Ristiin rastiin Penangilla
Viikonloppuna ajeltiin ympäri Penangin saarta vuokratun mopedin kanssa. Vierailtiin kylissä, ajeltiin vuoristoteillä sekä Georgetownin kaduilla ja pistäydyttiin Tescossa ruokaostoksilla. Maanantaiaamuna noudettiin vielä viisumit Indonesian suurlähetystöstä ennenkuin palautimme pyörän vuokraamoon.
Mopon vuokraaminen on Penangilla helppoa. Liikkeitä on paljon erityisesti Lebuh Chulialla ja ne ovat helppo löytää. Meiltä kysyttiin tosin ajokorttia näytille sekä sitä, että löytyykö ajokokemusta. Molemmilta löytyy ajokortista merkintä ’A’, joten sen suhteen ei tullut ongelmia, tosin saattavat hyvinkin vuokrata vaikka merkintää ei kortista löytyisikään.
Mopoa vuokratessa kannattaa tietenkin ottaa automaatti, mikäli ajokokemusta on vähän tai on yhtään epävarma kuski. En suosittele vuokraamista varauksetta jokaiselle, mutta mikäli ajokokemusta on takana ja ajamisesta nauttii, niin mopolla tai isommallakin pyörällä liikkuminen on loistava keino tutustua uusiin paikkoihin, jonne ei muuten eksyisi.
Teluk Bahangilla on Penangin suurin pato |
Vesiputouksen, mikä ei ollut kummoinen, lähettyvillä parveili paljon perhosia |
Liikenne Malesiassa on omiin silmiini mukavan rentoa, tämä tosin takapenkkiläisen kokemuksella. Parkkipaikalla pyörän kokeilemista enempää en itse ajanut, koska miehen painaessa noin 40 kiloa minua enemmän, oli takapenkin paikka minulle parempi. Autot, mopot ja jalankulkijat tien reunoilla ja tien ylityksissä kulkevat yleensä harmoniassa ja autot antavat kaksipyöräisille hyvin tilaa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta siihen tottuu heti, koska mopolla sitä kuitenkin ohittelee molemmilta puolilta ja tarkkailee liikennettä jatkuvasti. Varovainen kannattaa tietysti olla, mekin todistimme mopojen yhteentörmäystä, jossa onneksi henkilövahingoilta säästyttiin.
Kalastajakylä Teluk Kumbar |
Tässä ajauduttiin koko ajan korkeammalle ja kapeammalle tielle. Piti kääntyä kun mopo ei enää mennyt ylös ilman jaloilla avustamista. Oli hieno reitti! |
Batu Maung |
Nyt majailemme
Georgetownilla tutustuaksemme kaupunkiin paremmin. Jätimme Teluk Bahangin taaksemme
keskiviikkoaamuna ja luvassa on viikonlopun ylitse kaupunkielämää ennen
Indonesiaan siirtymistä. Olimme kaksi yötä halvassa (20 rm / 5 euroa) ja
rähjäisessä, mutta tunnelmallisessa hotlassa. Naapurihuoneessa vieraili öisin
ilolintuja ja liikenteen sekä työntekijöiden/muiden asiakkaiden pitämä meteli
oli välillä melkoinen. Kahden levottomasti nukutun yön jälkeen vaihdoimme perjantaina lähellä olevaan Monkey Inn-hotelliin.
Georgetownista on
löytynyt hyviä ruokapaikkoja, ollaan vedetty napaamme riisiä monenlaisilla eri
lisukkeilla ja herkullisia intialaisia leipiä. Kasvisruokaa on melko helppo
löytää erityisesti ravintoloista, joissa on ruokalista sekä Nasi kandar-paikoista,
missä saa itse koota annoksensa. Ruoka Penangilla on halpaa. Teluk Bahangilla
kävimme hakemassa take away-annoksia noin 40 sentillä kappale ja parhaita
maistamiani suklaamunkkeja 15 sentillä. Georgetownistakin löytyy halpoja
ruokapaikkoja, joissa mahan saa täyteen eurolla.
Penang Hillillä,
noin 800 metrin korkeudessa, kävimme katsomassa torstai-iltana maisemia. Otimme
juurelle bussin 204 Penang Roadilta (2 rm / hlö eli 50 senttiä) ja menimme matkan molempiin
suuntiin vaijerijunalla (menopaluu 30rm / hlö eli 7,50 euroa). Ylös ja alas voi myös patikoida,
mutta sitten voi olla parempi olla liikkeellä aikaisin aamulla, koska päivisin
on kuuma tai lähteä liikkeelle ilman ollessa pilvinen. Välttelemme itse liikkumista auringossa kuumimpaan aikaan ja
pysyttelemme varjoisissa paikoissa. Penangille tullessamme aloitimme
pikkuhiljaa aurinkoon totuttautumisen paljaalla iholla vähän kookosöljyä
käyttäen, nyt pohjarusketus on sen verran hyvä, että sitä voi jo vähän
liikkuakin ilman suojaavia vaatteita.
Käytetyt eurot
tien päällä: 565 euroa (282,50 euroa / henkilö)
Keskimääräinen
päiväbudjetti: 25 euroa (12,50 euroa / henkilö)