Ensimmäinen kosketuksemme saareen oli omalta kohdaltani ristiriitainen. 

Veneen saapuessa rantaan, oli vastassa upea, vaalea hiekkaranta ja kirkas merivesi. Jo kaukaa katsellessa saari näytti paratiisilta kauniine maisemineen. Kuitenkin heti rantakadulle päästyämme huomasin ihmispaljouden. Tiesin kyllä saaren olevan todella suosittu lomasaari, mutta että off-seasoninkin aikaan niin paljon ihmisiä! Saari vaikutti länsimaalaisten nuorten sikailukohteelta. 

Majapaikkaa etsiessämme yllätyin kovista hinnoista. Halvimmat huoneet olivat joko täynnä tai eivät vastanneet kriteereitämme puhtaudesta, raikkaasta vedestä tai mistä lie. Illalla ravintolaa etsiessämme päädyimme myös lopulta nälkäisinä kalliiseen ravintolaan, missä noin 50 000 rupian salaatti (muualla ollut 8 000-25 000 rp) ei ollut hintansa arvoinen. Muutenkin kaikki maksaa paljon enemmän kuin aiemmin vierailemissamme paikoissa, esimerkiksi hieronnasta saa täällä maksaa 2-3 kertaa enemmän kuin Kutalla tai Toballa, snorklaus-kamojen (lähtö)hinta kaupassa on Suomen tasoa ja vanhoja, käytettyjä pokkareita myydään/vuokrataan kalliimmalla kuin Suomesta ostaa vastaavia uutena (noin 4-7 euroa).

Kuten usein ennenkin, ensi kosketus pitkän matkan jälkeen ei kuitenkaan kertonut kaikkea. Seuraavana päivänä vaihdoimme hieman mukavampaan majapaikkaan, kävimme uiskentelemassa upeissa vesissä, ihailimme hienoja maisemia ja löysimme paikallista ruokaa tarjoavia edullisempia, mutta viihtyisiä ravintoloita sekä katukioskeja. Trawangan alkoi näyttää paremmalta.

Moottoriajoneuvoja ei saarelta löydy, mikä on suuri plussa, on pörinän verran rauhallisempaa. Väistellä pitää vain leppoisaan tahtiin polkevia pyöräilijöitä sekä hevosraukkoja, jotka kuljettavat suuria ihmisjoukkoja vaunuissa ees taas. Trawangan on tosiaan Gilien kolmikosta bilesaarena tunnettu. Mekin olemme yöelämässä käyneet muutaman kerran ja hauskaa on ollut, kovinkaan villeiltä eivät bileet kyllä ole näyttäneet, mutta ollaankin poistuttu melko aikaisin. Baarit ovat kuitenkin viihtyisiä, jos niissä ylipäätään tykkää käydä.

Rannat, kirkkaat vedet, sukellus ja snorklaus lienevät kuitenkin pääsyitä sille miksi useimmat tänne matkaavat. Päivisin rannoilta ja vedestä löytyykin paljon porukkaa. Pohjoisesta ja etelästä löytyy kuitenkin hyvin rauhallisia kohtia niitä kaipaaville. Joissakin kohdin on vain hieman likaista tai hemmetisti simpukoita ja kiviä kävelyä hankaloittamassa. Rantojen kunto ja uintimahdollisuus vaihtelevat, aallot ovat suuremmat etelä- ja pohjoisosissa. On erikoista, että joidenkin loistohotellien edustalla on epäviihtyisän näköinen ranta-alue ja halvempien majapaikkojen edessä olevat rannat saattavat olla todella puhtaat ja uimakelpoiset. Kalliilla hinnallakaan ei välttämättä saa aivan kaikkea. Me käymme päivittäin uimassa. Suolaisessa merivedessä on kivaa kellua X-asennossa ja "viilentyä". Vesihän on oikeasti niin lämmintä, ettei se juuri viilennä, mutta ennemmin lämmintä kuin kylmää vettä!

Viihtyisä, mutta kallis ravintola

Jos pystyy siis jättämään turismista valituksen ja keskittymään olennaiseen, pystyy täällä olostaan nauttimaan. Saari on kaunis ja satamasta pohjoiseen alkaa meno olla hyvin rauhallista varsinkin iltasella. Sisämaan kadut ovat kiehtovia. Etsimällä tosiaan löytää edullisempiakin ravintoloita, yömarkkinoilta löytyy halpojakin kojuja nälkäisille. Happy hour - hinnoilla alkoholi on baareissa halvempaa kuin kaupassa ja muihin matkailijoihin tutustuu halutessaan helposti. Suosittelen Trawangania siis erityisesti sosiaalisille nuorille, jotka haluavat juhlia ja nauttia meren läheisyydestä. Perheitäkin täällä näkyy, mutta Meno ja Air lienevät useimpien perheiden makuun enemmän.

Ihmiset ovat toki ystävällisiä täälläkin. Ottavat paljon kontaktia, osa myydessään jotain, osa haluaa höpötellä muuten vain. Pituuserollemme on naureskeltu ('Small and tall, hahaha') ja Tonia tuijotellaan jatkuvasti, välillä kommentoiden pituutta, partaa tai mitä lie. Herra erottuu kyllä Suomessakin, mutta täällä vielä paremmin kun paikalliset miehet ovat niin lyhyitä.

Niin ja se moskeija! Tässä lukuisten majapaikkojen läheisyydessä on moskeija. Se ei ole järin ilo silmälle, koska sitä remontoidaan, mutta korville kylläkin. Aamuisin emme sieltä ole mitään kuulleet (tai sitten emme ole heränneet), mutta välillä päivisin terassilla istuskellessani olen kuunnellut kaunista laulua, moskeija tuo paikkaan kivan säväyksen.

On ollut tosin hieman kummallista olla rannalla bikineissä ja kuulla näitä moskeijan rukouslauluja, koska ne tietenkin muistuttavat muslimeista. Alkuun olikin vaikeaa näyttää paljasta pintaa, koska sitä mietti, että loukkaantuuko nyt joku, onko soveliasta. Edelleenkin kun kuljen muutaman metrin välisen matkan majapaikkamme sisäänkäynniltä tien ylitse ravintolan läpi rannalle, verhoan itseni vaatteilla, vaikkakin kevyesti. Se on varmaan liioittelua, koska kaduilla kulkee jatkuvasti ihmisiä puolialasti, joten minun kulkeminen kaduilla bikineissä ei olisi mikään uutinen. Täällä minun on vain vaikeampi olla itse niin huoleton pukeutumiseni kanssa. Jos tälläinen lomakohde olisi vapaamielisessä Euroopassa, en epäröisi, mutta erityisesti muslimien asuttamilla alueilla on joka kerta totuttelemista siihen, mikä on normi juuri siinä paikassa. Paikalliset eivät katso täällä vähissä vaatteissa kulkevia kieroon, he todellakin ovat siihen tottuneita, mutta kuka tietää hyväksyvätkö he sen oikeasti.

Moskeija

Nyt vajaan viikon jälkeen Trawangan on alkanut kyllästyttää ja haluaisi jotain muuta. Ei kuitenkaan haluta lähteä liian kauaksi enää seikkailemaan, joten olemme miettineet pienempien saarien Menon ja Airin väliltä sekä Kutalle paluuta suunniteltua aikaisemmin, mutta ei olla varmoja halutaanko siellä kuitenkaan paria päivää pidempää viettää. Huomenna varmaan päätetään seuraavien päivien suunnitelmista, aikaa ennen Singaporeen lentämistä on viikko. 

Kuulemiin!