CURIOUS FEET

En ole itse saanut juuri kuulla ihmettelyitä siitä, miten minulla on varaa matkustaa, mutta muiden valituksia omasta rahatilanteesta kylläkin. Minut tuntevat tietävät minun olevan hyvä rahankäyttäjä ja elävän arkenakin melko pienillä summilla. Haluan kuitenkin omalta osaltani näyttää mallia ja painottaa, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta jokaisella suomalaisella on varaa matkustaa.

On kyse valinnoista ja tahdosta. Painotan kuitenkin myös sitä, että matkusteleminen maailmalla ei määrittele ihmistä. Kun suomalainen sanoo, että haluaisi mennä, mutta kun ei ole rahaa, ei silloin vain halua tarpeeksi. Muut tärkeämmät asiat (asunto, ruoka, opiskelu, shoppailu, ystävät, auto) menevät silloin pienemmän halun edelle, näin se menee jokaisella ihmisellä jonkin asian suhteen. Silloin kannattaisi ihmisen kuitenkin kysellä itseltään, miksi minä haluan matkustaa maailmalla, jos en ole valmis tekemään asian eteen mitään? Haluanko sitä todella? Ja jos vastaus on kyllä, tee hetki töitä, pakkaa reppu, kohtaa mahdolliset pelkosi ja osta lippu. Jos vastaus on ei, hyväksy asia ja ole onnellinen kotona, harrastuksissa jotka todella kiinnostavat sinua.

Itse päätin aikanaan tätä matkablogia aloitellessa kirjoittaa avoimesti matkabudjeteistani, jotta jokainen näkisi millaisilla summilla matkustan. Haluan kirjoittaa erityisesti maksamieni lentojen ja muiden kuljetusten, majapaikkojen sekä nähtävyyksien kustannuksista, jotta tätä lukevat näkevät, että matkailu ei vaadi suuri summia - sopivan asenteen kylläkin. Tykkään itse lukea kaikenlaisia tekstejä matkailusta, mutta olen hieman enemmän käytännön ihminen kuin haaveilija, minkä vuoksi vastaavanlaiset minne, miten, koska ja millaisella budjetilla - tekstit kiinnostavat minua kaikista eniten.

Nykyään matkaileminen on halpaa. Halpalentoyhtiöt, kuten Ryanair, Easyjet tai Wizzair, myyvät lentolippuja muutamalla kympillä. Hostelleista saa sängyn Euroopassa 4-20 eurolla ja kahden hengen hotellihuoneita on myös edullisesti tarjolla monessa maassa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on monia tapoja matkustaa kaupungista toiseen edullisesti halpayhtiöiden tarjouksia seuraamalla ja Aasian sisällä matkailu on edullista suomalaisen kukkarolle ilman tarjouksiakin.

Edullisten matkojen etsiminen ja paikalliseen hintatasoon tutustuminen vaatii tietysti panostusta, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin ja intohimo asiaan on hyödyksi. Omien matkojeni kustannukset ovat täällä nähtävissä, joten jokainen laskutaitoinen osaa niistä laskea, että jos laitan 100-200 euroa sivuun kuukaudessa, pääsen pitkälle Aasian matkalle tai useammalle Euroopan matkalle vuosittain.

Tänä vuonna tein neljä lyhyttä ulkomaanmatkaa. 

Kävin Skotlannissa, Saksassa ja Hollannissa, Unkarissa sekä päivämatkalla Venäjällä. Ostin lennot Ryanairilta, majoituin hostelleissa, kotimajoituksessa ja yhden yön hotellissa sekä otin etukäteen selvää edullisimmista keinoista liikkua maiden sisällä. Aina en edes valinnut edullisimpia vaihtoehtoja, vaan jätin spontaanisuudelle tilaa, mikä yleensä tulee harkitsemista kalliimmaksi.

Minulla meni kokonaisuudessaan rahaa näihin matkoihin noin 850 euroa. Summa ei kuitenkaan ole suoraan arkikustannuksien päälle tuleva, koska siinä on mukana ruoka-, kahvila- ja bussikustannukset, jotka tietysti vähentävät vastaavia kustannuksia arjessa. Ulkomailla käyn useammin ravintoloissa kuin Suomessa, minkä vuoksi minulla myös kuluu ruokaan toisinaan enemmän rahaa kuin Suomessa. Joillakin matkoilla (halvemmissa maissa) minulla kuitenkin vastaavasti menee vähemmän rahaa kuin mitä menisi Suomessa. Eriteltynä minulla meni rahaa (pyöristettynä):

Lentoihin 190 euroa.

Majoituksiin 145 euroa (+ laivamatka 20 e).

Liikkumisiin 120 euroa.

Nähtävyyksiin 50 euroa.

Ruokaan, kahviloihin ja kaikkeen muuhun 325 euroa.

Silloin pitää kuitenkin olla shuttle- bussilippu ostettuna. St. Peter Linella se maksaa normaalisti 25 euroa / henkilö ja käytännössä tarkoittaa vain edestakaista kuljetusta satamasta keskustaan ja takaisin. Meillä kuljetuksen hinta oli mukana lipussa, joten siitä ei tarvinnut maksaa erikseen. Kannattaa siis tosiaan seurailla tarjouksia!

Saavuimme Pietariin kello 10:30, mutta ulkona satamassa olimme noin tuntia myöhemmin. Passintarkastuksessa meni siis hetki aikaa. Satamassa löysimme helposti bussin lähtöpaikan, mikä on heti ulos astuttaessa vasemmalla. 

Bussimatka kesti 15 minuuttia ja töykeä, englantia taitamaton, kuski jätti meidät ja joukon muita turisteja Iisakin aukiolle. Kukaan meidän yli kymmenen hengen kansainvälisestä joukostamme ei myöskään puhunut venäjää. Olimme koko porukka hieman ihmeissämme tästä toiminnasta ja yritimme yhdessä selvittää, että mistä paluubussi lähtee, kun mitään kylttiä ei missään näkynyt ja meidät jätettiin tien varteen. Me kysyimme apua muutamalta nuorelta paikalliselta, jotka eivät englantia juuri taitaneet, mutta oikein kohteliaita olivat. Päädyimme päätelmään, että bussi lähtee samasta paikasta mihin se meidät jättikin.

Sitten lähdimmekin kiertelemään. Kello oli siinä vaiheessa 11:50 ja viimeinen bussi satamaan lähti 17:45, joten aikaa jäi vajaa kuusi tuntia. Kovinkaan paljoa emme kaupungista nähneet noin lyhyessä ajassa, mutta vähän siinä ehti kierrellä.

Aikaa käytettiin myös ravintolassa syömässä ja kahvilassa istuskellen. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä.

Lisäksi kävimme valtavassa Galeria- ostoskeskuksessa, joka sijaitsi Ploshchad Vosstaniya- metroaseman vieressä. Sen ensimmäisestä kerroksesta olevasta supermarketista kävimme vielä ostamassa eväät ennen paluuta laivalle.

Jäimme miettimään, että palaisimme satamaan omin avuin. Metroasemalla vieraillessamme huomasimme kartasta Primorskaya- pysäkin, minkä kohdalla oli laivan kuva. Ajattelimmekin pääsevämme sillä Morskoi Voksal- satamaan ja menimme matkan metrolla. Siitä se seikkailu sitten alkoikin...

Itse metro oli kokemus. Pietarin metro on maailman syvin ja sen kyllä huomasi. Matka alas oli todella pitkä. Keskisyvyys on 60 metriä, mutta syvin kohta on yli 100 metrissä. Pietarin metron historia ja nykyisyys ovat mielenkiintoista luettavaa, joten kannattaa tutustua. Pietarissa voisi varmasti viettää monta mielenkiintoista päivää pelkästään metroasemiin tutustumalla.

Me kuljimme vain yhden matkan ja maksoimme siitä 27 ruplaa henkilöltä (67 senttiä). Yritimme ensin ostaa lippuja tiskiltä, mutta kielitaitomme puutteen vuoksi siitä ei tullut mitään, joten ostimme liput automaatista. Sen jälkeen laskeuduimme syvyyksiin ja ahtauduimme metroon, joka tosin tyhjeni jo seuraavalla pysäkillä.

Päätepysäkillä jäimme pois, alue vaikutti todella viihtyisältä. Karttaa asemalla katsoessamme huomasimme, että satama ei sijaitsekaan ihan vieressä, joten lähdimme heti kävelemään sinne päin. Kysyimme apua muutaman kerran varmistaaksemme oikean suunnan ja saimme neuvon mennä välin bussilla numero 10. Siinä vaiheessa hieman hämmennyimme. Kello oli jo yli kuuden ja lähtöselvitys oli mennyt kuudelta kiinni. Olimme päivämatkalla, jolloin saimme mennä suoraan passintarkastukseen, mutta emme olleet tietoisia missä vaiheessa se suljetaan. Toisella kerralla neuvoa kysyessämme nainen kuitenkin puhui 500 metristä, joten päätimme kävellä loppuun asti, vaikka kello tikittikin uhkaavasti. Tuuli puhalsi vasten kasvoja ja lumen korkeus nousi mitä lähemmäs satamaa lähestyttiin, joten rämmimme lumessa osan matkaa läähättäen.

Saavuimme satamaan kello 18:40 ja juoksimme passintarkastus-aulaan. Avasin oven ja se oli suljettu. Pelkkää pimeää. Kahden sekunnin epätoivo ja juoksu infotiskille. Sieltä ohjattiin toiseen aulaan, mikä olikin vielä avoinna ja pääsimme ystävällisen passintarkastajan nopean tarkastuksen jälkeen takaisin laivaan hikisinä ja helpottuneina. Metroaseman ja sataman välisen matkan pituuden varmistin myöhemmin ja se olikin kolme kilometriä. Tietysti sen olisi voinut tarkistaa ennenkuin ilman parempaa tietoa hyppää metroon viime tingassa, mutta sittenhän olisimme jääneet ilman mahtavaa seikkailua, josta on naurua riittänyt!

Päivä Pietarissa oli hyvä ensikosketus kaupunkiin ja toistekin voisin lähteä. Vietimme päivän ilman kiirettä. Jätimme museot ja muut maksulliset nähtävyydet kokonaan välistä ajanpuutteen vuoksi. Kauniita rakennuksia katsellessa ja syödessä kuusi tuntia vierähti nopeasti. Hintataso näytti vaihtelevan suuresti.

INFOA

Laivamatkoille viisumia ei siis tarvitse, mutta shuttle-bussilippu on silloin pakollinen. Jos aikomus on matkustaa Venäjällä useammin, kannattaa hankkia viisumi. Viisumista löytyy lisätietoa Venäjän suurlähetystöstä ja Venäjän viisumipalvelukeskuksesta.

Mikäli matkustaa Pietariin viisumin kanssa eikä halua maksaa shuttle bus- kuljetuksesta, pääsee keskustaan metroa helpommin bussilla. Bussilinjat 7, 10 ja 11 kulkevat sataman läheisyydestä keskustaan.

Laivalta sai ilmaisen kartan Pietariin, mutta se ei ollut kovin tarkka.

Hostellien etsinnän voi aloittaa katsastamalla Graffiti Hostellin, Cuba Hostellin, Acme Hotellin ja Hostelworldin tarjonnan.

Keskiviikkona 28.11.2012 nousimme Tampereelta bussiin ja lähdimme kohti Helsingin Länsisatamaa. Matkustimme Helsinkiin Expressbussin tarjouslipuilla (10 euroa / menopaluu / henkilö), jonka kampanja on edelleen voimassa. Helsingin päässä meillä oli muutama tunti luppoaikaa ja satamaan menimme kävellen. Länsisatama sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Kampin asemalta. Matkan voi taittaa myös ratikalla numero 9, jolla pääsee suoraan sataman sisäänkäynnille.

Tax-free

Kallis ja pahanmakuinen kahvi :)