Hei taas! Nyt vähän lisää Ubudista, jossa tällä hetkellä majailemme. 

Siirryimme tänne Ubudiin siis Kutalta viime torstaina. Aamulla luovutimme huoneemme Kutalla, nousimme mopon kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Ubudia. Emme olleet päässeet muutamaa kilometriä pidemmälle, kun poliisit jo pysäyttivät meidät. Kypärät olivat päässä, niiden puutteesta kun helposti sakotetaan. Ajokorttia kysyttiin ja kansainvälistä tai indonesialaista korttiahan meiltä ei lompakosta löydy. Kortin saa Denpasarin poliisilaitokselta vaihtelevaan hintaan, vähän pärstäkertoimesta riippuen, mikä jo yksinään kertoo tarpeeksi paikallisten poliisien epärehellisyydestä. 

Toni vietiin pienen kopin sisälle neuvottelemaan sopivasta lahjuksen suuruudesta. Olimme varautuneet tilanteeseen ja piilottaneet suuret käteisvaramme. Lompakkoon olimme jättäneet vain 24 000 rupiaa tätä tilannetta varten. Poliisit ehdottivat pankkiautomaatille menemistä ja rahan nostamista, mutta siihen ei Toni suostunut. Uhkailtiin 500 000 rupian virallisella sakolla, mutta pysyttiin tyyninä ja tyhminä, joten köyhdyttiin lopulta se 24 000 rupiaa, mikä lompakosta löytyi, ja päästiin jatkamaan matkaa.

Kiva ja edullinen ravintola

Ubudin kaupunki on ihan jees, tutkittavaa ainakin riittää. Monkey Forestin katu ympäristöineen, turisteille tunnetuin alue täällä Ubudissa, on kylläkin aivan liian ahdas ja kiireinen, siellä ei juuri tee mieli aikaa päiväsellä viettää. Taksikyytejä myydään, mutta edelleen hienovaraisesti. Kerjäläisiä näkyy yllättävän paljon. Edullisia ja mukavia ravintoloita löytyy tosin tuoltakin alueelta, joten ei ole kyse pelkästään hintavasta alueesta, vaikka se alkuun siltä meille näytti.

Ubudista on helppoa löytää terveellistä ruokaa. Kasvisravintoloita ja ruokalistoja näkyy paljon, luomua ja raakaruokaa olen nähnyt mainostettavan ja isosta ruokakaupasta löysimme hyvän vihannesvalikoiman ja jopa valmiita hedelmäsalaattiannoksia sekä sokeroimattomia/lisäaineettomia mehuja. Hinnat vaihtelevat täällä paljon, edullisia ravintoloita löytyy onneksi meidän vaatimuksilla, mutta myös hienommille ja kalliimmille paikoille on kysyntää.

Majapaikkamme terassilta

Majoitumme tällä hetkellä meidän makuumme luksus-paikassa Taman Mesarissa, rauhallisella kujalla hyvän matkan päässä Ubudin hälinästä. Huoneesta maksamme 130 000 rupiaa (noin 11 euroa) yöltä ja viihtyisän huoneemme vieressä on kiva ulkoilmakeittiö, missä Toni on meille päivittäin herkullisia ruokia kokkaillut. Tilavalla terassillamme juomme aamuisin teetä/kahvia ja kuuntelemme suihkulähteestä tulevan veden porinaa, riekkuvia eläimiä ja katselemme majatalomme omistajan leikkiviä lapsia.

Ubudin tarjontaa

Lauantaina kävimme katsastamassa Ubudin yöelämää. Otimme suunnaksi lähellä sijaitsevan jazz-kahvilan, mutta sinne päästyämme huomasimme paikan olevan niin täynnä, että mukavasti ei olisi mahtunut istumaan. Kävelimme sieltä Monkey Forest Roadille reggae-baaria etsimään. Löysimme baarin nimeltä CP, mikä saapumisemme aikaan oli vielä lähes tyhjillään. Istuimme alas odottamaan live-bändin soittoa ja tilasimme olutta noin 50 000 rupialla (4,20 euroa) veroineen. Paikalliseen hintatasoon verrattuna alkoholi on Indonesiassa kallista. 

Bändi aloitti pian esiintymisensä ja heti ensimmäisen biisin soidessa totesimme molemmat paikan olleen loistava valinta. Naislaulajan ääni oli upean syvä ja muukin bändi oli suorastaan fantastinen. Toisen biisin alkaessa bändin mieslaulaja avasi suunsa ja sydämeni oli pysähtyä, koska hänen äänensä oli todella kaunis. Kappale kappaleelta he soittivat loistavia klassikoita Claptonilta, Beatlesilta, Kings of Leonilta ja muilta hyvää musiikkia tekeviltä bändeiltä. Siinä vaiheessa kun yksi suosikeistani, Stand By Me, alkoi soimaan täydelliseltä kuulostaen, puhkesin kyyneliin ilosta ja liikutuksesta, kokemus oli niin upea. Baarin miljöö oli myös tunnelmallinen, akustiikka toimi ulkoilmabaarissa hienosti ja henkilökunta oli ystävällistä, joten koko ilta oli menestys. Keikka on ehdottomasti yksi parhaimpia kokemuksiani musiikin rintamalla! Baarissa on live-musiikkia joka ilta, vähän eri bändejä kylläkin, joten pitää käydä katsomassa tarjontaa vielä uudestaan.

Tunnelmallinen CP-ravintola

Tämä tällä erää, Ubudissa menee vielä tovi ja siirtymistä seuraavaan paikkaan suunnitellaan para-aikaa.


LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?

4 kommenttia:

  1. Olipas taas mukaansatempaava matkapostaus, näitä on niin kiva lukea! :) Tuo live-keikka baarissa oli varmasti hieno kokemus. Kun puitteet, laulajien äänet ja biisit ovat kohdallaan ja on kaukana kotoa, niin tuollaiset keikat ovat parhaimmillaan todellakin ikimuistoisia - meilläkin oli vähän samantapainen kokemus Kathmandusta, vieläkin muistelen sitä keikkaa lämmöllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moii, kivaa kun tulit taas kommentoimaan :). Tuollaiset kokemukset ovat ihania,
      tällä lailla reissussa ne varmasti vielä vaikuttavat voimakkaasti, koska aistit ovat
      avoinna ja tunnetilat vaihtelevat jopa päivän aikana suuresti, kuten olit itsekin blogiisi kirjoittanut. Hienoa, että teillä on myös mieleenpainuva musiikkikokemus omalta matkaltanne!

      Poista
  2. Maassa maan tavalla, niinhän sitä sanotaan. Meille suomalaisillehan on opetettu jo pienestä pitäen, että tässä maassa ei ole korruptiota eikä se ole hyväksyttävää. 100 %:sti en siihen usko, onhan meillä tuoreessa muistissa se vaalirahajupakka. No, poliisin lahjominen kadulla on varmasti lähes mahdotonta, mutta siellä suunnalla, jos lahjonta on kerran ihan normaalia toimintaa, niin voihan sitä aina yrittää. En usko, että poliisi kovin paljon tienaa siellä esim. tunnissa, joten jos vaikka 10 henkilöä antaa päivässä 2 €:n lahjuksen kukin, niin se saattaa olla siellä ihan mukava lisä palkkaan. Tietenkin poliisisetä olisi voinut pakottaa menemään automaatille. Tälläsenkin voi yrittää kiertää niin, että pitää lompakossa joko Visa Electronia tai MasterCard PrePaidia (MC PP). Electron on liitetty tiliin, jolla olisi oletuksena 0 €:a rahaa samoin kuin MC PP:lle olisi ladattu oletuksena 0 €:a rahaa (aina kun suunnittelee nostoa, siirtää juuri ennen sitä verkkopankissa tilille/kortille sen verran rahaa, kun on tarkoitus nostaa). Vaikka poliisi olisi automaatilla selän takana, voi esittää tyhmänä, että no, rahaa ei tule, ehkä automaatti ei hyväksy korttia tai varmennuksessa on ongelmia :) Siinä vaiheessa poliisi saattaa jo luovuttaa ja tyytyä mieluiten lahjukseen... Varsinaista luottokorttiahan ei kannata missään nimessä pitää esillä, eikä tietenkään rahojaan, vaan ilman muuta jokaisella pitäisi olla ns. feikkilompsa, jossa vaikkapa pari-kolme euroa rahaa, jonka voi luovuttaa ryöstäjälle vaivatta. En tiedä, harrastetaanko Aasian maissa pikakidnauppauksia, mutta Latinalaisessa Amerikassa nämä ”secuestro express”-ryöstöt ovat yleisiä. Niissä kaapataan turisti päiväksi pariksi ja pakotetaan nostamaan rahat tililtä. Siksi mukana pitäisi olla juuri Electron tai MC PP, jolla ei olisi koskaan rahaa, paitsi silloin kuin aikoo nostaa sitä. Nyt on muuten Aktia lanseerannut ekana Suomessa MC PP-kortin, mutta pitäisi olla myös pankin asiakas. Pitääpä harkita sen hankkimista, viimeistään ennen Etelä-Amerikan matkaa, joka tulevaisuudessa häämöttää. Etelä-Amerikasta tulikin mieleen, että tän blogin ohella seuraan aktiivisesti myös Päivin ja Santerin sekä Reissu-Esan matkablogeja. Suosittelen kaikille muillekin!

    paivisanteri.blogspot.fi

    matkablogi.fi

    Turvallisuudesta ja kaikista kusetuksen yrityksistä matkalla voisi kirjoittaa varmaan vaikka oman postauksenkin? Samoin kiinnostaisi teidän matkavarustuksenne, kuinka paljon tavaraa teillä on mukana (repun koko, paino jne.)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko minäkään, että poliisit täällä mitään suuria summia tienaa. Ja heitä rikkaampia turisteja täällä riittää, niin helpostihan tuossa tienaa lisää rahaa. Varsinkin kun heillä olisi siis ollut ihan aihetta sakko kirjoittaa, mutta käytäntönä lienee, että niitä ei kirjoiteta jos muutaman kymppitonnin suostuu antamaan pimeästi. Jollain tavalla ymmärrän siis heidän toimintaansa eikä minua haitannut muutamaa euroa hävitä, tuollainen käytös (kuten turistien huiputtaminen muutenkin) johtuu pitkälti epätasa-arvoisuudesta mikä maailmassa velloo. Harmi, että se joskus ilmenee tuolla tavalla, pitää vain toivoa ja yrittää pienillä askelilla muuttaa näitä epäkohtia parempaan. En kuitenkaan usko, että poliisi ketään automaatille pakottaa, ellei uhkailun (melko ystävällisen sellaisen meidän kohdalla) takia siihen itse taivu. Se onnistuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että poliisi kirjoittaa virallisen sakon ja se pitäisi maksaa samantien, mutta siinä tapauksessahan he eivät itse tienaa extraa. Tämän takia onkin ehkä parempi pitää lompakossa muutama euro näitä tilanteita varten, koska jos poliisit eivät saa nyhdettyä euroakaan, niin varmaan helpommin antavat sitten oikean sakon kun eivät siinä mitään häviä eivätkä voita. Mutta kuten kirjoitit, luottokorttia en neuvoisi itsekään pitämään kovinkaan näkösällä. Matkakassa on mielestäni myös kätevää pitää erikseen omalla tilillään.

      Hyvät blogit linkitit, erityisesti Reissu-Esaa tykkään itsekin seurailla.

      Matkavarustus on melko minimaalinen. Tonilla on hieman isompi reppu, koska hänellä on läppäri, ehkä 20-25 litrainen. Minulla on mukana varmaankin reilu 10-litrainen reppu. Vähän isompi kuin minulla oli Budapestissa (linkki alla), mutta koepakatessa tavarat mahtuivat juuri ja juuri tuohonkin. Tavaraa on meillä yhteensä alle/noin 10 kiloa, tarkkaa painoa en osaa sanoa. Voisin laittaa repuista kuvan myöhemmin.

      http://pienellarahallamaailmalle.blogspot.fi/2012/09/nyt-mennaan.html

      Olin ennen matkaa tilannut verkkokaupasta 15- ja 20-litraiset reput testattavaksi, mutta ne eivät ehtineet tulla ennen matkaa. Lähdin sitten repulla, joka pakattuna on täpötäynnä, mutta eipä täällä olekaan tarkoitus shoppailla. Seuraavaa pidempää matkaa varten ajattelin kyllä joko täältä tai Suomesta etsiä hieman isomman repun, koska nyt Toni on kantanut enemmän yhteisiä tavaroitamme. Repussa olisi myös hyvä olla vähän tyhjää tilaa, jotta sieltä on helppo ottaa esim. lukemiset bussissa pois tai kantaa eväitä. Mutta olen kyllä ollut tyytyväinen, että lähdettiin näin vähällä! Siirtymiset ovat olleet todella helppoja, varsinkin täysissä ja ahtaissa pikkubusseissa, joita ollaan Indonesiassa käytetty. Olen joskus ennenkin kertonut muista hyvistä syistä, minkä takia vähempi on parempi. Mukana on silti kaikki tarpeellinen ja muutamia pieniä turhiakin juttuja on tullut kannettua mukana.

      Voisi varmasti kirjoittaa oman postauksenkin tuosta aiheesta. Pitäisi vähän miettiä, että olisiko minulla kuitenkaan tarpeeksi asiaa. Onhan minua yritetty kusettaa ja onnistuttukin monesti, tälläkin reissulla :). Usein ne ovat kuitenkin vain sellaisia, että pyydetään aivan liikaa rahaa jostakin palvelusta tai sanotaan, ettei ole vaihtorahaa, vaikka olisikin.

      Poista

Kerropas mitä mieltä sinä olet!