Matkustin Vietnamissa maaliskuussa 2016 yhdessä ystäväni kanssa. Osan ajasta vietimme Vung Taun rantakaupungissa, josta emme ennen matkaamme tienneet yhtään mitään.
Saigoniin saavuttuamme pohdimme minne jatkaisimme sieltä ja päädyimme Vung Tauhun, koska se sijaitsee vain puolentoista tunnin päästä suurkaupungin sykkeestä. Vung Tausta tiesin ennen sinne saapumistani lähinnä sen, että siellä sijaitsee ympäriinsä piilossa olevia tykkejä 1800-luvulta ja että yhdellä kaupungin kukkulalla seisoa tönöttää Kristus-patsas. Sekä tykkien löytäminen että Kristuksen tapaaminen kiehtoivat ja eräs kuuma päivä lähdinkin katselemaan molempia.
Kävelin Kristuksen luokse eri reittiä kuin useimmat matkailijat, koska päätin ottaa oikotien. Kiersin patsaalle takakautta minkä takia löysinkin ensimmäiset tykit. Reitin varrella oli myös onkaloita kalliossa ja hienot maisemat alas rannalle. Patsaalle näytti alkuun menevän polku, mutta loppua kohden se oli tukittu. Matkaa oli kuitenkin vain muutama metri, joten könyämällä pääsin ylös asti.
Ylhäällä Kristuksen luona minua odotti lauma teini-ikäisiä ihmetellen mistä oikein pöllähdin paikalle. Siitä alkoivatkin taas yhdet valokuvaussessiot. Että kun ne lapset olivatkin suloisia. Kymmenien valokuvien jälkeen pääsin hetkeksi kiertelemään alueella yksikseni ja rauhoittumaan.
Ylhäällä Kristuksen luona minua odotti lauma teini-ikäisiä ihmetellen mistä oikein pöllähdin paikalle. Siitä alkoivatkin taas yhdet valokuvaussessiot. Että kun ne lapset olivatkin suloisia. Kymmenien valokuvien jälkeen pääsin hetkeksi kiertelemään alueella yksikseni ja rauhoittumaan.
Kristuksen käsivarsillekin pääsee maisemia ihailemaan ja päätin toki kiivetä ylös. Sain teinipojista ja pienestä mummelista seuraa, joten peräkanaa nousimme kapeita rappusia ylös asti. Ylhäällä oli niin ahdasta, että molemmille puolille mahtui samaan aikaan vain neljä-viisi ihmistä ja sekin kylki kyljessä. Maisemat olivat hienot, mutta koska liikkumavaraa ei juuri ollut, en rohjennut kaivaa kameraani esiin vaan ihailin niitä sitten vain omien silmien lävitse.
Alue on rauhoittava ihmisistä huolimatta ja ylös on varmasti kiva patikka mitä reittiä pitkin tahansa. Olin ennen vierailuani siinä luulossa, että alueelle pitäisi maksaa jokin pikkusumma, mutta vaihtoehtoisen reittivalintani vuoksi en voi sanoa varmaksi pyydetäänkö varsinaisen sisäänkäynnin luona maksua vai ei. Kristuksen luona on kuitenkin lipas, johon vapaaehtoisia lahjoituksia voi ainakin laittaa. Poistuin myös eri reittiä jatkaakseni hylättyjen paikkojen etsimistä ja löysinkin mm. lisää tykkejä.
Kannattaa ehdottomasti kivuta ylös asti mikäli Vung Taussa poikkeatte.
LUITKO JO NÄMÄ JUTUT?
Kerropas mitä mieltä sinä olet!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogissa nyt
Blogi on tauolla.
Suositeltu artikkeli
Mallorcan luonto lumoaa
Vietin ystäväni ja matkabloggaaja Saanan kanssa viisi vuorokautta Mallorcalla marras-joulukuun taitteessa. Olimme molemmat saarella ensimm...
0 kommenttia