Me palasimme Meksikosta melkein kolme viikkoa sitten, mutta tänne blogiin en ole ehtinyt matkastamme juurikaan kirjoittaa. Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi käydä kuvia ja päiväkirjaan kirjoitettuja rustauksia lävitse, joten pääsen hetkeksi palaamaan Meksikon tunnelmiin. Ikävää lämpöön ei ole vielä tullut, vaan tämä Suomen talvi on kelvannut vallan hyvin. Tuntuu kuin Meksikosta olisi jo ikuisuus, koska näiden viikkojen aikana on tapahtunut harvinaisen paljon kaikenlaista, muun muassa jatkuvaa matkustamista Suomen sisällä. Mutta palataas nyt hetkeksi Tulumiin, Meksikoon.

Matkan voi taittaa helposti joko kalliimmalla turistibussilla tai paikallisten suosimalla minibussilla. Jalkatilasta – tai lähinnä sen puutteesta – huolestuneet pitkät matkakumppanini halusivat mennä matkan näillä kalliimmilla ADO:n tilavilla busseilla. Menomatka taitettiin siis sillä ja ihan kiitettävästi sitä jalkatilaa olikin bussissa, joka täyttyi viimeistä penkkiä myöden. Saimmepa heti alussa todistaa edessä istuvien matkalaisten draamaakin, kun kaksi vanhempaa rouvaa vaativat heidän lipussa olevat paikkansa heille, jotka pari muuta matkailijaa olivat valloittaneet. Hieman aggressiivisen vastaanoton saamisen jälkeen saivat rouvat paikkansa ja pääsimme matkaan. Liput Playa del Carmenista Tulumin raunioille maksoivat 72 pesoa (3,95 euroa) kappaleelta ja bussi tosiaan jätti meidät raunioiden eteen.

Rauniot kiersimme lopulta melko nopeasti. Jonotimme ensin hetken lipunmyyntiin, ostimme 59 peson (3,25 euroa) liput alueelle ja muita ihmisiä seuraten lähdimme kulkemaan reittiä. Alue on hienon näköinen, mutta itse rauniot eivät herättäneet sen kummempaa ihastelua. Ehkä se johtui siitäkin, että melkeinpä kaikkia raunioita pääsi ihastelemaan monen metrin päästä ulkopuolelta, joten ei oikein päässyt siihen toivottuun fiilikseen, joka olisi tuonut aistimuksen historian havinasta.

Oikeastaan hienointa koko alueella olikin iguaanit, joita näkyi todella paljon ja niitä pääsi myös katselemaan hyvin lähietäisyydeltä. Pienempiä liskoja näkyy muutenkin kaduilla paljon ja niitä on hauskaa bongailla. Myös uimaan olisi alueella päässyt, mutta kiitos ruuhkaisuuden, me jätimme sen välistä. Hetkellisesti löysimme omaa rauhaakin alueelta ja kokonaisuutena visiitti oli kyllä mukava.

Alueelta poistumisen jälkeen suuntasimme rantaravintolaan nestettä tankkaamaan. Maisemissa ei kyllä ollut lainkaan valittamista, kaunis biitsi jatkui silmän kantamattomiin. Lepohetken jälkeen lähdimme kävelemään ensin rantaviivaa pitkin ja lopulta päädyimme tien reunaan. Päätimme lähteä kävelemään Tulumin keskustaan. Meillä oli pieni kartta mukana, mutta se ei ollut lainkaan mittasuhteessa, joten emme olleet varmoja matkan pituudesta. Lopulta matka ei ollut niin pitkä, mutta itse reitti oli melko tylsähkö, joten mikäli Tulumissa olisimme majailleet niin en kovin montaa kertaa viitsisi kyseistä reittiä taivaltaa. Tulumissa vuokrataan monessa paikkaa pyöriä ja se olikin suosittu liikkumismuoto.

Keskustan tienoille päästyämme menimme ravintolaan syömään ja valittiinkin oikein loistava ruokapaikka! Annoksemme maksoivat viitisen euroa kappaleelta ja ne täyttivät vatsan loistavasti ja olivat herkullisia. Lisäksi Meksikossa (turistialueilla?) on kiva tapa tuoda erilaisia lisukkeita baareissa ja ravintoloissa pöytään maksutta ja kyseisessä paikassa niitäkin oli niin paljon, ettei vähempikin ruoan tilaaminen olisi riittänyt. Minähän olin ennen reissuamme pikaisesti lukenut, että esimerkiksi Cancúnissa ravintoloiden hinnat voivat olla kalliit, joten oli positiivinen yllätys, että 5 eurolla söi jo hyvin täyttävän aterian. Tortilloita, tacoja ja muita meksikolaisia ruokia sai lisäksi noin 70-80 sentillä ja muutama sellainen täytti ainakin minun vatsaani riittävästi.

Juuri ennen ravintolaan menoa bongasimme colectivon, eli paikallisten suosiossa olevan minibussin, pysäkin ja päätimme lopulta mennä paluumatkan sillä ja testata bussin jalkatilat. Ruoat syötyämme kävelimmekin pysäkille, odottelimme minuutin ja nousimme juuri sopivasti paikalle kurvanneen auton kyytiin. Meidän käyttämässä bussissa ei määränpäätä lukenut, mutta monista kyseinen määränpää löytyy selkeäs ti kirjoitettuna, joten näitä busseja on helppo bongata. Kyyti Tulumista Playalle maksoi 40 pesoa (2,20 euroa) henkilöltä ja jalkatilassa ei ollut mitään valittamista. Matka oli tasaista, nopeaa, mukavaa ja halpaa, joten ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo takaisin tutuilla kulmilla.