Danau Toba, eli tutummin Lake Toba tai Toba-järvi, sijaitsee Sumatran valtavalla saarella, Indonesiassa. 

Kaunis kraaterijärvi on noin neljän tunnin ajomatkan päässä Medanin kaupungista, jonka kautta monet matkaajat Toballe saapuvat. Järven keskellä on Samosirin saari ja Toba-järven suosittu matkakohde, Tuk Tuk. Samosir ei virallisesti itseasiassa ole saari, koska saaren pääkaupungista Pangururanista on yhteys mantereelle, mutta saareksi sitä silti kutsutaan.





Alueella on aikanaan pyörinyt enemmänkin matkailijoita, mutta nykyään on hiljaisempaa. Meitä turisteja on kyllä tälläkin hetkellä, joten täysin autioitunutta täällä ei ole, mutta asiakkaita ei riitä jokaiselle majatalolle ja ravintolalle. Lonelyplanetin mukaan ennen suosittu matkakohde onkin palannut off the beaten trackiksi, minkä voin allekirjoittaa vain osittain. Tuk Tukissa näkyy monia autioita ja suljettuja hotelleja sekä ravintoloita, joista ei tiedä ovatko ne avoinna vai ei, koska niissä ei näy ketään. Suosituimmissa majapaikoissa, kuten Bagus Bayssa ja sen läheisyydessä olevassa Libertas Guest Housessa sekä kalliimmissa luksushotelleissa, on sen sijaan jopa vilskettä, koska saarelle tulevat menevät näihin harvoihin hyviin ja avoinna oleviin majataloihin yöpymään, syömään ja tapaamaan muita matkalla olevia. 

Rauhallisuudestaan huolimatta turismi elää positiivisella ja negatiivisella tavalla, vaikkei onneksi kovinkaan räikeästi jälkimmäisellä. Mopoja yritetään vuokrata ja rättejä joskus kaupata, mutta ravintolan saa sentään valita rauhassa, sisäänheittämistä niihin ei ole.




Toba sijaitsee korkealla merenpinnan yläpuolella, joten ilma Samosirin saarella tuntuu raikkaammalta Malesian jälkeen. Iltaisin auringon laskeudettua voi tuuli olla jopa viileä, mutta kylmä ei ole tullut. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta tulee välillä kuumakin ja nahkansa on helppo polttaa täälläkin. Jos unohtaa vuoret ja palmut, voisin melkein kuvitella olevani Suomen kesässä, varsinkin täällä syrjempänä Tuk Tukista. Noin 25 asteen lämpötilan lisäksi sininen järvi ja sen viileähkö vesi, metsäisyys, ötökät, hiljaisuus ja vehreät maalaismaisemat pyöräilevine lapsineen tuovat ainakin minulle lapsuuden kesät mieleen.





Ravintoloiden ruokalistat on mukavan monipuolisia. Tarjolla on kaikenlaisia raikkaita salaatteja ja mehuja, riisiä, nuudeleita, perunaa sekä monenlaisia, herkullisia vihannesannoksia. Toba-järvestä ongittua kalaa tarjoillaan toki monessa paikassa, kuten muitakin eläimiä. Tarjolla on toki myös pizzaa, pastaa ja erilaisia leipiä. Ruoan hinta ravintoloissa on suomalaiselle kukkarolle tietenkin edullista, mutta Malesian halpojen ravintoloiden jälkeen annosten kalliimpi hinta täällä Toballa yllätti. Reilulla eurolla tai parilla (15 000 - 25 000 rupialla) löytää kyllä jo herkullisia annoksia, mutta joskus annoskoot ovat sen verran pieniä, että isompaan nälkään pitää tilata enemmän.





Kunnon ruokakauppoja emme ole löytäneet Tuk Tukilta, kioskeilta saa keksejä, limuja ja joskus joitakin hedelmiä ostettua, mutta muita välipaloja ei juuri löydy. Ruokaa myyviä katukioskeja täällä ei harmiksemme myöskään ole (Tomokissa ja Ambaritassa näkyi muutamia kehnon näköisiä virityksiä), joten matkailijat ovat ravintoloiden varassa. Mikäli itse haluaa kokkailla, löytyy joistakin kojuista Tuk Tukilta, useammasta kojusta Tomokilta ja Parapatin lauantain markkinoilta vihanneksia, riisiä ja sen sellaista.





Olemme Toballa viihtyneet ja nyt ymmärrän heitä, jotka tänne jämähtävät pidemmiksi ajoiksi. 

Upeat maisemat ja rento ilmapiiri tekevät päivistä helposti verkkaiset eikä mieli kaipaa muualle. Aaltojen pauketta, kalastajien työtä, ohi kulkevia laivoja ja auringon liikettä on mukava katsella lukemisen, kirjoittamisen, kortinpeluun, syömisen, pohdiskelun ja keskusteluiden lomassa. Mopon myös vuokrasimme yhtenä päivänä kiertääksemme saaren, mutta reittivalintamme johdosta näimme saaresta vain osan. Siitä voisin kuitenkin kirjoittaa myöhemmin vielä lisää. Jämähdämme tänne Toballe vielä toviksi tai toiseksi, mutta vähän on matkasuunnitelmiakin tehty. Ennen tänne tuloamme emme olleet miettineet jatkoa, mikä olikin hyvä juttu, koska nyt voimme fiiliksen mukaan valita mitä tehdä ja minne mennä. 


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

8 kommenttia:

  1. Toni laittoikin omaan blogiinsa hyvän kommentin siitä, että matkailijat Toballa nähdään toisinaan rahapussina. Siellähän ei välttämättä ymmärretä sitä, että jotkut matkailijat (vaikka ovatkin rikkaasta Suomesta) yrittävät matkustaa mahdollisimman pienellä rahalla. Näköjään oletetaan, että matkailija myös ruokailee majapaikan yhteydessä ja eikä siis valmista itse ruokaansa, kun majatalon omista ei suostunut antamaan teille ruuantekovälineitä ilman neuvotteluita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Täällä on jokaisessa majatalossa oma ravintola ja kun suurimmat rahat tulevat ruoasta, niin tietysti halutaan, että asiakkaat syövät majatalon ravintolassa. Ruokaan menee meiltä kahdelta hengeltä helposti kaksinkertainen summa mitä majoittumiseen, enemmän menee jos syö lihaa/länsimaalaisia ruokia ja juo olutta/mehuja ym. Toni vielä isompana miehenä syö sen verran paljon, että ruokakustannukset nousevat helposti korkeiksi.

      Omistaja oli kuitenkin turhaan huolissaan, koska syödään toki ravintolassakin. Mahdollisuus ruoan laittoon omassa huoneessa ei ole myöskään pelkästään kustannuskysymys, vaan on myös mukavampaa kun voi juoda kahvin omalla terassilla eikä tarvitse lähteä huoneesta jatkuvasti ruokaa hakemaan (esim. keskellä yötä).

      Poista
  2. Voi ei, miten ihanan kuuloista ja näköistä! Indonesia on minulla vielä käymättömien maiden joukossa, ja tuonne kyllä haluaisin päästä tämän postauksen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen käymään! Varsinkin tänne Toballe on helppoa tulla ja helppoa olla :). Nyt on viime päivät ollut kuumia, mutta silti ilma on semmoinen, ettei tule olo liian ahdistavaksi, joten senkin puolesta hyvä lomakohde.

      Poista
  3. Kivoja kuvia taas. Mukavaa lukea teidän reissusta!

    VastaaPoista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!