Tietokoneeni kaipasi siistimistä ja sen takia ajauduin lukemaan kirjoituksiani keväältä, jolloin olin vaihdossa Karlsruhessa, Saksassa. Kirjoittaminen on minulle hyvin tärkeä tapa jäsennellä ajatuksiani ja selvittää päätäni, mutta se toimii myös loistavana muistojen taltioijana. Lukiessani tekstejäni Saksasta, pääsinkin samantien hyppäämään siihen fiilikseen mikä minulla oli tekstiä kirjoittaessa ja tunsin jo keväisen lämmön ihollani ja lintujen laulun korvissani.

Aurinko paistaa, linnut laulavat ja minä luen parvekkeen aurinkotuolilla maaten kirjaa. Vieressä on usein kahvikuppi, vesilasi, rypäleitä ja aina välillä lasillinen viiniä. Toisinaan olohuoneen pöydän ääressä kovasti yritän kirjoittaa opiskeluun liittyviä tekstejä sosiaalisen median vaikutuksesta turismiin taikka median vallasta meihin kuluttajiin, mutta vähän turhan usein koneen ääressä eksyn kuuntelemaan musiikkia tai suunnittelemaan matkoja. En ole vieläkään innostunut ruoanlaitosta, joten en juuri käytä aikaani kokkaamiseen vaan elän hedelmillä, vihanneksilla ja riisillä. Joskus iltaisin valutan veden kylpyammeeseen ja kynttilän valon liehuessa - koska vessan lamppu pimahti tovi sitten - makoilen vedessä ja mietin elämääni.

Kotona ei lopulta tule paljoa vietettyä aikaa, mutta näin päiväni ovat usein menneet silloin kun olen täällä talolla ollut. Toni on jo palannut ja jäänyt Suomeen, joten asunnossa on välillä hyvinkin hiljaista. Ennen hänen lähtöä ehdin miettiä, että tulenko tuntemaan oloni yksinäiseksi vanhassa talossa, joka erityisesti iltaisin pitää vähän ääntä. Rauhallisessa asuinympäristössä on kuitenkin ollut ihanat puolensa ja juuri nyt tämä rauha on se mitä elämääni haluan.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin, istun Tampereen kodissani, ja kuuntelen sateen rauhoittavaa ropinaa. Verhoni ovat suljettuina, mutta mikäli avaisin ne, näkisin kauniin metsämaiseman sijaan betonitaloja ja ruokakauppoja. En varsinaisesti pidä ikkunanäkymästäni, vaan vaihtaisin sen mielelläni esimerkiksi järvinäköalaan, mutta rakastan sitä, että lukuisat ystäväni ja tapahtumarikas Tampereen keskusta ovat vain kivenheiton päässä. Eloisassa asuinympäristössä asumisessa on ihanat puolensa ja juuri nyt tämä eloisuus on se mitä elämääni haluan.

Vaihtelu virkistää ja aikansa kaikella. Muistelen Saksan aikojani suurella lämmöllä. 

Me näemme vielä.