jaloittelemaan. Yritin pienen välimatkan päästä seurata miestä joka valmisti itselleen hodaria ajatuksella että teen kohta perästä. Minua hämäsi kaikki ne pikkulokerot sun muut ja ajattelin että parasta seurata ensin ettei vain mokaa kun en tiennyt että ne piti sieltä itse ottaa. No hän tietenkin huomasi ja oli pakko kertoa etten koskaan ole syönyt hodaria. Hän neuvoi siinä mitkä täytteet on hyviä hänen mielestä ja mitä löytyy mistäkin, toivotteli vielä hyvät päivät. Kun pääsin kassalle sain kuulla että mies oli maksanut vielä minunkin hodarini :D Eihän se kallis ollut, mutta kiva muisto jäi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas ihana mies :). Juuri tuollaiset kohtaamiset ovat ihania. Jäävät mieleen pitkäksikin aikaa. Kiva kun jaoit :)

      Poista
  2. Mukavia kohtaamisia, oli kiva lukea. Mutta miksi sitten istuit myöhään Lontoolaisessa puistossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! No mikäs siellä istuskellessa, lepuutin jalkojani :). Iltavirkkuna tulee kaupungin kaduilla pyörittyä myös iltaisin ja öisin.

      Poista
  3. Ihmiset ovat kyllä matkailun suola, mutta tunnistan hyvin tuon oman tilan tarpeen. Italialainen herrasmies erityisesti sai hymyn huulille, hieno perinne säilynyt teillä!

    Omista kohtaamisista eräs mieleenpainuva on australialainen Keith - vanha valokuvaaja, joka yli kahdeksankymppisenä ajelee joka vuosi vanhalla Datsunillaan parituhatta kilsaa talvea karkuun, majoittuakseen retkeilyalueilla muutamaksi kuukaudeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihana perinne ja tänä jouluna tuli höpöteltyä vähän enemmänkin Google Translaten avulla ja videotervehdysten kautta :D. Ei sitä tiedä vaikka joskus vanhempana tulisikin vielä istuttua miehen perheen illallispöytään, mutta siitäkin huolimatta on mukavaa, että tällaisia kevyempiäkin tuttavuuksia jää elämään vuosista huolimatta.

      Keith kuulostaa hauskalta tapaukselta, oli varmasti ilo törmätä ja tutustua häneen!

      Poista
  4. Tosi kiva postaus :-) Itsellekin tuli heti lukiessa muutama mukava muisto omista reissuista ja kohtaamisista mieleen. Ja ennen kaikkea olen samanlainen: "Sosiaalisoidun mieluummin majapaikan ulkopuolella silloin kun minulle sopii."

    Itsekin #matkachat'iin osallistuneena täytyy todeta etelä-afrikkalaisen jalkapallofanin kysymyksen yllättäneeni itseni totaalisesti: http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/10/25/minitarina-sowetosta-haka-honka-vai-hjk/

    San Franciscossa 21 vuotta takaperin yksi mies halusi näyttää omalla autollaan meille kaupunkiaan, kun kuuli meidän puhuvan Suomea - oli joskus käynyt työreissulla Suomessa. Hänen vieraanvaraisuutensa teki minuun sen vaikutuksen, että mielelläni näytän kotikaupunkiani muille, jos tilaisuus siihen tulee.

    Las Vegasissa työreissulla tutustuin samalla helikopterireissulla Grand Canyonille matkalla olleeseen, jonka kanssa myöhemmin sattumalta tutustuin sitten pariin muuhun tyyppiin. Lopulta vietettiin pitkälti porukalla viikko työpäivien jälkeen ympäri Las Vegasia ja oli todella hauska reissu kaiken kaikkiaan! Nämä tarinat ainakin tulisi vastaavanlaiseen postaukseen, jos sellaisen innostun jossain vaiheessa tekemään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suuresti Rami kun jaoit nämä kokemukset! Todella mukavalta kuulostaa, hauskoja kohtaamisia. Tuolla lailla sitä saa seuraa pidemmäksikin aikaa kun avaa suunsa oikeissa paikoissa :). Välillä ihmisten tarinat ja taustat myös yllättävät positiivisesti.

      Muiden ihmisten vieraanvaraisuus liikuttaa usein ja toimii tosiaan niin, että haluaa itsekin olla ystävällisempi muille. Itse esittelen Tamperetta mielelläni tänne tuleville aina silloin tällöin, koska on hauskaa nähdä innostusta ja iloa toisten silmissä. Myös kun on itse saanut kokea hauskoja, jännittäviä ja muuten mieleenpainuvia hetkiä juurikin muiden ihmisten kautta niin kivahan se on olla mukana vaikuttamassa jonkun toisen elämään edes vähän samalla hyvällä tavalla :).

      Poista
  5. oi miten ihana postaus! Nuo ihmiskohtaamiset ovatkin niitä mieleenpainuvimpia - itselläni on ollut työn alla vastaavanlainen postaus jo noin kolme neljäsosaikuisuutta...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itselläkin vähän turhan usein nämä postaukset roikkuvat luonnoksissa. Joskus ne pitkän ajan jälkeen vain poistaa, toisinaan niihin sitten saa sopivan hetken tullen innostuksen saattaa loppuun :D. Mukavaa vuoden ekaa päivää!

      Poista
  6. Tosi mukava postaus lukea :) Mulla on vähän sama juttu että tarvitsen matkoilla myös sitä omaa aikaa mutta uusiin ihmisiin on myös hauska tutustua kun koskaan ei voi tietää kenet kohtaa. Kivoja tarinoita! Pitäisi itsekin kirjata kohtaamisia maailmalta ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Sopivassa suhteessa molempia, sekä omaa rauhaa että muiden kanssa olemista, on kyllä se paras kombo. Sillä lailla reissuista saan itse ainakin kaikkein eniten irti. Kiitos Laura :)

      Poista
  7. Hienoja kohtaamisia! Esimerkiksi tuo huolehtivan autokuskin tapaus oli varmasti melkoinen kokemus, onneksi ei sattunut pahemmin. Olen huomannut, että yksin reissatessa juttukavereita löytyy helposti. Pariskuntana sitten taas on jotenkin hankalasti lähestyttävässä kuplassa. Ja sitten taas pienten lasten kanssa reissatessa kontakteja syntyy varsinkin Italian tai Kreikan kaltaisissa maissa jatkuvasti. Omista kohtaamisista voisi mainita esimerkkinä iäkkään islantilaisen miehen, jonka perustamaan museoon menimme käymään. Karismaattinen ukkeli toivotti meidät tervetulleeksi soittamalla urkuharmoonilla Maamme-laulun ja laulaen sen samalla ruotsiksi. Hän oli museostaan (syystäkin) niin innoissaan, ettemme lopulta meinanneet millään päästä sieltä ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kanssa reissaamisesta itsellä on hyvin vähän kokemuksia (kun omia ei ole), mutta allekirjoitan täysin tuon eron yksin matkaamisen ja pariskuntamatkailun välillä. Ja myös se, että reissaako yksin vai kavereiden kanssa (ja millaisten kaverien) vaikuttaa paljon siihen, että tuleeko niihin ihmisiin tutustuttua vai ei. Parisuhteessa ollessakin niitä kohtaamisia on toki syntynyt usein, mutta onhan se helpompaa itsellekin lähestyä yksin istuskelevaa kuin kahta keskusteluun uppoutunutta ihmistä :).

      Ihana karismaattinen ukkeli :D. Muiden ihmisten innostus on välillä koskettavaa. Vaikka voi mennä hankalaksi kyllä päästä sitten siirtymään seuraavaan asiaan tai paikkaan mikäli toinen on hyvinkin syvällä siinä intohimossaan :)

      Poista
  8. Aikamoisia ja erilaisia kohtaamisia on sulla tosiaan ollut! Onneksi ei käynyt tuossa auton kanssa törmäämisessä pahemmin. Ihana, että kuski huolehti, eikä vain häipynyt paikalta.

    Yks ihanimpia asioista matkustellessa on tosiaankin ihmiset. Paikallisten kanssa saa niin paljon enemmän irti. Joskus on vaikea saada paikallisia kavereita, varsinkin lyhyillä reissuilla, mutta esim. ulkomaanvaihdossa paikallisiin ehtii hyvin tutustua. Samalla saa muista vaihtareista kavereita, joita voi nähdä sitten ympäri maailman. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa oli, että huolehti. Muutenkin tuolla samaisella reissulla (kuten muillakin Italian matkoillani) olen kokenut niin ihanaa huolehtivaisuutta lukuisilta paikallisilta, että monellekin ihmiselle tulee lähetettyä sinne suuntaan lämpimiä ajatuksia.

      On totta, että lyhyemmillä reissuilla ei aina ehdi niin paljoa muiden kanssa kommunikoimaan. Itseäkin on välillä melkein jäänyt harmittamaan kun on tutustunut mukaviin ihmisiin ja se lähikioskin työntekijä on jo alkanut tunnistamaan ja tervehtimään tavallista lämpimämmin ja sitten sitä vaihtaakin jo maisemaa. Siksi onkin toisinaan kivaa pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan.

      Poista
  9. Ihania kohtaamisia! Varmasti mieleenpainuvia loppuiäksi! Täytyy oikein miettiä onko itselläni mitään kohtaamisia maailmalla. No toki, mutta nämä oli jotenkin niin sykähdyttäviä. Paitsi itsensäpaljastelijat nyt lähinnä huvitti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä mieleenpainuvia. Kaikenlaisia pervoja on ennen ja jälkeenkin tuon Madridin kanssa tullut vastaan ja jäävät hekin yleensä positiivisella tavalla mieleen, on se mukavaa kuinka erilaisia persoonia tähän maailmaan mahtuu :).

      Poista
  10. Kiva postaus, ja viimeiselle käänteelle en voinut kuin nauraa :D Itsekin olen aiemmin sohvasurffannut ja liftannut paljon, mutta nyttemmin minäkin kaipaan reissussa ainakin ilta-aikaan enemmän omaa rauhaa ja mahdollisuutta valita itse sosiaalisuudestaan. Mahtavia ihmisiä noiden matkustusmuotojen kautta on osunut vuosien varrella kohdalle, ja monien kautta on saanut paikalliseen elämään vähän enemmän kontaktia. Juhannuksen vietto paikallisen pariskunnan luona Jyllannin maaseudulla, saamenkielenopettajan ja poronluukorujen suunnittelijan tarjoama kyyti Inarista Rovaniemelle, Reykjavikista Islannin kauneimpaan kylään Seydisfjörduriin muuttanut soitonopettaja ja hänen tarinat kylässä vuotta aiemmin käynnissä olleista Secret Life of Walther Mitty -elokuvan kuvauksista... Ei ehkä kaikista eksoottisimpia hetkiä, mutta toivat tosi paljon syvyyttä noille matkoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kivalta kuulostavia kohtaamisia! Kohtaamiset ihmisten kanssa tuovat tosiaankin syvyyttä reissuille. Vaikka viihdyn tarkkailijanakin, niin tykkään matkustellessa tuntea oloni kotoisaksi tuntemattomankin äärellä ja siinä vuorovaikutuksella on oma roolinsa.

      Poista
  11. Upeita kohtaamisia! Tosin tuosta itsensäpaljastelupuistosta voisi ehkä käyttää jotain muuta adjektiivia :D Ihanaa, kun ihmiset huolehtivat toisistaan! Mekin säästyimme muutamalta säädöltä Intiassa, kun tapasimme kolme insinööripoikaa (jotka olivat itse harrastamassa kotimaanmatkailua ja päädyimme joksikin aikaa reissaamaan heidän kanssaan), jotka auttoivat meitä junalippujen sun muiden kanssa, eikä meillä ollut edes koskaan mahdollisuutta maksaa junalipuista takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, siihen kohtaamiseen jokin muu adjektiivi kuin upea sopisi todellakin paremmin :D. Hulvaton, hauska ehkä.

      Ihmisten huolehtivaisuus lämmittää mieltä. Kuulostaa aivan ihanalta teidänkin kohtaaminen noiden poikien kanssa. Pyyteetön auttaminen <3.

      Poista
  12. Kiva kokoelma kohtaamisia. Tai no tuo auton alle jääminen ei kyllä ollut ollenkaan mukava juttu, mutta onneksi kuljettaja oli huolehtivainen. Hauskaa, että vielä vuosienkin jälkeen saat jouluntoivotukset Italiasta! :) Pervopuisto olikin sitten vähän erilainen kokemus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! En sitä niin järin epämukavanakaan pitänyt vaikka vähän kehoon sattuikin sillä hetkellä, eloon kuitenkin jäin niin mikäs siinä, päällimmäinen tunne oli positiivinen ihan tapahtumahetkelläkin. Olen siis onnellinen, että tapahtui :).

      Poista
  13. Hauskoja kohtaamisia (paitsi ehkä tuo viimeinen). Varmasti kivaa saada joulutervehdys tutulta ulkomailta. Mekin ennätimme saada yhden joulukortin Kanadassa tapaamaltamme ihanalta vanhalta pariskunnalta, ennen tietoa heidän poismenostaan. Mutta heidän kohtaaminen, oli kyllä yksi ikimuistoisimmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se nimenomaan oli hauska :D. Okei, toivottavasti ei tee samaa lapsille tai vie juttua yhtään pidemmälle, mutta tämä kyseinen kohtaaminen oli kuitenkin harmiton ja hauska.

      Ihanaa, että viesti tuli vielä perille ennen poislähtöä! Toivottavasti lähtivät rauhassa.

      Poista
  14. Onneksi ei käynyt kolarissa tai puistossakaan sitten pahemmin!

    VastaaPoista
  15. Ihania kohtaamisia :) Vois itsekin koittaa saada aikaan tälläisen postauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Olisi kiva lukea muiden tarinoita enemmänkin :)

      Poista
  16. Haha ihan mahtava juttu! Juuri nämä elämän pienet kohtaamiset matkan varrella on niitä jotka jää mieleen ja mikä usein tekee matkailusta jotenkin juuri sitä miksi sitä rakastan!

    Itsekään en enää juuri välitä sohvasurffaamisesta tms, vaan illalla haluan rauhoittua mieluiten yksin hotellin sängyn pohjalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä on sitten samaa, koska tämä kommentti olisi voinut olla minun kirjoittamani :D. Hauskaa uutta vuotta Veera!

      Poista
  17. Ihania erityisesti nämä Italia-kohtaamisesi. Minäkin olen muuten törmännyt Espanjassa itsensäpaljastajaan. Ja jostenkin ihmeellisesti se sama itsensäpaljastaja ehti kotimatkani aikana ilmestyä eteeni vehkeitänsä esittelemään kaksi kertaa. Keskellä yötä yksin se ei kyllä hivittanut vaan paremminkin ahdisti.

    VastaaPoista
  18. Jos tuota ihan viimeistä ei lasketa, sanoisin, että upeita kohtaamisia :)! Tuollaiset jäävät mieleen tuhat kertaa paremmin kuin nähtävyydet, kaupat ja ravintolat.

    VastaaPoista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!