Viimeinen varsinainen etappimme oli Goa, josta meillä oli lento varattuna Mumbaihin ja sieltä seuraavana aamuna lento Istanbulin kautta takaisin Suomeen. Harkitsimme bussia ja kävimme Gokarnan asemallakin, mutta seuraavan bussin lähtöön oli paljon aikaa. Puolisoni ei myöskään ollut vielä täysin terve, joten paras vaihtoehto oli mennä matka taksilla. 

Olimme ottaneet Colvan rannan vaihtoehdoksi sen takia, että se on lähin ranta Margaon kaupungista, jonne bussit ja junat saapuvat. Matkaa kaupungilta Colvan rannalle on noin viisi kilometriä. Halusimme myös jäädä jollekin rannalle, joka olisi suhteellisen lähellä lentokenttää, koska meillä oli aikaa Goalla enää muutama päivä. Päätimme siis mennä Colvalle ja hinnoista neuvotteluiden jälkeen (tinkimällä hinta ei tuntunut paljoa putoavan) nousimme taksiin. Matkaan meni muutama tunti ja maksoimme siitä 1500 rupiaa (reilut 20 euroa). Matkan teko oli miellyttävää, koska maisemat olivat ihania. Hyvin metsäistä ja värikkäitä, hienoja taloja. Astetta vauraamman näköistä Intiaa. Värien käyttö rakennuksissa on kyllä kivan näköistä!

Saavuimme Colvaan ja rannalla oli järkyttävä määrä porukkaa, suurin osa kuitenkin intialaisia. Se johtui osin värifestivaaleista, joita juhlittiin sinä päivänä. Kävimme rantaravintolassa syömässä, jonka jälkeen yritimme katsoa hotelleja rannalta, niitä ei kuitenkaan ihan rannalla näkynyt. Melu oli häiritsevää ja mietimme jo, että pitäisikö vaihtaa rantaa, koska epäilimme ettemme löydä mieleistämme rauhallista paikkaa. Sitten eräs nainen tuli kysymään meiltä etsimmekö majapaikkaa ja kertoi, että hänellä olisi sellainen tarjolla vähän matkan päässä. Lähdimme naisen mukaan talolle, joka oli muutaman sadan metrin päässä rannalta, rauhallisella alueella pienen kadun päässä. 

Onneksi lähdimmekin mukaan! Majapaikka osoittautui hyvin siistiksi huoneistoksi olohuoneella, makuuhuoneella, keittiöllä ja kylpyhuoneella ja täysin varusteltuna. Pihalla oli myös uima-allas, joka oli päiväsaikaan vapaassa käytössä. Päätimme ottaa asunnon, joka oli enemmän kuin olimme toivoneet. Maksuksi sovimme 2200 rupiaa kolmelta yöltä (reilu kymppi yöltä), sen enempää emme tinkineet ja se riitti meille. Mietiskelimme kyllä jo tuolloin, että kuukaudeksi saisi kyllä halvalla vuokrattua siistinkin asunnon kun tinkaisi vain kunnolla. Oma keittiö oli siinä vaiheessa mahtava asia. Melkein kuukauden ulkona syömisen jälkeen oli kivaa tehdä itse aamupalaa. Pyykkien peseminen pyykinpesukoneessa nyrkkipyykin sijasta oli myös luksusta. Pesuloita on kyllä tarjolla monien majapaikkojen yhteydessä, mutta emme olleet kokeneet tarvitsevamme niitä aiemmin. Itse myös kiitin asunnon hygieenisyyttä ensimmäisenä yönä, kun jonkun vatsapöpön saatuani vietin puolet yöstä vessanpöntön vierellä.

Pari päivää Colvassa menivät nopeasti. Söimme, uimme altaalla, teimme muutamia ostoksia ja lepäilimme. Pääkadulla oli varsinkin iltaisin melkoinen hulina, mutta meitä se ei häirinnyt, koska asuntomme sijaitsi siitä hieman syrjässä, kuitenkin lähellä ruokakauppaa ja ravintoloita. Colva ei kuitenkaan tuntunut mukavalta paikalta pidempään oleskeluun, muutama päivä siellä riitti hyvin. Ranta on kyllä kaunis, mutta ei järin viihtyisä ja pääkatu taas on hieman tylsä. Goalle meidän pitää kuitenkin palata vielä joskus (kuten myös muualle Intiaan tietysti!), jotta saamme siitä paremman kuvan. Rantojahan siellä kyllä riittää ja skootterin vuokraamalla voisi helposti tehdä omatoimisia matkoja pidemmällekin.

Viimeisenä päivänä luovutimme asunnon siistinä herttaiselle vuokraemännällemme ja menimme aamupalalle ravintolaan. Sitten otimme suunnaksemme lentokentän. Kysyimme taksista hintaa ja hän kaivoi taulukon, johon hinta oli painettu, 500 rupiaa. Hän olisi 50 rupiaa suostunut antamaan alennusta, mutta päätimme kysyä vielä riksan hintaa. Riksakuski sanoi hinnaksi 350 rupiaa ja se oli kuulemma sovittu hinta kaikkien kuskien kanssa, niin he näyttivät siinä rivissä nyökkäilevänkin. Kallishan se ei ollut, mutta periaatteesta emme halunneet maksaa sellaisesta turistien rahastamisesta ja koska meillä ei ollut kiire, niin päätimme kulkea matkan bussilla. Suoraa bussia kentälle ei ollut, vaan nousimme Margaoon menevään bussiin, joka lähtikin pian. 

Kaupunkiin on tosiaan suorinta tietä viisi-kuusi kilometriä, mutta bussi tietysti kaarteli hieman pidempää maisemareittiä ja matka kesti reilut puoli tuntia. Bussimatka kaupungin bussiasemalle maksoi vain 20 rupiaa yhteensä meiltä molemmilta eli muutaman kymmenen senttiä. Bussiasemalla vaihdoimme toiseen bussiin, josta maksoimme 50 rupiaa. Hetken odottelun jälkeen pääsimme matkaan ja noin puolen tunnin päästä olimme lentokentän pysäkillä, jossa ihanat paikalliset ohjeistivat meitä jäämään pois. Kohta istuimmekin koneessa matkalla Mumbaihin.