CURIOUS FEET

Karlsruhen keskeinen sijainti on loistava Euroopan valloitukseen. Heti kun kuulin pääseväni tänne opiskelemaan, aloitin tutkimukset siitä miten ja minne täältä pääsisi reissaamaan pidemmällekin. Kun kerrankin asuu näin keskeisellä paikalla Euroopassa, niin pitäähän se käyttää hyödyksi. Eihän tänne opiskelemaan tultu, vaikka kalenterini lukuisine kurssineen niin väittääkin.

Kiehtovia vaihtoehtoja on paljon ja on vaikeaa päättää mitkä ovat ne mielenkiintoisimmat paikat, joihin haluaisi tutustua syvemmin, hirveällä kiireelläkään kun emme halua reissata. Mieli halajaa niin moneen paikkaan. Nyt on kuitenkin useampia mahtavia reissuja lyöty lukkoon ja näitä odotan todella innoissani!

ROAD TRIP - pieniä kaupunkeja ja kiehtovia autoreittejä

Meillä on muutto edessä huhtikuun alussa keskustan tienoilta pieneen hiljaiseen kylään junamatkan päähän. Kun sattui käymään niin, että meitä kiinnostava asunto ei ole vapaana sinä päivänä kun tämä nykyinen pitää luovuttaa, niin päätettiin tehdä välissä road trip. Tavarat kun mahtuvat edelleen muutamaan reppuun ja muovipussiin, niin ei ole ongelma eikä mikään pakata elämää muutamaksi päiväksi vuokra-autoon. 

Auto vuokrataan täältä Karlsruhesta ja aikaa matkustella on 3-4 päivää. Ensimmäisen yön majoitus Ranskan puolelta Colmarin ympäristöstä on varattu ja sinne olisi tarkoitus ajella Baden-Badenin maisemareittiä pitkin. Muu reittisuunnitelma on vielä avoin, mutta Sveitsiin haluaisin ehdottomasti päästä! Pitää tosin ensin selvitellä reittejä sekä hintoja ja voi olla, ettei niihin hienoimpiin maisemiin ehditä parissa päivässä ajella, mutta katsotaan nyt. Saksan puolelta kiehtoo lisäksi esimerkiksi kehuttu Freiburg sekä Bodenseen järvi ympäristöineen, joten nähtävää kyllä riittää tässäkin maassa.

KROATIA - metsään ja merelle

Kroatiasta olen haaveillut jo tovin. Kun talvehdimme Espanjassa reilu vuosi sitten, oli harkinnassa viettää siitä ajasta kuukausi Kroatiassa. En enää muista syytä miksi emme lopulta menneet ja niin Kroatia jäi taka-alalle. Viime syksynä Rimman pakahduttavat kuvat muistuttivat alueen upeasta luonnosta ja hinku Kroatiaan kasvoi korkeammaksi kuin oli aiemmin ollutkaan. Itseasiassa kun myöhemmin syksyllä vaihtoon haku tuli ajankohtaiseksi, harkitsin Saksan lisäksi myös Kroatiaa määränpäänä (mikä voima matkablogeilla voikaan lukijaan olla!). Elämä Saksassa kiehtoi liiaksi, joten tämä voitti lopulta vaihtomaana, mutta Kroatiaan päästään sentään lyhyemmälle visiitille.

Lennämme Zadariin minne piletit irtosivat edulliseen 72 euron hintaan meille kahdelle. Sieltä otamme näillä näkymin auton alle ja lähdemme sillä huristelemaan ympäriinsä. Upeat kansallipuistot Paklenica sekä Plitvice mahtunevat matkan varrelle ja meren äärellä haluamme hetken viettää. Tästä reissusta tulee vähintäänkin mahtava! Kaikki on vielä täysin suunnittelun alla, joten vinkkejä saa jakaa!

SAKSAN MAALLA - kaupunkireissuja koulun kanssa

Yliopistomme järjestää viikoloppuisin ties minkälaisia retkiä ympäri Saksan maata. En ole toistaiseksi niille osallistunut, mutta pari reissua kurssien aikataulujen puitteissa on jo tiedossa. German Culture - kurssimme merkeissä suuntaamme päiväreissulle Spyeriin. Critical Tourism - kurssilla lähdemme yöksi tai kahdeksi myös jonnekin, määränpää on tosin toistaiseksi tuntematon. 

Näille matkoille on mukavaa osallistua, opintopisteitäkin näistä kilahtaa. On mielenkiintoista vaihtelun vuoksi matkustaa isossa ryhmässä, varsinkin kun suunnataan kaupunkikohteisiin. Ja kerrankin minä en ole suunnittelemassa näitä reissuja. Senkus raahaudun paikalle ja annan muiden johtaa! Matkojen suunnitteluista nautin tosissani, mutta tämä on mielenkiintoista vaihtelua, jota odotan innokkaasti.

Päiväreissuja Karlsruhesta käsin tehdään myös. 

Münchenin  ja Saarbrückenin reissut ovat jo takana, Baden-Badenissa taas tulemme käymään toistekin, alueen patikkapolut kiehtovat kovasti. Zürichiin haluan mennä myös, jotta pääsen tutustumaan siihen omana matkanaan tuon road tripin lisäksi. Stuttgartiin piti suunnata äänestysreissulle, mutta tuo muuton takia eteen tullut road trip sattuu samaan aikaan, joten vaalit jää meiltä tällä kertaa väliin. Voi olla, että Stuttgartiin tulee lähdettyä myöhemmin, bussilla kun pääsee perille tunnissa.

Onko antaa vinkkejä minnekään näistä kohteista?

Viikolla teimme vihdoin ja viimein retken Baden-Badeniin. 

Viime viikolla yliopistollamme järjestettiin kansainvälinen päivä, missä me opiskelijat esittelimme synnyinmaitamme muille. 

Meidän neljän hengen Suomi-porukallammekin oli oma pöytä. Itselle tämä Saksaan lähtö oli tosiaan melko paljonkin taka-alalla muiden reissujen ja juttujen takia, joten en ollut lainkaan valmistautunut kertomaan Suomesta tänne tullessa. Fazerit ja viinakset jäivät siis matkalaukusta pois, kun en niitä itse koskaan ulkomailla ikävöi, enkä häpeäkseni tajunnut ajatella tulevia opiskelukavereitani lähdön tiimellyksessä.

Onneksi maannaiseni olivat varautuneet paremmin ja pakanneet matkalaukkuihinsa Fazeria, Geishaa, salmiakkia, salmaria, Muumi-pyyhkeitä ja mitä vielä. Lopulta edustettiin Suomea hyvinkin mallikkaasti. Muut olivat tehneet hienon, humoristisen videon Suomesta, jolla esiteltiin maastamme vähän muutakin kuin kaunista luontoa. Selväksi tuli suomalaisten rakkaus saunomiseen, jääkiekkoon ja - anteeksi nyt vain kaikki suomalaisten sketsiohjelmien fanit - tylsään huumoriin.

Meikäläinen teki jotain historiallista ja painui kyökkiin leipomaan pullaa juhlia edeltävänä iltana. Taisin viimeksi leipoa niitä teletapin kokoisena mummin avustuksella, mutta yllättävää kyllä, pullista tuli todella herkullisia. Tämä Leipuri Hiiva ei tosin tajunnut ennen aloittamista, että ne pullat maistuvat toki paremmilta tuoreina kuin päivän vanhoina ja seuraavana päivänä ne aiemmin niin kuohkeat herkut olivat kuivuneet hieman. Hyviä olivat kuulemma silti, mutta herkkuperfektionistina (miksi syödä elämänlaatua heikentävää "ihan hyvää", kun voi syödä sen sijaan jotain herkullistakin?) päätin vääntää vielä pienemmän satsin juhlapäivän aamuna, jotta edes osa vieraista saisi tuoreempaa pullaa kitaansa. 

Tarjoamamme pannukakut, pullat sekä suklaat menivät melko nopeaan tahtiin parempiin suihin. Salmiakki maistui harvemmalle, mikä ei koskaan yllätä. Hauskoja irvistyksiä tuli nähtyä ja tuli sitä välillä myös naurettua niille kohteliaille, jotka selkeästi yrittivät peitellä todellisen mielipiteensä tästä mustasta makuelämyksestä. Salmari sentään herätti ihastusta yllättävän monessa ihmisessä.

Meillä oli pöydällä tietokone missä sai tulevia Suomen vierailuja varten uuden suomalaisemman nimen. Visit Finlandin sivuilla oleva Finngenerator sai monet hymyilemään, nauramaan ja ottamaan valokuvia omasta Suomi-nimestään. Hyvää työtä Visit Finland!

Hauskaa oli myös päästä katsomaan mitä asioita muut esittelevät omasta kotimaastaan. Olen käynyt monissa maissa, jotka olivat juhlissa esillä, joten ennen juhlan alkua odotin innolla miten muut tuovat maansa esille ja vastaako se kuvaa, jonka olen itse turistina näistä paikoista saanut. Kuten mekin, muutkin toivat esille niitä yleisesti tunnettuja erikoisuuksia maistaan, mutta kuitenkin mielenkiintoisesti ja huumoristisesti esitettyinä sekä pienillä hauskoilla faktoilla maustettuina. Erityisesti lavalla olevia esityksiä oli hauska katsoa.

Ruokatarjonta oli myös paljon parempaa kuin olisin etukäteen kuvitellutkaan, vaikka olinkin jättänyt lounaan väliin tätä juhlaa ajatellen. Jokaisen maan edustajat tarjoilivat ties minkälaisia herkkuja. Sitä tuli juotua eri maiden viinejä ja viinaksia sekä syötyä kiinalaisia jälkiruokia, sveitsiläistä suklaata, italialaista salaattia, espanjalaisia perunaruokia ja englantilaisia kakkuja. Ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.

Viime kesänä ihastuin monen muun tavoin Berliiniin. Odotin maaliskuista uusintavisiittiä kaupunkiin innolla, mutta jopa pienellä pelolla. Mitä jos taika särkyy? Ehkä viime kesän ihastumiseni kaupunkiin johtuikin vain kesästä ja sen tuomasta leppoisasta fiiliksestä?

Maaliskuussa Berliini näytti kuitenkin aivan yhtä kiehtovalta. Ulkona ei tohtinut piknikoida ja pyörät jätimme suosiolla ottamatta, mutta kaupungin letkeä ilmapiiri ja ystävälliset ihmiset eivät jääneet huomaamatta tälläkään reissulla. Katutaide näyttäytyy aivan yhtä upeana, satoi tai paistoi, ja kulmien takana odottavat yllätykset, noh, yllättävät vuodenajasta riippumatta.

Tällä kertaa Berliini ei näyttäytynyt vehreänä, mutta edelleenkin pidän myös ruskean ja harmaan sävyistä. Kaupunki oli kaunis näin kevään kynnykselläkin. Ilma oli alkuun vilpoinen, mutta parin päivän jälkeen lämmitti niin mukavasti, että takkia piti kiskoa päältä.

Emme tehneet Berliinissä mitään erikoista, kuljeksimme omaan tahtiimme. Katuja tuli tallattua, metrolla liikuttua, ulkona syötyä. Yhdessä museossa poikkesimme ja elokuviin menimme lauantai-iltana.

Tällä kertaa pyörimme aivan eri seudulla kuin viimeksi, jolloin ihastuimme erityisesti Friedrichshainin, Kreuzbergin ja Treptower Parkin ympäristöihin. Nyt liikuimme erityisesti Moabitin, Charlottenburgin ja Tiergartenin ympäristössä. Vaikka itä kiehtoo kovasti edelleen, niin mukavaa näilläkin seuduilla oli. Tutkittavaa ja fiilisteltävää riittää kyllä vielä moneksi reissuksi, joten pakko se on Berliiniin taas jossakin kohtaa palata.

Onko ulkona nyt talvi vai kevät?, kysyi saksan kielen opettajamme meiltä alkuviikosta. 

Aasialaisille ja eteläamerikkalaisille opiskelijoille ulkona oleva sää on talvea. Ei siellä näin kylmää yleensä koskaan tosin ole. Meille pohjoismaalaisille ulkona oleva lukuisat kukat, auringon paiste ja lämpö kielivät ehdottomasti keväästä. Karlsruhessa, joka on Saksan lämpimintä osaa, on kuitenkin vielä talvi kuten Suomessakin. Kevät alkaa täällä maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa.

Ulkona on kuitenkin ollut jo niin lämmintä ja keväistä, että vaikea tätä on talveksi suomalaisen kutsua. Terassit ovat täyttyneet ihmisistä jo pitkän aikaa sitten, puut vihertävät ja ballerinat ovat varsin sopiva kenkäpari kävelyreissulle.

Ulkoilmasta on nyt nautittu mitä on opiskeluilta ehditty. Käytännön asiat alkavat olla onneksi nyt paketissa, kaupungin asukkaaksikin kun menin vihdoinkin kaupungintalolle rekisteröitymään mukavan saksalaisen kanssaopiskelijan avustuksella. En olisi muuten varmaankaan vaivautunut, mutta kaupungin tarjoama tervetuliaispaketti - ilmainen julkisen liikenteen matkakortti, kirja ja jotain pientä kivaa - houkuttelivat paikan päälle menemään. Joudumme tosin toisen vaihto-opiskelijan kanssa tekemään vielä toisen reissun tuon lahjapaketin saadaksemme, koska ne olivat valitettavasti loppuneet kesken.

Asunto on tosiaan löytynyt ja vaikka emme ole täällä kauaa vielä majailleet, niin kodilta tämä tuntuu. Kuten kaupunki muutenkin. Opiskelutkin ovat lähteneet hyvin käyntiin ja jossain kohtaa sitä aloitellaan viikonloppureissutkin lähialueen kiehtoviin kohteisiin. Kaikki on siis loistavasti.

Mukavaa kevättä sinulle missä sitten lienetkin.

Nyt on Berliinin ITB-messut takana!

Hieman oli haikeaa jättää aurinkoinen Berliini taakse, kaupunki näyttäytyi meille taas niin mukavana. Onneksi ei sentään tarvinnut vaihtaa maata, vaan reilun seitsemän tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin takaisin tänne Karlsruheen, joka päivä päivältä enemmän tuntuu kotoisammalta kaupungilta. Mutta takaisin Berliiniin ja nimenomaan matkamessuihin!



Me saavuimme Berliiniin aikaisin keskiviikkoaamuna ja päätin käydä vielä samana päivänä messuilla. Aikomus oli mennä vain tunniksi tai pariksi vilkaisemaan ja hahmottamaan aluetta ja palata myöhemmin tutustumaan messujen tarjontaan paremmin. Lopulta messuilla vierähti heti ensimmäisenä päivänä vajaa viisi tuntia ja ehdin kiertää melko ison osan messualueesta, vaikka se valtava olikin. Myöhemmin jatkoin loputkin alueesta ja kiersin monia halleja useampaankin kertaan.

Annen Metallia Matkassa - blogista olin lukenut vinkin, että messuille kannattaa varautua etukäteen aikataulun tekemällä. Se on hyvä neuvo, koska alue on tosiaan melko laajalle levitetty ja mikäli on kiinnostunut joistakin tietyistä näytteilleasettajista tai luennoista, on jonkinlaisen aikataulun väsääminen vähintäänkin järkevää. Toki paikan päälle voi mennä ilman kummempaa suunnitelmaakin, palloilemaan ja fiilistelemään.

Itse messualue on mielestäni selkeä ja siellä on helppoa liikkua hallista toiseen. Hetken aikaa menee, että koko alueen hahmottaa, mutta sen jälkeen suunnistaminen helpottuu huomattavasti. Hallit olivat myös melko pieniä kooltaan, joten yhden läpikäymisessä ei mennyt kauaa, mikäli ei pysähtynyt aivan joka kojulle. Messuthan ovat tietysti tulvillaan mielenkiintoisten paikkojen esitteitä ja erilaisia ohjelmanumeroita, joten toki jo yhdessä hallissa sai halutessaan aikaa kulumaan.

Itse olin kuitenkin päättänyt keskittyä taas kerran vain sellaisiin maihin ja paikkoihin, jotka ovat potentiaalisia tänä vuonna, koska niissäkin riitti riittävästi tutkimista. Pyörin siis paljon Saksan ja muun Euroopan osastoilla, joita oli todella paljon, sekä kävin tutustumassa myös erilaisiin uutuuksiin esimerkiksi lentoyhtiöiden ja erilaisten applikaatiosovellusten standeilla.

Matkamessujen tarjonta oli todella laajaa. Kaiken tiedon ja informaation lisäksi tarjolla oli musiikki- tai tanssiesityksiä, hennatatuointien laittoa, hierontaa ja niin edelleen. Lisäksi tarjolla on hirveä määrä karkkia sekä kaikenlaista muuta (epäterveellistä) syötävää, ainakin siis ammattilaispäivien aikana, joten messuhallien melko hintaviin juomiin ja ruokiin ei välttämättä ole tarvetta turvautua ollenkaan.

Lähdin siis kaikissa näissä rooleissa hakemaan messuilta jotakin tiettyä. Kaikista eniten sain sieltä irti turistina. Kyselin Saksan ja lähimaiden edustajilta alueella olevista luonto- ja kulttuurikohteista puhtaasti omien mielenkiintojeni pohjalta.

Luentoja kävin jonkin verran kuuntelemassa, koska tottahan toki uudet innovaatiot, teknologia ja matkailualan tulevaisuus sekä myös matkabloggaaminen minua kiinnostavat, mutta valitettavasti en saanut niistä irti aivan sitä mitä lähdin hakemaan. Monet luennot olivat joko saksaksi tai järjestetty hämmästyttävän pienissä tiloissa, joten istumaan ei mahtunut kuin pienehkö määrä ihmisiä. Äänentoisto oli myös yhdenkin lavan reunamilla sen verran huonoa, että keskittyminen esityksiin ei onnistunut omalla kohdallani aivan sataprosenttisesti. Jouduinkin monta kertaa luovuttamaan ja lähtemään kesken pois, joten loppujen luentojen osalta päätin vain unohtaa ne tyystin ja keskittyä niiden sijaan kiertelemiseen standien luona.

Messut olivat mielestäni onnistuneet ja hyvin järjestetyt, vaikka kaikki halukkaat eivät luentoja kuulemaan mahtuneetkaan. Sain osakseni iloista palvelua jokaiselta kenen kanssa keskustelin, vaikka toisenlaisista kokemuksistakin kuulin, ja sain hyviä vinkkejä tuleville kevään reissuille. Väkeä ei myöskään ollut lainkaan liikaa isompien lavojen luona, käytävillä ja standeilla. Messualueella pystyi siis liikkumaan vaivatta. Messut olivat todella kiva kokemus, mutta vähän kuten joulun kanssa, voin vain todeta, että onneksi ovat vain kerran vuodessa! Saa nähdä mahtuvatko messut ensi vuonna kalenteriin.