Minulla on toistaiseksi määrittelemätön suhde Jyväskylän kanssa. Joskus muinoin haaveilin väliaikaisesta muutosta Jyväskylään, koska halusin kokeilla millaista olisi asua siellä. Nykyään, Jyväskylässä useasti käyneenä ja aikaa viettäneenä, olen päässyt tutustumaan kaupunkiin paremmin ja viettänyt siellä hauskoja hetkiä. Mutta olen myös lyhyiden hetkien ajan potenut kummallista koti-ikävää Tampereelle. 

Kaupunki, niin mukavan pieni kuin onkin, ei tunnu omaltani. En ole saanut Jyväskylästä otetta, vaikka olenkin sinne levitellyt sosiaalisia verkkojani ja löytänyt mukavia paikkoja missä viettää aikaa. Eräs päivä sitten päätin, että olisi jo aika tutustua vähän laajemmin siihen mitä Jyväskylällä on tarjottavanaan, koska yleensä sitä tulee pyörittyä hyvin samoilla nurkilla, aikaa kun harvoin on liikoja käytettävissä silloin kun maisemissa olen. 

Ja sittenhän minä löysinkin vähän sitä mitä olen kaivannutkin. Metsää! Ja rauhallisempia järvimaisemia, kukkia, polkuja, vähän vanhempia ja persoonallisempia rakennuksia, katutaidettakin. En (vielä) löytänyt mitään sellaista, mikä saisi minut uudelleen haikailemaan muutosta Jyväskylään, mutta kävelylenkkien jälkeen olin tyytyväinen siihen, että kuvani Jyväskylästä muuttui muutaman asteen parempaan.

Puutalot olisi vielä hakusessa, hautausmailla olisi kiva käydä ja ränsistyneitä taloja sekä katutaidetta etsin edelleen. Saa antaa vinkkejä minne mennä!